TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00

Kaikkien aikojen karsinnat!

LIIGA, MESTIS / Artikkeli
Liigakarsintojen paluuta on saatu odottaa monen monta vuotta. Lauantaina pitkä odotus palkitaan – ja sen kunniaksi Jatkoaika tarjoaa katselmuksen kaikkiin takavuosien liigakarsintoihin.

Pystyäkseen ennustamaan tulevaa on tunnettava historiaa, on joku viisas joskus sanonut. Monessa kohtaa se varmasti pitääkin paikkansa, mutta vedonlyöntivinkkejä tämänkertaiseen kauden huipennukseen ei ankarakaan taustatyö tarjoile.

Liigan häntä ja kakkossarjatason kärki ovat mitelleet paremmuudestaan kaikkiaan 25 keväänä ja tulokset ovat jokseenkin tasaiset. Vähintään yhden sarjapaikan omistaja on vaihtunut karsintojen seurauksena kaksitoista kertaa – eikä tähän ole edes laskettu mukaan suoria nousuja ja putoamisia.

Karsintoja on järjestetty systeemillä jos toisellakin. Toisinaan liigasta on ollut mukana yksi, toisinaan taas kaksi joukkuetta – divarista mukana oli joskus kolmekin. Välillä karsinnat on pelattu pareittain, toisinaan taas sarjamuotoisina. Vuosien varrelle mahtuu myös jos jonkinlaista tarinaa.

1975-1976:

Neljän joukkueen sarja. Kiekkoreipas nousi Sportin tilalle liigaan, FoPS säilytti paikkansa ja Kärpät jäi divariin.

Tulokkaina kaikkien aikojen ensimmäiselle SM-liigakaudelle osallistuneet FoPS ja Sport jäivät liigan hännänhuipuiksi. Sport oli voittanut vain viisi peliä ja forssalaisetkin ainoastaan yhden enemmän.

Sarja oli erittäin tiukka, sillä seitsemän pistettä riitti FoPSille voittoon. Toisen liigapaikan kohtalo ratkesi sen sijaan vasta uusintaottelussa, jossa tehokkaan Ilpo Koskelan johtama Kiekkoreipas hiljensi täyden Raksilan hallin 3-4-jatkoaikamaalillaan.

Sport jäi niukasti hännänhuipuksi viidellä pisteellään. Karsintojen jännitys oli liikaa joillekin vaasalaisille, sillä tuomarit jouduttiin ainakin kertaalleen saattamaan junaan poliisikyydillä, kun tappio ja putoaminen liigasta korpesi kannattajia.

1976-1977:

Neljän joukkueen sarja. Kärpät nousi FoPSin tilalle, Lukko säilyi ja Sport jäi.

Liigakausi oli ollut edellistä tasaisempi – ja ennätystasainen oli myös karsintasarja. Joukkueet päätyivät likipitäen identtisiin maalimääriin ja kahden pisteen sisälle toisistaan.

Raumalla liigakiekko sai jatkoa, kun joukkue ei hävinnyt kotona kertaakaan ja haki tärkeät vieraspisteet Forssasta. Lukon tehohyökkääjiä olivat kuudestilauenneet Jouni Rinne ja Ismo Villa.

Toinen sarjapaikka ratkesi tälläkin kertaa uusintaottelussa Oulussa. Tällä kertaa Kärpät ei tuottanut pettymystä uskollisille kannattajilleen, vaan murskasi FoPSin maanrakoon lukemin 9-3 täyden hallin riemuitessa nousua.

Sportin kohtaloksi jäi jälleen niukka neljäs sija, vaikka Håkan Hjerpe iskikin joukkueelle peräti kahdeksan maalia. Tuttuja nimiä näkyi myös muiden joukkueiden ratkaisijoina: Timo Sutinen (FoPS), Reijo Ruotsalainen (Kärpät) ja Hannu Aravirta (Kärpät).

1977-1978:

Neljän joukkueen sarja. Lukko ja Jokerit säilyivät, SaiPa ja FoPS jäivät.

