Kanada voitti olympiakultaa

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kanada voitti olympiakultaa Salt Lake Cityn jääkiekkoturnauksessa sunnuntaina kaatamalla finaalissa USA:n vakuuttavalla pelillä. Viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen kultamitalit palaavat jääkiekon kotimaahan. Finaaliottelussa nähtiin hienointa jääkiekkoa pitkiin aikoihin..

Finaali amerikkalaisten kotikentällä

Sunnuntain jännittävästä finaalista oli etukäteisveikkauksissa
odotettu mahdollisimman tasaista taistelua.

Finaalijoukkueet olivat päässeet kultaotteluun kumpikin omaa
erikoista tietään ja omalla tavallaan - Team USA aloitti kisat
hyvin ja jatkoi samalla tavalla - Team Canada taas pääsi
finaaliin parantamalla peliään tasaisesti ottelu ottelulta
kisojen vanhetessa.

Sunnuntain finaali oli ottelu, jonka tärkeys ja merkitys on
vaikeaa suhteuttaa oikeastaan mihinkään - jännitys ennen
ottelun alkua oli käsin kosketeltava.

USA:lle pelissä oli mahdollisuus näyttää osaaminen tässäkin
lajissa. Mukana myös paljon mielenkiintoisia sivujuonia koskien
USA:n kotikentällä vuodesta 1932 lähtien luomaa legendaa
jääkiekkokaukalossa, Miracle on Ice jne.

Ennen ottelua 1980 joukkueen kapteeni Mike Eruzione lähetti
Chris Cheliokselle viestin, jossa tämä ikäänkuin antoi viesti-
kapulan Chelioksen kannettavaksi.

Kanadalle taas ottelu oli mahdollisuus osoittaa jälleen kerran
mitä laji merkitsee koko maalle.

Ottelusta odotettiin tarkkaa taistelua, USA:n tulisi käyttää
nopeuttaan, saada tehoa ykkösketjultaan LeClair-Modano-Hull,
jotenkin pystyä eliminoimaan Kanadan kaksi kovaa ketjua,
Yzerman-Lemieux-Kariya sekä Iginla-Sakic-Gagne.

Kurinalaisuus tulisi olemaan yksi pelin pääteemoista - yksikin
virhe, yksikin jäähy, koituisi turmioksi erittäin kovatasoisten
erikoistilannejoukkueitten vuoksi.

Maalivahtien, tärkeitten pelien miesten, Martin Brodeurin ja
Mike Richterin keskinäinen kaksintaistelu tulisi olemaan
ratkaiseva.

1. Erä

Kanada aloitti ottelun kovalla vauhdilla odotetusti pitäen
kuitenkin omat hermonsa kurissa muutamien ensimmäisten
minuuttien aikana. Joe Sakic pääsi ampumaan ensimmäisen
laukauksen ennen kuin peliä oli pelattu kaksi minuuttia.

Theoren Fleury nousi esiin heti pelin alussa taklaamalla Adam
Deadmarshia kovalla vauhdilla - heti pelin siirtyessä kentän
toiseen päähän muutamaa hetkeä myöhemmin Deadmarsh teki yhtä
hienon taklauksen lähettäen pienen Fleuryn kohti jään pintaa.

Scott Niedermayer sai estämisestä jäähyn ajassa 3.03 Nyt
jäälle luisteli pelätty USA:n ylivoimaryhmä - mutta Kanadan
penalty kill - joka oli peliä ennen päästänyt vain kaksi maalia
14:a rangaistuksen aikana - piti mahdollisuudet vähissä.

Ottelun tuominnut kokenut NHL-tuomari Bill McCreary oli ennen
pelin alkua käynyt muistuttamassa pelaajille vielä siitä, että
ottelussa käytettäisiin IIHF-sääntöjä - ei NHL-sääntöjä.
(Esimerkiksi korkean mailan jälkeen aloitus viedään rikkoneen
joukkueen omaan päähän)

Ottelun alussa peli aaltoili vauhdilla. Juuri ennen 4. minuutin
kohtaa Doug Weight lakaisi kiekon ulos USA:n puolustusalueelta
Tom Potin menetettyä se - kiekko suoraan yksin läpi päässeelle
Tony Amontelle, jonka nopea rannelaukaus p-pisteeltä Brodeurin
jalkojen välistä maaliin - 1-0 USA:lle!

