FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Kolmannella yrittämällä Mestis-vahdiksi

MESTIS / Artikkeli
SaiPa-kasvatin ensimmäinen yritys Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jäi vajaaseen kauteen SaPKossa. Pelipaikkaa ei irronnut vuosien alasarjapelailun jälkeen Kajaanistakaan, mutta KooKoossa Antti Ore näytti viimein kyntensä.

Lähes koko aikuisuransa Imatran Ketterässä pelannut Antti Ore on Etelä-Karjalan mahtiseuran, SaiPan, kasvatti. Lappeenrantalaisten menestys ei kuitenkaan ollut kaksista Ore junioriaikoina 1990-luvulla, vaikka joukkuetovereista muun muassa Jari Keltanen, Jukka-Pekka Holopainen, Jari Mannila, Jani Keskinen ja Sami Kaartinen sittemmin Mestiksessä osoittautuivatkin pelimiehiksi.

Kaudella 1994-95 SaiPa sentään ylsi C-nuorissa SM-sarjaan, mutta jäi tosin siellä toiseksi viimeiseksi. Oren kanssa peliajasta SaiPa-maalilla kilpaili Juha-Matti Vainikka. Jo seuraavalla kaudella Ore pääsi käväisemään jäällä A-nuortenkin pelissä, tosin vain vajaan pelin verran. Pasi Häkkinen torjui A:n ykkösenä myös kaudella 1996-97, jolloin Ore oli puolestaan petaamassa SaiPan nousua B:n SM:ään edelleen Vainikan kanssa peliajasta kisaten.

Sama kaksikko kantoi torjuntavastuun myös kaudella 1997-98 – mutta nyt A-nuorissa. Liigarinkiin noussut Häkkinen ja nuori Juha Kuokkanen kävivät tosin jokusen pelin pelaamassa. SaiPa ei onnistunut vielä divarin syksyisissä alkulohkoissa, mutta raivasi tiensä SM-karsintoihin Kärppiä vastaan voittamalla loppusarjan ylivoimaisesti: vain yksi tappio ja keskimäärin kaksi päästettyä maalia jokaista peliä kohden. Esa Pirnes, Jari Viuhkola ja kumppanit osoittautuivat kuitenkin niissä vahvemmiksi

Oren viimeineinkin juniorikausi, 1998-99, sujui siis A-nuorten divarissa. Nyt Ore oli tosin selvääkin selvempi ykkösvahti, kakkosenaan B:ssäkin urakoinut Kuokkanen. 14 SM-karsintaottelussa Ore pelasi täydet minuutit.

Ville Hämäläinen mätti SaiPalle tehoja urakalla, mutta joukkue jäi muutaman voiton päähän noususta ja viidenneksi. Ore sai kauden aikana tilastoihinsa myös yhden aikuisten SM-liigaottelun – luukkuvahtina tosin.

Tulokaskausi SaPKossa jää kesken

Uransa aikuisten sarjoissa Ore aloitti seuraavalla kaudella Savonlinnassa. Ykkösdivariseura SaPKo hankki lappeenrantalaisen kehityskelpoiseksi kakkosvahdikseen, sillä Ruotsista hankitun Tommi Hietalan piti olla peräpään viimeinen lukko. Epäonni iski kuitenkin jo ennen kuin runkosarja pääsi vauhtiin, sillä Hietala loukkasi polvensa aivan kauden kynnyksellä ja oli sivussa koko kauden.

Hietalan loukkaantumisen myötä SaPKon maalivahtiosastoon jäivät jäljelle vain keltanokka-Ore sekä pari omaa junioria. Uuden veskarin metsästystä ei helpottanut savolaisten hankala rahatilannekaan, joten varman nimen sijasta joukkueen oli tyytyminen edelliskauden kakkosdivaria Heinolassa pelanneeseen pienikokoiseen Pasi Heinistöön.

SaPKo jämähti jo alkukaudesta tukevasti sarjan hännille, eikä kokemattomista maalivahdeista ollut kääntämään kurssia. Ore pelasi kahdeksan peliä erittäin vaatimattomin tilastolukemin, saalistaen peleistään vain yhden voiton. Paljon paremmin ei mennyt ykköseksi nousseella Heinistölläkään, sillä 24 hänen ottelustaan joukkueelle irtosi vain kymmenen pistettä.

Joulutauolla 34-vuotias Seppo Aksila saatiinkin houkuteltua eläkepäiviltään takaisin kehiin. Ore siirtyi tuolloin Ketterään, jossa Aksilakin oli muuten aikoinaan pelannut, ja Heinistö Tanskaan. SaPKon kurssi ei kääntynyt Aksilankaan avulla vaan edessä olivat entistä pahemmat taloushuolet ja putoaminen sarjaporrasta alemmas. Nuori Jarkko Immonen oli joukkueen harvoja valopilkkuja.

