Kid Comrie - Osa 1

NHL / Artikkeli
Pieni poika pääsee käymään palvomansa NHL-joukkueen pukukopissa ja tapaa siellä idolinsa. Tapauksesta otetaan valokuva. Poika kasvaa lähes aikuiseksi kantaen tuota kuvaa lompakossaan ja haaveilee NHL-pelaajaksi tulemisesta tuon saman kotikaupunkinsa joukkueen paidassa. Kuluu 17 pitkää vuotta. Poika ei koskaan päästä unelmaansa mielestään - ja eräänä päivänä unelma toteutuu. Tämä satu on totta. On aika tavata 20-vuotias Mike Comrie, Edmonton Oilersin ykkössentteri.

Skyreach Centre, Edmonton, maaliskuun 28, 2001

Kolme noin kymmenvuotiasta junnua sekä näitten jääkiekkovalmentaja
seisoskelevat hermostuneina Edmonton Oilersin pukuhuoneen oven
ulkopuolella.

Oilers on juuri voittanut NHL:n parhaan joukkueen, Colorado
Avalanchen hienolla pelillä 4-1. Öljyn nuori sentteri Mike Comrie
sai ottelussa pisteen tekemällä esityön Ryan Smythin maaliin Anson
Carterin kanssa. Mike on luvannut tulla pelin jälkeen juuri tälle
ovelle tapaamaan junnuja, jotka ovat valmistautuneet tussikynin
ja kirjoituslehtiöin nimikirjoituksen toivossa. Valmentajalla on
vielä kamerakin kaulassa.

Lopulta pelikalsareissaan tallusteleva yllättävän pienen ja
hintelän näköinen Mike saapuu ovelle ja kutsuukin yllättäen
junnut sisälle Oilersin pukukoppiin. Räkänokat eivät voi uskoa
tätä todeksi katsellen silmät pyöreinä tätä pyhää huonetta ja
sisällä vallitsevaa kuhinaa; tutun näköisiä pelaajia,
lehtimiehiä, TV-kameroita, mikrofoneja, valokuvia seinällä,
Stanley Cup-tarroja ovessa, ja kyllä, juuri tuolla paikalla -
huoneen nurkassa istui aikoinaan Wayne Gretzky.
(Nyt siinä istuu Doug Weight)

Pojat eivät olleet edes syntyneet kun tässä huoneessa kledjasi
NHL:n paras jääkiekkojoukkue, Wayne Gretzkyn johtama
Edmonton Oilers -silti he tietävät kaikki legendat ja tarinat.

Mike Comrie yllättää junnut vielä pahemmin vetämällä esiin
kolme omalla nimellään varustettua mailaansa - hän asettaa ne
huoneen keskellä olevalle pingispöydälle ja ryhtyy kirjoittamaan
nimmareita hopeaisella tussikynällä, kysyen jokaisen nimen
erikseen nimmaria varten.

Sitten otetaan valokuvat, yksi kerrallaan.

Paikalle kävelee haastattelusta Doug Weight, jolle Comrie
esittelee poikien valmentajan: "Tässä on Bantam-valmentajani
(14-vuotiaat), Garth Sanderson". Mike pelasi Bantam AA ja
Bantam AAA-kiekkoa kolme vuotta tämän valmentajan
alaisuudessa.

"Opetit häntä tosi hyvin", heittää Weight kohteliaisuuden
valmentajalle sekä samalla Oilersin uudelle sentterille ja
tarjoutuu räpsäämään yhden kuvan itse, jotta kaikki viisi
pääsevät samaan kuvaan.

Joku on sanonut, että kaikista Pohjois-Amerikan ammattilais-
urheilusirkusten pelaajista juuri NHL-jääkiekkoilijat ovat
kaikista eniten jalat maassa ja lähimpänä fanejaan.

Junnujen poistuessa Öljyn pukuhuoneesta mailojensa kanssa
onnesta väärällään, tuo mielipide tuntuu pitävän paikkansa.

Kid Comrie - The Hometown Boy

Edmontonissa syntynyt Mike Comrie, sentteri, 41 NHL-ottelua,
8 maalia, 14 syöttöä, 22 pistettä. Playoffseissa 6 ottelua,
1 maali (huikea jatkoaikamaali Game 4:ssa), 2 syöttöä.

