TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30

KalPan projekti eteni kaudella 01/02 - Mestiksen pronssijoukkueen tähtäimessä liigakelpoisuus

MESTIS / Artikkeli
Vuosi sitten Kuopiossa aloitettiin projekti, joka tähtää siihen, että KalPa pelaisi lähitulevaisuudessa Mestiksen voitosta ja saavuttaisi liigakypsyyden. Kolmivuotisen ohjelman ensimmäinen välitavoite oli sijoittua Mestiksessä kaudella 01/02 kahdeksan parhaan joukkoon. Tavoite toteutui ja ylittyikin, kun KalPa raivasi tiensä Mestiksen pudotuspeleihin sijoittumalla runkosarjassa kuudenneksi. Pudotuspeleissä savolaisjoukkue löi kaksi runkosarjassa paremmin sijoittunutta vastustajaansa ja voitti jääkiekkoliiton mestaruussarjassa pronssia. Ensi kaudella KalPan tavoite on jälleen Mestiksen mitaliotteluissa. Kahden vuoden kuluttua seuran pitäisi olla siinä kunnossa, että se voisi taistella Mestiksen voitosta. Kauden 03/04 visiossa KalPalla olisi osaava manageri ja edustusjoukkueen pelaajat harjoittelisivat ammattimaisesti päätoimisen valmentajan johdolla.

Kauden 01/02 kynnyksellä vastuuvalmentaja
Jukka Korkiakoski
painotti kuntopohjan merkitystä joukkueelleen. Kesällä 2001 "tankattiin
kuuttakymmentä ottelua varten". KalPa pelasikin päättyneellä kaudella
yhteensä viisikymmentäkolme sarjapeliä. Osa pelaajista urakoi siihen päälle
vielä joukon nuorten SM-liiga- ja/tai maaotteluita. Eikä polttoaine loppunut
kesken; KalPa oli parhaassa
iskussa juuri pudotuspelivaiheessa. Oikeaan osui siis Korkiakosken Jatkoajan
kausiennakossa esittämä veikkaus, että
KalPa olisi tulokaskaudellaan mitalin syrjässä kiinni. Harva uskoi vielä syksyllä
KalPa-luotsin optimistiseen arvioon. Mutta kauden mittaan kävi niin, että
savolaisten ruokahalu kasvoi syödessä. Pian pronssiottelun jälkeen kuultiin jo
sellaisiakin väittämiä että KalPan kausi olisi mennyt alakanttiin.
Perusteluna mainittiin "sarjan kovin pelaajamateriaali" liiga- ja
maaotteluiden määrällä mitattuna.

Vuoristorataa runkosarjassa

Mestiksen runkosarja kaudella 01/02 alkoi kuopiolaisittain lennokkaasti. Ensimmäisen neljänneksen
jäljiltä kärkijoukkue Jukurit ja KalPa näyttivät menevän menojaan. KalPan pussissa
oli silloin 17 pistettä. Toisen neljänneksen vierapelistä Forssassa alkoi kuuden ottelun tappioputki, joka pudotti KalPan sarjan keskivaiheille.
Tammikuussa
joukkue sai uudestaan rivinsä järjestykseen; kahdeksan peräkkäistä tappiotonta peliä, näistä
neljä tasapeliä. Tappiotonta jaksoa seurasi uusi alamäki helmikuussa. Kuudesta
helmikuun alun pelistä tuli viisi kertaa takkiin ja kerran tasapeli. Vasta viimeisen
kierroksen vierasvoitollaan KalPa nosti runkosarjan sijoituksensa
seitsemännestä kuudenneksi. 

Parhaimmillaan KalPan peli oli runkosarjassa viihdyttävää ja
vauhdikasta taitokiekkoa, pahimmillaan halutonta ja kuritonta hutilointia. Katsomoon asti näki, ettei
pelaajien asenneruuvi aina ollut ääriasennossaan. Voi olla että pelaajat pitivät
runkosarjan pelejä merkityksettöminä. Runkosarjassa tiukat pelit kääntyivät useammin vastustajan kuin KalPan hyväksi.
Niukat tappiot menevät osittain kokemattomuuden piikkiin. Ei osattu pelata
tarkasti johtoasemassa, eikä myöskään tunnettu takaa-ajoasemassa konsteja
tasoihin nousemiseksi. KalPa voitti kymmenen ottelua selvällä kolmen tai useamman maalin erolla.
Kahden maalin voittoja tuli kolme ja maalin voittoja kuusi. Selviä kolmen tai
useamman maalin tappioita tuli vain kaksi. Häviöistä puolet (9) oli niukkoja
maalin tappioita. Tasapelejä KalPa pelasi seitsemän. Kuopiolaisten erikoistilannepelaaminen
oli sarjan keskitasoa niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin.

KalPa halusi pudotuspelien mustaksi hevoseksi

KalPan
valmentaja suunnitteli kuopiolaisille pudotuspeleissä yllättäjän roolia.
Käskijä halusi herätellä pelaajansa, nimeltä mainiten tehonsa hukanneet maalinsylkijät
Kalle Kerman ja Marko Ahosilta,  huomaamaan että runkosarjan sijoitusta
voitaisiin petrata.

