Kanada lähtee kisoihin erittäin nimivahvalla joukkueella. Joukkue on esimerkiksi viime- ja toissakausien mestaruusryhmiin verrattuna vahvempi jokaisella osa-alueella. Kanadan joukkue on erinomaisesti kasattu kokonaisuus, jossa riittää ykkösluokan pelaajia jokaiseen rooliin. Toisaalta NHL:n työsulku vaikuttaa eniten juuri Kanadan ja USA:n kokoonpanoon. Kanadan joukkueen pelaajista vain noin puolella on kokemusta tältä kaudelta kovemmista peleistä. Yksi kisojen suurimmista kysymyksistä onkin se, kuinka suuri merkitys tällä pelaamattomuudella on pitkässä juoksussa?
Toisaalta pelaamattomuus saattaa olla parhaimmillaan myös joukkueen suuri voimavara. Kanadan pelaajat lähtevät MM turnaukseen pitkästä aikaa pelkästään positiivisessa hengessä. Muistissa ei ole katkeraa putoamista NHL:n playoffseista, ei pitkän kauden aiheuttamia fyysisiä rasitustekijöitä, ei edes
aikaeron aiheuttamaa rasitusta. Jokainen pelaaja on innoissaan saada pelata yhdessä maansa ja joukkueensa puolesta. Ilmapiiri on positiivinen. Monelle pelaajalle tämä turnaus on kauden kohokohta. Asetelma on henkisesti erilainen aikaisempiin turnauksiin verrattuna. Mielenkiintoista onkin joukkueen
turnausmenestyksen suhteen nähdä, kumpi painaa loppujen lopuksi enemmän, joukkueen henkinen tila vai pelituntuman puute.
Kanadan joukkue on suhteellisen nuori. Joukkueessa on vain kolme päälle 30-vuotiasta pelaajaa. Kuitenkin joukkue on samalla myös kokenut. Pelaajista peräti 15 pelaajaa kuului viime syksyn menestyksekkääseen World Cup joukkueeseen. Seitsemän pelaajaa pelasi viime vuoden MM-kisojen kultajoukkueessa, peräti 20 pelaajalla on kokemusta MM-kisoista ja lisäksi seitsemällä pelaajalla on kokemusta Stanley Cupin finaaleista. Kokemusta suurista peleistä löytyy ja joukkueen pelaajisto on oppinut voittamaan erilaisissa ympäristöissä. Kanadan perinteinen vahvuus, voittamisen taito ja ennen kaikkea vahva voittamisen halu on tämänkin joukkueen suuri vahvuus.
Toinen silmiin pistävä vahvuus joukkueen koostumuksessa on viime vuosien tapaan jälleen vahva liike. Ryhmään valituilla pelaajilla on paljon kykyjä nopeaan suunnanmuutospeliin ja vahvaan karvaukseen. Kanada tuleekin pelaamaan karvauksensa jälleen syvälle nopeilla ja hyvin liikkuvilla kärkihyökkääjillään ja koko joukkueen hyvä liike mahdollistaa nopean reagoimisen muuttuviin tilanteisiin. Joukkueen yleisilme on jälleen aktiivinen ja energinen, taisteleva sekä myös aggressiivinen.
Kanadalla suuret nimet matalammilla paikoilla
Kanadan joukkueen johto managerintoimia ja valmennustoimia myöten on kasattu mielenkiintoisesti. Managerina toimiva Steve Tambellini on "siviilivirassaan" Vancouver Canucksin apulaismanageri. Hän on ollut edustamassa Kanadaa kahdeksassa arvoturnauksessa joko pelaajana tai johtotehtävissä. Tambellini on toiminut vuodesta 2001 lähtien Kanadan joukkueen johtotehtävissä, joten miehen vuosiin lukeutuvat Kanadan kaikki viime vuosien arvoturnausvoitot. NHL
joukkueessa mies ei ole kuitenkaan vielä koskaan toiminut ykkösmanagerin pallilla.
Tambellinin apulaisena toimii Detroit Red Wingsin manageri Ken Holland, joka on työskennellyt viimeiset kahdeksan kautta Detroitin managerina ja voittanut näiden kausien aikana kolme Stanley Cupia. Maajoukkueessa NHL kokemuksella ja menestyksellä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä ja arvostusta
seurajoukkueessa saanut Holland on paperilla joukkueensa kakkosmies. Käytännössä manageripuoli toimii jälleen tiiviisti yhdessä, mutta Tambellini kantaa ykkösmanagerina päävastuun.