Lukko joutui karsimaan tälläkin kertaa, jäätyään viivan alle vain pisteen KooVeeta huonompana.
Rinne, Villa, Jari Laiho ja kumppanit ratkaisivat homman kokemuksellaan ja Lukko varmisti liigapaikkansa säilymisen 11 pisteellään ja ylivoimaisella maalierolla 41-20.

Muutoksia ei lopulta tullut toisenkaan sarjapaikan osalta, kun kotitasapeli Lukkoa vastaan pelasti kauden aikana peräti kolmen eri päävalmentajan oppeihin luottanut Jokerit. Kohtalo ratkesi kuitenkin vasta päätöskierroksella, sillä säilyminen ei ollut pelkästään helsinkiläisten omissa käsissä.

Jokerit otti omassa päätösmatsissaan helpon kotivoiton sarjan heittopussiksi jääneestä SaiPasta ja odotteli kuumeisesti tilannetietoja Forssasta, sillä Alpo Suhosen FoPS oli ollut ennen viimeistä kierrosta pisteen narrilaumaa edellä.

Todennäköisesti kiivain Lukko-fani kyseisessä ottelussa oli Jokerien vahva mies Aimo Mäkinen, istui koko ottelun vierasjoukkueen vaihtoaition takana varmistaen, ettei vailla panosta pelannut Lukko sorru löysäilemään. Raumalaiset hoitivatkin homman ammattilaisten varmuudella: maalein 10-4.

Jokereiden sankareina kunnostautui tulevaisuuden nimiä, kuten esimerkiksi Jari Kapanen, Ilkka Kaarna, Jari Kurri ja maalivahti Hannu Kamppuri.

1978-1979:

Neljän joukkueen sarja. Kärpät ja KooVee säilyivät, SaiPa ja FoPS jäivät.

Lukko ja Jokerit onnistuivat tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin liigassa, joten karsimaan joutuivat kohtalaiset kaudet pelanneet KooVee ja Kärpät. Divarista mukaan tulivat puolestaan vanhat tutut, joille tämäkään kevät ei tuonut juhlia tullessaan.

Ensimmäisenä liigajatkonsa varmisti Kärpät, joka kylvetti kotonaan forssalaisiakin todella tylyin lukemin 18-5. Ainoat pisteensä oululaiset menettivät Tampereella – ja tuo voitto riitti lopulta KooVeellekin sarjapaikan uusimiseen.

Kuusi pistettä kerännyt SaiPa jäi yhden voiton päähän tamperelaisista, FoPS puolestaan täydeksi turistiksi hävittyään kaikki pelinsä ja päästettyään liki viisikymmentä maalia. Karsintasarjan pistepörssissä oululaiset Jorma ja Veikko Torkkeli, Markku Kiimalainen sekä Kai Suikkanen ottivat nelosvoiton.

1979-1980:

Neljän joukkueen sarja. SaiPa nousi KooVeen tilalle, Jokerit säilyi ja HPK jäi.

SaiPan nousujohteisuus palkittiin liiganousulla viimein kolmannella yrittämällä. Nousu ratkesi sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella, kun joukkue voitti HPK:n ja nykäisi siihen samalla riittävän eron. HPK johti kamppailua vielä päätöserään lähdettäessä, mutta loppuunmyyty Kisapuisto sai lopulta iloita kun kapteeni Pentti Matikainen survoi väkisin loppulukemat 7-6.

SaiPan tavoin yhdeksän pistettä sarjassa kerännyt uusi liigapaikkansa railakkaalla ja tehokkaalla hyökkäyspelillään. Helsinkiläisten ykköstykkinä kunnostautui seitsemän maalia iskenyt Kurri. Sen sijaan KooVeelle koitti lähtö liigasta. Joukkue oli ollut koko liigahistorian selvin jumbo – ja hännänhuipuksi se jäi nytkin; voittaen ainoastaan kertaalleen Hämeenlinnassa.

HPK:n kohtaloksi koituivat ennen kaikkea kotipelit. Runkosarjassa se oli ollut omassa kaukalossaan liki lyömätön, muttei onnistunut näissä karkeloissa kertaakaan.

1980-1981:

Neljän joukkueen sarja. Jokerit ja Lukko säilyivät, KooVee ja HPK jäivät.

