Pieni voi olla kaunista, mutta oman pienuutensa
korostaminen ei johda kuin itsesääliin ja
katkeruuteen isompia kohtaan. Minardi-ilmiö ja nyrkin
puiminen isommille ei tule olemaan JYPin
tie. Mediaseksikkyyttä ei saa kuin rahalla, ja sitä
JYPillä ei tunnetusti ole liikaa. Trendibaareissa
villepeltosia bongailevat tuskin uhraavat ajatuksiaan
hurrikaanipaidoille. Heille JYPin värit eivät ole
musta, punainen ja valkoinen, vaan tasaisen
epäkiinnostavaa harmaata.
Jyväskylän JYP otti jo viime kaudella lusikan
kauniiseen
käteen ja karsi pelaajabudjettiaan monien mielestä
jopa siihen pisteeseen, että kilpailukykyisen
SM-liigajoukkueen rakentaminen oli mahdotonta.
Keski-Suomen ylpeyttä pidettiin suljetun liigan
pahimpana sivutuotteena, mutta JYP osoitti, että
onnistuneen scouttauksen ansiosta markallakin voi ostaa
helmiä. JYP kisasi play-off -paikasta helmikuun loppuun
asti, jolloin väsy iski kokemattomaan nippuun ja
play-off -viiva karkasi. Tälle kaudelle
pelaajabudjettia on kasvatettu vain hieman ja
pelaajien runko pysyi poikkeuksellisen hyvin kasassa.
Aiempi jokakeväinen kuppaus jäi odotettua pienemmäksi,
kun runkopelaajat jäivätkin Jyväskylään Tampereen,
Lahden tai pääkaupunkiseudun sijaan. Tälle kaudelle
JYP sai pidettyä itse asiassa yhtä pelaajaa
lukuun ottamatta (Pesonen) kaikki ne pelaajat, jotka se
halusikin pitää.
Menetyksiä olivat hienon uransa lopettanut
sentteri Mika Paananen ja jo mainittu voimahyökkääjä
Jussi Pesonen, joka suuntasi Helsingin Jokereihin. Sen
lisäksi JYP menetti puolustaja Jyrki Välivaaran
Tapparaan. Muita lähtijöitä olivat Radoslav Kropac,
Zdenek Sedlak, Riku Varjamo, Markku Paukkunen, Mika
Nyman, Chris MacKenzie ja Markus Kankaanperä.
Menetyksiä korvaamaan JYPin joukkue teki keväällä
nipun mielenkiintoisia hankintoja, joita ei
kuitenkaan Iltalehden keltaisissa lööpeissa asti
ihmetelty. Nimet Kamil Piros ja Angel Nikolov ovat kaikille
jääkiekkoa seuraaville sen verran tuttuja, ettei niitä
ensimmäiseksi yhdistetty JYPiin. Vaikka Kamil Piros
karkasikin Atlantaan, riittää Hippokselle riemua
tsekkipakkikaksikosta Angel Nikolovista ja Martin Cechista.
Maalivahtipeli:
Voidaan sanoa, että JYP pelasti Mika
Lehdon uran. Lehto varasti shown viime vuonna ja
on ehdoton ykkönen. Hyvänä päivänä Lehto on
ohittamaton, mutta mukaan sattuu myös huonoja päiviä.
Ehkä kokemuksen myötä nuo huonot päivät tulisivat kohdalle
pidemmissä sykleissä. Kakkosvahti Tero Leinosen otteet
ovat harjoitusotteluissa olleet yllättävän vaisuja,
joten Lehdolla lienee ainakin työrauha.
Puolustus:
Puolustus profiloituu Angel Nikolovin,
Martin Cechin ja Pekka Poikolaisen ympärille.
Varsinkin Nikolov on sellainen maailmanluokan
profiilipakki, jollaisia Hippoksella ei ole nähty sitten
Kevin Wortmanin tai Leo Gudaksen. Paljon peliaikaa
saanevat myös luottopakit Jarkko Glad ja Petri
Virolainen. Kiekkokiertolainen Jani-Matti Loikala saa
tilaisuuden todistaa olevansa muutakin kuin
pahamaineinen "virhelinko". Loput minuutit menevät
fyysiselle Sami Siltavirralle ja lupaavalle Jyri
Marttiselle. JYPin puolustus näyttää paremmalta kuin
kertaakaan sitten 90-luvun alun mitalivuosien.