Ketterä oli pudonnut ykkösdivarista jo paria kautta aikaisemmin ja tahkosi nyt paria sarjaporrasta alempana: kakkosdivarissa. Lupaavan Olli Sipiläisen ja jokusen konkarin ( Jouko Viljakainen, Timo Lohko, Atso Askonen) johdolla se oli Etelä-Suomen lohkossa runkosarjan selvä ykkönen. Etenkin puolustuspeli oli erinomaista luokkaa – aina jatkosarjapaikan ratkaisseeseen loppuotteluun saakka. Siinä EPS vei karkit Ketterän nenän edestä suoraan voitoin 2-0. Oren pelit jäivät melko vähiin Ketterässäkin, sillä Janne Kallio torjui joukkueen ykkösenä.

Vastuunkantajaksi Imatralla

Ore jatkoi kuitenkin uraansa Imatralla ja nousikin kaudella 2000-2001 Ketterän ykkösvahdiksi. Tuuraajana toimi juniori-ikäinen Petteri Koskinen. Joukkue oli menettänyt edelliskauden kirkkaimmat tähtensä, mutta oli vahvistunutkin muun muassa kokeneella paluumuuttaja Juha-Pekka Rinkisellä. Nousu Suomi-sarjaan jäi kuitenkin tälläkin kertaa saavuttamatta.

Kaudella 2001-2002 Oren sparraajia Ketterässä olivat juniori-ikäiset Jani Huovila ja Ilari Pitkänen. Ketterä eteni jälleen vakuuttavasti ja Suomi-sarjan laajenemisen ansiosta esteitäkin oli edessä aiempaa vähemmän. Ore avasi karsinnat mainiosti, pitäen niin ikää nousua himoinneen VaPS:in nollilla. Kolmessa pelaamassaan ottelussa vain neljä maalia päästänyt Ore olikin lopulta nousun takuumiehiä.

Ensimmäisellä Suomi-sarjan kaudellaan Ore jäi kuitenkin Ketterässä kakkosvahdiksi, sillä edelliset viisi kautta Ruotsissa pelannut Matti Viitakoski oli koko sarjan parhaimmistoa. Ketterän hyvä sijoitus tulokaskaudellaan, viides, olikin paljolti Viitakosken ansiota. Uusia kenttäpelaajia joukkueeseen ei ollut muutamaa SaiPa-nuorta lukuun ottamatta tullut. Paikallisvastustaja PePosta ja viimeisestä pudotuspelipaikasta Ketterä jäi vain yhden voiton päähän. Karsinnoista ei puolestaan ollut pelkoakaan.

Tolppien väliin päästyään Ore oli ehtinyt kuitenkin antaa riittävät näytöt, sillä Imatralla luotettiin Anttiin Viitakosken palattua Ruotsiin kaudeksi 2003-2004. Ketterän toinen molari oli Huovila, mutta hänelle ei juurikaan peliaikaa kertynyt, sillä Ore oli yksi sarjan parhaista maalivahdeista. Ore piti runkosarjan aikana nollatkin neljästi. Loistotorjuntoja Ketterä-vahdilta kaivattiinkin, sillä kenttäpelaajat eivät tilastokärkiä hätyytelleet: mitä nyt Jussi Hilpas ja Teemu Asikainen jäähypörssissä… Ketterä jätti VT-HT:n taakseen ja karsimaan vain paremman maalieronsa turvin.

Kaudeksi 2004-2005 Ketterän oli kuitenkin etsittävä uusi maalivahti itselleen, sillä Ore siirtyi Viitakosken tilalle Ruotsiin. Uusi seura oli maan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, eli kakkosdivisioonassa, kiekkoilut Gislavdes SK, jossa Viitakoski oli edelliskauden pelannut. Seuran lähihistoria oli synkkä, sillä se oli tahkonnut vielä pari vuotta aiemmin Allsvenskanissa.

Gislavedin joukkue oli kasattu lähinnä oman kylän pojista ja Ore olikin paitsi eteläruotsalaisten ainoa ulkomaanapu myös tähtipelaaja. Hän oli myös koko sarjan kärkivahteja ja juhlittu sankari, kun joukkue onnistui kauden päätteeksi nousemaan pykälällä ylöspäin, eli ensimmäiseen divisioonaan.

Nousun takuumiehelle olisi varmasti löytynyt käyttöä jatkossakin Gislavedissa, mutta tulevasta jälkikasvusta oli varmasti yksi syistä, joka toi miehen takaisin Suomeen. Ruotsalaiset jatkoivat tosin hekin hyväksi havaitsemallaan linjalla, hankkimalla Italiassa pelanneen Tommi Niemelän veräjänvartijakseen.