The Hockey News Yearbookin mukaan Comrie on jo nyt Oilersin
taitavin pelaaja, paras mailankäsittelijä ja paras syöttäjä.

Comrie on pienikokoinen - 5"9, 172 lbs - omaa erinomaisen
pelikäsityksen, hän osaa lukea tilanteita ja toimittaa kiekon
vapaalle miehelle. Älykäs pelaaja, johon on erittäin vaikea
osua taklauksilla.

Mike Comrie aloitti NHL-uransa joulukuun lopulla 2000
tehtyään ensin vaikutuksen Oilersin training campilla ja oltuaan
sitä ennen sensaatiomainen pistekuningas niin yliopisto- kuin
juniorikiekkoilussa.

Liityttyään Oilersiin Comrie ylitti joukkueen johdon odotukset
erinomaisella pelillä kauden loppua kohden sekä esiintymällä
erinomaisesti playoffseissa.

Mailankäsittelyn, pelisilmän, tilanteiden luomisen ja kypsän
puolustustyöskentelyn edelle nousee Comrien päättäväisyys ja
kilpailuhenki. Comrie on sisupussi, aina joka tilanteessa
kaikkensa peliin laittava tappiota vihaava voittajaluonne.

Comrien nimi on syytä laittaa muistiin. Saatuaan lisää kokemusta,
ja parannettuaan luisteluaan ja voimiaan hänestä tulee yksi
NHL:n parhaista senttereistä vuosiksi eteenpäin.

You just watch.

1984

Mike Comrie oli itse vasta kolmevuotias kun hän pääsi
vierailemaan kotikaupunkinsa ylpeyden pukuhuoneessa
ensimmäistä kertaa.

"Isälläni oli onnea tutustua Mr.Gretzkyyn ja sen vuoksi
minulla taas oli onnea päästä Oilersin pukuhuoneeseen
muutaman kerran jo hyvin nuorena," kertoo Mike Jatkoajalle
torstaina antamassaan haastattelussa.

Haastatteluviikolla oli julkisuuteen juuri tullut tieto Montreal
Canadiensin kapteenin Saku Koivun sairastumisesta syöpään
- asia, joka painoi myös Mike Comrien mieltä.

Kun Oilers voitti yhden Stanley Cupeistaan kotonaan pieni Mike
ikuistettiin Wayne Gretzkyn ja Stanley Cup pokaalin kanssa.

Asia oli selvä, Mikestäkin tulisi jonain päivänä Edmonton
Oilersin pelaaja.

Mike kantaa - nyt jo aika ryppyistä - valokuvaa tuosta päivästä
lompakossaan yhä tänä päivänä.

Edmontonin kulta-aikaa

80-luvulla Edmonton Oilers oli NHL:n paras joukkue, voittaen
viisi Stanley Cupia ennen kuin todella suuri raha tuli NHL-kiekon
vahvimmaksi voimaksi ja pienessä kaupungissa operoiva seura
joutui myymään tähtensä pois, yksi kerrallaan.

Samanaikaisesti, aina kovana kiekkokaupunkina tunnetussa
Edmontonissa myös juniorikiekko eli todellista buumia; uusia
jäähalleja rakennettiin jokaiseen kaupunginosaan ja pikkukylään
kaupungin ulkopuolelle, ulkokentät olivat täynnä pelaajia läpi
pitkien ja kylmien preerian talvien - jokainen pikkujunnu halusi
pelata jääkiekkoa ja tulla uudeksi Gretzkyksi, Messieriksi,
Kurriksi tai Coffeyksi.

"Olin kaksi ja puoli-vuotias kun isäni vei minut kentälle
ensimmäisen kerran - enkä sen jälkeen ole halunnut luistimiani
ottaa pois," kertoo Mike kiekkoilijan uransa alkuhetkistä.

"Minulla oli onnea aloittaa kiekkoileminen juuri tuohon aikaan
80-luvulla. Juniorijääkiekko Edmontonissa oli kovatasoista,
pelejä, turnauksia ja harjoituksia paljon."

"Go NollaNolla!"

