Kehitystyön näköalapaikalla

LIIGA / Artikkeli
HPK:n A-junioreiden valmentaja Teppo Kivelä valotti Jatkoajalle näkemyksiään nuorten pelaajien kehittämisestä ja kertoi mietteitään tulokaskaudestaan valmentajana. Kerhon riveissä on useita lupaavia nuorukaisia ja yhteistyö liigaryhmän kanssa toimii saumattomasti.
kommentti

HPK:n A-junioreiden riveistä löytyy monia potentiaalisia tulevaisuuden liigapelaajia
[lue lisää]

Mikä sitten on seuran A-juniorijoukkueen rooli kokonaisuutta ajatellessa? Liigan näkövinkkelistä katsottuna tehtävänä on tietysti kasvattaa edustusjoukkueen käyttöön nuoria pelaajia, joilla on valmiudet pelata SM-liigaa. Sen sijaan junioripuolelta katsottuna esille nousee myös niiden pelaajien kehittäminen, joista ei ehkä koskaan tule liigapelaajia.

- Me kuulutaan liigan alaisuuteen. Me kaikki tämän joukkueen ympärillä työskentelevät koemme omalla tavalla tärkeäksi. Olemme yksi porras tässä seurassa, ja seuran sisällä meidät on hyvin huomioitu. Teemme töitä omana yksikkönä, mutta tavallaan liigan valvovan silmän alla, Kivelä luonnehti A:n roolia seurassa.

- Tehtävänä on viedä pelaajia eteenpäin. Eihän A-junioreista kuitenkaan koskaan hirveän montaa pelaajaa tule liigaan, ja se riippuu paljon ikäluokasta. Jokaisella meidän pelaajallamme on oma uransa, ja se on heille äärimmäisen tärkeä. Riippumatta siitä, tuleeko heistä liigapelaajia, siirtyvätkö Mestikseen vai jotain muuta, niin se on ura on heille henkilökohtaisesti yksilöinä yhtä tärkeä. Sitä meidän täytyy kunnioittaa ja auttaa viemällä heitä eteenpäin. Jos jostain tulee liigapelaaja, niin se on tietysti hieno asia, mutta se on monen vuoden työ - me olemme vain yksi väliporras, Kivelä jatkoi.

Toiselta suunnalta katsottuna näkokulmien erilaisuus tulee esille edustusjoukkueen valmentajan Jukka Jalosen mielipiteissä. Suurta eroa ei ole, mutta selvästi erilainen kommentteissa kuitenkin on. A-juniorijoukkueen valmentaja haluaa viedä omia pelaajiaan eteenpäin, mikä tahansa määränpäänä sitten onkin. Liigajoukkueen puolella taas kaipaillaan lisämiehitystä omaan ryhmään.

- Seuran kannalta se on tietysti kasvattaa liigapelaajia. Samaan toki kasvattaa pelaajia henkilökohtaisesti ja joukkueen tavoite on säilyä sarjassa. Yhdestä kolmeen pelaajaa, kun saisi liigaan joka vuosi, niin se olisi todella hienoa. Siinä on nyt pieni väli, kun ei ole oikeastaan niitä -83 tai -84 syntyneitä, joten pitää hetki odottaa -85 ja -86 syntyneitä. Kyllä se kasvattamistyö ja nuorten peluuttaminen on tärkeä siinä, mutta niillä vanhemmilla kavereilla varmistetaan sarjassa pärjääminen, Jalonen kontrasi Kivelän lausuntoon.

Toimiva yhteistyö mahdollistaa kestävän kehityksen

Ensimmäistä kauttaan juniorivalmennuksessa mukana oleva Kivelä on ottanut pestin vastaan innokkaana ja oppivaisena. Yhteistyö liigajoukkueen ja edustuksen vastuuvalmentajan Jukka Jalosen kanssa on toiminut ainakin toistaiseksi mallikkaasti. Pelaajaliikenne A:n ja SM-liigan välillä ei välttämättä ole ollut samanlaista rulettia kuin monilla joukkueilla, ja siihen Kivelä onkin tyytyväinen.

- Olen ensimmäistä vuotta mukana. Me käymme paljon keskusteluja ja ajatuksenvaihtoa Jalosen kanssa, saadaan apua ja vastauksia kysymyksiin. Esimerkiksi nyt joulutauon ajaksi meiltä siirtyy muutama nuorempi kaveri liigan mukaan ja pääsevät näkemään mihin he ovat mahdollisesti joku päivä menossa. Haistelevat tunnelmaa ja sitä kautta viesti kulkee sitten koko joukkueelle myös. Koen, että meillä on hyvä yhteistyö moneltakin kantilta. Liigavalmentajat seuraavat meidän toimintaa ja ovat hyvin aktiivisesti ja innokkaasti mukana auttamassa, Kivelä kehui hyvin toimivaa yhteistyötä joukkueiden välillä.