Hyökkäys
JYPin syömähammas on tälläkin kaudella Petr
Ton. Mannerheimin lastensuojeluliiton mainoksessa NBA-tähti Hanno Möttölä pelaa yksin kentällä syöttökaveria etsien, kun ääni sanoo: "Who is he going to
pass to? There is no one to pass to!". Tämä sama tilanne oli
todellisuutta Petr Tonille koko viime kauden ajan.
Harjoitusotteluiden perustella "Tono"
saanee taustatukea joukkueen kapteenilta Harri Sillgrenilta, jonka kanssa yhteispeli on sujunut mallikkaasti. JYPin
ykkössentteritilanne on elänyt koko kevään ja kesän. Nyt, kun syksy on saapumassa, ei selvyyttä ole vieläkään
tullut. Ongelma ydin on ollut Piroksen korvaajaksi
hankitun Jozef Voskarin pääseminen pelikuntoon. Jos
Voskar ei tervehdy, saa ykkössentterin viittaa todennäköisesti kantaa Olli Ahonen, joka on ainakin
harjoitusotteluissa näyttänyt olevansa tehtävän
tasalla. Yksi mielenkiintoinen tuttavuus on Tomas
Chlubna, jolta voi odottaa periaatteessa mitä vaan.
Chlubnaa on luonnehdittu vahvaksi, hyvin luistelevaksi
maalintekijäksi, mutta SM-liigassa hän on kirjoittamaton
kortti. Tehoton ylivoima oli se tärkein osa-alue, joka piti
JYPin ratkaisukierroksilla play-off viivan alla. Tilannetta olisikin tällä miehistöllä teoriassa hyvät mahdollisuudet parantaa.
Valmennus
Mika Saarinen on tehnyt jo pitkän päivätyön
JYPin peräsimessä; pesti alkoi kesken kauden 1998-99.
Mika Saarinen on köyhän miehen versio niinikään
Jyväskylässä vaikuttaneesta Hannu Aravirrasta.
Tieteellinen ja analyyttinen valmennustapa löytää ne
heikkoudet vastustajan pelistä, joihin kapeamateriaalisen joukkueen tulee iskeä. "Nega-Mika" on
kuitenkin Aravirran tavoin liian hidas reagoimaan muutoksiin
pelin aikana, jos paketti on hajoamassa.
Valmennukseen ja pelaajascouttaukseen on tuonut oman
lisänsä myös Jukka Holtari, jonka panosta joukkueen
kokoamisessa ei voi väheksyä.
JYP on taas siinä tilanteessa, että kaikki on
mahdollista. Keskisuomeksi käännettynä tuo tarkoittaa,
että oma rooli on hyväksytty ja töitä ollaan
valmiita tekemään nöyrästi. Nuoria ollaan valmiita
koulimaan liigapelureiksi, vaikka mitään varmuutta ei
ole, että nuo nuoret eivät karistaisi Keski-Suomen tomuja
jaloistaan heti, kun tilaisuus sen sallii. Tärkeintä on
jatkuvuus ja se, että jatkossakin Hippoksella soivat
rummut.
Mutta yksi asia on varma kuoleman ja verojen lisäksi:
JYP ennustetaan aina liigan hännänhuipuksi, mutta se
ei kertaakaan sinne paikalle ole vielä
tippunut. Viimeinen sija on kauden ennakkokaavailuissa taas varattu hurrikaanipaidoille, mutta se ei
ole mitään uutta. Tuomion kellot ovat soineet JYPille
niin kauan, että se on menettänyt merkityksensä. Siitä
on tullut merkityksetöntä taustahälyä, eikä siitä edes
motivaation lähteenä voi enää paljoa
ammentaa.
Jatkoajan
realistinen arvio laajentaa perspektiiviä ja ennustaa
JYPin sijoille 7-13. Kuten sanottua, kaikki on
mahdollista.