Puolivälierissä KalPa kohtasi runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen
K-Vantaan. Ennakkoveikkauksissa Vantaa oli hienoinen ennakkosuosikki. KalPa voitti
kuitenkin ottelusarjan avauksen Tikkurilan Valtti-Areenalla maalein 1-3.
Toisen osaottelun vei Hannu Väisäsen jatkoaikamaalilla K-Vantaa. Kolmannen
pelin viimeisessä erässä KalPa karkasi
Aki Korhosen
hattutempun turvin 1-4 vierasvoittoon. Ottelun lehdistötilaisuudessa K-Vantaan valmentaja
Jarmo Kauppi
läksytti joukkueensa runkosarjan parasta pistemiestä, Teemu Kuusistoa: "Sinikypärämme
(Kuusisto) ei saa mitään aikaan, kun tulee tiukka paikka. Siksi hänestä ei
taidakaan koskaan tulla liigapelaaja, vain divarijyrä".
Helsinkiläisen lehtimiehen kynästä Kaupin
varomaton vuodatus
välittyi Savon Sanomien lukijoille ja antoi loppupeleihin savolaisille
henkisen yliotteen. Nähtiin, että K-Vantaan leirissä oli turhautumista. Ottelusarja olikin jo katkolla Niiralan montussa pelatussa neljännessä
kohtaamisessa. Mutta K-Vantaa karkasi kolmen maalin päähän jo avauserässä,
aivan kuten edelliselläkin Kuopion vierailullaan. Loppunumerot kirjattiin 3-5 Vantaan eduksi.
Lehdistötilaisuuksia jatkettiin tutussa playoffs-hengessä. Tällä kertaa
erotuomari Teemu Salminen sai kuulla kunniansa KalPan valmennusjohdolta. Viides
ja ratkaiseva kalistelu keräsi Tikkurilan upeaan kiekkopyhättöön
vantaalaisittain komean yleisömäärän, 1605. Itse ottelussa edettiin tasaisissa lukemissa aina loppuminuuteille saakka. KalPan
voittomaalin ohjasi omien sanojensa mukaan "mailan ja jalan kautta"
maaliin KalPan puolivälierien paras pelaaja, Aki Korhonen. Maaliin johtaneen
keskityksen tarjoili Antti Riekkinen. Ratkaisuosumasta saatiin jälleen aihe jälkipeleihin.
Kauppi viittasi vitsikkäästi kuopiolaiseen jalkapalloperinteeseen tuomitessaan
KalPan voitto-osuman potkumaaliksi. Ottelun erotuomari Sebastian Auger
puolestaan näki että Korhonen menetti tilanteessa tasapainonsa eikä
tarkoituksellisesti potkaissut kiekkoa maaliin. On toki ymmärrettävää, että tasaisen sarjan ratkaisu jäi kaivelemaan
hävinnyttä osapuolta. Mutta jossiteltavaa jäi puolin ja toisin. Yhtä
lähellä kuin K-Vantaan jatkoonpääsy oli ottelusarjan
katkeaminen kuopiolaisille jo aikaisemmin. Vantaa tarjosi KalPalle oikein hyvän vastuksen ja olisi hieman
paremmalla onnella voinut voittaakin. Silti ei voi pitää vääryytenä sitä,
että onnekkaampi ja hitusen parempi KalPa eteni välieriin. KalPan leveä
hyökkäyspään materiaali teki voiton K-Vantaasta mahdolliseksi. Edes Ahosillan ja
Vesa Reinikaisen loukkaantumiset kesken puolivälierien eivät ratkaisevasti jarruttaneet KalPan
menoa.
Vantaan tehot olivat ehkä sittenkin liikaa Ilari Filppulan varassa.

Ennen
välieriä pohdittiin sitä, mikä olisi merkitsevä tekijä
ensimmäisessä Jukurit-KalPa pelissä; Jukureitten pitkähkö pelaamattomuus vai KalPan
uupumus pitkästä ottelusarjasta. Vastaus oli päivänselvä. Mikkelissä hyvin levännyt Jukurit käveli virkeänä
ja nälkäisenä KalPan yli maalein 5-1. Kuopiolaisjoukkue tuli kyllä hyvin ottelun alussa,
mutta ei lopulta kyennyt haastamaan toden teolla parempaansa. Toisessa
osaottelussa Kuopiossa KalPa vei ottelun jatkoajalle, mutta hävisi sitten
äkkikuolemamaalilla. Käytännössä kotitappio sinetöi finaalipaikan
Jukureille. KalPan valmennus viestitti Mikkeliin vielä ennen kolmatta kohtaamista, että kovia
vahvistuksia olisi tulossa sairastuvilta. Loukkaantuneitten Marko Ahosillan, Vesa Reinikaisen ja

