Ilveksen kausi lähti käyntiin paremmin kuin moni uskalsi edes odottaa. Joukkue oli pitkään sarjakärjessä ja peli luisti kuin unelma. Loputtomiin ei tätäkään riemua kestänyt, mutta mitään suurta romahdusta ei missään vaiheessa nähty. Nyt joukkue on asettunut tiukasti sarjan keskivaiheille, niille sijoille johon sitä etukäteen ennusteltiinkin.
– Ihan tyytyväinen voi olla. Meillä voisi olla kolme tai neljä pistettä enemmän, mutta tässä vaiheessa kautta tärkeää on se, että joukkue taistelee ja peli on viihdyttävää ja yleisöystävällistä, toteaa Ilveksen toimitusjohtaja Risto Jalo.
– Mm. HPK-ottelu osoitti, että joukkue on oikealla tiellä.
– Kun katsoo meidän loukkaantumisten määrää alkukaudesta, niin ihan tyytyväinen voi olla syyskauteen. Meidän materiaali ei muutenkaan kestä laajuudessaan vertailua huippujoukkueisiin, joten häiritsi paljon kun kokoonpanot elivät koko ajan, linjaa mielipiteitään kakkosvalmentaja Jarmo Jamalainen.
– Mutta ollaan kuitenkin pelattu yli piste per ottelu tahtia.
Vaikka otsikon mukaisestikin joukkue alkaa löytää sellaista tasaista suorittamista, jossa huonommallakin pelillä voi saada pisteitä, kaipaa Jamalainen edelleen enemmän tasaisuutta.
– Välillä pelataan yksi erä hyvin ja kaksi erää huonosti, sitten saatetaan pelata kaksi aivan unelma-ottelua, mutta heti perään kaksi huonompaa peliä. Sillä osastolla on parannettavaa.
Risto Jalo ylempänä puki sanoiksi monen Ilveksen kannattajan haaveen viihdyttävästä ja hyökkäävästä pelistä, siitä perusilvesläisestä taitokiekosta, josta seura tunnetaan koko maassa. Jamalainen yhtyy tähän ja toteaa, että kiekollinen pelaaminen ja liike onkin parantunut. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa puolustuspelin tärkeydestä.
– Enemmän nöyryyttä puolustuspeliin. Vähän liikaa on vääränlaisia taiteilijoita, jotka yrittävät pelata peliä omaan pussiin.
Erikoistilanteet murheenkryyninä
Ilves on ollut yksi sarjan huonoimmista ylivoimajoukkueista. Siihenkin voi hakea selitystä sairaslistalta. Jesse Niinimäen loukkaantuminen ei ainakaan parantanut tätä osa-aluetta.
– Ainahan ylivoimassa on hiomista. Ykköskenttä pelaa hyvin, mutta tarvitsisi löytää hyvä kakkoskenttä. Sitä paikka oli etukäteen pohdittu Niinimäelle, mutta siinä kävi miten kävi. Katsotaan nyt jos Suvanto pystyy ottamaan tämän roolin.
Samalla Jamalainen nimeää Mikko Suvannon ja Antti-Jussi Miettisen myös syyskauden onnistujiksi, mutta ei halua nimetä mitään varsinaisia epäonnistujia.
– Meillä on muutama pelaaja, joiden oletettiin lyövän itsensä läpi tällä kaudella, mutta ovat alisuorittaneet koko syksyn. Herrat kyllä itse tietävät keistä puhutaan.
Martin Hlavackaa hehkutettiin ennen kauden alkua ja harjoituspeleissä todelliseksi huippuvahvistukseksi. Esitykset liigassa eivät kuitenkaan olleet sillä tasolla mitä odotettiin ja mies sai lähteä.
– Eihän me koskaan nähty todellista Hlavackaa. Paha on sanoa pelillisestä puolesta, kun heti kesästä asti oli loukkantumisia, polvi ja selkä. Reenas viikon, oli viikon pois jne.
