Murskavoittoa on seurannut nöyryyttävä tappio ja pidempää voittoputkea taas tappioiden sävyttämiä viikkoja. Välillä HPK on vilautellut parhaita puoliaan ja pystynyt dominoivaan hyökkäyspeliin, toisina iltoina hämeenlinnalaisista ei ole ollut edes kovin kummoista vastusta muille joukkueille.
- Suorittaminen on ollut vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Parhaimmillamme olemme olleet erittäin hyviä ja huonoimmillamme sitten aika huonoja. Pelikonsepti ja pelitapa ei ole kaikilla vielä selkäytimessä. Totuus on, että meillä ei ole ihan yhtä tulivoimainen joukkue kuin viime kaudella, ja se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy puolustaa järkevämmin ja paremmin ja hyökätä riskittömämmin - se ei kaikilta osin vielä toimi, HPK:n valmentaja Jukka Jalonen summasi syyskautta.
Santalan, Somervuoren ja Miettisen miehittämä ykkösvitja on historiaa eikä HPK:lla tällä kaudella ole kasassa sellaista ryhmää, joka pystyisi samoihin suorituksiin kuin kahden aiemman kauden joukkueet. Pitkälti yli 200 maalin kaudet ovat mennyttä ja nyt Kerho hakee Jalosen johdolla voittoja tiukan puolustuspelin kautta - asia, joka ei kaikille pelaajille ole vielä täysin mennyt perille.
- Osa pelaajista pelaa vielä liikaa hyökkäyksen kautta, se on isoin asia minkä pitää muuttua pääkopassa. Aina kun tulee 50-50-tilanteita, niin hyökkääminen kiinnostaa enemmän kuin puolustaminen, ja siitä tulee ylivoimahyökkäyksiä. Useimmiten ne vielä sattuvat maajoukkuetason miehille, ei nämä nelosketjun miehet sellaisella riskillä pelaa. Kaivetaan verta nenästä ja nyt pitää ymmärtää, että me ei aina tehdä neljää maalia pelissä, Jalonen kritisoi kokeneempia pelaajiaan.
Suurin syy HPK:n ajoittaiseen kompasteluun onkin epäsuhta mielikuvien ja todellisuuden välillä. Kerhon riveistä löytyy erinomaisia hyökkääjiä, mutta loukkaantumisten ja yksilöiden alisuorittamisen vuoksi aiempien vuosien kaltainen maalimässäily ei enää onnistu. Jalkakikka ei ole aina paras ratkaisu joka tilanteeseen, ja tasapainoinen joukkuepelaaminen sekä yltiöpäinen hyökkääminen eivät sovi samaan lauseeseen.
- Se on kiva nähdä saadaanko me se pelitapa perille. Sitä yritetään koko ajan iskostaa, mutta ei se väkisin toimi - kavereiden pitää itse se oivaltaa. Jos joukkueena halutaan voittaa, niin näin pitää pelata. Kaikkien pitää pelata joukkueelle ja ymmärtää mitä se voittaminen vaatii. Kotipeleissä varsinkin kärsivällisyys ja maltti ei ole riittänyt, vieraissa on helpompi olla nöyrä, Jalonen esitti vaatimuksen pelaajilleen.
Menneinä kausina pari-kolme maalia omiin ei välttämättä vielä pahemmin HPK:n tahtia haitannut, sillä siihen pystyttiin kontraamaan iskemällä muutama maali enemmän kuin vastustaja. HPK:n hyökkäyksessä löytyy paljon samoja pelaajia kuin kahdella edelliselläkin kaudella, ja kahden kauden aikana opittua pelitapaa on vaikea opetella pois.
- Totta kai se vaikuttaa [samoja pelaajia kuin aiemmilla kausilla], siitä on vaikea päästä eroon ja ymmärtää, että nyt me ei enää tehdä yhtä paljon maaleja. Ei me voida hyökätä neljällä aina. Eikä me voida hyökätä kolmellakaan syvälle, vaan kolmannen hyökkääjän pitää olla korkealla takana. Puolustusvalmius välillä puuttuu ja siihen hyvät vastaiskujoukkueet iskevät. Me hallitsemme pelejä, mutta se on usein näennäistä. Kun vastustajalla on viisi kaveria kiekon ja maalin välissä, niin siitä on pitkä matka maalipaikan luomiseen, Jalonen korostaa.
Heikoimmin menneissä otteluissa vastustajan ylivoimahyökkäykset ovat juuri olleetkin se kaikkein pahin kirous. Vaikka joukkueesta löytyisi kuinka hyviä puolustajia ja huippumaalivahteja, niin ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa joukkue rokottaa päästessään 3-1-hyökkäyksiin.
