Kolme syytä: Hokin Via Dolorosa päättyi helpotukseen

MESTIS / Artikkeli
Hokin peli ei lähtenyt kulkemaan toivotusti missään vaiheessa kautta.
Kuva © Timo Savela
Koko Mestis-kauden suurimmaksi pettymykseksi muodostui sarjan kärkipäähän povattu Kajaanin Hokki, joka kuitenkin päätti kautensa kaikkien odotusten vastaisesti karsintasarjassa.

Kajaanissa kiekkokaudesta 2016-17 muodostui yksi Hokin Mestis-historian surullisimmista. Kovin odotuksin ennakkosuosikkina sarjaan lähtyt viime kauden finalisti ei saanut konettaan käyntiin missään vaiheessa, ja lopulta tie vei karsintasarjaan.

Karsinnoissa Hokki pelasti sen, mitä pelastettavissa oli ja säilytti sarjapaikkansa lopulta melko selkeillä marginaaleilla.

1. Miksi maali ei synny?

Selkeimpänä ja suurimpana syynä kajaanilaisten epäonnistuneelle kaudelle oli perisuomalainen syy – maalinteko. Hokki kiinnitti ennen kautta monia viime vuoden hopeajoukkueen avainpelaajiaan, ja lisäksi myös hankinnat olivat Mestis-tasolla meritoituneita pelimiehiä.

Uusvanhat Hokki-hankinnat Timo Hiltunen, Pasi Kouvalainen ja alkukauden sivussa ollut Teemu Huttu eivät kuitenkaan pystyneet missään vaiheessa kautta lunastamaan heille asetettuja odotuksia. Myös Niklas Näpin kymmenen maalia oli ilman muuta odotuksiin nähden alakanttiin.

Hyvin kuvaavaa Hokin tehottomuudelle on, että runkosarjan paras pistemies oli puolustaja Risto Mattila.

2. Puolustus kapeni entisestään kauden aikana

Hokki operoi läpi kauden hyvin kapealla puolustuskalustolla. Vaikka joukkue päästikin runkosarjassa sarjasijoitukseen nähden hämmästyttävästi kolmanneksi vähiten maaleja koko sarjassa, vaikutti kuormitus ratkaisevasti. Puolustajille sattui liian usein pahoja virheitä juuri otteluiden ratkaisuhetkillä.

Kajaanilaisille oli kova kolaus, kun kapteeni Mikael Seppälä siirtyi joulun alla liigajoukkue KalPan riveihin. Seppälälle haettiin korvaajaa pitkään, mutta lopulta sopivaa nimeä ei markkinoilta löytynyt. Kevätkaudella kajaanilaiset kiekkoilivat usein vain viidellä puolustajalla, ja tämä voidaan laskea ehdottomasti seurajohdon epäonnistumiseksi.

3. Alkusyksyn syöksykierre ei pysähtynyt

Hokki aloitti kauden lupaavasti: harjoituspelit linnapaidat selvittivät ilman yhtäkään tappiota, ja kaikki vaikutti olevan pedattu kajaanilaisten paluulle jopa mestariksi kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Sitten koitti sarja-avaus, jossa sarjanousija, paikallisvastustaja IPK löylytti kajaanilaisia 5-2. Lopulta avainpelaajien loukkaantumisista kärsinyt Hokki-joukkue voitti ensimmäisestä kahdeksasta ottelustaan ainoastaan yhden.

Pelaajia palasi aikanaan kokoonpanoon, mutta syksyllä luodulle häviämiskierteelle ei enää saatu pistettä. Joukkueen taso heitteli otteluiden välillä ja sisällä. Erityisesti tuskaa tuotti vieraspelaaminen, sillä ensimmäinen vierasvoitto lähti Kajaanin vasta marraskuun lopulla Kokkolasta.

Keväällä hitusen parantunut taisteluilme ei kuitenkaan riittänyt enää nostamaan Hokkia pudotuspeleihin. Lopulta äärimmäisen tasaisessa sarjassa karsinnat olivat tosiasia, RoKin säilyttäessä paikkansa suoraan paremman maalieron turvin.

» Lähetä palautetta toimitukselle