Valmennuspuolella Kanadalla on samankaltainen tilanne. Päävalmentajana toimii entinen NHL pelaaja Marc Habscheid, joka johtaa vaahteranlehtipaitoja ensimmäisissä MM kisoissaan. Habscheid oli junioripuolella mainetta niittänyt valmentaja, joka valmensi vuonna 2004 WHL joukkue Kelowna Rocketsin Memorial
Cupin mestariksi ja WHL:n runkosarjan voittajaksi. Hänet palkittiin vuonna 2003 Kanadan junioriliigojen vuoden valmentajana. Miehen päävalmennustoimi aikuisten tasolla on kuitenkin vielä nuori, joten edessä olevat MM-kisat ovat
Habscheidille ensimmäinen suuri työnäyte.
Kokemattoman päävalmentajan takaa myös valmennuspuolella löytyy kokemusta. Kanadan kakkosina toimivat nimittäin kaksi NHL valmentajaa, kansainvälisesti kokenut Rangersin Tom Renney ja Edmontonin Craig McTavish. Koko valmennusjohto
luottaa tiukasti perinteisiin arvoihin, tiukkaan systeemiin ja palkitsemiseen. Habscheid tuli tunnetuksi aikaisemmissa pesteissään valmentajana, joka käytti paljon kahta kärkikarvaajaa ja medialle antamissaan lausunnoissa Habscheid
haluaa joukkueensa pelaavan jälleen hyvin aktiivisella otteella.
Maalilla huippuosaamista
Kanadan maalivahdit ovat olleet pelaamattomina käytännössä koko kauden. Toisaalta maalivahdit ovat ennakkoon kisojen tasokkaimmat niin taustoiltaan kuin lahjakkuudeltaan. Viime NHL kaudella kaikki kolme MM-kisoihin kisoihin valittua maalivahtia Brodeur, Luongo ja Turco äänestettiin NHL:n kahdeksan
arvokkaimman pelaajan joukkoon. Brodeur voitti parhaan NHL maalivahdin Vezina Trophy kisan, Luongo oli äänestyksen kolmas ja Turco neljäs. Brodeur oli ykkös All-Stars kenttään valittu maalivahti ja Luongo valittiin kakkos All-Stars kenttään.
Kanadan ykkösmaalivahtina aloittanee Brodeur, jota voidaan syystä pitää tämän hetken parhaimpana maalivahtina. New Jersey Devilsin ykköstähti on ollut kovan joukkueensa kivijalka jo useamman kauden ja pokannut parhaan maalivahdin Vezina
Trophyn kaksi kertaa. Kun mies on tämän lisäksi kerännyt Stanley Cupeja kaappiinsa viimeisen yhdeksän kauden aikana kolme kappaletta, voidaan puhua maalivahdista, joka on keitetty kovimmissa paikoissa ja myös onnistunut niissä.
Ennakkoon Kanadan kakkosena pelaava Roberto Luongo on puolestaan pelin paras nuori maalivahti. Floridan ykköstähti oli viime kaudella Panthersien heikossa joukkueessa erittäin vahva ja torjui kiekkoja päälle 93% keskiarvolla. Halutessaan Kanada voi peluuttaa Luongoa Brodeurin sijaan pelkäämättä tason
tippuvan maalipuiden välissä. Marty Turco on ennakkoon ajatellen Kanadan kolmosmaalivahti, mutta taso ei olennaisesti putoa Turconkaan kanssa. Turcon NHL tasosta kertoo se, että mies on pelannut kolmen viime kauden aikana 185 NHL ottelua alle kahden päästetyn maalin keskiarvolla.
Puolustuksessa liikettä ja kokoa
Kanadan puolustus koki kovia jo ennen kisoja kun erilaisista syistä kisoista kieltäytyneiden huippunimien lista kasvoi kasvamistaan. Scott Niedermayer, Chris Pronger, Eric Brewer, Rob Blake ja Adam Foote ovat puolustajia, jotka olisivat menneet mihin tahansa joukkueeseen. Kanadan onneksi maan puolustajien taso on leveä ja kova, joten kisoihin saatiin mukaan kuitenkin erinomaisia puolustajia. Mukana olevista puolustajista neljä nimeä, Ed Jovanovski, Wade Redden, Robyn Regehr ja Scott Hannan olivat Kanadan World Cup joukkueessa viime syksynä. Puolustus on kova paperilla, mutta pelituntumaa tältä kaudelta ei ole kuin kolmella puolustajalla.