Ei niin huonoa ettei hyvääkin
Vaikka artikkelin alku nyt sujuikin risuja jaellessa, niin kyllä Kerhon ryhmä on ruusujakin ansainnut. HPK on päästänyt liigassa toiseksi vähiten maaleja, ja Joni Puurulan sekä Robbie Tallasin tilastot näyttävät loistavilta, samoin kuin miesten otteet jäällä. Alivoimapelaaminen ansaitsee myös kiitosta, sillä HPK on SM-liigan paras jäähyjentappaja toistaiseksi.
Kerhon pakisto on suoriutunut urakastaan erinomaisesti, ja erityiskiitos siitä kuuluu hyvin pelanneille pienemmän roolin miehille. Kun samaan aikaan joukkueen runkopuolustajat ovat pystyneet nostamaan tasoaan, niin tulos on ollut sangen mainio. Molemmat maalivahdit joutuivat olosuhteiden pakosta pitkään peliputkeen ja selvisivät urakastaan hienosti.
- Alivoimapeli ollut erittäin hyvää, maalivahtipeli erittäin hyvää, puolustuspeli pääsääntöisesti hyvää. Tiukoissa ja vähämaalisissa peleissä meidän pitää vaan olla vielä kärsivällisempiä. Ylivoimapeli on sellainen, jossa emme ole pystyneet tekemään ratkaisuja tärkeisiin paikkoihin, Jalonen listasi positiivisia puolia ja parannusta vaativia osa-alueita.
Viime kauden runkosarjan voittoon HPK:lla on tällä kaudella pitkä matka. Tosin nyt valmennukselle kelpaa hyvin hieman heikompikin sijoitus - mikäli pelaamisen taso vain on sellaista, että pudotuspeleissä pärjääminen on todennäköistä.
- Jos me ollaan viiden joukossa, niin silloin olemme aika hyvin pelanneet. Tuskin kukaan odotti, että me tällä kaudella voittaisimme runkosarjan. Jos olemme neljän joukossa, niin se on meiltä nappisuoritus, kuudes sijakin on vielä ok, Jalonen pohti sarjataulukon sijoituksia.
Joulutauolle lähdettäessä Kerholla on kuitenkin pidempi matka sarjaa johtavaan Jokereihin kuin toiseksi viimeisenä majailevaan SaiPaan. Pienempikin tappioputki saattaa pudottaa sijoitusta useammalla pykälällä, kun taas ylöspäin kipuaminen näyttää sangen hankalalta.
- En kuitenkaan usko, että rämpisimme tuolla häntäpäässä, sellainen joukkue kuitenkin on kasassa. Tärkeämpää on saada peli kuntoon kuin mikä se sijoitus sitten on. Meillä on kokeneempia pelaajia ja uskomme, että meidän pitäisi olla parhaimmillamme pleijareissa. Totta kai me haluamme voittaa joka pelin, emme me voi vain sanoa ”keskitytään maaliskuuhun”, Jalonen jatkoi mietteitään.
Yksi Pallokerhon kauden parhaista suorituksista nähtiin viime lauantaina Raumalla, kun joukkue pelasi todella kurinalaista kiekkoa. Puolustuspeli oli erinomaista ja keskittyminen jokaiseen tilanteeseen kunnossa. Samankaltaisia otteita Jalonen haluaisi nähdä kevätkaudellakin. Pudotuspelikiekkoon valmistautuminen sujuu parhaiten yhdellä tavalla: pelaamalla pleijarikiekkoa.
- Meidän pitää jo nyt pelata sitä samaa peliä kuin silloin sitten pudotuspeleissäkin. Ei se siitä mihinkään nappia painamalla muutu. Nämä kaikki kovat vastustajat - Jokerit, TPS, Kärpät, Blues -, niitä vastaan pitää pelata pudotuspelikiekkoa, Jalonen totesi.
Kummasta ykkönen, ketkä ketjuihin?
HPK:n ryhmän yllä leijuu muutamia kysymysmerkkejä kevätkautta silmälläpitäen. Molemmat maalivahdit pelasivat tilaisuuden saadessaan erinomaisesti, mutta kummasta sitten loppujen lopuksi leivotaan ykkösveskari kevään ratkaisupeleihin?