Saku Kekäläisen
piti liittyä KalPan riveihin ratkaisevassa kolmannessa
kohtaamisessa. Tyhjää playoffs-puhetta,
kuten myöhemmin ilmeni. Olisiko kuitenkin pisto osunut sinnepäin, kun
Jukureitten Risto Dufva vastasi että Mikkeli keskittyy vain omaan peliinsä, eikä
pelkää KalPan reserveistä tulevia pelimiehiä. Pelin lopputulokseen Korkiakosken bluffilla ei ollut vaikutusta. KalPa pelasi, kuten arvata
saattoi,  ilman sairastuvalta
luvattuja vahvistuksia ja hävisi pelin numeroin 4-1. Jukurit eteni ansaitusti
finaaliin, KalPan kohtaloksi jäi pronssiottelu vaasalaisia vastaan.

Paljon puhuttiin ennakkoon siitä, että
Jukurit olisi KalPalle mieluinen vastus pudotuspeleissä. Jukuripiireissä tätä ei voitu
käsittää - eikö Mestiksen parhaan joukkueen kohtaamista kannattaisi
viimeiseen asti välttää? KalPan näkövinkkelistä katsottuna näin ei ollut. Runkosarjassa
KalPa oli pelannut parhaat ottelunsa juuri Jukureita vastaan. Vaikka Jukurit
voittikin kolme keskinäistä ottelua maalin marginaalilla, ei KalPalla ollut niissäkään
esityksissä hävettävää. Lisäksi Jukureissa pelasi paljon KalPan pojille tuttuja pelikavereita. Oli siis perusteltua uskoa että Jukurit, paremmin kuin mikään muu vastustaja,
sytyttäisi KalPan taistelutahdon myös pudotuspeleissä. Olisiko KalPa sitten levänneenä ja parhaalla miehistöllään kyennyt haastamaan Jukurit, se jää
arvailujen varaan. Välierissä Jukurit joutui vain
kerran ahtaalle, nimittäin toisessa osaottelussa. Mikkeliläisten muut pudotuspelivastustajat, Hermes
ja KOOKOO,
eivät kyenneet antamaan senkään vertaa vastusta. Niin ylivoimaista oli eteläisten
heimoveljiemme meno Mestiksessä kaudella 01/02.

Pronssista pelattiin Vaasassa.
KalPa voitti ottelun viimeisen erän puolivälin maaleillaan. Hauskan lisänsä
pronssiotteluun toi Jani Lehtisen hyvä panos. Tämä porilaislähtöinen
palomiehenplanttu oli tarttunut vaasalaisfanien hampaisiin jo runkosarjan
ensimmäisen kierroksen kohtaamisen aikana. Pronssiottelussa Lehtinen tuikkasi kaksi
maalia ja kiillotti samalla kilpeään Sport-fanien silmissä.

Hyökkäysarsenaali leveä, vailla kärkeä

Aki Korhosen ja Jani Väänäsen tulon myötä KalPan
hyökkäys vahvistui tuntuvasti kesken kauden. Toisaalta vahvistusten myötä tulleet
ketjumuutokset sotkivat alkukauden maalitykkien; Marko Ahosillan ja Kalle
Kermanin kuviot.
Yli kahdenkymmenen maalin vauhdissa ollut kaksikko hiipui
rivimiesten tasolle ja KalPan ratkaisijat löytyivät kevätpuoliskolla toisaalta. Kun
tehot jakautuivat tasaisesti ketjujen kesken, voitiin keväällä todeta, että kymmenen-kaksikymmentä maalia kaudessa tehneitä miehiä riitti kolmeen
täyteen ketjuun. Kuopiolaisten hyökkäyspää veti siis leveytensä puolesta vertoja
Jukureiden ja KOOKOO:n kalustolle. KalPasta vain puuttuivat tämän sarjatason
huippupelaajat, joita sekä Jukureissa että KOOKOO:ssa oli.

KalPan hyökkäyksen leveän mutta tylpän kärjen muodosti nelikko Ahosilta,
Korhonen, Miettinen, Kerman. Vain kaksi kuopiolaishyökkääjää mahtui kahdenkymmenenviiden parhaan
joukkoon Mestiksen
pistepörssissä. Pitkältä sairaslomalta kaukaloihin palannut Marko Ahosilta oli parhaana kuopiolaisena pistepörssin 18. Syyspuoliskolla hän vastasi kieltävästi Mestiksen
maajoukkuekutsuun ja torjui myös liigajoukkueilta tulleet tarjoukset. Ylikunto oli
miehen perustelu. Perustelussa lienee perääkin, sillä hyvän alun jälkeen
Ahosillan tehot hukkuivat. Seurauksena tehojen katoamisesta peliaikakin väheni.
Korkiakoskella oli muita vaihtoehtoja: Ahosillan sijaan saattoi tuleen heittää
Korhosen tai Väänäsen. Uutta oli se, että puhtaan snaipperin roolin asemasta Ahosilta
esitteli taitojaan myös peliä tekevänä laiturina. Maalimäärässä (17)
hän jäi edellisestä divisioonakaudestaan 99/00
(19). Hän ei
laukonut maalia kohti  läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi Kerman. Ehkä kuitenkin Ahosilta olisi
ollut omimmillaan puhtaana maalintekijänä. Pudotuspeleissä Ahosilta missasi kuusi
viimeistä ottelua. Mies loukkaantui kolmannen
puolivälieräpelin viimeisessä vaihdossaan. 

