Derek Sanderson ei nimenä sano kiekkoväelle välttämättä juuri mitään. Hän pelasi NHL:n Original Six –aikakauden loppuvaiheilla Boston Bruinsissa muun muassa Bobby Orrin kanssa ja voitti Stanley Cupin kahteen otteeseen. Sandersonin saavutukset etenkin Bruinsissa ovat hienoja, mutta erityisesti kaukalon ulkopuoleinen elämä tekee hänen menneisyydestään kirjan arvoisen julkaisun.
Sandersonin omaelämäkerran päävalttina ovat hänen siviilielämän hurvittelut, mutta niiden käsittelytapa yllättää. Teoilla ei rehennellä, vaan niistä puhutaan suoraselkäisesti vailla uhmakasta rehvastelua. Rehentelyn sijaan näkökulma typeriin temppuihin on yhtä aikaa pohtiva ja katuva.
Sandersonin kohtalossa on paljon samaa kuin esimerkiksi jääkiekkoilija Theoren Fleuryn alkoholin ja päihteiden ryydittämässä elämässä. Molemmat olivat taitavia kiekkoilijoita, jotka ilman päihteitä olisivat päässeet urallaan vielä paljon pitemmälle.
Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä lapsuudesta aina eläkeikään saakka. Matkalle mahtuu onnistumisia, epäonnistumisia, naisia, kokaiinia ja valtavasti viinaa. Otteluiden kuvailuja siinä on varsin vähän, ja niissäkin on yleensä johonkin suurempaan merkitykseen johtava punainen lanka.
Kirjan vahvuus muualla kuin itse jääkiekossa
Kirjassa Sanderson syventyy pohtimaan temppujensa pidempiaikaisia vaikutuksia omaisiinsa ja häneen itseensä. Juuri tässä teos on parhaimmillaan. Pohdiskelut ovat mielenkiintoisia, mutta samalla myös hieman murheellista luettavaa. Kaiken pahan alulle yritetään hakea syytä, joka saattaa löytyä varsin harmittomasta ja yleisestä ongelmasta.
Teos toimii myös varoittavana esimerkkinä siitä, että päihdeongelmat voivat iskeä myös ilman vaikeaa lapsuutta tai huonoon seuraan ajautumista. Huippu-urheilijoiden päihteidenkäyttö on tänäkin päivänä tapetilla, joten näiltä osin kirja on vuosikymmeniä vanhoista tapahtumistaan huolimatta yllättävän ajankohtainen.
Tekstissä näkyy selkeästi Sandersonin arvostus hänen elämäänsä osallistuneita ihmisiä kohtaan, mutta tästä muodostuu yksi kirjan heikkouksista. Sanderson vaikuttaa nimittäin pyrkivän mainitsemaan jokaisen jollain tapaa oleellisen henkilön. Tämä johtaa puuduttavan pitkiin nimilistoihin, joista lukija ei saa yleensä mitään irti.
Toisinaan kerronta rönsyilee kertaamaan tarinan kannalta hyvin pienessä roolissa olevien ihmisien elämää tarpeettoman laajasti. Tarinan kulku tökkää pahasti, kun huomio siirtyy itse tilanteesta jonkun ohimennen mainittavan henkilön nykyiseen asemaan tunnetussa asianajotoimistossa.
Vaikka kyseessä on ammattijääkiekkoilijan omaelämäkerta, sen vahvuudet ovat kirjoittajan päihteidenkäytön pohdinnassa ja lajin kannalta todella mielenkiintoisen aikakauden kuvaamisessa.
Aikamatka NHL:n menneisyyteen
Sandersonin kirja on mielenkiintoinen kurkistus NHL:ään sen alkuvuosikymmeninä. Oman mausteensa kirjaan tuo NHL:n kilpailijaksi perustetun World Hockey Associationin oleellinen osuus Sandersonin uralla.
Kirjassa on paljon kiintoisaa tietoa NHL-pelaajan arjesta 60-70-luvulla. Nykypäivänä on vaikea uskoa, että NHL esimerkiksi vaati pelaajia noudattamaan tiukkaa pukukoodia aina julkisuudessa esiintyessään.
Pienistä miinuksista huolimatta Sandersonin omaelämäkerta oli mielenkiintoinen lukuelämys. Tapahtumat kaukalossa ovat varsin pienessä osassa, joten kirjaa voi suositella myös lajista vähemmän piittaaville lukijoille.
Historia on jo ainakin osittain hämärtynyt sen osalta, että juuri Sanderson syötti kauden 1969-1970 Stanley Cupin ratkaisseen Orrin The Flightina tunnetun maalin. Kirjan luettua hieman harmittaa, että kiekkouran sijaan Sanderson tullaan muistamaan paremmin sekoiluistaan.
Derek Sanderson & Kevin Shea (2016): Kaikki pelissä - NHL-hyökkääjän kova elämä. Suom. Jere Saarainen. Minerva Kustannus, Helsinki. 400 s.
