Kolme lahtelaistoivoa

LIIGA / Artikkeli
Ville-Matti Koponen, Jesse Saarinen ja Tuomas Santavuori ovat ne kolme Pelicansin kasvattia, joista voisi odottaa pitkästä aikaa otsikoihin nousevaa Lahden omaa poikaa. Taitoa kolmikolla ainakin piisaa, mutta riittääkö se?

#10, Jesse Saarinen (18.6.1985)

Pelaajatyyppi:

Kolmikosta lähimpänä yleispelaaja-nimitystä. Energinen laitahyökkääjä, joka jaksaa karvata, mutta taitaa myös pelinrakentelun ja pystyy tarvittaessa ratkaisemaan itse.

Ura:

Taskuraketti Saarinen teki ensiesiintymisensä SM-liigassa toissa kaudella. Kahden pelin visiitilläkin pieni mies ehti näyttää, ettei hän pelkää isompiaan.

Viime Saarinen kaudella saikin päävalmentaja Petri Matikaiselta jo suuremmat saappaat. 34 ottelua tuottivat kohtuullisen vaatimattomat pisteet (0+4), mutta A-nuorissa ”Jeppe” osoitti varsin suvereeneja otteita.

Oli useammassa viime kauden U20-leirityksessä mukana, muttei selvinnyt mukaan lopulliseen MM-joukkueeseen.

Ominaisuuspuntari:

Kolmikon selvästi vikkelimmät jalat. Varsinkin lähtönopeudessa jättää Koposen ja Santavuoren selvästi taakseen. Nopeutensa ja pelisilmänsä ansiosta haistelee hyvin läpiajoja pitkistä avauksista. Aggressiivisin karvaaja, joka hakee useasti taklauspaikkaa. Asenteeltaan trion ehdottomasti paras pelaaja.

172 senttimetriä pitkä hyökkääjä on helppo haastotilanteissa ja kulmaväännöissä naulata laitaan, vaikka Saarisen taitopuoli onkin erittäin hyvällä mallilla.

Odotukset:

Kesän harjoituspelien perusteella pelko jalkoihin jäämisestä on turha. Nuori mies on löytänyt yhteisen sävelen kokeneiden Toni Koivusen ja Tommi Turusen kanssa ja täydentää heitä erinomaisesti. Harjoitusotteluiden tehokkaimpiin pelaajiin kuuluva Saarinen onkin kolmikosta suurimpien odotusten alla. Pää kesti ainakin A-nuorten pudotuspeleissä, vaan kestääkö nyt, kun läpilyöntiä odotetaan miesten tasolla?

- ”Jeppe” astuu isoihin valoihin niin pelillisesti kun mediankin kautta. Jos vaan pää kestää, niin kovasti on luottoa häneen. Pelaa ykköskentässä ja ykkösylivoimassa, eli siellä missä tällä hetkellä ansaitseekin, kommentoi Pelicansin päävalmentaja Jami Kauppi odotuksistaan Saarisen suhteen.

#44, Ville-Matti Koponen (4.1.1984)

Pelaajatyyppi:

Vanhan koulukunnan sentterityyppiä: ei erityisen nopea, mutta luistelee sulavasti. Pehmeät kädet ja oivaltava peliäly mahdollistavat kiekon pitämisen ja syöttämisen oikeaan paikkaan. Ei erityisen kiinnostunut puolustamisesta.

Ura:

Teki ensiesiintymisensä SM-liigassa kolmikosta viimeisenä, 20-vuotiaana viime kaudella. Oli pelaamissaan peleissä varsin ailahteleva: toisinaan joukkueensa parhaimmistoa, toisinaan täysin kuutamolla.

Pelannut A-nuorten SM-sarjaa neljänä viime kautena ja päässyt edellisinä kesinä satunnaisesti edustuksen mukaan harjoituspeleissä. Kolmikosta ainoa, joka ei ole pelannut nuorisomaaotteluita.

Ominaisuuspuntari:

Trion monipuolisin pelaaja taito-ominaisuuksiltaan. Isokokoisimpana pelaajana paras haastamaan puolustajia, koska taitaa niin suljetut kuin avonaisetkin harhautukset. Erinomainen kuskaamaan kiekkoa hyökkäysalueelle. Näkee kentän hyvin, pystyy pyörittämään peliä ja jakamaan oivaltavia syöttöjä. Esitti A-nuorissa muutaman komean taklauksen, mutta onnistuuko sama liigatasolla?

Esteenä Koposen nopeammalle nousulle on ollut harjoittelumotivaation puuttuminen. Ainakaan juniorivuosien pelitoverit eivät hänen harjoitteluasennettaan ole kehuneet, joskin liigasopimus on voinut tuoda asiaan muutosta.

Odotukset:

Harjoituskaudella Koponen on toiminut joukkueen kolmossentterinä. Hyvät harjoituspelit pelanneen lahtelaiskasvatin tulevaa kautta rasittaa kuitenkin armeija, joten todellista läpimurtoa joutunee odottamaan vielä vuoden.