Aki Korhonen nousi vauhtiin päästyään KalPan hyökkääjien
parhaimmistoon. Hän pelasi jo yhtä hyvin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mies
itsekin vakuutteli lehtihaastattelussa pelihuumorinsa palanneen. Näyttää
todellakin siltä, että Akin vaisut Espoon kaudet ovat taakse jäänyttä
historiaa. Korhonen näytti kyntensä varsinkin puolivälieräsarjan
vierasotteluissa. Hän teki toisella Vantaan reissulla päätöserässä puhtaan
hattutempun. Korhonen muistetaan myös puolivälierien ratkaisevassa kohtaamisessa
ohjaamastaan kiistellystä voittomaalista. 

Tatu Miettinen oli KalPan selkeä ykkössentteri siitä huolimatta, että hänen
johtamansa ketju ei ollut tällä kaudella niin dominoiva kuin viimeisellä
Suomi-sarjakaudella. Miettisen peliin on tullut lisää suoraviivaisuutta
edeltäneeseen Suomi-sarjakauteen
verrattuna. Laukauskin on parantunut. Näillä eväillä Miettinen lähtee
hakemaan sopimusta liigaan. 

Kalle Kerman oli maalintekijä, jonka
osumat eivät perustuneet onneen
vaan yrityksen määrään. Kerman ampui kauden aikana yhteensä 292 kertaa maalia
kohti ja onnistui tasan kaksikymmentä kertaa. Kerman sai pelata ehjän kauden
Miettisen rinnalla, joten enemmänkin onnistumisia olisi voinut tulla, jos onni
olisi ollut myötä. Kerman
lähtee ensi kaudeksi Lappeenrannan SaiPan riveihin. Siellä onnistumisprosentin
on oltava parempi, tai muuten tämänkin Lentävän Kalakukon suunta on
"Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj..." Kermanin ansioluetteloon
tuli muuten tällä kaudella eräs mielenkiintoinen lisärivi: mies oli Mestiksen maajoukkueen paras
pistemies. 

Kauden positiivisiin yllättäjiin hyökkäyspäässä kuuluivat Jani Lehtinen, Vesa Reinikainen
ja Eetu Qvist. Lehtinen nosti selvästi tasoaan edellisestä kaudesta. Hän sai
siirron tutkaparin Miettinen-Kerman rinnalle. Lehtinen onnistui monien yllätykseksi
hyvin myös kiekollisessa pelissä, vaikka miehen ominta työsarkaa onkin tilan
tekeminen Miettinen-Kerman parivaljakolle. Pudotuspeleissä hän oli KalPan
paras pistemies. 

Vielä harjoituspeleissä ja kauden ensimmäisellä puolikkaalla
Eetu
Qvistin johtama nuorisoketju oli KalPan heikko lenkki. Vasta keväällä Qvist nousi omalle tasolleen. Peli
kulki silloin mainiosti etenkin Reinikaisen ja Ahosillan kanssa. Nyt Qvistinkin mieli
tekee jo pois kotikaupungista. Sopimustarjouksia on tullut 2-4 liigajoukkueelta. 

Nelosketjun keskushyökkääjänä aloittanut
Vesa Reinikainen pelasi jo
ennen joulua itsensä KalPan parhaimmistoon. Kevätkausi oli vielä
parempi. Silloin hän pelasi myös laitahyökkääjänä. Senttereiden rankingissa Reinikainen oli lopulta vähintäänkin
samalla tasolla Antti Riekkisen ja Tuomo Litmasen kanssa. 

Jani Väänänen tuli kesken talven kasvattajaseuraansa Kuopioon, kun ei saanut
SM-liigan Porin Ässissä peliaikaa. Väänänen oli edellisen kauden Mestiksen
parhaita pelaajia Jukuripaidassa. Nyt kuitenkin liigakahinoita varten kasvatettu biomassa hyydytti Väänäsen
tahtia sen verran, että kausi ei ollut edellisen kaltainen menestys. Täytyy
kuitenkin muistaa, että Väänänen junaili henkilökohtaisella panoksellaan,
parilla viime sekuntien maalilla, KalPalle tuntuvasti lihavamman pistepussin. Väänäsessä
on potentiaalia vieläkin parempaan, joten jatkaminen KalPassa olisi
toivottavaa.

Antti
Riekkinen oli tällä kaudella keskitason sentteri KalPassa. Edelliskauden
tutut laitahyökkääjät Tuomas Nikoskelainen ja Mikko Honkonen olivat menneet, joten
opettelu sarjatason tavoille sujui uusien kavereiden kanssa. Riekkinen pelasi mm.
Saku Kekäläisen
kanssa. Parasta Riekkistä oli K-Vantaan masentaneeseen Korhosen maaliin johtanut syöttö. Riekkinen
oli myös KalPan paras aloittaja kaudella 01/02.

