KHL:n suomalaiset vko 36: Jokereilla KHL:n tehokkain nelosketju

KHL / Artikkeli
Marko Anttila on ollut näkyvin osa Jokereiden nelosketjua.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
Kuluneella viikolla KHL:ssä saatiin suomalaisonnistumisia laajalla rintamalla, mutta puhutuimmaksi ilmiöksi nousi Jokereiden nelosketju. Samalla Ville Lajunen on onnistunut jopa hieman yllättäen nappaamaan Spartakin ykköspuolustajan aseman. KHL-toimittaja Sami Salminen summaa sarjan tilanteen.

Jokereiden nelosketju on ollut viime aikoina loistavassa vireessä. Mikä on suurin syy kolmikon parantuneiden otteiden taustalla?

Jokereiden nelosketju Marko Anttila – Mika Niemi – Antti Pihlström on saanut pelata samassa muodossa koko alkukauden ja kuluneella viikolla ketju otti vastuun myös helsinkiläisryhmän maalinteosta.

Kahteen otteluun kolmikko teki yhteensä tehot 4+5 samalla, kun Anttila sai nimiinsä Jokereiden molempien otteluiden voittomaalit.

Ilman ylivoima-aikaa operoivalle kolmikolle luonnollisestikaan hyökkäyspään tehot eivät ole se suurin osoitus pelin onnistumisesta. Tärkeintä kolmikon kohdalla onkin, että he saavat painettua pelin vastustajan päätyyn lähes jokaisessa vaihdossaan.

Anttilan huippuvireestä on ollut paljon puhetta ja on totta, että lempääläinen on ollut merkitykseltään todella iso pelaaja Jokereille. Alivoiman vakiokasvona ja vahvana kulmavääntäjänä Anttila on ollut juuri sitä, mitä jokerileirissä on kaivattu koko KHL-taipaleen ajan.

Anttilan sijaan näkisin kuitenkin, että suurin merkitys kolmikon otteisiin on ollut Niemen tasonnostolla viime kauteen nähden. Niemi on vihdoin alkanut lunastaa sitä potentiaalia, jonka johdosta mies on Jokereihin hankittu.

Epäonnistuneen viime kauden jälkeen mies on selvästi harjoitellut kovaa kesän ja se näkyy kaukalossa: Niemen luistelu on mennyt eteenpäin valtavan harppauksen ja nyt mies ehtii tilanteisiin niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä.

Samalla Niemi pystyy tekemään sitä, missä mies on parhaimmillaan, eli aktiivisesti karvaamaan kiekkoa molemmissa päädyissä kenttää.

Puolustuspäässä tämä tarkoittaa sitä, että Jokereilla on usein miesylivoima vastustajan laitahyökkääjiä vastaan ja hyökkäyspäässä puolestaan sitä, että kiekko saadaan usein kulmassa Anttilalle tai Pihlströmille, jotka omilla avuillaan ovat aivan Suomen huippua kiekon kanssa lähellä laitoja.

Villeimmissä skenaarioissa kolmikkoa on ehdotettu sellaisenaan Leijoniin nelosketjuksi tuleviin olympialaisiin, kuinka todennäköistä tämä on?

Anttila, Pihlström ja Niemi ovat kaikki pelaajia, joilla on omat vahvuutensa, jotka nyt yhdistettynä ovat tuottaneet hyvää yhteistulosta.

Vaikka ylempänä kehuinkin ennen kaikkea Niemen panosta, näkisin silti, että Niemi on pelaajista juuri se, joka on kaikista kauimpana olympiapaikasta.

Suomella on Euroopassa lukuisia hyviä keskushyökkääjiä, joista myös loistavasti aloittanut Joonas Kemppainen ja Sveitsiin täksi kaudeksi siirtynyt Jani Lajunen kilpailevat lähtökohtaisesti Niemen kanssa samasta roolista.

Kemppainen ja Lajunen ovat myös maajoukkueesta Lauri Marjamäelle tuttuja ja siten ennakkoon Niemen edellä kaavailuissa. Olympiapaikka vaatii kuitenkin kaikilta heiltä onnistuneen kauden, eikä Niemi varmasti ole ulkona spekulaatioista. Jo se on iso askel eteenpäin Niemelle todella hankalan viime kauden jälkeen.

Pihlström on puolestaan maajoukkueen vakiokasvo ja hänestä tiedetään taatusti mitä saadaan. Alkukausi on osoittanut, että Pihlström saa itsestään parhaan irti laiturina enkä jaksa millään uskoa, että Marjamäki kaavailisi miestä muualle kuin nelosketjun laituriksi tuomaan energiaa.

Anttila puolestaan olisi pelaajatyyppi, jollaista Suomen maajoukkueessa ei ole hetkeen nähty. Mies on iso, vahva, loistava suojaamaan kiekkoa ja täksi kaudeksi myös hän on parantanut luisteluaan merkittävästi. Uskoisin, että myös Anttila on todella lähellä kisapaikkaa, mikäli nykyinen tahti säilyy.

Totta kai yksi vaihtoehto on myös, että Marjamäki todella haluaa lyhyeen turnaukseen valmiin ketjun, joka parantaisi koko kolmikon osakkeita.