Karsimassa oli jälleen tuttuja joukkueita, mutta muutoksia sarjapaikkoihin ei tällä kertaa tullut. Jokerit ja Lukko varmistivat jatkonsa käytännössä jo hyvissä ajoin. Vaikka karsinnoista ei suurta jännitysnäytelmää muodostunutkaan, riittää kevään peleistä kerrottavaa.

Kenties kummallisin tilanne nähtiin Tampereella, jossa seuran huippupelaajat Pekka Järvelä etunenässään olivat lakossa liigakarsinnan ajan. Pelaajien mielestä heille olisi kuulunut erillinen korvaus kauden jatkumisesta karsinnoissa, mutta KooVee, joka ei edes halunnut nousta, ei moiseen tiukassa taloudellisessa tilanteessaan tietenkään suostunut. Seura pelailikin pelit pois ilman ykkösnyrkkiään ja hävisi kaikki ottelunsa maalierolla 15-43.

Myös HPK:n ja Jokereiden kohtaamisissa oli mukana ripaus ylimääräistä latausta. Kuluneen vuoden aikana Jokerien kirstunvartija Aimo Mäkinen oli väläytellyt useampaankin otteeseen mahdollisuutta myydä joukkueen liigapaikka Hämeenlinnaan. Kalervo Kummolan tuella joukkue pysyi kuitenkin liigassa nuorella miehistöllään. HPK voitti sarjassa vain KooVeen.

Hermokontrollinsa kanssa jo runkosarjassa kamppaillut HPK sai kuitenkin kähinät käyntiin vasta Raumalla. Turpaan tuli lopulta maalilukemia 5-4 selvemmin, kun raporttien mukaan ainakin Hannu Savolaisen nenä punersi Peter Shierin käsittelyn jälkeen.

1981-1982:

Kaksi taisteluparia. Jokerit ja Lukko säilyivät, JYP ja FoPS jäivät.

Helsingissä ja Raumalla saatiin jokakeväiset jännitykset myös tälle keväälle. Haastajat olivat tosin vaihtuneet ja karsintajärjestelmäkin oli uusi. Nousua hakeneet JYP ja FoPS olivat joutuneet taistelemaan tiensä pudotuspelien kautta, eikä niillä enää ollut parasta puhtia pohkeissaan, kun taas selvähköt liigajumbot olivat saaneet valmistautua karsintoihin kaikessa rauhassa. Niinpä muutoksia sarjapaikkoihin ei tullut.

Jokerit avasi pelin JYP:iä vastaan hallitulla 4-1-voitolla. Peli oli selvä, kun narrilauma pari päivää myöhemmin haki maalivahti Rauli Sohlmanin johdolla komean 0-5-vierasvoiton Kuopiosta, jonne halliton JYP oli häädetty evakkoon. Kolmas peli oli pelkkä muodollisuus, jossa Jokerit sinetöi sarjapaikkansa seuraavaksikin kaudeksi tylyin numeroin 11-2. Tehokkain jokerihyökkääjä oli Jon Fontas (3+4).

FoPS oli saanut omaan ottelupariinsa kotiedun, mutta sekään ei auttanut. Ensimmäisessä pelissä kotijoukkue näytti Lukolle mitä perinteinen forssalaiskiekko on: peli päättyi 6-11. Yhtä selvällä marginaalilla Lukko hoiteli homman myös seuraavassa pelissä, jossa se oli parempi 8-3. Kolmanteen peliin FoPS tuli valmiiksi alistuneena, Lukko taas voitonvarmana – tulos oli 1-9. Lukon säilymisen kapellimestareina toimivat Ismo Villa (7+3) ja Jarmo Lilius (0+7).

1982-1983:

Kaksi taisteluparia. HPK pudotti Lukon, Kärpät selvitti JoKPin.

HPK oli tumpeloinut edellisvuonna pudotuspeleissä, mutta kaatoi nyt JYPin tieltään ja pääsi haastamaan kestokarsija Lukon. Raumalaisten elämät loppuivat viimeinkin, kun liigajumbo menetti paikkansa suoraan kolmessa ottelussa.