Tuomo Litmanen aloitti kauden hyvin Marko Ahosillan taisteluparina. Kevätpuoliskolla
Litmanen ei saanut aikaan näkyvää tulosta, ennen pudotuspelejä ainakaan.
Playoffs-otteluissa Litmanen heräsi uudestaan ja oli KalPan parhaita
pelaajia. 

Saku Kekäläinen viimeisteli kauden aikana yhteensä kymmenen osumaa ja oli arvokas
joukkuepelaaja muutenkin.

Antti Pyysingin roolinvaihdos puolustajasta hyökkääjäksi sujui
kelvollisesti. Odotettuja maalineduskahinoista tehtyjä osumia olisi tosin
saanut tulla lisääkin. Pyysing pelasi lähinnä nelosketjussa. 

Tero Varonen
ei otsikoihin noussut yhtä Uudenkaupungin peliä lukuun ottamatta. Siellä
raamikas laituri iski avauserässä puhtaan hattutempun. Valitettavasti sekään
ei riittänyt KalPan voittoon. Isännät korjasivat pelin osumin 5-3.



Vähän peliaikaa saaneita hyökkääjiä olivat Matti Tiihonen, Mikko
Ruhtinas
,
Arto Kejonen
ja Simo Vidgren. Laitahyökkääjä Ruhtinas oli Mestiksen jäähykuningas.
Neljän ison rangaistuksen lisäksi Ruhtinaalle vihellettiin yhteensä 17
kaksiminuuttista. Kejonen puolestaan siirtyi kesken kauden vahvistamaan Kajaanin
Hokkia. Janne Laakkonen, joka pelasi HPK:n liigajoukkueessa hyvän
tulokaskauden, pelasi syksyllä kasvattaseuransa paidassa viisi ottelua.
Laakkonen teki KalPalle yhden maalin.

Pakistossa Pekkarisen mittainen aukko

Syksyllä näytti siltä että puolustus olisi KalPan heikoin lenkki. Joensuusta
tulossa ollut Miikka Haapala jäi sittenkin kotikaupunkiinsa ja konkari Veli-Pekka
Pekkarinen
lopetti siviilikiireiden vuoksi. Mutta Tuomas Immosen ja Antti Hintikan vahvistama puolustus ei ollutkaan enää
kevätpuoliskolla
KalPan akilleen kantapää. Päävalmentaja Korkiakoski
myöntää kuitenkin seuralehti Lämärin haastattelussa, että viime keväänä
lopettanut  Pekkarinen olisi ollut oiva vahvistus
joukkueelle. Nyt kävi niinkuin pelättiin: joukkueesta ei löytynyt
profiilipelaajaa, joka olisi ottanut jaossa olleen johtajuuden omakseen.

Immonen vaikutti ensisilmäykseltä todella monipuoliselta ja
kehityskelpoiselta kaverilta. Peli luonnistui hyvin molempiin suuntiin. Harvoin A:sta nostettu pelaaja on heti
näin selkeä vahvistus joukkueelle. Turhaan ei KalPan A-juniorivalmentaja Jari
Suvinen kehunut Immosta eniten kehittyneeksi pelaajakseen syyskuussa, ennen
sarjojen alkua. 

Samuli Suhonen oli +/- tilastossa pitkin kautta hieman miinuksella,
mutta korjasi saldonsa etumerkin maaliskuussa Diskoksen kustannuksella. Hän
merkkautti KalPan 10-2 voittoon päättyneessä ottelussa  lukeman +7. Suhonen oli
KalPan ylivoimainen ykkönen niin + kuin - pisteissä: hyvin luonteva tulos
miehen pelityylistä. Suhosen vahvuus on enemmän kiekollisessa pelissä kuin
puolustustyöskentelyssä. Virheitä tulee, kun pitää paljon kiekkoa. Suhonen ampui ylivoimaisesti eniten KalPan pakeista.
Peräti 27,4% KalPan puolustajien vedoista lähti Suhosen mailasta. Vain Antti
Hintikka olisi voinut hätyytellä Suhosen laukaisulukemia, jos olisi pelannut
kokonaisen kauden. 

Vesa Ek liittyi KalPan miehistöön Diskoksesta tultuaan opiskelemaan Kuopion
Pelastusopistossa. Seuran vaihto teki Ekille hyvää. Hän pelasi
pisteiden valossa uransa toiseksi parhaan kauden. Ek ei myöskään osallistunut hyökkäyksiin niin
suurella riskillä kuin Suhonen. Ekin +/- lukema (+9) oli KalPan pakiston toiseksi paras.