10 minuutin kohdalla Theoren Fleury sai vielä rangaistuksen
poikittaisesta mailasta - ikäänkuin McCrearyn piti antaa kaksi
kakkosta kanadalaisille, jotta sen jälkeen voi tuomita peliä
normaalisti - mutta USA:n pelätty pp sai nytkin aikaan vain
yhden ainoan laukauksen koko 2 minuutin aikana.

Ensimmäisen erän ajan nähtiin vauhdikasta peliä Kanadan
painostaessa hyökkäyksillä, haastaen yläpäässä innokkaasti
USA:n puolustusta kovalla karvauspelillä - samalla USA:n
käyttäessä hyväkseen tästä syntyneitä ylivoimahyökkäyksiä,
3-2 ja 2-1 tilanteita tuoden kiekon aina nopeasti takaisin Kanadan
puolelle kenttää.

14 minuutin kohdalla saatiin nähdä näyte Mario Lemieuxin
neroudesta jäällä; ensin Marion syöttö koko kentän yli poikittain
ylosnousevalle Chris Prongerille, tältä nousu puolustusalueelle
ja poikittaissyöttö, joka näytti tulevan takaisin Lemieuxille -
mutta Mario hämäsi Richterin ja puolustaja Aaron Millerin
näyttämällä olevansa valmistautumassa laukaukseen saaden jo
Richterinkin suuntaamaan koko huomionsa ja asettamaan kroppansa
kohti itseään - kun hän antoikin kiekon mennä omien jalkojensa
läpi suoraan Kariyalle, jonka laukaus suoraan syötöstä oikeaan
tyhjäksi jääneeseen nurkkaan, tilanne 1-1.

Mario teki tilanteen koskematta koko kiekkoon - hän sai Richterin
vähän liikaa ulos maaliltaan ja poikittaisliikkeeseen - helppo
maali Kariyalle.

Muutamaa minuuttia myöhemmin huippuottelun pelannut Scott
Niedermayer sai Steve Yzermanin nappisyötön maalin takaa ja
ampui suoraan syötöstä kilautellen kiekon tolppaan.

Kanada jatkoi hyökkäyspaineen vyöryttämistä, haastaen USA:n
puolustusta aalto toisensa jälkeen - USA:n taas vastatessa hyvin
ajoitetuilla vastahyökkäyksillä.
Pelin vauhti ja taitotaso oli tässä ottelussa huikea.

18. minuutilla E-Centerin yleisön innostuessa raikuviin USA-USA-
huutoihin semifinaalissa vihdoinkin maalihanat auki saanut NHL:n
maali- ja pistetilastoja johtava Jarome Iginla hiljensi kotiyleisön
pauhun ampumalla Joe Sakicin hienosta poikittaisyötöstä maalin
alanurkkaan ennen kuin Richter ehti palata etutolpalta paikalle.
Täydellisesti onnistunut maali.

Maalin tausta-arkkitehtinä Kanadan päädyssä oli tilanteen
aloittanut Chris Pronger - joka saatuaan kaksi amerikkalais-
karvaajaa itseään kohti teki nopean avauksen Sakicille ja
siten mahdollisti 4-3 hyökkäyksen ja johtomaalin Kanadalle.

USA ei onnistunut ylivoimissaan ensimmäisessä erässä ja tästä
Kanada sai itseluottamusta peliinsä.

Kaikki kolme maalia ensierässä tehtiin ylivoimahyökkäyksistä;
4-3, 3-2 tilanteista. Hurjavauhtisessa hyökkäyspelissä maltin
ja kurinalaisen puolustuspelin merkitys toisessa päässä tuli
ratkaisevaksi teemaksi.

Molempien joukkueitten vahvuudet nähtiin jo ensimmäisessä
erässä: Kanada tunkeutui USA:n puolustusalueelle power
forwardeineen - USA sai lähetettyä kiekon hyvin kiekkoa
käsittelevien puolustajiensa toimesta muutaman kerran ylös ja
siten onnistui luomaan joitakin vaarallisia tilanteita.