Kanadan joukkueen valmistavissa harjoituksissa joukkueen yhtenä pakkiparina on pelannut kaksikko Ed Jovanovski - Robyn Regehr. Vancouver Canucksin Jovanovski on joukkueen puolustuksen suurin nimi ja joukkueen varakapteeni, joka kunnossa ollessaan on maailman parhaita puolustajia. Calgaryn kovaa taklaava Robyn Regehr on puolestaan nuori huippupakki, joka oli viimeksi pelatulla kaudella ehkä koko liigan paras puolustaja playoffseissa. Molemmat puolustajat ovat erittäin kovia taklaamaan, joten vastustajien kannattaa pitää päätä ylhäällä. Jovanovski on erinomainen liikkuja ja hän vastaa parissa hyökkäävästä roolista. Fyysisen Regehrin tehtävänä on turvata enemmän omaa päätä.
Toinen Kanadan puolustuspari muodostunee San Jose Sharksin Scott Hannanin ja Ottawa Senatorsin Wade Reddenin välille. Kokeneempi Redden on lukeutunut jo muutaman kauden ajan NHL:n huippupuolustajien joukkoon ja miehen tasosta kertoo
se, että viimeksi pelatulla NHL kaudella luotettava Redden pelasi Ottawassa ottelua kohden enemmän kuin NHL:n toiseksi parhaaksi puolustajaksi äänestetty Zdeno Chara. Scott Hannan oli puolestaan San Jose Sharksin eniten pelannut pelaaja ja joukkueen kovan puolustuksen ehkä arvokkain pelaaja. Hannan on erinomainen pelaamaan vastustajan parhaita pelaajia vastaan, joten hän saa tässä parissa enemmän puolustavamman roolin.
Kanadan puolustuksen kolmanteen pariin on tarjolla Montreal Canadiensin ykköspakki, isokokoinen ja kovaa laukova Sheldon Souray, mestari Tampa Bay Lightningin hyökkäävä puolustaja Dan Boyle ja Ottawan kovan puolustuksen kolmospakki, kahden suunnan puolustaja Chris Phillips. Kaikilla kolmella puolustajalla on tältä kaudelta hyvin pelituntumaa Ruotsin Elitserienista, joten kolmikolla saattaa olla suuri vastuu Kanadan takalinjoilla. Kolmikosta Boyle ja Souray ovat hyviä ylivoimapakkeja ja Souray lisäksi fyysisenä puolustajana arvokas alivoimalla.
Monipuolinen hyökkäys
Kanadan puolustuksen tavoin myös hyökkäys kärsi kisoista huippupelaajien kieltäytymisistä. Mario Lemieux, Steve Yzerman, Jarome Iginla, Joe Sakic, Vincent Lecavalier, Brad Richards ja Martin St. Louis olisivat menneet mihin tahansa joukkueeseen, mutta kaikki joutuivat jättämään kisat syystä tai toisesta väliin. Tästä huolimatta hyökkäyksen monipuolisuus ja taso on
kadehdittavan hyvää. Jokaiseen rooliin löytyy huippunimiä - ainakin paperilla. Vai mitä sanotte siitä, että Kanadalla on riveissään viimeksi pelatun NHL kauden maalipörssin ykkönen (Rick Nash), paras puolustava hyökkääjä (Kris Draper), viimeksi pelattujen MM-kisojen arvokkain pelaaja, yksi maailman
monipuolisimmista hyökkääjistä (Dany Heatley) ja NHL:n paras
voimakeskushyökkääjä (Joe Thornton).