Toinen tryout Mestikseen tuottaa tulosta

Antti Ore tavoitteli elokuussa 2005 paikkaa Hokin Mestis-joukkueesta, mutta Vladimir Kolek päätyi apureineen solmimaan sopimukset Joni Myllykosken ja Tuomas Lohtanderin kanssa.

Niinpä Ore palasi Imatralle, jossa vanha juniorikaveri Juha-Matti Vainikka oli käväissyt torjumassa edelliskaudella seuran keskikastiin. Ketterä oli vahvistunut muun muassa SaiPan kokeneella Mika Kauppisella, mutta imatralaisten kausi oli jälleen pienoinen pettymys.

Ore piti Huovilan takanaan edelleen ja pelasi vahvan kauden. Vielä syksyllä Ketterä kamppaili paikasta pudotuspeleihin, mutta hyytyi pahasti syksyllä ja jäi seitsemänneksi. Karsintoihin joutumisesta ei ehtinyt pelkoa tulla kierrosten loppuessa takaa-ajajien kantilta kesken, mutta toisaalta ero pudotuspeliviivaankin kasvoi kymmenen pisteen suuruiseksi.

Ore oli joukkueessa jokustakin kenttäpelaajaa tehokkaampi, keräten peräti viisi syöttöpistettä.

Carl Grahnin siirryttyä keväällä 2006 Ruotsiin KooKoo tavoitteli todella isoa vonkaletta: Roman Turekia. NHL:ssäkin mainetta niittäneen vahdin päätettyä jäädä kotimaahansa seuran oli käännettävä katseensa pienemmille kalavesille.

Edellisvuoden visiitti Kajaanissa ei ollutkaan hukkareissu, sillä hän sai kouvolalaisten leipiin siirtyneeltä Vladimir Kolekilta näyttöpaikan toistamiseen. Pelipaikasta Esa-Tapio Palmun aisapariksi kilpailemaan tuli myös Iiro Tarkki.

Oren toinen näyttöyritys Kolekille tuotti tulosta ja hän sai parin viikon ja muutaman ottelun näyttöjen jälkeen sopimuksen KooKoon joukkueeseen elokuussa. Oren vanhoja joukkuetovereita KooKoo-miehistössä ovat Jani Keskinen ja Teemu Somppi SaiPa-junnuista sekä niin ikää tryoutille Imatralta tullut Jussi Hilpas.

Kevään komea paluu

Oren ensimmäinen KooKoo-kausi oli erittäin kaksijakoinen. Lähinnä alasarjoista kokemusta omannut imatralainen suorastaan loisti harjoituspeleissä, joissa masensi jopa HPK-hyökkääjät. Runkosarja ei olisi kuitenkaan juuri huonommin voinut alkaa, vaikka KooKoo ottelusta voiton pusersikin, sillä Ore antautui heti ensimmäisellä laukauksella. Kiekko-Vantaan kokenut Jussi Haapasaari sai samalla kunnian kauden nopeimmasta osumasta.

Myös seuraava näyttöpaikka, peli Turussa pari viikkoa myöhemmin, alkoi yhtä murheellisesti: nyt omissa soi jo yhdeksän sekunnin pelin jälkeen. Ore sai kuitenkin jatkaa KooKoo-maalilla – eikä vaihtoehtoja juuri ollutkaan, kun Palmu oli loukkaantunut edellisottelussa Mikkelissä. Seuraavat pelit sujuivatkin jo huomattavasti lupaavammin, mutta pian Orekin joutui sairastuvalle. Polvessa teki kipeää heti nuorten maajoukkue –matsin ensihetkillä ja pakkolepoa tuli puolentoista kuukauden verran.

Marraskuussa Ore kävi hakemassa pelituntumaa vanhasta seurastaan Ketterästä. Kovin moni ei olisi ollut siinä vaiheessa valmiina lyömään vetoa Antin noususta kevään kuumimpien Mestis-vahtien joukkoon, mutta hän käytti tarjotun tilaisuuden hyväkseen. Jukurit-voitto joulun alla, vahvat otteet tammikuun puolen välin otteluissa sekä kesken kauden Kouvolaan uudeksi vastuuvahdiksi hankitun Sami Heinosen pienoinen haparoiminen nostivat Oren korkeimmalle jalustalle.

Kevään kahdeksasta runkosarjaottelustaan 14 pistettä KooKoolle torjunut veskari oli KooKoon parhaimmistoa myös kevään jatkopeleissä. Mikäli syksyn epätasaisuus oli vain totuttelua ja Ore jatkaa ensi kaudella keväisellä tasollaan, on hänellä mahdollisuudet nousta sarjan kärkivahtien kastiin toisella Mestis-kaudellaan.

Päivitetty viimeksi 1.9.2007

» Lähetä palautetta toimitukselle