Erätauolla haastateltavana ollut Paul Kariya korosti rauhallisena
pysymisen tärkeyttä ja sitä että Kanadan tulisi pelata tarkemmin
ja välttää USA:n 3-2 ja 2-1 tilanteet jatkossa.

Toinen erä

Toisessa erässä Kanada jatkoi hyökkäyspään painetta. Joe Sakic
pyöritti peliä USA:n päädyssä, liikuttaen jalkojaan koko ajan
käyttäen nopeuttaan luoden paikkoja, missaten maalin ylänurkan
täpärästi nopealla rannelaukauksella - Sakic oli tänään selvästi
pelivireessä.

4. minuutin kohdalla Chris Pronger avasi kiekon pitkällä
pystysyötöllä Simon Gagnelle, joka pääsi laukaisupaikkaan
käyttäen puolustajaa maskinaan.

Mike Richter loisti toisessa - torjuen Paul Kariyan ylänurkkaan
matkalla olleen laukauksen komeasti hanskallaan.

Team Canadan peli - koko turnauksen ajan ottelu ottelulta, vaihto
vaihdolta parantunut - saavutti finaalin toisessa erässä koko
turnauksen huipputasonsa.

Nuoret hyökkääjät - Iginla, Gagne, Smyth - nousivat esiin.

Joukkue onnistui jatkuvasti tuomaan kiekon USA:n päätyyn,
aloittamaan cycle-pelin ja luomaan tilanteita Richterin maalille.

USA:n hyökkääjät eivät onnistuneet samalla tavalla - ykkösketju
LeClair-Modano-Hull oli ilman laukausta ensierässä eikä paljoa
parantanut toisessakaan.

Theoren Fleury kohahdutti yleisöä harhauttamalla sekä Leetchin
että Amonten peräkkäin ja tuoden kiekon aivan Richterin nenän
alle onnistumatta maalinteossa - onnistuessaan tässä olisi ollut
ottelun - ja ehkä koko kauden hienoin highlight-maali.

Toisen erän puolivälissä USA:n hyökkääjät saivat muutaman
tilanteen aikaan - poistaen paineita vähän pois puolustukseltaan.

Pari huolimatonta jäähyä pilasi USA:n nousun, Brett Hullin ja
Aaron Millerin jäähyillä pelin puolivälissä Kanada pääsi yli
minuutin ajaksi yrittämään 5-3 ylivoimalla.

Kanadan ylivoimapeli pyöritti peliä; Mario Lemieux missasi
tyhjän maalin ampumalla tolpan kautta ohi varmaankin ensimmäistä
kertaa elämässään.

Hirmukuntoinen Richter piti USA:n pelissä mukana väsymättämällä
taistelullaan Kanadan yrittäessä 5-3 ja 5-4 ylivoimilla vimmatusti
päästä kahden maalin johtoon. USA onnistui tappamaan molemmat
rangaistukset.

Ajassa 14.40 Al MacInnis sai estämisjäähyn törmättyään Jeremy
Roenickiin puolustusalueella. Nyt oli Martin Brodeurin vuoro
loistaa.

Seuranneessa ylivoimapelissä kesken Martyn hienojen torjuntojen
Brian Rafalskin poikitaissyöttö muutti suuntaa Prongerista ja
peli oli 2-2.

Ennen erän loppua Kanadan pp sai tilaisuuden Jeremy Roenickin
kampattua Paul Kariya siniviivalla.

Taas esiin nousi Joe Sakic - ampumalla nopean rannelaukauksen
ruuhkan takaa maaliin - Leetchin onnistumatta siirtämään maskina
oikeaoppisesti toiminutta Iginlaa. 3-2 Kanadalle!

Toisen erän jälkeen erikoistilanteista oli selvästi tullut pelin
ratkaiseva elementti. USA teki hyvää työtä toisessa erässä
tappaen 5-3 tilanteen ja tehden yhden ylivoimamaalin.

Myöhemmin Kanada onnistui myös omassa ylivoimassaan tehden
maalin.

Mike Richterin peli toisessa erässä oli lähes sensaatiomaista.

Marion tolppa ja Fleuryn harhautukset tullaan tästä erästä aina
muistamaan.

Kolmannessa erässä se, joka pysyisi poissa jäähyaitiosta tulisi
voittamaan ottelun.