- Joulutauko luo nyt mahdollisuudet siihen, että meidän pelaajiamme pääsee liigan mukaan. Mutta kyllä me toimitaan joukkueina, molemmilla on omat ryhmänsä kasassa. Ei meillä sellaista älytöntä kiertämistä ole, ei ole ollut sellaisia aamuisia soittoja. Jukka [Jalonen] on katsonut ne pidemmällä aikavälillä. Me olemme tietoisia jo etukäteen missä mennään, Kivelä jatkoi pelaajien kierrättämisestä.

Myös liigajoukkueen suunnalla ollaan tyytyväisiä yhteistyöhön kuluvan kauden osalta, ja kiitellään erityisesti Kivelän aktiivisuutta yhteistyön kannalta. Kun valmentajien välinen mielipiteiden vaihto on jatkuvaa ja henki on positiivinen, niin aamuisilta puhelinsoitoilta, pelaajien ylikuormitukselta ja ylenpalttiselta pelaajaruletiltakin vältytään.

- A:n seuraaminen ihan konkreettisesti jäällä on minulla henkilökohtaisesti ollut ihan minimaalista, mutta sitten Jari [Kaarela] ja Timo [Lehkonen] ovat taas olleet siinä enemmän mukana. Enimmäkseen se on ihan Tepon kanssa kommunikointia, käydään läpi tätä pelaajaliikehdintää. Tänä vuonna olen ollut enemmän aktiivinen A:n joukkueen kanssa, kun Teppokin on ollut niin aktiivinen. On kiva auttaa, kun huomaa että kaveri on tosissaan ja koko sydämellä mukana, Jalonen kehui Kivelän työtä vuolaasti.

Pelaajarulettia nähdään kuitenkin nyt joulutauon aikana, kun HPK:n liigaryhmän vauhtia pääsevät kokeilemaan A:n ryhmän kirkkaimmat tähdet. Puolustajat Toni Vähämäki, Juuso Hietanen ja Jussi Ruohola sekä hyökkäjät Iivo Hokkanen, Petteri Wirtanen ja Jari Sailio ovat mukana edustuksen harjoituksissa, ja saavat näin palkinnon hyvin sujuneesta syyskaudesta.

- Nyt joulutauolla ainakin viisi-kuusi kaveria pääsee mukaan liigajoukkueen harjoituksiin. Se on tavallaan palkinto heille hyvästä suorittamisesta omassa joukkueessaan ja samalla me näemme näitä hyviä, nuoria kavereita, joista uskomme jonkun vuoden päästä mahdollisesti tulevan vielä liigapelaajia. Siellä on ihan potentiaalisia tyyppejä tuloillaan, Jukka Jalonen kertoi joulutauon kuvioista.

Samaan tapaan kuin liigajoukkueen valmentajien tehtävänä on seurata A-junioreiden otteita ja potentiaalisimpia pelaajia, niin sama tehtävä on myös A:n valmentajilla nuorempaa ikäluokkaa kohtaan. Pelaajamylly jauhaa helmiä ylöspäin porras kerrallaan. Aina kuitenkaan kaikkeen eivät päivässä tunnit riitä. Samoin kuin Jalosen kohdalla apureina toimivat valmennuskolmikon muut jäsenet, niin Kivelä puolestaan luottaa seuran junioripäällikön näkemykseen.

- B:n seuraaminen on valitettavasti ollut huonommilla kantimilla, mutta kyllä me junioripäällikön kanssa käydään asioita läpi ja katsotaan pelaajia. Ihan pelien seuraaminen on omista harjoituksista ja peleistä johtuen jäänyt vähemmälle, Kivelä harmitteli.

Menneiden vuosien tutkapari

haastattelu

Yksi kirkkaimmista HPK-lupauksista on hyvinkääläislähtöinen 17-vuotias laitahyökkääjä Jari Sailio
[lue lisää]

HPK:n A-juniorijoukkueen peräsimessä ensimmäistä vuotta mukana olevalla Kivelällä on tukenaan tuttu mies jo pelivuosiltaan, Markku Piikkilä. Piikkilä on ollut mukana A:n valmennuksessa jo aiempina vuosina ja antaa Kivelälle hyvän tukipilarin, johon tulokas voi vaikeina hetkinä nojata.

- Piikkilän Make on ollut monta vuotta mukana ja hänellä on kova kokemus. Minä taas olen ensimmäistä vuotta mukana. Make on siltä osin iso apu. Asioista keskustellaan ja niitä puidaan, välillä ollaan samaa mieltä ja välillä eri mieltä. Erittäin hyvä henki meillä on, olemmehan pelanneetkin yhdessä, Kivelä kertoi valmennuskaksikon työskentelystä.

Kivelä ja Piikkilä olivat yhdessä Pekka Peltolan kanssa yksi HPK:n kaikkien aikojen kovimmista ketjuista Pallokerhon tulokaskaudella SM-liigassa 1988-89. Kivelä ja Peltola mättivät lähes 60 pistettä noin 40 ottelussa ja ketjun kolmas lenkki Piikkiläkin pääsi 30 pisteeseen puolustavassa roolissa. Kun kiekko on kulkenut lavasta toiseen jo yli 15 vuotta sitten, niin kaksikon yhteistyö lienee erinomaista luokkaa.