Yksi turnausmatkoista vei jopa Suomeen ja Helsinkiin saakka
Miken ollessa vasta kymmenvuotias. Reissun järjesti Miken
joukkuekaverin kanadansuomalainen isä, jolle pelimatka oli
hieno tapa päästä käymään vanhassa maassa.

Kiekkopesässä kirjoittaneen Mikeä vastaan pelanneen nimimerkin
mukaan pieni numerolla 00 pelannut Comrie oli jo silloin täysin
pitelemätön jäällä Espoon Laaksolahdessa pidetyssä turnauksessa.

Mike itse sanoo olevansa pahoillaan ettei muista tuosta matkasta
paljoakaan, eikä varsinkaan suomalaisten seurojen tai pelaajien
nimiä.

"Ne kaikki kuulostavat niin samanlaisilta, haha", vitsailee Mike.

"Mutta muistan, miten ystävällisiä kaikki olivat meitä kohtaan
Suomessa ja miten yleisö kannusti minua sanomalla numeroni
suomeksi: "nollanolla"."

Pienikokoinen Mike oli niin hyvä jo ennen kymmenettä
syntymäpäiväänsä, että hän pelasi aina itseään vanhempien
joukkueissa. Bantam-iässä hän näyttää joukkuekuvissa ennemminkin
joukkueen maskotilta kuin tähdeltä.

Garth Sandersonista tuli Miken valmentaja, kun Mike oli vasta
kymmenvuotias, seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

Jokainen meistä on tavannut junnuvalmentajia, jotka tuovat
omaa tärkeyttään esiin pudottelemalla kuuluisia nimiä, joita
he ovat valmentaneet - antaen ymmärtää näin että heillä olisi
ollut suuri osuus juuri näitten nimien menestykseen isommilla
kentillä myöhemmin.

Sanderson ei ole yksi tällaisista valmentajista. Kanadassa ei
yleensäkään uskota siihen, että yksittäinen valmentaja tai joku
tietty systeemi ehdottomasti tekee jostakin pelaajan. Pelaaja
tekee aina viime kädessä itsestään pelaajan.

"Olen samaa mieltä", sanoo Mike. "Voit oppia eri asioita
eri valmentajilta, joista voi olla paljon apua. Mutta pelaaja
itse päättää miten pitkälle hän pääsee. Jos olet tarpeeksi
päättäväinen, voit päästä huipulle mistä tahansa."

"Jos jotain yritin Mikelle ja muille opettaa ja jos heille jotain
niistä kausista mukaan jäi - on se, että jääkiekko on hauskaa",
sanoo Garth Sanderson.

"Meillä oli aina hauskaa; kaikki turnausmatkat, harjoitukset,
pelit, liikuimme aina porukalla yhdessä".

Mike Comrien Canadian Athletic Club eli CAC pelasi noin kaksi
tai kolme kertaa viikossa ja harjoitteli ainakin kaksi kertaa
viikossa jatkuvasti. Sanderson piti joukkueessa vain 15 pelaajaa,
jotta jokainen poika saisi pelata paljon.

Vaikka Mike oli joukkueen pienin ja nuorimpia, hänen
kilpailuhenkensä tuli esille jo Bantam-kiekossa:

"Mike halusi aina kentälle tärkeimmissä tilanteissa. Hänen
silmissään paloi halu pelata ja voittaa aina. Hän teki useimmiten
voittomaalit kaikissa turnauksissa ja tärkeimmissä otteluissa."

Miken ketjukaveri Bantam-kiekossa - kuten myöhemmin Albertan
junnuliigassa oli useimmiten New York Rangersin varaama lupaava
Jamie Lundmark.

Perhe on tärkein

Useimmilla NHL-pelaajilla on tyypillinen tausta; isä oli duunari
pienessä kaupungissa, tai maanviljelijä - useimmat menestyneet
jääkiekkoilijat tulevat työläistaustasta ja yleensä vähän
kovemmista oloista ja ovat ylpeitä siitä.