Kotiedun sarjaan saanut HPK avasi pelin voitolla ja antoi pian Raumalle matkustaneelle runsaslukuiselle fanilaumalleen aihetta lisäiloon. Hannu Savolainen vei Kerhon johtoon jo 18 sekunnin pelin jälkeen ja lopullisesti peli ratkesi, kun HPK karkasi seuraavien minuuttien aikana jo kolmen maalin karkumatkalle.

Sarjan kolmas peli oli jo pelkkä muodollisuus. Raumalaisten etukäteen pelkäämä kanadalaisvahti Benoit Perreault osoittautui tälläkin kertaa liian kovaksi palaksi, ja HPK nousi liigaan voitettuaan sekä kolmannen pelin että koko sarjan 3-0.

Toiseen pariin joukkueita haettiin tiukemmalla kaavalla. JoKP pääsi yrittämään nousua kukistettuaan KalPan pudotuspeleissä, Kärpille koiti puolestaan karu kohtalo vasta, kun se oli hävinnyt kotihallissaan uusintaottelun Kiekkoreippaalle maalein 2-7.

Tässä parissa liigapaikasta taisteltiin pitkään ja hartaasti, vaikka ensin ihan muulta näyttikin. Joensuulaisten kehuttu puolustus oli alussa reikäjuustoa, kun Henry Saleva, Pekka Arbelius ja kumppanit latoivat peräti 14 maalia. Kärpät iski Joensuussakin kuudesti, mutta tasoitti sarjan osuttuaan itse seitsemän kertaa.

Kolmannen pelin 10-1-lukematkaan eivät vielä joensuulaisia lannistaneet, vaan kotitaika piti loppuun saakka. Kärpät voitti ratkaisevan viidennen pelin maalein 4-1 ja ainakin JoKPin Jon Fontas poltti päreensä. Hannu Kapanen ei maalannut joensuulaisille kertaakaan karsintapeleissä.

1983-1984:

Kaksi taisteluparia. Lukko pudotti HPK:n, Kiekkoreipas selvitti JYPin.

HPK:n debyyttikausi liigassa meni täysin penkin alle. Nousua hakiessaan se oli elänyt yli varojensa niin pahasti, ettei sillä ollut varaa jatkaa edes hyvää työtä tehneen Raimo Määttäsen valmentajasopimusta, joten täksi kaudeksi penkin päähän suostuteltiin väkipakolla Hannu Savolainen, joka olisi ennemmin mielinyt vielä jatkoa pelaajauralleen. Joukkuekin oli kaukana liigatasosta ja saalisti koko kauden aikana vain kuusi pistettä.

Lukolle se ei kuitenkaan suostunut myymään nahkaansa halvalla. Raumalaiset makselivat edelliskevään kalavelkoja ja voittivat kaksi ensimmäistä peliä selvin lukemin 8-2 ja 2-7. HPK punnersi vielä tasoihin, mutta kotietu oli lopulta valttia, kun Lukko voitti ratkaisevan viidennen pelin 3-1. Jari Laiho iski raumalaisille ottelusarjassa kuusi maalia. HPK:n Markku Hakulinen saalisti puolestaan sarjasta peräti kymmenen tehopistettä, vaikka joukkue teki kaikkiaankin ainoastaan kuusitoista maalia.

Toisessa parissa JYP sai vastaansa 19 pistettä liigasta saalistaneen Kiekkoreippaan. JYP yllätti lahtelaiset avauspelissä luvuin 4-7, mutta sen jälkeen Kiekkoreipas punnersi tililleen vaaditut kolme voittoa; ensin 4-3, sitten jatkoajalla 4-5 ja lopulta 3-5. Lahtelaisten tehomiehinä kunnostautuivat muun muassa Timo Härkönen (4+2) ja Erkki Laine (3+3).

1984-1985:

Neljän joukkueen sarja. SaiPa säilyi, KalPa, KooKoo ja TuTo jäivät. Lisäksi JyP HT nousi ja Kiekkoreipas putosi suoraan.

Tänä keväänä liigajumbo menetti paikkansa suoraan divariykköselle. Toiseksi huonoinkin joutui vielä karsimaan. JYPin nousu Kiekkoreippaan tilalle jäi kuitenkin ainoaksi muutokseksi.

Karsinnat eivät olleet SaiPalle mikään läpihuutojuttu, mutta kun sen rutiini riitti kääntämään tiukat pelit voitoksi, ei Turussa kärsityllä 9-3-murskatappiolla ollut merkitystä. Yhdeksän pistettä keränneiden lappeenrantalaisten juhlituin sankari oli peräti yksitoista kertaa maalannut Kari Tuiskula.

Tiukimmin SaiPan haastoi TuTo – joka oli myös ainoa, joka sen pystyi sarjassa kaatamaan. Kova kotijoukkue ei kuitenkaan onnistunut haalimaan vieraista kuin yhden tasapelipisteen, joten nousu jäi hyvin torjuneesta Jim Bedardista huolimatta haaveeksi. TuTo sai kasaan seitsemän pistettä, KalPa kuusi ja KooKoo jäi sarjan hännille yllettyään vain kahteen tasapeliin.

1985-1986:

Neljän joukkueen sarja. Jokerit säilyi, HPK, KooKoo ja TuTo jäivät. Lisäksi KalPa nousi ja SaiPa putosi suoraan.

Homman nimi oli sama kuin edelliskeväänäkin. Yksi sarjapaikka vaihtui suoraan, kun KalPa korvasi jumbo-SaiPan. Sen sijaan niukasti SaiPan taakseen jättänyt Jokerit piti pintansa karsinnoissa.

Helsinkiläisseura oli karsintasarjan kotipeleissään lyömätön. Se aloitti pelit kolmella voitolla, mutta sitten iski liiallinen hyvänolontunne. Peli meni vielä jännäksi, kun narrilauma kaatui runsasnumeroisesti sekä Hämeenlinnassa (10-5) että Turussa (10-3). Karsintasarjan viimeisessä pelissä sen oli vielä kohdattava kotonaan paineitta pelannut KooKoo – jota valmensi siis Jokereiden palkanmaksuongelmiin kyllästynyt Reino Ruotsalainen.

Jokerit, jolle vain voitto pitäisi säilymishaaveita yllä, johti ottelua avauserän jälkeen jo 3-0. Vajaa kymmenen minuuttia ennen päätössummeria Seppo Repo toi kuitenkin KooKoon tasatilanteeseen 4-4. Helsinkiläisten pelastavaksi enkeliksi nousi Jari Lindroos, jonka oli suunnitelmien mukaan pitänyt pelata tämä kausi Ruotsissa. Lindroos iski Jokereille ratkaisevat viidennen ja seitsemännen maalin ja vielä syötti kuudennen.

KooKoo oli muutenkin vahvasti esillä ratkaisujen osalta, vaikkei itse kuumimmissa kahinoissa mukana ollutkaan. Se nimittäin haki 1-2-vierasvoiton Kupittaalta, jonka myötä TuTo päätyi Jokereiden tavoin kahdeksaan pisteeseen. Uusintaottelu liigapaikan kohtalosta pelattiin Turussa, jonne suuntasi myös niin iso lauma helsinkiläiskannattajia, että kaikki halukkaat eivät meinanneet edes mahtua sisälle.

TuTo meni ottelussa johtoon tehtyään avausmaalin, mutta lopulta Jokereiden kokenut kaarti pelasti sarjapaikan 1-4-voitolla. Jokerikolmikko Lindroos (5+9), Arto Sirviö (4+8) ja Kari Laitinen (8+3) ottivat karsintasarjan pistepörssissä kolmoisvoiton.

1986-1987:

Neljän joukkueen sarja. KalPa säilyi, HPK, JoKP ja TuTo jäivät. Lisäksi KooKoo nousi ja Jokerit putosi suoraan.

Suoraan liigasta putosi vaikeuksien ympäröimä Jokerit, jonka toinen jalka oli ollut haudassa jo pitkään. Tilalle liigaan nousi komean kauden pelannut KooKoo. Karsinnoissa muutoksia ei sen sijaan tullut tälläkään kertaa.