En vain näe, että tämä on niin ratkaisevaa nelosketjun kohdalla, jolta ei lähtökohtaisesti odoteta tuloksen tekoa, vaan uskon, että Marjamäki valitsee nelosketjuun pelaajat sen hetkisen vireen perusteella.

Ville Lajunen on onnistunut valtaamaan Spartakin johtavan kiekollisen puolustajan roolin. Nähdäänkö hänet helmikuussa olympialaisissa?

Lajusen kohdalla avainsana on tasaisuus. Viime kaudella mies pelasi Jokereissa välillä aivan loistavia otteluita, joiden vastapainoksi mies saattoi olla aivan hukassa seuraavassa kamppailussa.

Alkukaudella Lajunen on ollut kiistatta Spartakin johtava puolustaja. Hän on kerännyt joukkueen puolustajista toiseksi eniten peliaikaa ja tehopisteitä on kertynyt mukavat 1+3.

Ja ennen kaikkea Lajusen otteisiin on tullut tasapainoa myös hyökkäys- ja puolustuspään osalta. Aiemmin mieheltä on saatettu nähdä upeita suorituksia hyökkäyssuuntaan, joiden vastapainona hän on hukannut täysin oman pelaajansa omassa päässä.

Tällä kaudella Lajunen on pakkiparinsa Alexei Pepelyajevin kanssa onnistunut hienosti myös omassa päässä, mistä osoituksena miesten tehotilasto on ainoina Spartak-puolustajina plussan puolella.

Maajoukkueeseen miehen rooli olisi ennen kaikkea pelata ylivoimalla, jossa Lajunen on Suomen parhaimmistoa.

Ville Lajunen vaihtoi Jokerit täksi kaudeksi Moskovan Spartakiin.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Parantuneesta puolustuspelistä huolimatta Suomella on kuitenkin tasaisempia puolustajia nimenomaan omaan päähän, joten kysymys on siitä, haluaako Marjamäki ottaa Lajusen joukkueeseen nimenomaan ylivoimaa ajatellen?

Itse uskon, että jos Lajusen otteet jatkuvat nähtyinä ja hän pystyy pitämään johtavan roolinsa Spartakissa, niin mies tulee olemaan joukkueessa, sillä Suomella ei Sami Lepistön ja Juuso Hietasen lisäksi ole yhtä vahvoja kiekollisia puolustajia Euroopassa.

Vitjaz Podolskin suomalaiskaksikolla on ollut hankala alku kauteen, mistä tämä on seurausta?

Jaakko Rissanen ja Jesse Mankinen olivat maalivahti Eero Kilpeläisen ohella KalPan hopeakevään suurimmat tähdet, ja miehet saivatkin palkinnoksi otteistaan sopimukset KHL:ään ja Vitjaz Podolskiin.

Totuttelu KHL:ään vie aikaa, mitä Venäjällä tunnetusti ei tosin olla valmiita antamaan.

Tulosketjuissa kautensa aloittanut kaksikko on kuitenkin sittemmin joutunut sivuraiteelle, ja edellisissä peleissä paikka löytyi jo katsomosta heikkojen otteiden johdosta.

Rissasella ja Mankisella on tilillään kummallakin vain kaksi tehopistettä, vaikka peliaikaa on siunaantunut reilusti yli 15 minuuttia molemmille.

Viime kaudella Vitjazin ylivoima oli yksi sarjan parhaista Miro Aaltosen ja Mario Kempen johdolla ja Mankiselta ja Rissaselta odotettiin varmasti näiden saappaiden täyttämistä.

Miehet ovat olleet pidemmän aikaa kotimaan Liigassa hyvällä tasolla, mutta molemmat nousivat Liigan todelliseen tähtikartiin vasta viime kaudella. Varmasti myös totuttelu KHL:ään vie aikaa, mitä Venäjällä tunnetusti ei tosin olla valmiita antamaan.

Mankinen ja Rissanen ovat molemmat myös suhteellisen pienikokoisia pelaajia, jotka molemmat ovat parhaimmillaan kiekon kanssa, joille KalPan viime kauden pelitapa sopi loistavasti.

KHL:ssä aikaa on vähemmän ja kiekon kanssa pelaaminen vaatii pelaajalta huomattavasti enemmän liikettä sekä fyysisyyttä ja näkisin, että juuri nämä ovat Mankisen ja Rissasen pelin ongelmat.

Yhteenvetona siis miesten otteissa ei ole sen suurempaa ongelmaa, KHL vain sarjana vaatii pelaajilta Liigaa enemmän, jolloin siirtymä Liigasta voi olla, ja on myös ollut, monelle hankala. Venäjällä tätä sopeutumisaikaa ei vain anneta, vaan tulosta odotetaan päivästä yksi alkaen, jolloin seurauksena katsomokomennus, jos homma ei toimi.

Uskonkin, että sekä Mankinen että Rissanen saavat vielä uuden näyttöpaikan kauden aikana. Molemmilla on kyllä eväät ottaa paikka KHL-tasolta sarjan tullessa tutuksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle