Ron Wilsonilla oli ongelma ennen viime perjantain ottelua Torontoa vastaan. Joukkue joutuisi lähtemään otteluun puolitehoisena, sillä kokoonpanosta oli sivussa seitsemän vakiokokoonpanon pelaajaa (Johansson, Konowalchuk, Jagr, Dahlen, Bondra, Witt ja Sacco. Lisäksi edelliseen peliin joukkueeseen oli kutsuttu kaksi NHL-tasolla kokematonta puolustajaa, Todd Rohloff ja J-F Fortin, paikkaamaan heikosti esiintyneitä veteraanipakkeja. Huolimatta nuorten puolustajien lupaavasta esityksestä Columbusta vastaan oli otteluun lähdettäessä suuri kysymysmerkki kuinka uudistunut puolustus ja vajaatehoinen hyökkäys pärjäisivät kovaa Torontoa vastaan?
Wilson kävi läpi taktisia vaihtoehtojaan ja sai älynväläyksensä vain tunti ennen ottelun alkua. Joukkue lähtisi otteluun kahdeksalla puolustajalla ja kymmenellä hyökkääjällä käyttäen taktiikkaa, jota Wilson oli kerran käyttänyt Euroopassa valmentaessaan. Rohkeasta päätöksestä teki entistä uhkarohkeamman se ettei joukkue ollut kyseisestä taktiikasta ikinä kuullutkaan, saati että olisi sitä ikinä harjoitellut.
”Keskikenttämies” käyttöön
Wilsonin taktiikka on seuraava: viisikkoon kuuluu kolmen perinteisen hyökkääjän sijasta vain kaksi hyökkääjää, sentteri ja laituri, jotka pelaavat perinteisillä pelipaikoillaan. Loput kolme pelaajaa ovat puolustajia, joista kaksi pelaa perinteisen pakkiparin roolia, mutta kolmas puolustajista pelaa hyökkäyksen ja puolustuksen välissä melkein kuin keskikenttämies jalkapallossa. Otteluissa Torontoa ja Floridaa vastaan nämä ”keskikenttämiehet” olivat Ken Klee ja Sergei Gonchar. Kyseisistä herroista jompikumpi oli aina kentällä kun pelattiin tasaviisikoin.
Tämän roverin (Wilsonin ”keskikenttämiehestä” käyttämä nimitys) tehtäviin kuuluu perinteiset Capitals-sentterien puolustustehtävät eli keskialueen tukkiminen sekä hyökkäyspäässä takamiehenä pelaaminen ja vastahyökkäyksien ehkäiseminen. ”3-D”:n käyttö on tiukentanut selkeästi joukkueen puolustusta ja helpottanut hitaan puolustuksen urakkaa, koska vastustaja ei ole päässyt ylivoimahyökkäyksiin. Lisäksi etenkin puolustuspäässä kiekon purku ja maalin edustan ”puhtaana pito” toimii selkeästi paremmin kuin alkukauden aikana, kiitos ylimääräisen puolustajan. Tiukentuneen joukkuepuolustuksen myötä myös Olaf Kölzigin otteet maalilla ovat parantuneet selkeästi. Suurin syy Kölzigin otteiden parantumiseen lienee kuitenkin kortisonipiikki, jonka saksalaisvahti sai nilkkavaivaansa viikko sitten. Tämän jälkeen nilkkavaiva ei ole enää Godzillaa vaivannut ja otteet kentällä ovat olleet sen mukaisia: kolmesta viime ottelusta 2 voittoa ja tasapeli sekä yksi nollapeli.
