Kustannusyhtiö Tammi ja kirjailija Mika Wickström olisivat tuskin saattaneet aavistaa, millaista markkinointiapua helsinkiläisseurat niiden kirjauutuudelle tarjoaisivat. "HIFK–Jokerit – Taistelu Helsingin herruudesta" ilmestyi samana päivänä, jona SM-liiga jakoi seurojen välisestä taistelusta historiallisen suuren määrän peli- ja toimitsijakieltoja.
Itse kirja käsittelee kaukaloväkivaltaa lähinnä yhdessä luvussa. Siinä kerrataan joukkueiden välisiä yhteenottoja vuosien varrelta – ja satutaanpa muistuttamaan, että Allu Lähteenmäen tapauksessakin joukkueen kakkosvalmentajaa epäiltiin käskyttämisestä.
Luvun lopussa Wickström sortuu karkeaan asiavirheeseen. Saattaa pitää paikkansa, että SM-liiga alkoi siivota peliä kauden 1998–99 jälkeen pitkälti Jarkko Ruudun ansiosta. "Ronkkimisen" ja "kahvaamisen" vähenemisen kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka kirjassa näin väitetäänkin. Ne lopetti vasta NHL:n työsulku ja sitä seuranneet muutokset sääntöjen tulkintaan.
Edellä mainittu luku on jonkinlainen käännekohta kirjalle muutenkin kuin siksi, että se osoittaa kirjailijan asiantuntemuksen rajallisuuden. Siihen asti teos etenee suhteellisen kronologisesti 1960-luvulta nykypäivää kohti. Välillä kerrataan enemmän kaukalon, välillä taas kulissien tapahtumia. Kerronta on sujuvaa ja tasapainoista, vaikka lainaakin paljon seurahistoriikeista. Niiden tekijöitä Wickström kiittää syystäkin erikseen esipuheessaan.
Liekö sitten kyse juuri kunnollisten lähteiden puutteesta, mutta viimeinen kolmannes on ylivoimaisesti kirjan hajanaisin. Se käsittelee ajanjaksoa seurahistoriikkien julkaisemisen jälkeen, 1990-luvun lopulta tähän päivään.
Kaukalon tapahtumiin Wickström palaa loppupuolella harvoin, sen sijaan pääosaan nousevat talouslehtien uutiset. Jokerit-konsernin osalta niillä sietääkin toki mässäillä, vaikka monimutkaiset yritysjärjestelyt tekevät tulosten tarkastelemisesta haastavaa.
Hiukan laiskan kuvan se kuitenkin jättää, kun esimerkiksi Sanoma-konsernin omistajuutta Jokereissa pohditaan Kauppalehden keskustelupalstan nimimerkkien suulla, eikä erikseen haastateltujen asiantuntijoiden. Sama vika koskee koko kirjaa: tiedonhankinta perustuu täysin kirjallisiin lähteisiin ja niiden siteeraamiseen.
Mikäli pääkaupungin kahden suurimman jääkiekkoseuran yhteinen historia kiinnostaa, tarjoaa uutuusteos siihen hyvän yleiskatsauksen. Edellämainittujen seurahistoriikkien "Jokerit liukkaalla jäällä" (Seppo Aalto, Team-Erica Oy 1992) ja "Salakuljettajista Suomen mestareiksi – HIFK 100 vuotta Stadissa, 50 vuotta kaukalossa" (Hannu Kauhala, Ligaföreningen IFK 1997) sarjaan se ei kuitenkaan nouse.