- Se on vaikea sanoa, se on ihan molempien omissa käsissä. Joulutauon jälkeen pyrkimys on siihen, että peluutetaan molempia tasaisemmin. Kummallakin oli oma hyvä jaksonsa johtuen sairastumisista ja loukkaantumisista. Samalta viivalta molemmat lähtevät liikkeelle, mutta tietysti jos toinen pelaa paljon paremmin, niin se saa enemmän peliaikaa, Jalonen kertoi maalivahtitilanteesta.
Kerhon kokoonpanosta löytyy tukku erinomaisia hyökkääjiä, mutta monissa yhteyksissä ollaan manailtu sen perään, että ketjut eivät nykyisellään toimi eikä yhteispeliä löydy. Valmennuksen näkövinkkelistä kyse ei ole enää kuitenkaan oikeiden ketjujen löytämisestä, vaan siitä, että kovapalkkaiset ja osaavat pelimiehet alkaisivat pelata omalla tasollaan. Mikään taikasauva ei loksauta esiin toimivia ketjuja eikä niitä saa myöskään joulupukin kontista. Sen sijaan hyvin pelaavista yksilöistä on vaikea rakentaa sellaisia ketjuja, jotka eivät toimisi.
- Se ei ole enää yhteispelistä kiinni, tässä on kohta pelattu jo 50 peliä. Jos tulosta ei tule riippumatta siitä kuka siinä rinnalla on, niin se on ihan itsestä kiinni. Kyllä me ollaan kokeiltu tiettyjen kavereiden kanssa lähes kaikkia muita. Vika on siellä peilissä silloin. Yhteispelin puute johtuu vain siitä, että yksilöt eivät tee tarpeeksi laadukkaita ratkaisuja siellä jäällä. Se nimi selässä ei riitä, vaan jäälläkin pitäisi tapahtua, Jalonen latasi raa’asti.
Kun yksilöiden suoritustaso on ollut luokkaa odotettua heikompaa, niin tulivoimaa ei ole löytynyt kuin tsekkien johtamasta ykkösvitjasta. Sekään kolmikko ei kuitenkaan pystynyt mihinkään ilman ottopoikatsekki Janne Laakkosen mukanaoloa. Kevättä ajatellessa HPK:n on pakko saada hyökkäykseensä ratkaisijoita myös muista ketjuista, yhden ketjun joukkue ei pitkälle pötki tosipaikan edessä.
- Meillä on tällä hetkellä yksi ketju, joka pystyy säännöllisesti rakentamaan maalipaikkoja - muut eivät. Siihen pitäisi pystyä löytämään lääkkeitä: saada yksilöt liikkumaan paremmin, olemaan aktiivisempia ja vaarallisempia kiekollisina ja parantamaan sitä parivaljakoiden yhteispeliä. Se että jollekin ei olisi löytynyt kavereita on ihan paskapuhetta, ei kukaan niin huono ole, että joku ei saisi näytettyä taitojaan ketjukavereiden huonouden takia, Jalonen listasi ratkaisuja apteekin hyllyltä.
Leluja joulupukilta?
HPK:n pakisto on viimeisissä peleissään ollut aika ajoin melko kovasti rasitettu, kun kuumeilu vei vuoron perään ukkoja sairastuvalle. Samaan aikaan Tuomas Immonen oli Pelicansissa lainassa, joten paine oli kova aiemmin pienelle peliajalle jääneillä puolustajilla.
Koko puolustus kuitenkin selvisi urakastaan kiitettävin arvosanoin. Tuomas Eskelinen ja Teemu Aalto ovat kasvaneet kauden aikana isoin harppauksin ja kaverusten yhteispeli toimii erinomaisesti. Vaikka kumpainenkaan ei ole liigan ehdotonta kärkeä, niin yhdessä he, pakkiparina, ovat aivat SM-liigan eliittiä.
- Pakkipäähän olen aika tyytyväinen, peräpää on pelannut suhteellisen ehjästi riippumatta siitä, keitä siellä on. Kun kauteen tultiin, niin Marko Tuulola oli ainoa ”pakki”, yksikään muu ei ollut liigassa todellinen pakki - nyt on: Eskelinen, Aalto, Sicak. Mäkelä parantaa, Korkeavuori ollut ihan ok, Immonen saanut Pelicansissa lisää vastuuta, Jalonen antoi kiitosta puolustajilleen.
- Pakit ovat olleet vielä tehokkaitakin. Kun puolustajien ja hyökkääjien kohdalta laskee maaleja, niin onhan se surullista luettavaa - se ei ole hyvä suhde. Pakit ovat selvästi kyykyttäneet hyökkääjiä, HPK-luotsi luki tilastoja.