- Koposta vaivaa tällä hetkellä armeija kaikkein pahiten, mutta en ole huolissani. Jos vertaisin häntä johonkin aiemmin valmentamaani pelaajaan, niin Santalan Tommi on todella lähellä. Luotan, että Koponen tulee lyömään itsensä läpi kiekollisella taidollaan. Tulevaisuuden kuva NHL:ssä, kun jaksaa harjoitella oikein ja tehdä töitä sen eteen, kommentoi Kauppi puolestaan Koposta.

#20, Tuomas Santavuori (24.1.1985)

Pelaajatyyppi:

Maalintekijä, jonka onnistuminen mitataan pistepörssissä. Tarvitsee vierelleen sentterin, joka pystyy ruokkimaan miehen maalintekopaikkoihin. Näytöt eivät kuitenkaan riitä parhaimpien senttereiden vierelle, joten parhaat avut jäävät jämäketjuissa piiloon.

Ura:

Kun Santavuori kaudella 2002-03 veti ensimmäistä kertaa yllensä Pelicansin edustusasun, olivat Koponen ja Jesse Saarinen junioripeliä seuraamattomalle täysin tuntemattomia nimiä. Tuolloin juuri 18-vuotiaaksi ehtinyt Santavuori pääsi mukaan yhdeksään SM-liiga-otteluun, joissa hän keräsi tehopisteet 2+1.

Näistä yhdeksästä ottelusta kauden viimeinen SaiPa-ottelu on se, josta Santavuori muistetaan. Kyseisessä ottelussa nuorukainen iski kaksi maalia, jotka nostattivat lahtelaisen kiekkoväen odotuksia seuraavalle kaudelle. Kun Santavuori valittiin vielä 18-vuotiaiden MM-kilpailuihin, piti seuraava lahtelainen suuri kiekkomies olla käytännössä selvillä.

Läpimurto jäi kuitenkin tekemättä. Tilastoihin merkittiin kaudelle 2003-04 kahdeksan puettua ottelua (0+0), jotka kuluivat pääosin nelosketjussa maalintekijälle täysin väärässä roolissa.

Viime kauden alla pelatut harjoituspelit toivat jälleen uutta luottoa nuoren taitoniekan kykyihin: seitsemässä pelaamassaan ottelussa Santavuori iski kunnioitettavat tehot 6+1 – olkoonkin, että maaleista neljä maalia tuli Trondheimia vastaan. Santavuori ei kuitenkaan ollut päävalmentaja Petri Matikaisen suosimaan pelaajatyyppiä, vaan vastoin odotuksia ”Tupe” aloitti kautensa A-nuorissa.

Kokonaan kausi 2004-05 ei kuitenkaan mennyt A:ssa, vaan Santavuori puki myös yhdeksään liigaotteluun. Näissä hän oli joko hyökkäävässä kentällisessä tai ylimääräisenä hyökkääjänä, joten siihen nähden tehot 2+1 on kelvollinen suoritus. A-nuorten pudotuspeleissä Santavuori pahasti pimennossa.

Oli useammassa viime kauden U20-leirityksessä mukana, muttei selvinnyt mukaan lopulliseen MM-joukkueeseen.

Ominaisuuspuntari:

Trion ainoa pelaaja, joka on jo avannut maalitilinsä SM-liigassa. Haistaa maalipaikat hyvin ja löytää rannelaukauksellaan maalinkulmat. Kylmähermoisin maalipaikoissa. Paras pitämään kiekkoa pienessä tilassa, ja luikertelemaan ahtaista paikoista. Vieläkö potkulauta toimii?

Kolmikon hitain – tai ainakin flegmaattisimman oloisin – luistimilla. Voimattoman oloinen vääntötilanteissa. Ei puutteidensa vuoksi pääse hyödyntämään taitavia käsiään 1-1-tilanteissa. Kiekonriistoja tai taklauksia turha odottaa.

Odotukset:

Kesän harjoituspeleissä laitahyökkääjä on esittänyt piristymisen merkkejä. Santavuori iski Porin turnauksessa kolmessa pelissä yhtä monta maalia, jonka jälkeen upotti Bluesin verkkoon kaksi osumaa. Lähtee tulevaan kauteen jo häilyvä menetetyn lupauksen leima otsassaan, joten positiivinen yllättäminen on helppoa.

- Santavuortakin häiritsee tällä hetkellä armeija. Hän on ollut positiivinen yllätys, joka kykenee maalintekoon. Santavuori on löytänyt Henri Heinon ja Kari Sihvosen kanssa toimivan ketjun. Tämä niin sanottu nelosketju on nousemassa peliajassa ihan kolmosketjun tasolle, kommentoi Kauppi Tupea.

» Lähetä palautetta toimitukselle