Alustavissa harjoituksissa Kanadan kovassa ykkösketjussa on esiintynyt kolmikko Joe Thornton, Rick Nash ja Ryan Smyth. Ketjun sentteri, Boston Bruinsin isokokoinen ja fyysinen Joe Thornton ja ketjun toinen laituri, Columbus Blue Jacketsin maaliahne Rick Nash pelasivat tämän kauden yhdessä Sveitsin liigan Davosissa ja johdattivat joukkueensa niin alppimaan mestaruuteen kuin Spengler Cupin voittoon. Ketjun kolmas hyökkääjä, Kanadan joukkueen kapteeni, ikitaistelija ja Edmonton Oilersin arvokkain hyökkääjä Ryan Smyth pelaa jo seitsemännet peräkkäiset MM-kisansa. Smythilla onkin tilillään enemmän otteluja MM-kisoissa kuin kenelläkään toisella Kanadalaisella pelaajalla koko maan
historiassa.
Kanadan kakkosketjuksi ainakin harjoitusten perusteella olisi tarjolla vauhdikas ja taitava kolmikko Brendan Morrison, Dany Heatley ja Simon Gagne. Näistä Vancouver Canucksissa ykkössentterinä pelaava Morrison pelasi menneen kauden Elitserienissa hyvällä menestyksellä. Nopea ja hyvän puolustusasenteen omaava Morrison oli Kanadan mukana myös viime vuoden MM-kisoissa ja vuoden 2000 MM-turnauksessa Pietarissa. Viime vuoden MM-kisojen arvokkain pelaaja Dany
Heatley pelasi puolestaan menneellä kaudella Euroopassa, ensin Bernissa ja tämän jälkeen Kazanissa. Philadelphian nopealla ja käsistään taitavalla Simon Gagnella ei tältä kaudelta pelejä isoissa sarjoissa ole.
Kolmosketjuna Kanadan harjoituksissa on pelannut kolmikko Kris Draper, Patrick Marleau ja Shane Doan. Tämäkin hyvin luisteleva kolmikko tuntuisi ennakkoon mielenkiintoiselta ja vahvalta, sillä pelaajien henkilökohtaiset taidot täydentävät toisiaan hienosti ja kaikilla kolmella on paljon kokemusta kansainvälisistä peleistä. Draper on erinomainen puolustava hyökkääjä, Doan taitava käsistään ja lisäksi mies on vahva vääntäjä sekä taistelija ja Marleau tuo ketjuun nopeutta ja käsiä. Kolmikon hyökkäystaidoista kertoo se, että niin Marleau kuin Doankin olivat viime NHL kaudella joukkueidensa parhaita pistemiehiä.
Neloseen Kanadalle jäisi näin kolmikko Mike Fisher, Kirk Maltby ja Brenden Morrow, mutta myös Nashvillen kokenut ja monipuolinen Scott Walker olisi erinomainen valinta nelosen raatajaksi. Koko nelikko on tunnettu fyysisestä pelistään ja puolustustaidoista, mutta pelaajilla on myös paljon hyökkäystaitoa. Viimeksi pelatulla NHL kaudella esimerkiksi Dallas Starsin Brenden Morrow oli NHL:ssä 25 maalin pelaaja ja Scott Walker Nashvillessa 67 pisteen hyökkääjä. Molemmat pelaavat tehojensa lisäksi vielä fyysistä peliä.
Kanadan hyökkäys on niin tasaisen laadukas, että joukkue tullee jakamaan etenkin alkusarjassa peliaikaa tasaisesti. Jokainen ketju voi olla hyvänä päivänään pelin ykkösketju ja jokaiseen ketjuun löytyy paljon paitsi fyysistä voimaa, myös jalkoja ja käsiä. Vastustajilla tuleekin riittämään päänvaivaa miettiessään varjostavia koostumuksia. Kun isokokoiset, taitavat ja kovan
pelisydämen omaavat Kanadalaishyökkääjät ovat lisäksi vahvoja
kaksinkamppailuissa, toistensa tukemisessa ja erikoistilanteissa, ryhmä on pelottavan kova.
Nimien perusteella Kanada onkin turnauksen suosikki. Jokainen voittamiseen tarvittava suurempi ja pienempi tekijä pelikuntoa lukuun ottamatta puhuu joukkueen puolesta. Toinen asia on sitten se, kantaako suosikin asema kolmanteen peräkkäiseen mestaruuteen. Turnaus on pitkä ja haastava, joten mestaruusputken jatkaminen on joka tapauksessa suuri haaste. Joukkuetta odottavat alppimaassa jylhät vuoret jotka pitää kiivetä ylös ennen tavoitteen täyttymistä. Matka on pitkä ja tavoite kova, mutta Kanada voi hyvin sen saavuttaa.