Kolmas erä

Kolmannessa erässä Team USA:n tulisi vihdoinkin päästä tilanteisiin
Kanadan puolustus oli pitänyt sijoittamisellaan laukaukset
syrjässä koko pelin ajan.

Seuraava maali tulisi olemaan ratkaiseva pelin suunnan kannalta.

Kanada lähti kolmanteen erään puolustavalla taktiikalla
yksinkertaistaen kiekollista peliä, jotta minimoitaisiin kiekon
menetyksistä aiheutuvat vastahyökkäykset.

Valmentaja Pat Quinn toi joukkueensa kolmanteen pelaamaan
1-2-2 taktiikalla (yksi hyökkääjä ylhäällä siniviivan yli, 2
lisää sinisen ja punaisen välillä ja vielä 2 pakkia takana) -
ja pakotti tällä USA:n lyömään kiekon päätyyn.

USA:n piti yrittää kolmannessa saada juuri hyökkäyksensä
vauhtiin, mutta aina amerikkalaisten yrittäessä aloittaa
hyökkäyksiä omalla alueellaan - Kanadan pelaajat menivät
1-2-2 - muodostelmaan.

Herb Brooks alkoi tässä vaiheessa sekoittaa pakkaa ja sekoitella
ketjuja yrittäen löytää oikeaa ratkaisua.

USA teki enemmän laukauksia kolmannessa erässä, mutta ei
saanut juuri mitään Kanadan kovan puolustuksen ja uhrautuvien
blokkaajien läpi. Kanadalaiset blokkasivat 8 laukausta 10
minuutin aikana.

Kolmannen erän 10-15 minuutin kohdalla Team USA:lla oli
mahdollisuuksia tasoittaa peli. Keith Tkatchukin loukkaantumisen
vuoksi paljon jääaikaa saanut Michael York sai yhden hyvän
korkean laukauksen Brodeurille, mutta tämä torjui.

13. minuutilla Steve Yzerman sai 2 minuuttia kampituksesta
kaadettuaan Gary Suter nurin siniviivalla - USA:lle power play-
mahdollisuus.

Ylivoimapelissä 15. minuutin kohdalla Brodeur pelasti Kanadan
kultamitalin tekemällä oikealla polvisuojuksellaan torjunnan
Brett Hullin erittäin kovaan oikeaan alanurkkaan suoraan Mike
Modanon syötöstä vedettyyn laukaukseen.

Tämä torjunta tuli esiin monessa haastattelussa pelin jälkeen -
maali olisi muuttanut hyvinkin ottelun lopputuloksen.

Team Canada tappoi jäähyn upeasti ja 16. minuutin kohdalla Joe
Sakic teki jättösyötön ensin Steve Yzermanille hyökkäysalueella -
tältä syöttö poikittain alueelle tulevalle Jarome Iginlalle -
Iginlan laukaus suoraan syötöstä Richterin hanskan kautta maaliin -
tässä pelin ratkaisu kun noin 4 minuuttia oli jäljellä.

Nuori, ns. "heavy shot:"in omistava tämän kauden paras
maalintekijä NHL:ssä tuli ja astui suureen ratkaisijan rooliin.

Heti maalin jälkeen Mario Lemieux luisteli joukkueensa
pelaajapenkin eteen ja kertoi pelaajilleen, että nyt on
rauhoituttava, pidettävä pää kylmänä..

USA:n laiva alkoi upota…aika loppua..

Vielä puolitoista minuuttia ennen loppua Burnaby-Joe -
käyttäen hyväkseen puolustajan kaatumisen vuoksi auenneen
tilanteen - pääsi yksin läpi Richterin kanssa ja ampui nopean
laukauksen maaliin - Brendan Shanahanin taatessa työrauhan
estäen John LeClairia juuri sopivasti.

Kova taistelu oli nyt ohi - USA lyöty.

Viimeisellä minuutilla kanadalaiset katsojat aloittivat erittäin
äänekkäästi Kanadan kansallislaulun laulannan..

50 vuoden odotus oli ohi.