KalPa oli jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle vain yhden pisteen erolla, ja oli kova luu myös näissä peleissä. HPK ja TuTo onnistuivat kumpainenkin nappaamaan pisteen KalPalta, mutta kun kuopiolaiset eivät karsintasarjassa suostuneet häviämään kertaakaan, säilytti savolaisjoukkue paikkansa kymmenellä pisteellä. HPK sai kasaan kahdeksan pistettä, TuTo viisi ja JoKP vain yhden tasuristaan TuTon kanssa.

Sarjan ylivoimaisesti paras pistemies oli kuudessa matsissa tehot 9+8 kerännyt KalPan Wayne Thompson, joka oli osallisena yli puolessa joukkueensa maaleista. Muita tehokkaita kuopiolaisia olivat Jouni Rinne (4+6) ja Jukka Holtari (3+4). HPK:n tehomies oli Teppo Kivelä (4+7), TuTolle pinnoja mätki eniten Harri Niukkanen (4+4).

1987-1988:

Taistelupari. KooKoo voitti Kiekkoreippaan ja säilytti paikkansa. HPK ja SaiPa nousivat suoraan liigan laajennuttua.

Liigaa laajennettiin tänä keväänä kahdella joukkueella, joten divarin kärkikaksikko HPK ja SaiPa säästyivät hermoja raastavilta karsintapeleiltä. Sen sijaan divarikolmonen, Kiekkoreipas, sai sekin vielä mahdollisuutensa ja haastoi selväksi liigajumboksi jääneen KooKoo. Asetelmat olivat kuitenkin mielenkiintoiset, sillä kaksikon kevätkaudet olivat sujuneet eri sävelin.

Nousijajoukkueeseensa pitkälti luottanut KooKoo oli saanut tulokaskaudellaan kasaan vain 15 pistettä ja päätti runkosarjansa yhdeksään peräkkäiseen tappioon, kun taas Lahdessa petrattiin kauden edetessä. KooKoo avasi pelit jatkoaikavoitolla, mutta joutui pian kuilun partaalle, kun Kiekkoreipas tasoitti seuraavana päivänä tilanteen Lahdessa ja ryösti kolmannessa kohtaamisessa kotiedun 3-4-voitollaan.

Neljännessä pelissä lahtelaiset maiskuttelivat jo huuliaan. Kouvolalaisilta oli usko loppua, kun isännät reipastelivat johtoon ottelun loppuhetkillä, ja KooKoo-pakki Tapani Keränenkin iski jo mailansa hajalle vaihtoaitioon mentäessä varmana putoamisesta. KooKoo nousi kuitenkin tasoihin ja voitti lopulta ottelun luvuin 3-4 Lasse Tasalan jatkoaikamaalilla. Viidennessä pelissä liigapaikkaansa puolustanut joukkue oli jo vahvempi, ja otti 5272 katsojan edessä ratkaisevan voiton maalein 8-5.

1988-1989:

Kaksi taisteluparia. JoKP pudotti Ässät ja Jokerit pudotti Kärpät.

Suoria nousuja ei tällä kaudella enää tunnettu, mutta se ei tahtia hillinnyt. Muutosta tuli nimittäin maksimimäärä, eli kahden joukkueen verran. Divariseurojen testiin marssi kaksi legendaarista, mutta viime vuodet laman kourissa riutunutta joukkuetta. Ässillä ja Kärpillä ei ollut juurikaan tuuria, sillä karsintoihin joutuminen ratkesi vasta päätöskierroksella, jolla ne kohtasivat toisensa. Ässille kävi köpelösti, kun se hävisi Kärpille 2-1. Voitto ei tosin auttanut oululaisiakaan, kun SaiPa yllätti samaan aikaan HIFKin.

Molempien uskottiin selviytyvän kuiville karsinnoista, mutta toisin kävi. Molemmat sarjat venyivät viiden ottelun mittaisiksi – ja osoittautuivat lopulta kohtalokkaiksi liigajoukkueille.

Erityisen katkeraksi putoaminen koettiin Porissa, sillä vastustajaa oli aliarvioitu ja ensimmäinen ottelikin ratkesi Jokipoikien hyväksi varsin arveluttavalla jatkoaikamaalilla. Kotietu piti sarjassa loppuun saakka ja niinpä Joensuussa päästiinkin juhlimaan täyden hallin voimin liiganousua, kun perustamisvuodestaan 1967 asti pääsarjassa pelannut Ässät kaatui viimeisessä kamppailussa luvuin 5-3.

