Runkosarjassa Tampa Bay selätti Flyersin jokaisessa neljässä kohtaamisessa, joten nimekkäällä ja kokeneella Philadelphialla on revanssinpaikka yhtä kauden kovinta yllättäjää vastaan.
Kovapalkkaisia veteraaneja vilisevä Flyers on pelannut pitkästä aikaa kovien odotusten mukaisesti. Joukkue on edennyt jopa yllättävän helposti konferenssifinaaleihin ensimmäistä kertaa sitten surullisenkuuluisan vuoden 2000, jolloin New Jersey nousi 1-3 tappioasemasta Stanley Cup -finaaleihin. Kestääkö joukkue paineet nyt ja löytääkö se keinot kivikovan Tampan puolustuksen murtamiseen?
Tampa on selvittänyt tiensä Itäisen konferenssin finaaleihin, ensimmäistä kertaa joukkueen historiassa. Ensimmäisellä kierroksella kaatui New York Islanders otteluin 4-1, vain kerran Tampa ei ollut ottelusarjassa hereillä. Toisella kierroksella Tampa pelasi NHL:n legendaarisinta joukkuetta, Montreal Canadiensia, vastaan. Tampa ei joukkuetta kunnioittanut vaan jyräsi Habsit suoraan 4-0. Varsinkin Montrealin seudulla kasvaneet Vincent Lecavalier sekä Brad Richards “näyttivät hauista”.
Vastaan asettuu kokenut, rutiinimainen Flyers. Joukkue, jolla on vain ja ainoastaan hävittävää. Pelaajisto on täynnä veteraaneja, jotka tietävät, että joukkue ei välttämättä ole enää koossa, kun NHL jatkuu tämän kevään jälkeen seuraavan kerran.
Tampalla on nyt ehkä paras mahdollisuus mennä pitkälle, jopa Kannuun asti. Bolts saa varmasti tulevina vuosina uusia mahdollisuuksia pudotuspeleissä, nyt joukkueelta ei odoteta mitään, joten yllätysmomentti on olemassa.
Tampa terveenä taistoon, Philadelphialla murheita puolustuksessa
Tampan pelaajisto on pysynyt koko kauden ehjänä. Runkomiehistössä ei ole ollut ainuttakaan pahempaa loukkaantumista. Tämä on edesauttanut joukkueen menestystä runkosarjassa ja nyt pudotuspeleissä.
Joukkue tuskin olisi voittanut Itäistä konferenssia, jos useampi runkopelaaja olisi ollut sairastuvalla. Ratkaisevia pelaajia löytyy kahteen ketjuun, mutta samantasoisia korvaajia ei ole ainoatakaan.
Philadelphia on kärsinyt loukkaantumisista varsinkin puolustuspäässä, mutta ainakaan vielä se ei ole haitannut joukkueen tahtia. Veteraanipuolustaja Eric Desjardins on sivussa koko loppukauden käsivamman takia, kuten myös nelosketjun puolustava sentteri Claude Lapointe, joka on asetettu pelikieltoon liigan toimesta nautintoaineiden väärinkäytösten takia.
Philadelphia sai lisää jobinpostia, kun Toronton Darcy Tucker taklasi ensin pudotuspeleissä positiivisesti yllättäneen venäläispuolustaja Vladimir Malakhovin maata kiertävälle radalle ja sitten saman kohtalon koki loukkaantumisten takia puolustajaksi komennettu Sami Kapanen. Kaksikosta Malakhovin pelikunto on vielä arvoitus, mutta Kapanen on täydessä pelikunnossa pahannäköisestä tällistä huolimatta. Malakhov loukkasi rytäkässä päänsä, mutta hänen uskotaan palaavan ainakin jossain vaiheessa sarjaa takaisin kaukaloon. Myös muutaman pelin huilannut Kim Johnsson on pelissä mukana hieman puolikuntoisena.
Tampan maalinteko kahden ketjun varassa, Philadelphialla hakee ratkaisuja laajalla rintamalla
Tampa Bayn hyökkäyksen terävin kärki on vaihtunut kahdessa ensimmäisessä sarjassa. Ensimmäistä dominoi Ruotsin lahja Tampan jääkiekolle, Fredrik Modin. Tehot 3+5, Habsia vastaan “vain” 2+1. Toisessa sarjassa Vincent Lecavalier osoitti suuruutensa, 5+2. “Vinny” on kotoisin Montrealin seudulta ja sukulaiset olivatkin katsomassa kun mies näytti mitä hän osaa. Tampan kärkikuusikko hyökkäyksessä on erittäin kova ja pystyy ratkaisemaan otteluita aivan koska tahansa. Kolmosketju sekä nelonen pienellä peliajalla hoitavat oman tonttinsa.
Kolme ensimmäistä ketjua pelaavat tasavoimin lähes yhtä paljon, vain nelonen pelaa jämäminuutit. Tampan kaksi ensimmäistä ketjua eivät juurikaan ole muuttuneet runkosarjasta. Ensimmäisessä on Lecavalier, St.Louis sekä Fedotenko. Kakkosessa Modin, Richards ja Stillman. Andreychuk, Taylor ja Afanasenkov ovat kolmosketjulaisina jatkossakin varjostamassa vastustajan parasta ketjua. Dingman, Roy, Clymer sekä Perrin keräävät ne minuutit nelosessa mitä jää yli.
Myös Philadelphia on ratkaissut pelit laajalla rintamalla. Ensimmäisellä kierroksella vahvin koostumus oli lempinimen ”Blackhawk Down” saanut ketju eli Alexei Zhamnov, Tony Amonte ja laituriksi siirretty Jeremy Roenick. Toisella kierroksella Torontoa vastaan ratkaisijan viitta lankesi Keith Primeaun johtamalle ketjulle, jossa itse maestro oli ehkäpä koko sarjan paras pelaaja. Primeaun laidoilla pelasivat yleensä Simon Gagne ja Sami Kapanen. Kapteenin virkaa ansiokkaasti hoitava Preems on pelannut lopultakin tittelin edellyttävällä tavalla eli dominoiden niin taklaus-, puolustus- kuin hyökkäyspeliä.
Muita onnistujia ovat olleet mm. Michael Handzus, Mark Recchi ja Branko Radivojevic, joista kaikki ovat parantaneet otteitaan pudotuspelien aikana kuin sika juoksua. Oikeastaan ainoa pettymys on ollut ennen niin maaliahne laituri John LeClair, joka on 11 pelissä syöttänyt yhden maalin. Surkea suoritus yhdeksän miljoonan dollarin mieheltä. LeClair on onnistunut urallaan poikkeuksellisen hyvin juuri Tampa Bayta vastaan, joten ehkäpä Phillyllä on hihassaan vielä yksi jokerikortti.
Philadelphian hyökkäysmateriaali on tasaisempi ja laajempi kuin Tampan, mutta toisaalta Tampa voi heittää kaukaloon tämän hetken vaarallisimman hyökkääjän Martin St. Louisin ja Tampan kaksi ensimmäistä ketjua ovat hieman kovempia kuin Phillyn vastaavat. Tällä osa-alueella tilanne on siis aika tasan.
Tampan aliarvostettu puolustus vs. Phillyn eurooppalaiset
Tampa Bayn puolustus on edelleen nimetön, eikä se siitä mihinkään muutu. Darryl Sydor toi hyvän lisän kiekolliseen peliin eikä Pavel Kubinan tarvitse enää yksin kantaa siitä vastuuta. Cory Sarich, yksi NHL:n aliarvostuimpia puolustajia, on joukkueelleen kullankallis kiekottomalla pelillään. Kubina, Sydor sekä Boyle pelaavat reilut kaksikymmentä minuuttia jokainen. Lukowich, Pratt sekä Sarich pelaavat noin 17 minuuttia mieheen.
Puolustus on pitänyt hyvin, ja sitä aliarvioidaan selkeästi. Vaikka kaksi ensimmäistä vastusta eivät ole olleet NHL:n parhaasta päästä, niin harva joukkue pitää maaliaan näin varjeltuna. Tampa on päästänyt keskimäärin ainostaan yhden maalin ottelua kohden. Jatkossa nähdään, miten Tampan puolustus selvittää Phillyn isot hyökkääjät pois maalilta. Flyers tulee kovaa maalille ja yrittää saada ainaispysäköintiluvan Khabibulinin nenäkarvojen eteen.
Philadelphian puolustus on kärsinyt kolhuja pitkin kautta eikä ole muutenkaan ehkäpä liigan kovimman hyökkäyksen tasolla. Kim Johnsson Phillyn selvä ykköspuolustaja ja saa todella paljon vastuuta kaikissa mahdollisissa tilanteissa varsinkin nyt, kun Eric Desjardins on sivussa kaukalosta. Johnssonin puolustavana pakkikaverina luutii varmaotteinen Marcus Ragnarsson. Kakkosparissa pelaavat puolestaan kesken kauden hankitut venäläiset Danny Markov ja Vladimir Malakhov. Jos jälkimmäinen ei ole vielä pelikunnossa sarjan alussa, niin Sami Kapanen saanee taas komennuksen puolustajan paikalle.
Kolmannessa parissa pelaavat Joni Pitkänen ja Mattias Timander, jotka pelaavat hieman pelin luonteesta riippuen noin 12 minuuttia ottelua kohden. Aiemmin Broad Street Bulliesin kovan maineen turvin ratsastaneen Philadelphian puolustuksessa ei ole muuten ainoataan pohjoisamerikkalaista pelaajaa! Jopa seitsemäs puolustaja ja ensimmäinen varamies Dennis Seidenberg on saksalainen. Eipä olisi uskonut vielä muutama vuosi takaperin…
Myös tällä osa-alueella joukkueet ovat hyvin tasaväkisiä. Tampan puolustus on aliarvostettu, mutta toisaalta Philadelphialla on enemmän taitoa ja kokemusta.
Maalivahtien taisto
Tampan ja Nikolai Khabibulin maalivahtipeliä ei voi kehua tarpeeksi. GAA on tasan yksi ja torjuntaprosentti yli 96. Voiko enää paremmin pelata? Ei paljoakaan. Khabibulin on osoittanut tasonsa ja näyttänyt että hänestä on voittavaksi maalivahdiksi. Arvosteluja on tullut edellisinä vuosina, muissa joukkueissa lähinnä, kun joukkue ei olekaan päässyt jatkoon ja “Khabbyn” taso on heitellyt.Tampassa tuntuu sävel löytyneen. John Grahame saa jatkossakin availla maalinluukkua.
Pudotuspelien ehkäpä positiivisin yllättäjä Flyersin kannalta löytyy maalin suulta. Robert Esche on tehnyt sen mitä monet epäilivät eli ottanut suvereenin ykkösvahdin paikan kesken kauden hankitun Sean Burken edestä ja vienyt joukkuetta eteenpäin loistavilla torjunnoillaan. Esche on nöyryyttänyt jo kahta mestaria maalivahtien taistossa, sillä niin Martin Brodeur kuin Eddie Belfourkin jäivät selvästi Eschen jalkoihin. Eschen paineensietokykyä epäiltiin ennen tosipelejä, mutta miehen tilastot puhuvat selkeää kieltä nykykunnosta.
Vaikka Esche on pelannut erinomaisen kauden, niin Khabibulin on ollut uskomaton pudotuspeleissä. Lisäksi Khabibulilla on enemmän kokemusta, vaikkakaan hänkään ei ole koskaan aiemmin torjunut joukkuettaan näin pitkälle. Etu kuitenkin Tampalla.
Hitchcockilla yliote valmennuksessa?
Neljän jäljellä olevan joukkueen valmentajista ainoastaan Philadelphian Ken Hitchcockilla löytyy entuudestaan mestaruussormus. Toisaalta Tampan John Tortorella on tehnyt loistavaa työtä ja on ehdolla vuoden valmentajaksi. Hithcock on kaksikosta kuitenkin selvästi kokeneempi eikä mikään, mitä on vielä edessä tule hänelle yllätyksenä.
Erikoistilanteet taas suuressa roolissa
Tampan ylivoima on ollut surkeaa, vain viisi maalia 40 yrityksestä ja yv-prosentti vaivaiset 12,5. Mitä pidemmälle pudotuspeleissä pääsee, sitä paremmin on erikoistilanteet pystyttävä käyttämään hyödykseen. Alivoimalla Tampa on tehnyt kaksi maalia, mutta alivoimaprosentti on vain 84,6, joka sekään ei mairittele joukkuetta. Toisaalta Tortorella on heittää kaukaloon kaksi todella nimekästä ylivoimakoostumusta, joten tulostakin voi syntyä.
Phillyn ylivoima on ollut toiseksi parasta niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä (seitsemän maalia 35 yrityksestä). Tämä on ollut selvästi suurin ero ja parannus viime kauteen verrattuna. Myös alivoimapeli on toiminut kohtuullisen hyvin, sillä Flyersin alivoimaprosentti on 88,9.
Erikoistilanteet ovat etukäteen ajatellen Phillyn heiniä, sillä niin Flyersin ylivoima- kuin alivoimapeli on toiminut Tampaa paremmin. Huomioitavaa on Tampan ja eritoten St. Louisin vaarallisuus alivoimalla.
Ratkaisun avaimet?
Edessä on varmasti äärimmäisen tiukka, tasainen, fyysinen ja vauhdikas sarja, jossa veteraanipitoinen Flyers ottaa mittaa nuoresta ja huikeasti kehittyneestä Tampa Baysta. Ratkaisu venyy todennäköisesti vähintään kuudenteen otteluun. Tampa voitti siis kaikki neljä keskinäistä runkosarjaottelua, mutta sillä ei ole enää mitään merkitystä tässä vaiheessa kautta. On lisäksi huomioitava se, että Flyersin kokoonpano muuttui vielä rajusti runkosarjan lopussa, joten nykyinen joukkue ei ole sama porukka, jolla Tampa pyyhki kaukaloa mennen tullen.
Tampa on edennyt todella vakuuttavasti konferenssifinaaleihin, mutta ei Philadelphiankaan pelissä ole ollut moitteensijaa. Flyersin vastustajat ovat myös olleet paria luokkaa kovempia, kun taas Tampa on hyötynyt selvästi itäisen konferenssin piikkipaikasta. Voidaankin sanoa, että joukkueella on vasta nyt edessään ensimmäinen kunnon tasonmittari.
Flyers tulee pelaamaan Hitchcockin mukaan aggressiivista ja rohkeaa hyökkäyspeliä, samanlaista jolla kaatui niin New Jersey kuin Torontokin. Tampa Bay on eräs liigan luisteluvoimaisimmista joukkueista, mutta Flyers pystyy kyllä vastaamaan myös luisteluvoimassa. Flyers pyrkii painostamaan Tampan puolustusta herkeämättä tiukalla karvauksella, mutta samalla on oltava tarkkana ja estettävä Tampan liukkaiden ja taitavien hyökkääjien vastaiskut.
Eräs mielenkiintoinen kysymys on ketjujen peluuttaminen. Ken Hithcock yrittää todennäköisesti peluuttaa Primeaun ketjua Lecavalierin ketjua vastaan. Jos Primeaun ketju onnistuu pelaamaan tasaväkisesti Tampan tehonyrkkiä vastaan, niin Phillyn muu hyökkäys onnistunee tekemään tarvittavat maalit.
Tampa on ollut eräs liigan kuumimmista joukkueista kauden puolivälin jälkeen ja Philadelphia on ollut todella vakuuttava pudotuspeleissä. Kaikki merkit viittaavat tasaiseen ja loistavaan taistoon finaalipaikasta!
