Mikko Silvennoinen on yksi lukuisista SaPKon juniorimyllyn tuotoksista liigassa ja Mestiksessä. Savossa Mikko tosin viihtyi vain C-ikäiseksi asti – eikä itse asiassa ehtinyt siinäkään ikäluokassa pelaamaan kuin yhden kokonaisen kauden. Silvennoinen valittiin muiden ikäluokkansa (-84) huippujen tapaan Pohjola-leirille vuonna 1998. Siitä huolimatta hän ei onnistunut nappaamaan pelipaikkaa SaPKon vanhemmasta C-porukasta alaikäisenä. Vaikka eipä siinä suurempaa hämmästeltävää ole; seuralla kun riitti melkoisia lupauksia joka ikävuoteen.
Hyvänä esimerkkinä SaPKon juniorityöstä on poikien määrä Pohjola-leirillä. Silvennoisen seurakavereista katsastettavana olivat myös Lasse Korhonen, Joni Lappalainen, Lasse Korhonen ja maalivahti Nestori Kaksonen. Koko nelikko kelpuutettiin myös maajoukkue-ehdokkaiksi. Samaan aluejoukkueeseen mahtui esimerkiksi KooKoosta vain yksi pelaaja: Jarkko A. Immonen.
Viimeisellä SaPKo-kaudellaan 1999-2000 Silvennoinen oli joukkueensa paras pistemies ja koko sarjassakin pistepörssissä viidestoista, vaikka SaPKo jäikin selväksi jumboksi C:n SM-runkosarjalohkossaan. Kyseisestä joukkueesta SM-liigapelejä ovat sittemmin päässeet kokeilemaan Silvennoisen lisäksi myös Korhonen, Lappalainen, Eero Väre ja Ilkka Malkki.
Näiden nuorten varaan olisi minkä tahansa seuran ollut mukava rakennella tulevaisuuttaan, mutta Savonlinnan kiekkotouhuissa lähestyttiin samoihin aikoihin pohjamutia. Vaikka Silvennoista muutamaa vuotta vanhemmat juniorit olivat saaneet vastuuta ykkösdivisioonaa pelanneesta edustusjoukkueestakin, oli lahjakkuuksien tulevaisuus muualla.
Kultainen 80-luvun alun sukupolvi karistikin oopperakaupungin tomut jaloistaan yhdellä lakaisulla. Vuosituhannen vaihteessa Eero Lajunen, Antti Bruun ja Ville Leino siirtyivät Ilvekseen, Lappalainen ja Antti Nyrhinen Bluesiin, Tuomas Vänttinen ja Petri Lohjala SaiPaan, Jarkko Immonen Turkuun, Eero Väre HPK:hon, Tuomas Immonen KalPaan… Silvennoinen ja Korhonen valitsivat Jokerit, jonne myös Kaksonen matkasi muutamaa vuotta myöhemmin.
Heti isoon rooliin Helsingissä
Silvennoinen sai heti debyyttikaudellaan 2000-2001 suuren roolin narripaidassa. Hän pelasi kaikki hopeaa voittaneiden B-junnujen pelit ja oli joukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja heti Valtteri Filppulan ja Samuli Rassan jälkeen. Tilastoihin kirjattiin myös kolme ottelua A-nuorista.
Myös Silvennoisen seuraava kausi sujui pääosin B:ssä. Filppulan siirryttyä ikäluokkaa ylemmäs, otti Silvennoinen nyt vastuunkantajan painavimman viitan harteilleen. Runkosarjassa hän oli joukkueensa pisteykkönen ja koko sarjankin pistepörssissä kymmenentenä. Taustatukea antoivat ketjukaverit Antti Pihlström ja Arsi Piispanen sekä puolustaja Sami Lepistö.
Pudotuspeleissä remmiin liittyi vielä Filppula ja Sean Bergenheimkin, eikä runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneelle Jokereille löytynyt pysäyttäjää. Ensin jyrän alle jäivät lahtelaiset, vähän tiukemmissa välierissä paikallisvastustaja-HIFK ja finaalisarjassa JYP kaatui murskaluvuin. Silvennoinen oli kevään ratkaisupelin paras pistemies. Kauteen mahtui kuusi peliä A:ssa.
Mitaliputki jatkui seuraavanakin keväänä, vaikka joukkue olikin jo vaihtunut vanhimpaan juniori-ikäluokkaan. Filppula soitti edelleen ykkösviulua ja oli kauden 2002-2003 tehokkain A-juniori Suomessa. Sami Tervosen ja Vili Mustosen kanssa kakkoskentässä pelannut Silvennoinen oli Jokereiden neljänneksi paras pistemies. Pukukopin Savo-aste alkoi jo olla melko korkea, kun Silvennoisen ja Korhosen lisäksi joukkueessa kiekkoilivat nyt myös Kaksonen ja Bluesista siirtynyt Nyrhinen.