Pelin jälkeen kunnioitusta

Salt Laken kiekkofinaali oli mahtavaa jääkiekkoa. Kun yli 40
maailman parhaimpiin kuuluvaa kiekkoilijaa pelaa parastaan
esittäen, loistavasti valmennetuissa joukkueissa - katsoja
ja jääkiekko voittaa lopussa.

Kun taistelu oli ohi, pelaajat osoittivat kunnioituksensa
toisiaan, valmentajia ja ottelun tuomareita kohtaan -
Chris Chelios kävi kättelemässä tuomarin ja linjurit.

Tuntuu oudolta ajatella, että heti tiistaina samat maalivahdit
saattavat olla uudestaan vastakkain ottelussa New Jersey Devils
vs. New York Rangers.

"We will be standing…" - ja niin kävi

Kanada oppi Salt Lakessa sen, että olympiaprojektin rakentaminen
on pitkä prosessi. Kanada piti joukkueensa oikealla tiellä,
selviytyi kaikista vastoinkäymisistä matkan varrella ollen
lopussa viimeinen seisomaan jäänyt joukkue - kuten Wayne lupasi -
ja luoden samalla kanadalaisen jääkiekon historiaan uuden
luvun voitolla, joka tullaan muistamaan muitten klassikoitten
rinnalla kauan.

2002 Kanadan olympiajoukkueen taival muistutti vuoden 1972
pelisarjan Team Canadan taivalta vaikeuksien kautta voittoon.

Kun Euroopassa ja muuallakin kommentit Ruotsi-pelistä olivat
murskaavia - Kanadassa ottelu nähtiin parhaana mahdollisena
oppina minkä team Canada olisi voinut saada ja mahdollisena
"kuolemansuudelmana" Ruotsille - joka paria päivää myöhemmin
menetti yhteispelinsä ja joukkueajatuksensa pelaajien haukkuessa
toisiaan jäällä ja pelaajapenkillä - ja hävisi Valko-Venäjälle
lopulta.

Kanadan nuoret sankarit

"Olen ollut jääkiekon ammattilainen vuodesta 1964 saakka enkä
voi kuvitella hienompaa tunnetta kuin minkä saan sisälleni
nähdessäni mitä nämä nuoret miehet saivat aikaan kaikesta
kritiikistä ja kaikesta muusta huolimatta", sanoi valmentaja
Pat Quinn pelin jälkeen.

Jarome Iginla pääsi Kanadan olympiajoukkueeseen tarkoituksena
pelata karvaajan roolissa, ensimmäisen taklauksen tekijänä.
Tätä tehtävää hän tekikin finaaliin asti nostaen peliään
seuraavalle tasolle sopivasti finaalissa, 2 maalia, yksi syöttö,
+3, 6 laukausta.

Ketju Iginla-Sakic-Gagne teki kahdeksan pistettä finaalissa ja
otti paineet pois Lemieuxin ketjulta Yzerman-Lemieux-Kariya.
Tässä oli yksi Team Canadan voiton ratkaisevista eroista USA:han
verrattuna - kun amerikkalaisten ykkösketju ei onnistunut maalin
teossa, ketään muuta ei tullut tilalle.

Jarome Iginla sai syyskuussa päivää ennen Kanadan harjoitusleirin
alkua kymmenen aikaan illalla Gretzkyltä soiton - Simon Gagne
oli loukannut olkapäänsä ja leirillä oli paikka vapaana.

Iginla ajoi samantien Calgaryyn yön selkään ja liittyi joukkueeseen,
koko kausi sen jälkeen on sitten ollutkin yhtä hymyä.

Iginlan kypsyminen jääkiekkoilijana on ollut yksi kauden
tarinoista NHL:ssä.

Olympiafinaalissa hän teki Sakicistä ja Gagnesta parempia pelaajia
pelillään - nuori Iginla ei koskaan antanut suurten tähtien
läsnäolon pelottaa itseään ja pelasi hyvät kisat.

Steve Yzerman hymyili..

Steve Yzerman oli yksi Kanadan olympiaturnauksen merkittävimmistä
pelaajista. Alunperin hänen piti olla joukkueen "graybeard",
kokenut veteraani, joka kokemuksellaan auttaa joukkuetta vähän
siellä ja vähän täällä - mutta ennen pitkää hän nousi samaan
rooliin kuin Detroit Red Wingsissä.