- Voitettujen otteluiden jälkeen meillä on valmennustiimi, hävittyjen pelien jälkeen taas vastuuvalmentaja, Piikkilä vitsaili kaksikon työnjaosta.

Kynnykseen kompastuminen vaarana

Teini-ikäisellä pelimiehelle hyppy A:n SM-liigasta miesten SM-liigaan on todella iso. Kuin taiottuna kaukalosta häviävät aika ja tila ja tilalle tulevat paineet ja kovemmat vaatimukset. Vain kaikkein kypsimmät nuorukaiset ovat valmiita hyppäämään kylmiltään SM-liigaan, useimmille totutteleminen kovempaan vauhtiin ja peliin vie kauden jos toisenkin.

- Kyllä se harppaus on aika iso. Se oli itse asiassa minulle aikamoinen yllätys kuinka iso se kynnys on. Hyvät, lahjakkaat kaverit tietysti kipaisee sen välin nopeastikin, mutta useimmille se harppaus on iso, Kivelä kertoi yllätyksestään.

Monelle liigan kynnyksellä keikkuvalle juniorikiekkoilijalle A:n sarja on turvapaikka, josta pääsee hakemaan itseluottamusta ja pelituntumaa. Useimmilla liigaan nousua tekevillä nuorilla peliminuutit jäävät vähäisiksi ja vastuu on paljon pienempää kuin juniorisarjoissa aiemmin. Kolmos- ja nelosketjussa varmasti oppii, mitä liigassa pelaaminen vaatii, mutta samaan aikaan muut pelin osa-alueet eivät välttämättä kehity parhaalla mahdollisella tavalla.

- Varmasti kumpaakin tarvitaan, SM-liigassa pienemmässä roolissa pelaamista ja A:ssa isompaa vastuuta. Meilläkin on noita vanhempia pelaajia, jotka tulevat meille opettelemaan sitä vastuun kantamista. Se on asia, joka pitää oppia - ja sitä ei opi kuin kantamalla sitä vastuuta. Vastuun kantaminen esimerkiksi ykkösketjussa on kuitenkin iso taakka, kun taas jossain nelosketjussa ei vaadita kuin yksi maali aina kymmeneen peliin, Kivelä korosti A:n otteluiden merkitystä liigapaikkaa kyttäävien kehityksessä.

Samaan aikaan, kun vastustajat kovenevat ja vauhti kiihtyy miesten sarjoihin siirtyessä, niin merkittävä hyppäys tapahtuu myös harjoittelussa. Liigajoukkueet harjoittelevat lähes poikkeuksetta kaksi kertaa joka päivä, täydellä tempolla. A:n sarjassa nuorukaisilta tällaista panostusta ei vielä voida vaatia, eikä se järkevää olisikaan.

- Käytännön tasolla suurin ero on, että me harjoittelemme kerran päivässä joukkueena. Eroja on varmasti muitakin, mutta tämä määrällinen ero on ihan fakta, Kivelä painotti harjoittelun määrän erilaisuutta.

Kehittyvä valmentaja pelaajien kehittäjänä

Pelaajaurallaan Kivelä ehti takomaan pisteitä Jokerien, HPK:n, HIFK:n ja Ässien liigajoukkueissa sekä ulkomailla Brynäs IF:n, HC Milanon sekä Herning IK:n väreissä. Kokemusta on siis vaikka muille jakaa, mutta valmentajan hommissa Kivelä on kuitenkin vasta keltanokka.

- Kun vasta ensimmäistä vuotta olen mukana, niin kyllähän tämä minullekin on aikamoista opettelua. Ei tässä vielä ole ehtinyt kehittymään minkäänlaista erityistä valmentajan filosofiaa. Puolin ja toisin tässä opiskellaan ja tehdään kovasti töitä, Kivelä kertoi.

Pitkän ja menestyksekkään uransa myötä Kivelällä on valtava määrä tieto-taitoa jaettavana, joten näyttäisi siltä, että HPK on saanut seuraorganisaatioonsa lupaavan vahvistuksen. Alkukauden kompastelut on kompasteltu, ja nyt HPK:n A-junioriryhmäkin on sarjassa selvässä nousussa ylöspäin. Omasta tulevaisuudestaan tulokaskoutsi ei vielä osaa sanoa juuta eikä jaata.

- Pelaajana oli helpompi asettaa tavoitteita. Yritetään mennä tämä vuosi ja katsellaan sitten. Tuntuu vieraalta asettaa valmentajana itselleen tavoitteita, että sinä ja sinä vuonna olen siinä pisteessä, Kivelä visioi tulevaisuuttaan valmentajana.

» Lähetä palautetta toimitukselle