Kerhon maalipörssiin kurkatessa huomaakin helposti, että pakisto on laukonut lähes yhtä paljon osumia kuin hyökkääjät. Vastuunkantoa ja ammattiylpeyttä hyökkääjiltä tosiaankin kaivattaisiin. Silti HPK:n puolustuspääkin vaikuttaa vielä hieman kapealta pudotuspelejä pohdittaessa. Markkinoilla olisi hämeenlinnalaisille tuttu NHL-veteraani, joka olisi varmasti mukava lahja pukinkontista löytyessään...
- Ei valmentaja ikinä saa ideaalijoukkuetta. Tämä on kuitenkin ihan hyvä ryhmä, mikä meillä on jalkeilla. Valmentajan on tärkeintä keskittyä kuitenkin saamaan se ryhmä, joka on käsissä pelaamaan mahdollisimman hyvin illasta toiseen, Jalonen kiertää toimittajan spekulaatiot.
Katseet kohti kevättä
Joukkueen onnistumiset ja epäonnistumiset on nyt siis tässä artikkelissa listattu seikkaperäisesti, mutta mitenkä joukkueen valmennus sitten on onnistunut syyskaudella? Entisestä merkittävästi poikkeavan pelitavan sisäänajaminen on vaikea tehtävä kenelle tahansa koutsille, mutta koko valmennuskolmikon onnistuminen tuossa tehtävässä on ollut pahasti puutteellinen.
Pilkahduksia paremmasta on kuitenkin nähty, esimerkiksi vierailu Raumalle antoi paljonkin uskoa kehityksen oikeasta suunnasta. Jalonen myöntää myös valmentajien tehtävissä olevan parannettavaa, jotta keväällä Pallokerhon pelisuorituksista saataisiin tasaisempia.
- Valmentajien tehtävänä on saada se pelaaminen kurinalaisemmaksi ja riskittömämmäksi. Se pitää saada iskostettua pelaajien kaaliin. Pitää löytää ne kuumat pelaajat ja oikeat koostumukset, siihenkään ei voi olla tyytyväinen. Meidän pitää tiedostaa, että tähän ei tule mitään suurta muutosta, me ei ruveta hulluna naulaamaan maaleja, Jalonen kertoi.
Ainakin hieman paineita valmennustroikan niskasta putosi, kun nimet raapustettiin jatkosopimuspapereihin joulukuussa. Mikäli Jalonen ja Lehkonen tosiaankin pysyvät Kerhon peräsimessä vielä kaksi seuraavaakin kautta, niin viiden vuoden urakka on suorastaan historiallinen saavutus Hämeenlinnassa, jossa aiemmin yksi kausi on tuntunut maksimiajalta lähes kenelle tahansa valmentajalle.
- Ei sitä sillä tavalla ajattele, että se [jatkosopimus] veisi paineita pois. Totta kai se on pitkässä juoksussa rauhallisempi tilanne, mutta kyllä tässä paineita on joka päivä. Jokainen tappio närästää ja palapelin rakentaminen ja nuorallatanssi jatkuu, Jalonen kuitenkin kielsi.
HPK:n syyskausi päättyi katkeraan jatkoaikahäviöön kotikentällä Jokereita vastaan. Sijoitus sarjataulukossa on viides ja arvio kokonaisuudesta toistaiseksi tyydyttävä. Ennen joulunviettoon siirtymistä Kerho harjoittelee neljä päivää kovalla tempolla, kaksi kertaa päivässä.
- Kun lauantaina on viimeinen treeni ja sen jälkeen viiden päivän tauko, niin emme välttämättä tällä ajanjaksolla pysty sellaisiin harjoitteisiin, jotka vaativat erittäin kovaa keskittymistä. Jätkät on aika väsyneitä ja alla on paljon kovia pelejä, niin nyt pannaan ryhmään fyysisesti kuntoon ja keskitytään siihen puoleen, Jalonen kertoi joulunajan harjoituksien painotuksista.
Kevätkautta miettiessä suurimmat kysymykset ovat yksinkertaisia. Pystyykö valmennusjohto ajamaan uuden pelitavan kovapäisimmänkin jässikän kalloon? Kumpi Kerhon erinomaisesti pelanneista maalivahdeista pelaa itsensä ykköseksi? Koska, jos milloinkaan, kovapalkkaiset ja kokeneet alisuorittajat heräävät horroksestaan? Mikäli näihin kysymyksiin löytyvät hämeenlinnalaisia miellyttävät vastaukset, niin Kerholla on mahdollisuudet kuinka pitkälle asti tahansa.