Lester Patrick, yksi jääkiekon suurimmista vaikuttajista viime
vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, sanoi asiasta seuraavaa
jo 50 vuotta sitten:

"Keskimäärin, rikkaista oloista tulevalla pojalla on varaa ottaa
iisisti. Hänellä on auto alla eikä hänen tarvitse kävellä. Hän
käy juhlissa ja saattaa juoda silloin tällöin. Hänen ruokansa on
pehmeää ja rikasta. Hänen kroppansa - ja vielä tärkeämpää -
hänen asenteensa, on pehmeämpi kuin kovemmista oloista tulevan
köyhän pojan. Hänen ei ole pakko olla kova selviytyäkseen.
Köyhä poika taas joutuu tekemisiin elämän kovan puolen kanssa
heti alusta alkaen. Tämä kehittää häntä fyysisesti ja ennenkaikkea
henkisesti. Yliopistoista ja vähän paremmista oloista tulee aina
jääkiekkoilijoita - mutta suurin osa NHL-pelaajista tulee elämän
ns. kovemmalta puolelta."

Mike Comrien perhetausta on tässä suhteessa vähän erilainen.

Miken isä Bill Comrie oli itse aikoinaan lupaava juniori, josta
Chicago Blackhawks oli kiinnostunut. Bill oli jo muuttanut
kotoa Saskatchewaniin Moose Jaw-nimiseen kylään jääkiekon
vuoksi ja pelasi siellä juniorikiekkoa NHL tavoitteenaan kun
eräänä päivänä kotoa Edmontonista tuli suru uutinen:
Pientä kodinkoneliikettä pitänyt Billin isä oli kuollut
sydänkohtaukseen.

Bill nosti hokkarit naulaan, matkusti takaisin Edmontoniin ja
alkoi hoitaa perheen liikettä yhdessä veljensä Fredin kanssa.

Liike toi leivän veljeksille ja näitten perheille, mutta se ei
ollut mikään kultakaivos. Sitten eräänä viikonloppuna Bill
päätti kokeilla keksimäänsä ideaa; hän pitäisi alennusmyynnin
keskellä yötä. Fred lähti viikonlopuksi järvelle kalaan jättäen
veljensä yksin hoitamaan projektiaan.

Suljettuaan liikkeen ovet kuudelta illalla Bill vietti illan
toimistossaan tehden paperitöitä. Vähän myöhemmin illalla
hän kuuli ulkoa ääniä ja päätti mennä katsomaan. Oven
ulkopuolella oli kymmenisen ihmistä odottelemassa vielä
muutaman tunnin päästä alkavaa alennusmyyntiä.

Pari tuntia myöhemmin Bill meni uudelleen katsomaan tilannetta
liikkeen ovella ja huomasi yllätyksekseen, että jono oli kasvanut
jo koko rakennuksen mittaiseksi.

Jotain oli tekeillä.

Vähän ennen keskiyötä ulkona oli niin suuri ihmispaljous, että
Bill Comrie tajusi ettei tulisi tästä selviytymään yksin. Niinpä
hän alkoi soittelemaan kiekkokavereilleen pyytäen näitä avuksi.
Paikalle tulleille annettiin pikainen koulutus tilausten
ottamisesta. Ja sitten ovet avattiin.

Ensimmäinen "Midnight Madness Sale" tuotti enemmän kuin koko
liikkeen myynti oli yleensä vuodessa. Bill otti kavereineen
tilauksia vastaan kymmenistä kodinkoneista tietämättä edes ihan
varmasti pystyttäisiinkö kaikkea edes toimittamaan.

Eräs kanadalaisen kauppabusineksen kuuluisimmista legendoista
oli syntynyt.

Rikkaan perheen vaatimattomat pojat

Seuraavina vuosina Comrien veljekset laajensivat yritystään ja
rikkoivat ennätyksiään uusilla keskiyön tempauksilla ja muilla
ideoilla. Lopulta heidän yrityksensä kasvoi Kanadan suurimmaksi
kodinkoneitten ja huonekalujen kauppaketjuksi, The Brick:ksi.

Kova työ, sisu ja kilpailuhenkinen asenne teki Comrien
veljeksistä monimiljonäärejä, Länsi-Kanadan rikkaimpiin kuuluvia
miehiä.

Fred Comrie on myöhemmin tullut tunnetuksi useiden eri lajien
ammattilaisseurojen omistajana, hän on omistanut esimerkiksi
amerikkalaisen jalkapallon BC Lionsin Vancouverissa, IHL-seuroja
jne.