Runkosarjassa Jokerit sijoittui kolmanneksi. Pudotuspeleissä joukkue kukisti helposti niin TPS:n kuin Bluesinkin, mutta finaalissa HIFK syötti sille karvasta kalkkia – ja pöllyytti mestaruuden itselleen rökälelukemin.
Viimeisellä jokerikaudellaan Silvennoinen otti edustusmiehistöön siirtyneen Filppulan paikan joukkueen ykköshyökkääjänä. Hän pelasikin yli piste/peli-tahdilla ja sijoittui koko sarjan pistepörssissä seitsemänneksi. Henkilökohtaisesti kausi oli Silvennoiselle onnistunut, vaikka mitaliputki katkesikin. Tappara eteni välieristä aina mestariksi ja pronssikin meni HIFK:lle.
Silvennoinen sai kaudella 2003-2004 tililleen myös ensimmäiset miesten pelinsä. Jokereissa kymmenen liigaottelua menivät lähinnä penkinpäässä ihmetellessä, mutta alle kaksikymppisten Mestis-kiertueelta kertyi minuuttejakin. Kisajoukkueesta Silvennoiselle ei kuitenkaan paikkaa irronnut.
Keikkahommia Itä-Suomessa
Vaikka Jokeritkin oli vähitellen alkanut nostaa edustukseen rinkiin nuoria omista junioreistaan, ei pelipaikkaa suurseurasta olisi irronnut välttämättä seuraavallakaan kaudella. Niinpä Silvennoinen pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja matkasi Lappeenrantaan tryoutille. Näytöt riittivät sopimukseen SaiPan kanssa – mutta eipä sitten paljon muuhun…
Liigakauden alkaessa Silvennoinen sai tililleen muutaman kamppailun, mutta varsin pienessä roolissa. Junnupeleillä vaihtelua toi lainakeikka Kouvolaan lokakuussa. KooKoo kärsi hyökkääjäpulasta, kun sairastupaa miehittivät niin Janne Jaakkola, Tatu Kattelus kuin Reino Soijärvikin. Pelit Mestiksessä eivät olisi voineet paljon paremmin alkaa, sillä hän teki uransa avausmaalin miesten sarjoissa heti ensimmäisessä ottelussa Haukkoja vastaan – vieläpä ensimmäisessä tai korkeintaan toisessa vaihdossaan – kun Niko Kantelisen maalille heittämä lättykiekko pomppi onnekkaasti sisään Silvennoisen kautta.
KooKoossa Silvennoinen pelasi lopulta neljä ottelua, niin laidalla kuin keskelläkin. Sateentekijäksi maalinteon kanssa tuskailleelle joukkueelle hänestä ei kuitenkaan ollut, sillä osuma jäi ainoaksi. SaiPaan palattuaan peliaikaa herui neloskentästä ja junioreista, tammikuussa Silvennoinen käväisikin pelaamassa vielä kolme ottelua Salamoiden riveissä ilman tehomerkintöjä.
Ensimmäisen liigamaalinsa nuorukainen teki runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa Espoossa Mika Oksan taakse Janne Kolehmaisen ja Eetu Qvistin esityöstä.
Silvennoisen SaiPa-sopimus kattoi myös kauden 2005-2006. Hyökkääjä ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan paikkaansa liigamiehistöstä, eikä mahtunut enää junioreihinkaan. Niinpä peliminuutit jäivät syksyllä todella vähiin.
Marraskuun lopussa Silvennoinen käväisikin pelaamassa muutaman ottelun Mikkelissä, ennen kuin päätyi vuoden alussa Kouvolaan yhdessä Matti Hanan kanssa. Molemmille irtosi näyttöpelien jälkeen kevään mittaiset sopimukset. Jo ennestään Kouvolassa kiekkoili kaksi sukunimikaimaa: kaksoset Antti ja Heikki Silvennoinen. Mikko ehti pelata KooKoossakin viisi ottelua nollatehoin, ennen kuin räväytti TuToa vastaan kypärätempun.
– Se oli toistaiseksi paras pelini KooKoon paidassa. Tuollainen onnistuminen ruokkii luonnollisesti itseluottamusta ja samalla selästäni putosi melkoinen apina, kauden avausmaalinsa tehnyt hyökkääjä iloitsi Kouvolan Sanomissa 9.2.2006.
Siirtyminen laidalta keskelle piristi selvästi hänen peliään – ja samalla myös laidalla viilettäneiden Teemu Sompin ja Reino Soijärven. Kolmikko oli parhaimmillaan ylivoimalla, josta valtaosa Silvennoisen pisteistä olikin peräisin. Hän nousi myös Mansikan luottoaloittajien joukkoon ja kahmikin hyvin kiekkoja joukkueelle. Pudotuspeleissä Silvennoinen ei kuitenkaan pystynyt nousemaan ratkaisijoiden joukkoon.