Finaalissa Yzerman ei pelannut kovin paljoa - joitakin viikkoja
sitten leikattu polvi ei ollut hyvässä kunnossa.

Burnaby-Joe

Ottelun jälkeen Kanadan pukuhuoneeseen saapui NHL:n commish
Gary Bettman ojentamaan Joe Sakicille palkinnon olympialaisten
parhaana pelaajana.

Vaatimaton Joe oli yllättynyt saamastaan huomionosoituksesta
eikä pitänyt turhia puheita - antaen kunnian säteillä tasaisesti
yli Team Canadan koko pukuhuoneen. Tuo pukuhuone oli Wayne
Gretzkyn idean ansiosta koristettu kuvilla ja viireillä kaikista
Kanadalle olympiakultaa historian aikana tuoneista joukkueista -
hieno tapa yhdistää nykyisyys ja mahtava historia.

Burnaby-Joen ihastellessa Bettmanin vierellä MVP-palkintoaan -
miesten takana oli Kimmo Leinonen - hienoa nähdä suomalaisia
kiekkomiehiä paikalla.

Paikalla oli myös kuusi 1952 Edmonton Mercurys-joukkueen vielä
elossa olevaa jäsentä. Heidän neuvonsa 2002 joukkueelle oli
kolmen H:ta - Hit them hard, Hit them often ja Hit the net.

Joe Sakic aloitti turnauksen jo All Stars-pelissä yhteenkasatussa
ketjussa Lemieux-Sakic-Kariya, josta piti tulla Kanadan ykkösketju.
Mutta ketju ei onnistunut Ruotsi-ottelussa, Sakic ei saanut
vielä nopeuttaan esiin - sen jälkeen - Marion huilatessa toisen
ottelun - valmennusjohto sekoitti pakkaa ja antoi Joelle
laitureiksi nuoret ja nopeat Iginlan ja Gagnen.

Nyt oli koossa monipuolinen ketju, jolla oli nopeutta ja taitoa
pelata vastustajan päädyssä cycle-peliä, tai järjestää
maalipaikkoja nopeudellaan hyökkäyksistä.

Mario siirrettiin sentteriksi Steve Yzermanin ja Paul Kariyan
keskelle - tämä antoi Kanadalle kaksi huippuketjua.

Joe Sakic nousi ratkaisijaksi hetkellä, jolloin hänen joukkueensa
eniten häntä tarvitsi.

Vuonna 1986 Joe Sakic pelasi WHL-junnuliigassa ollen Swift
Current Broncos-seuran nuori kapteeni. Eräällä pelireissulla
joukkuetta kuljettaneen bussin kuljettaja menetti jäisellä tiellä
ohjauksen hallinnan - seurauksena neljän nuoren jääkiekkoilijan
hengen vienyt vakava onnettomuus.

Vielä tänäkin päivänä onnettomuuspaikka on merkitty näitten
nuorten muistoa kunnioittavin muistomerkein ja silloin tällöin
ohitse ajavat WHL-joukkueet pitävät aina paikalle tullessaan
hiljaisen hetken.

Dump & Chase vs. Hybrid Hockey

Peruskanadalainen cycle-peli vastustajan päätykulmissa oli
Kanadan voiton avain.

USA:n valmentaja Herb Brooks sanoi lauantain lehdistötilaisuudessa
Kanadan pelaavan typerää jääkiekkoa. Tämä saattoi olla
taktista mediapeliä, jolla ehkä yritettiin horjuttaa Team Canadan
pelisuunnitelmaa.

Taktiikka, jolla amerikkalaiset kaadettiin oli tyypillisen
kanadalaista. Team Canada väsytti Team USA:n näitten omassa
päässä lyömällä kiekkoa päätyyn ja menemällä perään, sitten
aloittamalla cycle-pelin pyörityksen, jolla revittiin USA:n
puolustuspeli rikki, ja nopeilla jaloilla tätä pyöritettiin
täysin oppikirjan mukaisesti, paikkoja luoden ja dominoiden
USA:n pelipäätyä.

Mutta suurin osa Kanadan maaleista finaalissa taidokkailla
hyökkäyksillä - joukkueella oli taitotasoa ja nopeutta pelata
myös tällä tyylillä kiekon kanssa.

