Lähtökohdat korealaiselle jääkiekolle olympialaisissa eivät olleet otollisimmat. Toki Etelä-Koreassa on tehty töitä jääkiekon eteen olympiakisoja ajatellen, mutta lyhyessä ajassa on vaikea saada ihmeitä aikaan.
Jääkiekko on lajina täysin tuntematon suurelle yleisölle. Joukkue, vaikka pystyykin hienosti taistelemaan, on turnauksen heikoin.
Sen lisäksi Etelä-Korealla on joukkueessaan seitsemän niin sanottua "tuontipelaajaa", mitä voitaisiin monessakin maassa pitää hieman kyseenalaisena - ei kuitenkaan Etelä-Koreassa. "Tuontipelaajat" ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa ja siirtyneet pelaamaan myöhemmällä iällä Aasian liigaan sekä saaneet Etelä-Korean kansalaisuuden. Heillä kaikilla on AHL-kokemusta ja osalla on myös NHL-pelejä vyöllään.
Etelä-Korean kannattajat ovat ottaneet jääkiekkojoukkueen tuontipelaajineen omakseen. Molemmissa alkulohkon peleissä Gangneungin pääareena on ollut loppuunmyyty ja meininki hurja.
"Ulkomaalaisvahvistukset" ovat osa joukkuetta siinä missä muutkin. Sopeutumista Etelä-Korean joukkueeseen on auttanut se, että pelaajat ovat pelanneet jo pitkään Aasian ammattilaisliigassa ALIH:ssa.
Korealaisia joukkueita ALIH:ssa on kolme, ja Etelä-Korean maajoukkue koostuukin lähinnä vain näissä kolmessa joukkueessa kiekkoilevista pelaajista.
Kanadassa syntynyt Brock Radunske on yksi Etelä-Korean "ulkomaalaispelaajista". Hän on pelannut jo kymmenen vuotta Aasian sarjaa, ja Etelä-Korean maajoukkueessakin jo viiden vuoden ajan.
– Olemme pelanneet yhdessä viimeiset seitsemän vuotta. Korealaiset seurajoukkueet ovat olleet ikään kuin iso joukkue Aasian liigassa. Tässä joukkueessa on 12 pelaajaa seurajoukkueestani Anyang Hallasta. Olemme tiivis ryhmä ja kokeneet yhdessä paljon. Tämä on kuitenkin täysin uusi taso meille, ja olemme oppineet paljon, Radunske sanoo.
Bryan Young on pelannut Aasiassa hieman vähemmän aikaa kuin Radunske, mutta tuntee olevansa tiiviisti osa joukkuetta.
– Tämä on ollut hieno kokemus. On kunnia pelata olympialaisissa, ja en uskonut sitä silloin, kun ensimmäisen kerran saavuin Etelä-Koreaan kahdeksan vuotta sitten, Young kertoo.
Äänekäs yleisö hurraa, vaikka verkot soivat omissa
Ensimmäisessä pelissä Etelä-Korea taisteli tasaisesti Tšekkiä vastaan ja hävisi vain 2–1. Sveitsiä vastaan kyyti oli hyytävän kylmää. Omissa kolisi kahdeksan kertaa, ja vaikka muutamia paikkoja olikin, Sveitsin päässä ei kertaakaan.
Äänekäs yleisö ei kuitenkaan lannistunut, vaikka ero tulostaululla kasvoi ja kasvoi.
– Yleisö ymmärtää, keitä vastaan pelaamme. Olemme altavastaajia täällä. Yleisö näytti tyylikkyyttä, kun he kannustivat meitä, vaikka tulos oli odotettua huonompi, Radunske sanoo.
– Ennen ensimmäistä peliä en tiennyt, mitä odottaa. Tiesin, että halli oli loppuunmyyty. Yleisö on ollut energinen molemmissa peleissä, ja se hurraa aina, kun edes kuljetamme kiekon pois alueelta, Young puolestaan kehuu.
Etelä-Korean vastus kovenee entisestään alkulohkon viimeisessä pelissä, sillä vastassa on sunnuntaina Kanada. Joukkue voi vain kiittää kiekko- ja urheilumaailman sikariporrasta, joka ei päässyt yksimielisyyteen NHL-pelaajien osallistumisesta Pyeongchangin olympialaisiin.
Connor McDavidin ja Sidney Crosbyn johdolla peli Etelä-Koreaa vastaan ei olisi ollut mukavaa katsottavaa kenenkään näkökulmasta.
Kanada-ottelu on kuudelle Etelä-Korean pelaajalle siinä mielessä erityinen, että vastassa on heidän synnyinmaansa.
Kanadan Kitchenerissä syntynyt Radunske sanookin, että peli synnyinmaata vastaan tuntuu hieman oudolta.
– Olen kuitenkin asunut Etelä-Koreassa jo pitkään ja tämä on joukkueeni. Aina, kun laitan pelipaidan päälle, tunnen olevani osa joukkuetta, Radunske vakuuttaa.
Youngille Kanadan kohtaaminen sen sijaan ei ole mitenkään erityisen outoa, sillä hänelle Kanadan maajoukkueeseen pääsy ei ollut koskaan realistista.
– Kanadassa on maailman parhaat pelaajat, ja pelaaminen Kanadan maajoukkueessa ei ollut minulle realistista. On toki jännä olla eri puolella, mutta toivottavasti siitä tulee hieno kokemus.