Sarjan tehomies oli joka kolmannen ässämaalin iskenyt Ari Santanen (6+2), jolle paikkoja pelasi Timo Saarikoski (2+6). Joensuulaisista maalintekoon pystyi peräti 11 eri pelaajaa, tehokkaimpana Tero Arkiomaa (4+4) ja Jyrki Manninen (4+2), jotka paikkasivat aiempia tehomiehiä onnistuneesti. Joensuulaisten ykköstykki Vladimir Kyhos osui vain kertaalleen, eikä runkosarjassa hyvin tehoin pelannut porilainen Jari Levonen pelannut lainkaan liigakarsinnoissa.

Toisessa pariskunnassa ennakkotunnelmat olivat epäilevämmät molemmissa leireissä. Kärpät oli noussut hyvään kevätvireeseen Esko Nokelaisen korvanneen Jaakko Palsolan johdolla. Karsinnoissa joukkueen peliä tosin sotki flunssaepidemia, joka piti avainmiehiä ajoittain vuodepotilaina. Tietoa vastustajastaan Jokereilla oli tarjolla riittämiin; olihan narriluotsi Kari Mäkinen vielä edellisenä talvena valmentanut oululaisia potkuihinsa asti.

Kolme ensimmäistä kohtaamista päättyivät selviin kotivoittoihin. Neljännessä pelissä Jokerit oli selkä seinää vasten, mutta selätti paineet. Teinisensaatio Teemu Selänne, joka oli ottelussa jo ehtinyt tuhrimaan rangaistuslaukauksen, iski 3-2-voittomaalin (3-2) varsinaisen peliajan loppuhetkillä ja vei ratkaisun Ouluun.

Jokerit hiljensi Raksilan 6570 katsojaa voittamalla ratkaisupelin maalein 2-5. Ratkaisu syntyi jo heti ottelun alussa, sillä Pekka Karasjoki, Sami Wahlsten ja Arto Taipola iskivät kolme maalia alle kuuteen minuuttiin. Karsintojen tehokkain pelaaja oli Selänne (7+3). Kärpistä Juha Riihijärvi ja Jokereille sopimusneuvotteluissa päätään pyöritellyt Jari Lindroos saivat kasaan kahdeksan tehopistettä.

1989-1990:

Kaksi taisteluparia. Ässät pudotti JoKPin ja H-Reipas pudotti KooKoon.

Ässät sai pikaisen revanssinsa joensuulaisista ja kruunasi komean kautensa otteluvoitoin 3-0. Liigassa jumboksi jäänyt JoKP pani tiukasti hanttiin vielä ensimmäisissä peleissä. Se johti avausottelua kahdella maalilla, mutta Ässät nousi konkariensa turvin 3-2-voittoon. Myös toinen kamppailu oli tiukka: Joensuusta voitto irtosi ässäpakalle lukemin 4-5.

Kolmannessa pelissä JoKP oli vailla mahdollisuuksia. Liigajumbo taipui porilaisille 9-4 ja lähes kahdeksantuhatta ässäkannattajaa riemuitsi Isomäen hornankattilassa paluuta liigaan. Sormi kipsissä pelannut kolmoskentän nuori hyökkääjä Jokke Heinänen iski ratkaisupelissä kypärätempun – ainoat tehopisteensä ottelusarjassa.

Toisessa otteluparissa sarjapaikkaansa puolustanut KooKoo voitti kotonaan ensimmäisen ottelun 4-1, mutta seuraavissa peleissä H-Reippaan kokenut kaarti oli liikaa kouvolalaisille. KooKoo sippasi, hävisi viimeisen pelin peräti 8-2 ja putosi liigasta voitoin 3-1. Kouvolalaisten kuntopohja oli heikko ja valmentaja Urpo Ylönen menettänyt otteensa joukkueeseen. Muun muassa Hannu Kamppuri oli arvostellut valmentajaa suorin sanoin jo kauden aikana.