Herb Brooks sanoi syystä tai toisesta, että dump & chase-
kiekkoilu (pitkä päätyyn ja perään) on typerää kiekkoilua.

Kiekko päätyyn ja perään onkin aika tyhmää peliä jos se on ainoa
taktiikka mikä joukkueella on - Salt Lake Cityssä Kanadan
pelityyli oli sen verran pitkälle kehittynyttä, että oikeita
taktiikoita osattiin käyttää oikeissa tilanteissa - D & C
mukaanlukien.

Team Canada oppi luistelemaan isossa kaukalossa, eikä
näyttänyt yhtään hitaalta enää toisen ottelun jälkeen.

Kanadan monipuoliset hyökkääjät - kuten Sakic, Iginla, Gagne,
Yzerman, Kariya, Lemieux - pystyvät pelaamaan kovaa päädyissä
ja kulmissa vanhaan kanadalaiseen tapaan - jos pelitilanne sitä
vaatii - mutta myös järjestelemään maaleja hyökkäyskuvioilla,
jotka perustuvat taitopeliin ja nopeuteen.

Mario & Wayne - legenda senkun kasvaa

Olympiakulta tuo yhden legendan lisää Montrealissa syntyneen
Mario Lemieuxin tarinaan. Mario myönsi aikaisemmin viikolla
avoimesti ottaneensa vapaata useasta NHL-ottelusta aikaisemmin
kaudella tarkoituksenaan valmistautua olympiakisoihin parhaalla
mahdollisella terveyden mahdollistamalla tavalla.

Kun jääkiekkomaailman suurin tähti ja koko talvikisojen ehkä
karismaattisin urheilijahahmo sanoo jotain tällaista, se kertoo
omaa kieltään siitä, miten suuressa arvossa hän on omalla
urheilu-urallaan olympiakultaa pitänyt.

Mario ei ehkä ollut kiekon kanssa dominoiva pelaaja, mutta
kaikkine vaivoineen - joista meille ei ehkä koskaan tulla edes
kaikkea kertomaan - hän puolikuntoisena oli tärkeä läsnäolija
joukkueelleen - kuten Bobby Orr 1976 Canada Cupissa sillä
erolla, että Orr voitti turnauksen MVP-palkinnon.

Oli selvää, että olympiakulta on myös uusi sulka Wayne Gretzkyn
ainutlaatuisella uralla. Väinö sanoi mitä ajattelee tsekkiottelun
jälkeen - eikä nukkunut sen jälkeen viiteen päivään - sai
poistettua paineet joukkueeltaan tilanteessa jolloin heidän
niskaansa heitettiin paljon kaikenlaista. Wayne sai siirrettyä
huomion toisaalle - itseensä - ja tämä pelaajien saama vapaus
mahdollisti olympiakullan.

Ottelun jälkeen Gretzky antoi edmontonilaisten jääntekijöiden
E-Centerin aloitusympyrän alle jäädyttäneen kanadalaisen kolikon
Hockey Hall of Famelle - kolikko oli onnenkalu Kanadan
kiekkoilijoille - kultamitalit naisissa ja miehissä.

Häviöstään huolimatta Chris Chelioksen johtajuus USA:n kapteenina
ja johtajana varmasti teki vaikutuksen moniin. 40-vuotias
teräspakki voi jonain päivänä tulla hyväksi valmentajaksi -
tämä on Herb Brooksin mielipide.

Jääkiekon kotimaa sekaisin onnesta !

Kanada otti olympiakultaa kaatamalla USA:n näitten kotikentällä
Salt Lake Cityssä.

Heti ottelun jälkeen kanadalaiset täyttivät kaikkien suuren maan
kaupunkien pääväylät juhlinnallaan; Montrealin St.Catharines
Street, Toronton Yonge, Winnipegin Portage Avenue, Calgaryn
Electric Avenue, Edmontonin Whyte Avenue, Vancouverin Robson
Street jne - sekä pienempien paikkojen omat pääkadut - mahtava
spontaani kansanjuhla oli alkanut ja jatkuu tätä kirjoittaessa ja
luettaessa monessa bistrossa edelleen..

» Lähetä palautetta toimitukselle