Liigakausi 2016-17 oli KalPalle ennakkoasetelmiin suhteutettuna jättimenestys, vaikka juuri tällä hetkellä Kallaveden rantamilla närästääkin jättipotin jäätyä lopulta kahden voiton päähän.
Tappara nosteli Kanada-maljaa kuopiolaisten kiekkopyhätössä, mutta savolaisryhmän esitykset eivät jättäneet koko kauden perspektiivissä juuri jossiteltavaa.
KalPa pystyi puristamaan rajallisin resurssein käytännössä kaiken irti koneestaan. Kiitelty pelitapa ja yksilöiden onnistumiset laajalla rintamalla nostivat KalPan koko kiekko-Suomen kärkipuheenaiheeksi. Jatkoaika kokosi yhteen kolme syytä menestyksekkään kauden taustalta.
1) Monipuolisempi pelitapa tuloksenteon taustalla
Väistyvän päävalmentajan Pekka Virran ja vallan kahvaan tarttuvan Sami Kapasen kehittämä pelitapa hioutui kauden edetessä kohti täydellisyyttä.
Vahvaan kiekkokontrolliin pohjautunut ideologia alkoi jo viime keväänä hakea särmää suoraviivaisemmista hyökkäyksiin lähdöistä ja etenkin keskialueen ylityksistä.
Pelivälineen hallinta, kiekollisena puolustaminen ja hitaat hyökkäykset kuuluivat edelleen kuopiolaiseen kiekkoideologiaan, mutta pelitapaa täydennettiin erinomaisesti aggressiivisella karvauspelaamisella, mikä jätti Pelicansin ja JYPin pudotuspeleissä lähes aseettomiksi ja asetti mestari-Tapparankin vuoden kovimman haasteen eteen.
Pelitavan kurinalainen toteuttaminen oli toki koko mahtavan savolaismenestyksen kulmakiviä. Virta onnistuikin esikuntineen kolmivuotisen projektinsa aikana hankkimaan joukkueeseensa sopivan yhdistelmän pelitavan vaativia fyysisiä ominaisuuksia, mutta myös rakentamaan ryhmästään yhtenäisen ja yhteisen päämäärän eteen saumattomasti työskentelevän kollektiivin.
2) Avainpelaajat loistivat
Jos pelitapa oli maan eliittiä, niin mainiosti onnistuivat myös sen toteuttamisen kulmapalaset, vaikka väsymys alkoikin painaa aivan Liiga-kauden kalkkiviivoilla ja historiallinen mestaruus jäi vielä saavuttamatta.
Aivan Liigan ehdottomaan maalivahtikärkeen jälleen lukeutunut Eero Kilpeläinen ei sulanutkaan kevään tosipelien aikana, vaan kannatteli joukkuettaan lukemattomia kertoja tilanteen näin vaadittua.
Kilpeläinen oli keväällä riittävän virkeä saatuaan tarvittavia lepohetkiä runkosarjan aikana. Jos edellisellä kaudella kakkosvahtina toiminut Samu Perhonen ainoastaan käväisi tositoimissa KalPa-maalin suulla ja haki pelituntumaa muualta, saattoi valmennus tällä kertaa jakaa vastuuta myös päättyneen kauden adjutantille Denis Godlalle.
Ykkössentteri Jaakko Rissanen nousi lopullisesti sille tasolle, jota Kuopiossa on osattu jo tovin odotella. Samalla tasonnousu johtaa miehen tien väistämättä isompiin ympyröihin. Rissanen oli läpi kauden KalPan hyökkäyspelin kapellimestari, mutta myös Virran ehdottomia luottomiehiä alivoimille, kriittisiin aloituksiin sekä takaa-ajoon ja johdon puolustamiseen otteluiden loppuhetkillä.
Rissasen tutkapari Janne Keränen jatkoi siitä, mihin viime kauden päätteeksi jäi. Yhden kauden maaliennätys näki päivänvalonsa.
Myös joukkueen takalinjojen avainpelaajien kehitys otti isoja harppauksia eteenpäin. Niko Mikkola nousi jo A-maajoukkueeseen ja on lähellä NHL-sopimusta. Juuso Riikola oli kokonaisvaltaisesti joukkueen johtava puolustava ja aivan liigan puolustajaeliittiä. Joonas Lyytinen puolestaan petrasi huomattavasti viime kaudesta ja lunasti jo sitä potentiaalia, johon toissa talven lupaavat otteet antoivat osviittaa.
3) Onnistuneet täsmähankinnat
Matias Myttysestä kasvoi liigakauden eräs suurimmista sensaatioista. Vielä loppukesällä vailla seuraa harjoitellut tamperelaislähtöinen keskushyökkääjä solmi pikatahdilla KalPan kanssa sopimuksen savolaisjoukkueen ajauduttua akuuttiin kriisiin loukkaantumissuman vuoksi.
Myttysen mahtikausi oli suurimpia syitä KalPan menestyskevään takana.
Loppu olikin kuin satukirjasta. Myttynen sopeutui nopeasti oudon murteen, kalakukkojen ja paistettujen muikkujen keskelle ja takoi tulosta kauden päätökseen saakka. Uran paras pistesaldo tuplaantui, ja mies tarjosi kuopiolaisten kannalta elintärkeää leveyttä joukkueen tulosyksikköön. Voidaankin sanoa Myttysen mahtikauden olleen suurimpia syitä KalPan menestyskevään takana.
KalPa onnistui muutoinkin pelaajahankinnoissa, vaikka Ville-Vesa Vainiolan ja Eetu Sopasen kaudet päättyivätkin jo varhain loukkaantumisiin.
Jokinen palasi kasvattiseuraansa neljän kauden Etelä-Karjalan-turneeltaan, ja oli Myttysen tavoin tärkeä lenkki keventämässä tuloksentekotaakkaa ykkösketjun hartioilta. Alkukaudesta mies muodosti toimivan tutkaparin Miikka Pitkäsen kanssa ja loppukaudesta teki tuhojaan Myttysen aisaparina.
Samaan kastiin voidaan nostaa myös kesken kauden Kuopioon siirtynyt Arttu Ilomäki. Viime keväänä Tapparan riveissä mestaruutta juhlinut Ilomäki ajautui kesken kauden Tampereella sivuraiteille, vaihtoi Kuopioon tarjosi KalPan keskushyökkääjäosastolle kaivattua leveyttä ja erikoistilanneosaamista.