Antti Hintikka täydensi kuopiolaispuolustusta kauden jälkimmäisen
puoliskon ajan. Hintikka pelasi perusvarmaa peliä. Puolikkaan kauden
pelaamattomuus näkyi ajoittain, mutta toisaalta Hintikan kokemus oli tarpeen
kevään ratkaisukahinoissa. 

Jussi Timonen pelasi tasaisen hyvän kauden ja oli KalPan pakkien
rankingissa kolmen parhaan joukossa. Timosen +/- saldo oli runkosarjassa KalPan
puolustajista heikoin (-4) ja pudotuspeleissä paras (+4). Timonen siirtyi
kauden päätyttyä veljensä jalanjäljissä Turkuun TPS:n leipiin. 

Neljäs luottopakki, Jyrki Tirkkonen pelasi ylävireisesti Ekin
pakkiparina. Uutta Tirkkosen pelissä oli parantunut kiekollinen peli. Hän teki
neljä maalia runkosarjassa. Vetoa kannattaisi ehkä viljellä enemmänkin,
sillä laukausten onnistumisprosentti oli KalPan puolustajista paras. 

Pekka
Parviainen
pelasi tuttuun tyyliin melko huomaamatonta, puolustusvoittoista
peruspeliä. Peliaikaa herui runsaasti ja Parviaisen otteista jäi se kuva, että eteenpäin on edellisestä
kaudesta menty. 

Juha Alastalo keräsi vaikuttavan +/- lukeman (+14). Hän pelasi
jonkin verran myös A-nuorten SM-liigapelejä ja oli siellä pelaamissaan
otteluissa yksi KalPan avainpelaajista. Etenkin ylivoimalla Jari Suvisen
valmentama KalPan A käytti Alastalon nousuja hyödykseen. 

Jussi Savolaisen pelit edustusjoukkueesa jäivät kuluneella kaudella
vähiin. 

Antti Halonen
oli alkukaudesta puolustuksen runkopelaajia, mutta haki keväällä peliaikaa A-junioreista. Halosen
jatkaminen KalPassa on epätodennäköistä.

Jari
Puustinen
puolestaan lähti jo kesken kauden hakemaan peliaikaa Kajaanista.

Luostarisen kokemus valttia

Ari Luostarinen ohitti Juha Kauhasen KalPan maalivahtien
paremmuusjärjestyksessä joulun jälkeen. Luostarinen sai vastuuta pudotuspelivaiheessa
Kauhasta enemmän. Kauden aluksihan maalivahteja oli peluutettu melko
tasaisesti. Jatkoajan tähtiä Kauhanen keräsi alkukauden näytöillään
paljon Luostarista enemmän, mutta 21 raportoidun runkosarjaottelun otos ei anna oikeaa
kokonaiskuvaa kaudesta. Luostarinen oli KalPa-maalissa selkeä ykkönen. KalPan ringissä oli vielä kolmaskin maalivahti, mutta Tuomas
Nissisen
peliaika Mestiksessä tyrehtyi jo ennen joulua. Nuorten SM-liigassa
hän oli sarjan parhaimmistoa.
Maalivahtilupaus siirtyi kauden päätyttyä  Tampereen Ilveksen vahvuuteen.

Ahosilta rohmusi Jatkoajan tähdet

KalPan pelaajille jaettiin Jatkoajan tähtiä kaudella 01/02 yhteensä
kahdessakymmenessäyhdessä
runkosarjaottelussa ja viidessä pudotuspelien ottelussa.

rs po yht.
Marko Ahosilta 16 + 0 = 16
Tatu Miettinen 12 + 2 = 14
Juha Kauhanen 12 + 0 = 12
Kalle Kerman 9 + 3 = 12
Aki Korhonen 9 + 3 = 12
Jani Väänänen 7 + 4 = 11
Ari Luostarinen 4 + 5 = 9
Vesa Ek 6 + 1 = 7
Vesa Reinikainen 6 + 0 = 6
Antti Riekkinen 3 + 3 = 6
Tuomas Immonen 1 + 4 = 5
Jani Lehtinen 2 + 3 = 5
Jussi Timonen 5 + 0 = 5
Tuomo Litmanen 4 + 0 = 4
Eetu Qvist 4 + 0 = 4
Samuli Suhonen 4 + 0 = 4
Jyrki Tirkkonen 4 + 0 = 4
Antti Hintikka 3 + 0 = 3
Tuomas Nissinen 3 + 0 = 3
Antti Pyysing 3 + 0 = 3
Tero Varonen 3 + 0 = 3
Saku Kekäläinen 0 + 2 = 2
Janne Laakkonen 2 + 0 = 2
Jani Lehtinen 2 + 0 = 2
Pekka Parviainen 2 + 0 = 2

Valmennuksesta aihe jälkipyykkiin

KalPan tappioputkien turhauttamina
hätäisimmät fanit vaativat jo käskijän vaihtamista kesken kauden. Selkäänpuukottajina
olivat Savon Sanomien mukaan myös pelaajat, ex-kalpalaiset ja muutamat juniorivalmentajat. Pelaajista
esim. Jussi Savolainen
ja Marko Ahosilta murehtivat ääneen saamansa peliajan vähyyttä. Onneksi seurajohdon
liipasinsormi ei ollut turhan herkässä: voittamisen kulttuurin kuopiolaisiin
Suomi-sarjassa istuttanut Korkiakoski sai jatkaa kauden loppuun.

KalPa neuvottelee parhaillaan Jukka Korkiakoski-Jukka Oksanen kaksikon kanssa jatkosta.
Tiettävästi vaihtoehtona tutulle kaksikolle on ammattivalmentajan
palkkaaminen. Viimeisimpien tietojen mukaan ammativalmentaja on jopa
todennäköisin vaihtoehto. Korkiakosken ja Oksasen antamia näyttöjä on
kuitenkin vaikea sivuuttaa, vaikka peluuttamisessa
näkisikin virheitä. Jo kahtena keväänä peräkkäin KalPa on ollut
parhaimmillaan ratkaisupeleissä. Molemmat Korkiakosken valmentamat kaudet ovat päättyneet voitettuun otteluun. 

Ensi kaudelle KalPan
toiminnan kehittämisessa on yhtenä avainkohtana ammattimaisuus harjoittelussa. Päättyneellä
kaudella pääsi aamuharjoituksiin mukaan 50-60 prosenttia pelaajista. Osa amatööripelaajista
oli aamuisin töissä tai koulussa. Pelaajat itse eivät pitäneet poissaolojaan
ongelmana. Heidän mielestään harjoitukset eivät olleet tarpeeksi vaativia.
Varmasti osa valmennukseen kohdistetusta kritiikistä selittyy niinkin raadollisella syyllä kuin
valmentajan asuinpaikalla. Korkiakoski käskytti KalPaa Iisalmesta käsin.
Valmentajan asemapaikasta johtuvia käytännön vaikeuksia varmasti olikin, mutta
arvatenkin suurin vaikeus oli  hyväksyä vieraspaikkakuntalainen käskijäksi
maailman navalla.

Voittava valmentaja on
vaikea kammeta syrjään. Kritiikki Korkiakoskea kohtaan perustuukin
olettamukseen, että KalPalla oli viime kaudella käytettävissään Mestiksen
paras pelaajamateriaali, ja lopullinen sijoitus olisi pelaajamateriaaliin nähden ollut
alakanttiin. Rehellisyyden nimissä näin ei ollut. Mikkelin Jukureilla oli
Mestiksen paras pelaajamateriaali. Myös KOOKOO oli nimivahva, ja puolenkymmentä
muutakin ryhmää, KalPa siinä joukossa. KalPan paremmuuden perusteluksi vedetty nuorten
maaotteluiden ja liigaotteluiden määrä oudoksuttaa. Pelkkä ottelumäärä
liigassa
kuvaa huonosti pelaajan tasoa Mestiksessä. Pääosa KalPan liigamiehistä on
ollut hyvin  pienessä roolissa liigaympyröissä. Ja vaikka pelaaja olisikin
pelannut ikäkausimaajoukkueissa,
ei se vielä tee hänestä valmista Mestiksen huippupelaajaa. Mestis on
tasoltaan parempi sarja kuin esimerkiksi A-nuorten SM-liiga. KalPan
pelaajamateriaalilla retostelu perustui siis ainakin osittain tilastoharhaan.
Esimerkiksi kärkijoukkue Jukurit oli pullollaan valmiita
pelimiehiä, joilla oli vanhoja näyttöjä divisioonatasolla tai
SM-liigassa. Samoin KOOKOO, TuTo, Hermes, Sport jne. KalPassa oli vain
puolenkymmentä pelaajaa, joilla olisi ollut merkitseviä näyttöjä 1. divisioonasta
tai SM-liigasta. Kaikki muut lukeutuivat tulevaisuuden lupausten, tai entisten sellaisten
kastiin. KalPan nuorisomaajoukkueissa esiintyneet huippulahjakkuudet eivät välttämättä
vielä tällä kaudella olleet Mestiksen eliittiä, vaikka kehitys
tulevaisuudessa yltäisikin korkealle. Esimerkiksi Mestiksen tähtikentälliseen tai
pistepörssin kärkeen KalPa-pelaajilla ei ollut asiaa. Kun KalPan viime kauden pelaajamateriaali
nostettiin tarkoitushakuisesti Jukureitten rinnalle, mentiin jo asioiden edelle.
Pelaajamateriaaliin nähden
KalPan pronssimitalit olivat hyvä saavutus. Runkosarja meni alakanttiin, mutta
syitä siihen voi hakea muualtakin kuin valmennuksesta.

Liian paljon liian aikaisin?

Pronssimitaleilla on se vaikutus, että KalPa joutuu tarkentamaan
tavoitettaan tulevaksi kaudeksi 02/03. Päättyneellä kaudella olisi
vähempikin kuin kolmas sija riittänyt. Tuskin mikään muu kuin mikkeliläisten
kampeaminen ylimmältä palkintopallilta voi olla nousujohteisen kehityksen seuraava askelma.
Haaste edellyttää kuitenkin vahvistuksia kaupungin ulkopuolelta. KalPa
saattaakin vahvistua syksyksi parilla-kolmella kokeneella pelaajalla. Valitettavasti
vain omien kasvattien
sitoutuminen KalPan nostohankkeeseen on huonoissa kantimissa jos sitä koskaan olikaan.
Nytkin vaihtuvuus
joukkueessa tulee olemaan huomattava. Liigajoukkueet kahmivat jo
alkupalat KalPan miehistöstä. Kerman, Nissinen ja Timonen olivat ensimmäiset
etelään ensi kaudeksi suuntaavat muuttolinnut. Lisää kuopiolaisittain
ikäviä siirto-uutisia kuullaan varmasti ennen syksyä. Luvassa on
lehtijuttujen perusteella jopa tusinan runkopelaajan exodus. Etenkin nuorten pelaajien lähtöpuheissa on kuultavissa neuvonantajien
ja pelaaja-agenttien kuiskauksia. 

"Tällä hetkellä roolimme on sellainen, että kasvatamme pelaajia
muille. Toivottavasti saamme kuitenkin hyvän rungon kasaan, että kehittyminen
pitkällä tähtäimellä olisi mahdollista" totesi lakonisesti
toimitusjohtaja Kari Paldanius Savon sanomille KalPan tilanteesta. KalPa horjuu
siis tavoittelemansa liigakelpoisuuden ja alasarjoihin jumiutumisen välimaastossa. Juniorityö on hyvää
liigatasoa, dekadia parempi kuin yhdelläkään muulla Mestisjoukkueella. Mutta
se ei riitä viemään KalPaa eteenpäin, kun junioripelaajien kerma kuoritaan
vuosittain liigaseuroihin. Liigakelpoisen joukkueen perustaksi KalPan oma
juniorityö on hutera, kun seurauskollisuutta ei kuopiolaiskasvateissa esiinny. Onko
omavaraisuuspolitiikka siis tullut tiensä päähän, kun jälleen uusi sukupolvi
lahjakkuuksia on menetetty muille? Vaihtoehtona nykyiselle linjaukselle olisi
yhdistelmä Mikkelin Jukureitten kaltaisesta laadukkaasta ostojoukkueesta ja oman kylän
pojista. Ostettu onni on toiminut kerran Kuopiossakin, nimittäin
kahdeksankymmentäluvulla, jolloin KalPa nostettiin kakkosdivisioonasta liigaan
noin viidessä vuodessa, pelkästään ostomiehistä kootulla joukkueella.
Keskeistä on pelaajien sitouttaminen Kuopioon ja KalPaan. Se on vaikea haaste. Muualta muuttaville
kiekkoilijoille Kuopion pitää pystyä tarjoamaan myös opiskelu- ja
työpaikkoja, amatöörisarjaa kun pelataan. Kaupungissa sijaitsevat Yliopisto
ja Pelastusopisto luovat kuitenkin hyvät edellytykset uusien pelaajien
houkuttelemiselle. Päättyneen kauden KalPassa oli ainakin kolme muualta
tullutta opiskelijaa, nimittäin Jani Lehtinen, Vesa Ek ja Antti Pyysing. 

Yleisön mielenkiinto
KalPaa kohtaan oli viime kaudellakin melko laimeaa, vaikkakin parempaan päin
menossa. Runkosarjan katsojakeskiarvo kotiotteluissa oli 1150. Budjetoitu
katsojakeskiarvo oli tasan tuhat. Yleisön kiinnostuksen kasvattamiseksi KalPa
voi toimia kahdella rintamalla. KalPan tunnettuutta voidaan parantaa tehostetun
markkinoinnin keinoin. Toisaalta myös kiinnostavilla pelaajahankinnoilla on
merkitystä. Esimerkiksi Suomeen paluuta tekevä roolipelaaja Sami Simonen voisi
tuoda kaukaloon rämäkkää toimintaa, jota kuopiolaisten kannattaisi tulla
katsomaan isommallakin joukolla.

Organisaation kasvattaminen avainasemassa

Kari Paldanius on tehnyt erinomaista työtä KalPa-Hockey Oy:n peräsimessä.
Mutta mistä löytyisi
lisää ammattitaitoisia tekijöitä taustavoimiin? Valmentaja Korkiakosken
mielestä seuran tulisi palkata ammattitaitoinen manageri edustusjoukkueen
pitkäjännitteisen kehitystyön pääarkkitehdiksi. Manageri on Korkiakosken mielestä
kiireellisempi hankinta kuin päätoiminen valmentaja. Korkiakoski ei itse ole ollut
ammattivalmentaja, vaan hänellä on opettajan virka Iisalmessa. "Managerin tehtävänä olisi olosuhteiden turvaaminen
harjoittelulle, mutta hänen täytyisi pystyä myös kokoonpanon rakennustyöhön
valmennusjohdon kanssa," pohtii Korkiakoski Savon Sanomissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle