FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Kaksinkertainen paluumuuttaja

Muut Sarjat / Artikkeli
NHL-varattu Carl Grahn palasi Kouvolaan jo toistamiseen. Hän kävi aikoinaan hakemassa oppia Kuopiosta, pelasi sitten kolme kautta Mestistä kasvattiseurassaan ja käväisi Lahdessa. Nyt mies on taas tutussa ympäristössä.

KooKoon kasvatti siirtyi KalPaan B-juniori-ikäisenä. Vuoden 1995 koulutusleirillä Kymi-Saimaan joukkueen parhaaksi pelaajaksi valittu Grahn nousi Kuopioon muutettuaan ikäluokkansa kärkinimiin valtakunnallisestikin.

Ensimmäiset poikien maaottelunsa Kalle pelasi 17-vuotiaissa kaudella 1997-98. Seuraavalla kaudella KalPan A-juniorien ykkösvahti pääsi maistelemaan sarjajumbon riveissä SM-liigatunnelmiakin. Grahn puki seitsemään liigaotteluun ja pelasi niistä kolmessa. 18-vuotiaiden maajoukkueessakin peliaikaa tuli muutaman ottelun verran, vaikka edellä olivatkin Ari Ahonen ja Antti Jokela.

Kausi 1999-2000 oli Grahnille työntäyteinen. Hän pelasi kaikki KalPan A-nuorten SM-sarjapelit. Koko sarjassa vain TPS:n Tuomo Karjalainen keräsi enemmän peliminuutteja. Pudotuspeleissä Grahn koitti pitää joukkuettaan pelissä mukana, mutta pronssille yltänyt Lukko oli lopulta vahvempi. 20-vuotiaiden maajoukkueen ykkösmaalivahdin paikan jakoivat nyt Ahonen ja Antero Niittymäki. Grahn mahtui kuitenkin joukkueeseen kolmessa ottelussa.

Torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa mitattuna Kalle oli suomalaisista paras. Grahnin lukemat olivat parhaat myös 19-vuotiaiden ryhmässä, jossa hän jakoi peliajan tasan Ahosen ja Kristian Antilan kanssa. Grahnin pelatessa Kari Jalosen valmentama joukkue löi viiden maan turnauksessa Saksan 6-1 ja hävisi Tsekille 2-0. Kesällä Grahnista tuli kymmenes "enkelten kaupunkiin" varattu suomalaiskiekkoilija.

Ensimmäinen paluu

Kaudeksi 2000-01 Grahn palasi kasvattiseuraansa KooKooseen. Kausi sujui muun joukkueen tavoin epäonnisissa merkeissä, mikä taisi maksaa Kallelle paikan 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueessa. Ari Ahonen oli selkeä valinta joukkueen ykkösmolariksi, mutta Grahn oli pitkään kiinni kakkosvahdin pestissä. Vielä marraskuun Ruotsin neljän maan turnauksessa Grahn pysäytti Venäjän (4-1) ja taipui Ruotsille vasta rangaistuslaukauksissa (1-1). KooKoon heikot esitykset ehkä kuitenkin vaikuttivat asiaan negatiivisesti ja Jalonen valitsi kisajoukkueeseen nuoren jokerilupauksen, Kari Lehtosen. Grahn kirjasi kuitenkin tililleen kauden parhaat lukemat pikkuleijonista: 93,4% ja 1,46.

Seuraava kausi oli Grahnin läpimurtovuosi miesten sarjoissa. Loukkaantuminen piti aisapari Sami Heikkisen sivussa koko kauden, joten Kalle joutui hivenen yllättäen kantamaan vastuun KooKoon maalivahtipelistä. Kauden alku ei ollut vielä mitenkään erikoinen, eikä hän melko varmasta työstään huolimatta pystynyt kääntämään tiukkoja pelejä KooKoolle. Kalle vastasi kuitenkin tarjottuun vastuuseen parantaen peliään huimasti kevättä kohti, vaikka joutuikin jättämään loukkaantumisen takia osan peleistä väliin.

Joulutauolle lähdettäessä Grahn oli torjunut tasan 90% varmuudella – runkosarjan lopussa lukema oli yli prosenttiyksikköä parempi. Yllättäen sarjakakkoseksi yltäneen KooKoon ykkösveskari keräsi sarjassa eniten nollapelejä (4) ja oli kakkosena sekä torjuntaprosenteissa että päästettyjen maalien keskiarvossakin. Pudotuspeleissä hän oli KooKoolle erittäin tärkeä peluri, torjuen kiekot lukemalla 91,7%. Grahn keräsi KooKoo-pelaajista kauden aikana toiseksi eniten Jatkoaika-tähtiä sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.

Kauteen 2002-03 lähdettäessä KooKoon maalivahtikaksikko Grahn – Heikkinen arvioitiin aivan Mestiksen kärkeen. Ennakkokaavailuissa sarjan tasaisimmaksi luonnehditun parivaljakon arveltiin pelaavan kauden melko tasan puoliksi. Epäonni molariosastolla ei kuitenkaan helpottanut, sillä kumpikin veskareista joutui olemaan kauden mittaan sivussa.

Grahnilta väliin jäi lähes puolet runkosarjasta. Hän aloitti kauden kerrassaan erinomaisesti pitäen nollat kahdesti kymmenessä ensimmäisessä matsissaan. Runkosarjan avauksessa Grahn jätti TuTon nollille ja toinen nollapeli kirjattiin tilille uskomattomassa K-Vantaa ottelussa 16.10. Kyseisessä pelissähän KooKoo aiheutti vantaalaisille kauden ensimmäisen tappion, murskaluvuin 9-0. Tuo ottelu olisi voinut kulkeutua varsin toisenlaiseenkin suuntaan, kuten seuraava katkelma Jatkoajan otteluraportista kertoo:

"Jäähyn ja Liukkosen ketjun onnistuneen vaihdon jälkeen Carl Grahn tarjosi jännityksen aiheita. Maalivahti Grahn lähti nousemaan ylöspäin kiekko lavassaan ja yritti vielä harhauttaa vantaalaishyökkääjää, joka sai pelattua kiekon Petri Pitkäjärvelle. Maali oli tyhjä ja Grahn noin viiden metrin päässä, mutta Pitkäjärvi onnistui laukomaan kiekon yli. Kiekon haki J-P Holopainen, joka käynnisti nopeasti vastahyökkäyksen. Pientä epävarmuutta maalin edustalla – ja Tatu Kattelus siirsi KooKoon 3-0-johtoon ajassa 35.38."

Alkukauden kuumin molari joutui kuitenkin ennen syystaukoa ottamaan pakkolepoa ennenkin vaivanneen polven ärsyynnyttyä jatkoajalla TuToa vastaan. Takaisin kaukaloon Grahn palasi vasta vuodenvaihteen jälkeen, ja heti voitokkaasti kun KooKoo haki pisteet Kokkolasta maalein 1-4. Hänet valittiin myös Naganon turnaukseen osallistuneeseen Mestis-maajoukkueeseen, ja Japanin matkan jälkeen hän joutui jättämään vielä muutaman ottelun väliin. Pudotuspeleissä Grahn esiintyi yhä vakuuttavasti ja pelasi lähes täydet minuutit. Voitokas pronssiottelu oli KooKoon monivuotisen luottomiehen Sami Heikkisen jäähyväisottelu. Grahn keräsi kauden aikana eniten Jatkoaika-tähtiä KooKoon joukkueesta.

Liigaan ja takaisin

Rikkonaisesta kaudesta huolimatta Kalle ehti vakuuttaa useammankin liigaseuran taidoillaan. Lahteen hän matkasi kolme vuoden sopimus takataskussaan. Hyvin sujuneiden harkkamatsien perusteella Grahn ohitti jopa niukasti Mikko Rämön arvoasteikossa ja sai aloittaa kauden. Avausottelu ei kuitenkaan kovin kaksisesti Pelicansilta sujunut: HPK siirtyi jo kahdeksan ja puolen minuutin pelin jälkeen 0-3-johtoon. Koko ottelun pelanneen Grahnin selän taakse tehtiin viisi maalia, joista neljä ylivoimalla.

Syksymmällä Pelicans vuokrasi maalilleen Markus Helasen ja Grahn siirtyi kuukaudeksi Kiekko-Vantaan riveihin. Pelicansin surkea kausi heijastui maalivahdinkin tilastoihin, sillä puolustajilta ei juurikaan apuja tullut. Mestiksessäkin Grahnin edustama joukkue oli pienoisessa kriisissä, ja molarin otteet heittelehtivätkin muun joukkueen tavoin. Hänelle kirjattiin kuitenkin kahdeksan Mestis-peliä kelvollisella torjuntaprosentilla 90,91%.

Keväällä Grahn sai vielä jonkun verran liigakokemusta tililleen, kun pukukoppiaan tyhjentänyt Pelicans oli vuokrannut Rämön Hämeenlinnaan. Yhteensä Grahn pelasi kauden aikana 21 liigaottelussa 1121 minuutin ajan. Viidestätoista kokonaisesta ottelusta sarjajumbo voitti vain yhden ja Kallen tilastoihin merkittiin varsin heikot lukemat 3,85 ja 88,08%.

Lahtelaisseura jättikin lunastamatta kahden vuoden lisäoptionsa. Ja kun KooKoossa loistokauden pelannut Jaakko Suomalainen suuntasi puolestaan Lahteen, oli tuleva yhtälö melko helppo ynnätä. Grahn siis palasi Kouvolaan, jossa on pelannut ainakin toistaiseksi uransa parhaat ottelut.

Viime kaudella ei parasta Grahnia kuitenkaan juurikaan nähty. KooKoon syksy oli hankala – eikä tilannetta helpottanut yhtään Lahdessa vireensä kadottaneen Grahnin epävireisyys. Pelejä voitetaan harvemmin, jos ykkösvahdin torjuntaprosentti on painunut selvästi alle yhdeksänkymmenen. Alkukauteen mahtui muutama kelvollinen esitys, mutta itseluottamus tuntui olleen pahasti kateissa ja kritiikki ansaittua. Kalle paransi kuitenkin otteitaan jo loppusyksyn aikana ja oli loppujen lopuksi sarjan parhaita vahteja kevätpuoliskolla.

Tammikuussa hän torjui KooKoon kahdeksan ottelua yli 92% varmuudella ja piti suossa tarponutta KooKoota vielä pihisemässä, vaikkei voittoja irronnutkaan. Viimeisillä kierroksilla hän nousi kouvolalaisten pelastajaksi: erityisen tärkeäksi muodostui pitkän tappioputken päättänyt ottelu Kirkkonummella, jossa Grahn torjui 24 kutia ja piti nollat. Kauden toinen nollapeli oli peräisin tammikuulta FPS:ia vastaan, jolloin mies joutui venymään kiekon eteen samaiset 24 kertaa.

Meneillään oleva kausi on Kallelle jo viides KooKoon edustusjoukkueessa. Sitä voi pitää myös jonkinlaisena vedenjakajana, joka näyttää miehen uran suunnan.




Päivitetty 1.10.2005

» Lähetä palautetta toimitukselle