Joukkue on käyttänyt uutta 3D-systeemiä kahdessa viimeisessä ottelussaan, tuloksena 3-3- tasapeli Torontoa vastaan ja 1-0 vierasvoitto Floridasta. Kahden onnistuneen ottelun jälkeen Wilson jopa väläytti ideaa, että joukkue saattaisi jatkossakin käyttää tätä taktiikkaa mikäli Kleen ja Goncharin kaveriksi löydetään kolmas ”rover”. Tänä iltana (maanantai) joukkue kohtaa Bostonin kotona ja silloin nähdään miten pelisysteemin jatkon käy. On hyvin mahdollista, että Wilson pysyy uudessa taktiikassaan mikäli sairastuvalta ei saada apuja kokoonpanoon (Bondra, Jagr, Sacco, Witt, Dahlen ovat day-to-day). Vaikka jokunen apu saataisiinkin, saattaa joukkue käyttää 3D-taktiikkaansa aina silloin tällöin pelin aikana.
Oates vai Yzerman?
Adam Oates kisaa entisen joukkuetoverinsa Steve Yzermanin kanssa siitä kumpi ehtii saada kasaan tuhat syöttöpistettä kahdeksantena pelaajana NHL:ssä. Kummallakin tyylikkäällä sentterillä on kasassa 999 syöttöä tällä hetkellä, mutta Oatesilla on etulyöntiasema Yzermaniin nähden, sillä Capitals pelaa maanantaina Bostonia vastaan kun Detroitin seuraava peli on tiistaina. Oatesia ja Yzermania enemmän syöttöjä urallaan ovat aktiivipelaajista antaneet vain Ron Francis (1165) ja Mark Messier (1145). Oates jakoi viime kaudella syöttötilaston voiton nykyisen joukkuetoverinsa Jagrin kanssa ja tälläkin hetkellä Oates johtaa NHL:n syöttötilastoa 36 syötöllään.
Koottuja paloja
Kaivattua leveyttä hyökkäysrintamalla
Viimeisen kuukauden aikana Capitals on saanut myös hyökkäykseensä kaivattua leveyttä. Jeff Halpern, Chris Simon ja Dainius Zubrus ovat saaneet työnsä hedelmät näkymään myös valotaululla, etenkin Simon on löytämässä toissakautista maalivirettään. Viimeisessä 20 pelissä voimalaituri on tehnyt tehot 8+3, kun kauden 26 ensimmäisessä pelissä tehot jäivät viiteen (3+2). Hyvän, mutta tehottoman, alkukauden pelannut Zubrus on 8 viime pelissä tehnyt 7 pistettä ja tuntuu parantavan otteitaan peli peliltä.
Farmiharvinaisuus Euroopasta
Kesän Jagr-kaupassa kylkiäisenä tullut Frantisek Kucera ei kuulunut Caps-suunnitelmiin kun kausi alkoi ja niinpä hänet lähetettiin Sparta Prahaan pelaamaan farmisopimuksen alla. Marraskuun puolivälissä puolustukseen kaivattiin apuja ja Kucera kutsuttiin paikkaamaan aukkoa väliaikaisesti. Tsekkiveteraanin otteet yllättivät kaikki Washingtonissa ja niinpä puolustaja on edelleen samalla reissullaan eikä paluu Prahaan näy olevan todennäköinen lähiaikoina. Kucera on pelannut perusvarmaa peliä ja johtaa joukkueen tehotilastoa lukemalla +5.
Tilastoissa hyvä edustus
Capitals-pelaajilla on hyvä edustus NHL:n eri tilastoissa. Pörssikärkinä ovat Oates syöttötilastossa, Gonchar puolustajien maali- ja pistepörssissä Bondra ylivoimamaalitilastossa. Tämän lisäksi Oates ja Gonchar ovat kolmansina ylivoimasyötöissä ja Bondra kuudentena maalipörssissä.
Halpern iskee harvoin, mutta oikeaan aikaan
Jeff Halpern ei ole ollut aikaisempien kausien vireessä, mutta viidestä tekemästään maalista neljä ovat olleet voittomaaleja. Halpern on viimeisen kahden viikon aikana osoittanut heräämisen merkkejä, sillä seitsemässä viimeisessä ottelussa jenkkisentteri on tehnyt 2 maalia, joista molemmat voittomaaleja, ja 4 syöttöä.