Bill Comriella oli Edmontonin Skyreach Centrellä oma luksusaitio
jo valmiina monta vuotta ennen hänen poikiensa pelejä NHL:ssä.

Suuryrityksen ympäri maailmaa omalla suihkarillaan lentelevän
omistajan tittelistään huolimatta Bill Comriella oli aina aikaa
lapsilleen. Hän oli hyvin harvoin poissa yhdestäkään Miken tai
tämän kolme vuotta vanhemman veljen Paulin jääkiekko-pelistä
tai harjoituksesta tai veljesten sisaren luisteluharjoituksesta.

Albertan Junnuliigassa Mr. Comriella oli tapana lentää jopa
vieraspaikkakunnille omalla koneellaan ja ilmestyä seuraamaan
poikiensa otteita siellä.

Kun veljekset pelasivat toisiaan vastaan Bostonissa pidetyssä
turnauksessa USA:n yliopistokiekossa keväällä 1999 - Bill
kutsui kymmenen parasta kaveriaan ja lennätti koko porukan
Bostoniin viikonlopuksi turnausta katsomaan omalla yksityis-
suihkukoneellaan. Epätavallinen kiekkoisä siis.

Miken ollessa vain kymmenen vuotta vanha hänen äitinsä Trish
hävisi kamppailunsa syövän kanssa. Tämäkin teki Comrien
perheestä entistäkin läheisemmän. Seuraavat vuodet Bill tuli
kasvattamaan kolme lastaan yksin.

Äitinsä muistoksi Mike vielä nykyisinkin kirjoittaa mailojensa
päähän kirjaimet TC.

Bill Comrie teki hyvää työtä lastensa kasvattajana. Veljekset
eivät koskaan mahtailleet kenellekään isänsä rahoilla tai
asemalla.

Pelatessaan Albertan Junnuliigassa Fort Saskatchewan Tradersissä
Paul pyysi Trader GM Mac Danylukilta lupaa poistua joukkueesta
kesken vieraissa pelattavan viikonlopputurnauksen Grand Prairie-
nimisessä pikkukaupungissa. Syynä oli isän naimisiinmeno.

Bill Comrien suihkukone laskeutui Grand Prairien kentälle ja
haki Paulin isänsä jahdille Tyynelle Valtamerelle, jossa häät
pidettiin.

Vaatimattoman Paulin joukkukaverit ymmärsivät viimeistään
tässä vaiheessa, että yhdellä joukkueen parhaista pelaajista oli
vähän erilaiset kotiolot kuin useimmilla muilla.

St. Albert Saints

Bantam AAA-kiekosta "valmistuttuaan" Mike Comrie siirtyi
ylöspäin kovaan Albertan A-junioriliigaan. Tässä sarjassa
pelataan noin 60 ottelua vuodessa, harjoitellaan kovaa ja
reissataan ympäri Albertan Provinssia. Pienikokoisen Miken
ilmestyessä ensimmäiselle training campilleen, moni ei
uskonut tämän taidoistaan huolimatta pärjäävän enää tällä
tasolla. Liigan pelaajat ovat jo täysikokoisia ja pelityyli
puhdasta, mutta äärettömän kovaa.

Albertan Junnuliigan toiminta perustuu siihen, että sarjassa
pelaaville nuorille miehille luodaan mahdollisuuksia saada
jääkiekon avulla kunnon koulutus. USA:n yliopistojen scoutit
ovat yleinen näky katsomoissa syksyisin.

Kuuluisimpia Albertan Junnuliigassa pelanneita pelaajia ovat
mm. Mark Messier, Lanny McDonald sekä Sutterin veljekset.

Mike pelasi St.Albert Saints-nimisessä seurassa Edmontonin
lähiössä ja saatuaan tarpeeksi itseluottamusta tuli tekemään
hurjaa jälkeä tälläkin tasolla.

Hyvänä oppilaana Mike suoritti lukiokursseistaan suurimman
osan jo etukäteen ahkeroiden - viimeisellä junnukaudellaan
hänella oli tällä tavalla mahdollisuus keskittyä lähes kokonaan
jääkiekkoon. Koulun aikaisin ja hyvin arvosanoin suorittaminen
taas teki kiekkotaitojen kanssa Mikestä arvokkaan amerikkalaisten
yliopistojen silmissä.