Välitodistukset
Jatkoajan Ilves-toimittajat ovat rankanneet Ilveksen alkukauden pelaajat. Listassa on kolme kategoriaa: yli odotusten pelanneet, odotusten mukaan pelanneet sekä alle odotusten pelanneet. Kategorioissa pelaajat ovat aakkosjärjestyksessä. Jokaisen nimen alla on myös pieni sanallinen arvostelu. Arvostelematta on jätetty Kristian Antila, Ossi Pellinen, Joonas Rönnberg sekä Kaspars Astashenko, koska vähäisen peliajan takia heitä on mahdoton arvioida.
Yli odotusten pelanneet
Ville Leino: Nuori hyökkääjä joutui alkukaudesta taistelemaan jopa pelipaikasta, mutta on kauden edetessä nostanut profiiliaan ja saanut lisää vastuuta. Taitava ja juonikas, mutta voimaa puuttuu vielä. Viime peleissä päässyt jopa ylivoimaan ja tasakentällisikin kakkosketjuun. Tästä on hyvä jatkaa.
Antti-Jussi Miettinen: Ennen tätä kautta A-J:lla oli vyöllään vain yksi liigaottelu. Kausi WHL:ssä on tehnyt nuorukaiselle hyvää. Miettinen tekee töitä tinkimättömällä moraalilla ja hyvällä asenteella. Taklaa ja ärsyttää, parannettu versio Antti Hildenistä. Tehojakin on syntynyt kiitettävästi, varsinkin kun ottaa huomioon peliajan ja roolin.
Cory Murphy: Murphy tiedettiin kiekolliseksi puolustajaksi ja hän on ottanut vastuuta. Ykköspakiksi häntä ei odotettu ennen kautta, lähinnä toiseksi kiekolliseksi puolustajaksi Martin Hlavackan seuraksi. Kanadalainen on pelannut todella hyvin ja on ollut ehkä tärkein mies Ilveksen menestyksessä. Keväällä saman tahdin jatkuttava edelleen, jos Ilves mielii olla pudotuspeleissä mukana. Ei suotta ole SM-liigan puolustajien pistepörssin kärjessä.
Mikko Suvanto: Tanskan liigasta Ilves-kannattajien suosikiksi. Sosiaalinen ja mukava Suvanto suhtautuu peliin sillä intensiviteetillä mitä tarvitaan. Koko ajan suu käy, asiaa on milloin tuomarille ja milloin vastustajalle. Hoitaa roolinsa nelosketjussa nöyrästi. Kova työnteko toi paikan jo ylivoimaan, mikä saattaa olla liikaa.
Odotusten mukaan pelanneet
Toni Dahlman: Dahlman liittyi joukkueeseen kauden jo alettua. On hoitanut tonttinsa hyvin ja sopeutunut jälleen Helmisen ja Viitakosken laidalle. Tekee kiekon kanssa paljon hyvää ja rakentaa aktiivisesti peliä. Kiekollisen osaamisensa ansiosta on hyvä lisä ylivoimapeliin. Enemmän maaleja kaivataan.
Raimo Helminen: Muut kuin Ilveksen kannattajat teilasivat Helmisen ennen kauden alkua jo jäähdyttelijäksi, mutta omat tiesivät missä kunnossa Maestro on. Päällikkö niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Ylivoiman sielu. Yhdellä sanalla: loistava. Tässä kategoriassa siksi, että ei ylittänyt ainakaan tämän artikkelin tekijöitä.
Tommi Jäminki: Taas yksi nuori joka on Sykoran opeissa kehittynyt. Kohtuullinen pelisilmä, mutta pelaa liigassa lähinnä aggressiivisen luonteensa takia. Rooli neloskentässä on rikkoa ja raastaa ja siinä mies on omimmillaan. Väläytellyt hyvää rannelaukaustaan liian harvoin.
Teemu Jääskeläinen: Murphyn parina ykkösessä pelannut nuori puolustaja, joka on ottanut oppia kokeneemmalta pelaajalta. Koistisen tavoin Jääskeläinen on tasoittanut otteitaan ja ottanut pienen piikin ylöspäin kehityskäyrässä pitkään tasaisena jatkuneen viivan seuraksi. Pelannut varmistavan pakin roolia, mutta saanut silti pisteitä mukavasti plakkariin.
Ville Koistinen: Villelle tämä kausi oli ns. vedenjakaja. Aikaisempiin kausiin verrattuna Koistisen peliä on leimannut tasaisuus, jämäkkyys ja vastuullisuus. Ilmeisesti isäksi tulo auttoi, kuten myös Sykoran koulu. Koistinen on parantanut otteitaan selvästi, mutta niin oli tarkoituskin.
Marko Luomala: Joku saattoi odottaa Luomalalta ihmeitä, mutta fakta on, että kun kiekollista älyä ja taitoa on ainnettu lusikalla, niin ei voi lapiolla ottaa. Yritti alkukaudesta ottaa roolia kiekollisena, mutta on nyt palannut siihen peliin missä on hyvä. Parhaimmillaan Ilveksen duunariosaston helmiä.
Jesse Niinimäki: Alkukaudesta oli vaikeaa sopeutua Sykoran kurinalaiseen pelitapaan. Kun pääsi vauhtiin, loukkaantui. Parhaimmillaan hyökkäyspäässä loistava, lähes raipemaisen juonikas, mutta vastavuoroisesti omassa päässä lähinnä riippakivi.
Tuomas Nissinen: Nissisen asema kakkosvahtina on korostunut entisestään Pitkämäen hyvien esitysten jälkeen. Nissinen otti ykköstorjujan aseman Pitkämäen oltua loukkaantuneena. Esitykset olivat kuitenkin epätasaisia. Hyviä torjuntoita saattoi seurata helppo imaisu. Tasaisuus on kaiken a ja o, jota Nissinen tarvitsee lisää. Keväällä jatkanee kakkosena, pelaten pelin silloin toisen tällöin.
Timo Peltomaa: ”Peltsi” oli alkukaudesta pitkään katsomon puolella sitkeän niskavaivan takia. On paluunsa jälkeen kuitenkin ollut se vanha kunnon ”Peltsi”. Juttu lentää niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Pelaa aina sata lasissa ja odottaa sitä muiltakin. Vanha Kanadan-kaataja on myös saanut pari suonenvetoa kauden aikana, josta osoituksena pariinkin otteeseen nähty jalkakikka.
Juha Pitkämäki: Ennen kauden alkua Pitkämäki oli hieman edellä virkaveljeänsä Nissistä maalivahtirankingissa. Syksyn aikana ero on hieman kasvanut lisää. Pitkämäki on napsinut kiekkoja kiinni hyvällä tahdilla ja hän on muutamassa pelissä pitänyt Ilvestä mukana kamppailussa. Kuukauden tauko loukkaantumisen takia oli taka-askel, mutta “Taube” palasi entisenä takaisin.
Erkki Rajamäki: Ilves on monta vuotta kaivannut Rajamäen tapaista voimakasta hyökkääjää. Uskaltaa tapella ja osaa myös tehdä pisteitä. Siviilissä fiksu ja asiallinen tyyppi, joka ei paljoa itsestään melua pidä. Teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ilveksen kanssa.
Alle odotusten pelanneet
Martin Hlavacka: Hlavackasta piti tulla Ilveksen puolustuksen liideri nro yksi. Ei pystynyt ottamaan sitä paikka, suureksi osaksi loukkaantumisten takia. Oli välillä poissa harjoituksista ja peleistä, jäi jälkeen eikä saavuttanut itseluottamusta. Liike kaukalossa jäi vajaaksi loukkaantumisten takia ja sitä myöten oli tilanteissa myöhässä. Todellista tasoa ei nähty koskaan. Selkeä pettymys.
Radim Kucharczyk: Vaikka odotuksetkaan eivät olleet suuret, ei Kucharczyk ole onnistunut sillä tasolla mitä häneltä odotettiin. Liian vähän pisteitä. Ei yksinkertaisesti pärjää fyysisyydessä SM-liigassa. Asenne ja yritys ovat kuitenkin kohdallaan.
Tomi Källarsson: Vain kymmenen ottelua tällä kaudella toistaiseksi. Harjoituksissa hajonnut polvi pitää miehen yhteensä 3 kuukautta sivussa, takaisin kaukaloon tammikuun lopussa. Mieheltä odotetaan tunnollista puolustuspelaamista, mutta 10 ensimmäisessä pelissä ei pystynyt siihen täydellisesti. Ensimmäiset pelit tauon jälkeen voivat olla tuskaisia.
Jukka Laamanen:Ei ole niin huono, kuin mitä kannattajat puhuvat. On tällä kaudella, varsinkin vieraspeleissä, pelannut todella hyvin. Johtuukohan kotiyleisön paineista? Viimeisen kuukauden aikana nostanut tasoaan selkeästi. Pisteitä tullut 11, odotuksissa olisi ollut 17-22. Tosin kolmosketjussa välillä pelannut Laamanen ei päässyt välillä pelaamaan edes ylivoimaa.
Henri Laurila: Pelicansista tullut puolustaja on ollut fanien hampaissa koko kauden ajan. Kokoa on, mutta pehmeys vaivaa. Kiekolliset taidot eivät ole huippuluokkaa. Mies tuntuu olevan hieman kuin unessa kentällä. Eteenpäin pitää mennä jatkossa.
Mika Niemi: Niemi menetti paikkansa nelosketjun keskellä Mikko Suvannolle. Ei sopeutunut laitahyökkääjäksi. ”Teurastaja” ei ole pystynyt sellaiseen kiekolliseen peliin mitä odotettu. Suuria vaikeuksia mahtua kokoonpanoon, mikäli muut sentterit ovat terveenä.
Ismo Siren: Siren tuli kesken viime kauden Mestiksestä Ilvekseen ja fanit olivat haltioissaan. Siren oli valopilkku Ilveksen harmaassa massassa. Tällä kaudella ollut aivan liikaa hukassa pelissä. Koko ei riitä nyt, ja vauhdissa mukanapysyminen tuottaa ongelmia. Omiaan kiekolliseksi pakiksi, mutta kolmosparissa pelaaminen on silti tuskaa.
Ville Snellman: Läpimurto jäi tulematta tälläkin kaudella. Nopea, tekninen ja hyväkätinen. Ei vain osu tolppien väliin millään. Voimaa ei tarpeeksi. Itseluottamus hukassa, eikä tilannetta ainakaan auta komennukset kolmos- ja nelosketjuihin, joissa ketjukaverit eivät ainakaan kiekollisella osaamisellaan huikaise.
Vesa Viitakoski: Kohtuullisen hyvästä maalimäärästä huolimatta ajoittain todella pahasti pihalla. Putki kulkee, mutta muuten todella takkuista pelaamista. Harjoitellut sittenkin väärin? Vauhtiin päästessään edelleen SM-liigan vaikein pelaaja pysäyttää ilman jäähyä.
Marek Vorel: Enemmän pisteitä on odotettu, mutta omassa päässä Vorel on ollut hyvä. Suuria vaikeuksia totuttautua suomalaisiin linjatuomareihin aloituksissa. On parantanut viime aikoina, joten valoa tunnelin päässä on nähtävissä.
Jatkoa seuraa
Ilves on ajoittain painunut todellisia härkäviikkoja. Kahdeksassa päivässä viisi peliä on jo melkein enemmän kuin laki sallii. Tilanne ei ainakaan helpotu yhtään tammikuussa. Luvassa on neljätoista ottelua.
– Siinä rypistyksessä punnitaan, mikä joukkue pärjää kärkiporukoissa, Jamalainen toteaa.
SM-liiga jatkuu 27.12. paikallispelillä, jota isännöi tällä kertaa Tappara.