Viimeisellä kaudellaan 1997-98 Mike johti Saintsit Albertan
mestaruuteen tekemällä 60 maalia, 78 syöttöä ja 138 pistettä
58:ssa runkosarjan ottelussa. Playoffseissa Mike teki vielä
24 maalia, ja 48 pistettä 19 ottelussa.

Joulun aikaan Camrosessa, Albertassa pelattavassa arvostetussa
Viking Cup-turnauksessa Mike johti Albertan All-Stars-joukkueen
hopeamitalille voittaen turnauksen maalipörssin ja sijoittumalla
pisteissä toiseksi, 6 maalia ja 12 pistettä viidessä turnauspelissä.

Turnaukseen osallistuivat Suomen, Tsekin ja USA:n alle
18-vuotiaitten maajoukkueet. Miken johtama Alberta pudotti
Suomen semifinaaleissa - tämä oli turnaus, jossa Jani Rita
ensimmäistä kertaa huomattiin NHL-piireissä - häviten finaalin
sudden death-jatkoajalla Saskatchewanin Junnuliigan joukkueelle.

Kauden päätteeksi Mike valittiin paitsi Albertan Junnuliigan
MVP:ksi myös koko Kanadan Junior ‘A’ kiekkoilun Vuoden Pelaajaksi.

"Itseluottamukseni kasvoi Albertan liigassa", sanoo Mike.

University of Michigan

Ennätyksellinen menestys Albertassa toi Mikelle stipenditarjouksia
amerikkalaisiin yliopistoihin ja tämä valitsi Michiganin
Yliopiston.

Amerikkalaisessa yliopistokiekossa harjoitellaan 4-5 kertaa
viikossa, lähes jokaisena arkipäivänä heti luentojen jälkeen
koulun omassa hallissa ja pelit pelataan viikonloppuisin.

Harjoitteluun käytetään siis paljon aikaa tässä systeemissä.

Miken valmentaja Michiganissa tuli olemaan entinen NHL-pelaaja
Red Berenson. Taas Mike oli siirtymässä astetta kovemalle tasolle
ja taas hän halusi osoittaa pystyvänsä pelaamaan.

"Mr.Berenson opetti minulle kahden vuoden aikana enemmän
jääkiekosta kuin mitä sitä ennen tiesin yhteensä. Harjoituksissa
hän painotti puolustussysteemiään. Jos et pelannut hänen
puolustussysteemiään Michiganissa - et pelannut."

Mike opiskeli kauppatieteitä Michiganissa ja ensimmäisellä
kaudellaan 42:ssa ottelussa teki 19 maalia, 25 syöttöä ja 44
pistettä. Erittäin kunnioitettavat luvut vasta 18-vuotiaalle
freshmanille.

Kesällä 1999 Miken unelma toteutui Edmonton Oilersin varattua
hänen NHL-oikeutensa draftin kolmannella kierroksella, kaikkiaan
91:nä pelaajana.

Toisella kaudella Michiganissä Mike teki 40 pelissä 24 maalia,
35 syöttöä ja 59 pistettä. Miken kertoman mukaan yliopistosarja
oli myös kova sarja - jäähyminuutteja toisella kaudella kertyi
79.

Tämän kauden joulutauolla Mike sai kutsun Kanadan alle
20-vuotiaitten harjoitusleirille. Mike voitti leiripelien sisäisen
pistepörssin, mutta hänet jätettiin silti rannalle MM-kisoihin
matkanneesta joukkueesta. Kanadan junnumaajoukkueen johto
sai paljon arvostelua julkisuudessa oletetusta sopimuksesta
Montreal Canadiensin kanssa, jolla Mike Ribeiro päästettiin
maajoukkueleirille vain sillä ehdolla, että tämä saisi myös
peliaikaa MM-turnauksessa. Tämän uskottiin olevan syy Miken
joukkueesta pudottamiseen.

Mike oli yliopistouransa puolivälissä ja yksi amerikkalaisen
yliopistokiekon suurimmista tähdistä kauden 1999-2000 jälkeen.

Toinen osa ilmestyy perjantaina, 14. syyskuuta.

» Lähetä palautetta toimitukselle