Reippaan sankareita olivat maalivahti Jaromir Sindellin lisäksi tehokkaasti hyökänneet Erkki Laine (3+5) ja Matti Hagman (2+3). KooKoon tehoista ottelusarjassa vastasi lähinnä kanadalaispakki Jim Leavins (2+5).

1990-1991:

Taistelupari. Lukko voitti Kärpät ja säilyi. Lisäksi JoKP nousi ja SaiPa putosi suoraan.

Karsintajärjestelmää muutettiin jälleen. Uhriksi joutui kohtuullisen kauden pelannut SaiPa, jolle jumbosijan piste-ennätyksestä huolimatta tuli lähtö, kun Lukko punnersi ohi päätöskierroksilla. Tilalle liigaan palasi JoKP.

Lukko joutui joka tapauksessa sekin vielä karsimaan paikastaan. Matti Keinosen käskyttämä kettulauma sai vastaansa Olli Hietasen Kärpät. Raumalaisilla oli vaikeuksia asennoitua peleihin tiukan runkosarjarypistyksen jälkeen – ja sen kyllä huomasi.

Kärpät hiljensi Äijänsuon yleisön karkaamalla avauspelin toisessa erässä jo 0-4-johtoon. Lukko nousi kuitenkin päätöserässä kovan yrityksen ja runsaan ylivoimapelin ansiosta tasoihin. Toni Porkan lämäri jatkoajan neljännellä minuutilla jätti avausvoiton Raumalle.

Se ei kuitenkaan riittänyt vielä herättämään Lukkoa, vaan Kärpät tasoitti ottelusarjan tyylikkäällä 5-0-voitolla, kun Mikko Törmänen piti Oulun kohtaamisessa nollat ja Matti Veivo Esa Keskisen kurissa. Enää Lukko ei ollut kuitenkaan yllätettävissä: kotivoitto irtosi maalein 7-1 ja sarjapaikka uusiutui, kun konkarikaarti käänsi neljännen pelin Oulussa 4-7-lukemiin.

Lukon takuumiehiä ottelusarjassa olivat kahdeksan pistettä naputelleet Matti Forss ja Esa Keskinen. Kärppien Marko Lapinkoski ja Juha Riihijärvi kasasivat viisi pistettä mieheen.

1991-1992:

Kaksi taisteluparia. Kiekko-Espoo pudotti JoKPin, Tappara säilyi voitettuaan Kärpät.

Suorat nousut ja putoamiset unohdettiin nyt lopullisesti ja edessä oli paluu kahteen taistelupariin. Joensuulaisten hissiliike sai jatkoa, kun Espoo rymisteli lopullisesti Suomen kiekkokartalle. Kiekko-Espoo pelasi karsintansa suurempien yleisömäärien toivossa Matinkylän sijasta Helsingin jäähallissa. Kotiedusta ei ollut suurta apua ja JoKP veikin avauskohtaamisen niukasti nimiinsä.

Divarin parhaaksi valmentajaksi valittu Martti Merra sai kuitenkin valettua uskoa omiinsa ja muutama päivä myöhemmin tahti oli toinen. Tupaten täysi Joensuun jäähalli sai kokea melkoisen espoolaisen pyörremyrskyn: 2-8.

Kolmanteen peliin lähdettäessä espoolaistaivaalle ilmaantui pilviä, kun hyvin torjunut Sami Äikää joutui umpisuolen leikkaukseen ja espoolaiset joutuivat lopuissa peleissä luottamaan kakkosvahdiksi jääneen Ari Hillin kykyihin. Epäilyistä huolimatta kokenut vahti oli rautaa tiukassa paikassa. K-Espoo voitti kolmannen pelin Petteri Kanervan jatkoaikamaalilla 3-2 ja sysäsi JoKP:n kahden pakkovoiton tielle.

Joensuulaiset väänsivät vielä pakkovoiton kotonaan, joten ratkaisua haettiin Helsingistä ja peräti 7776 silmäparin alla. Tero Lehterä iski espoolaisille maalin reilut kymmenen minuuttia ennen täyttä aikaa, K-Espoo voitti 2-1 ja nousi liigaan voitoin 3-2.

Vasta uusintaottelun (jossa 2-5-tappio Reippaalle) jälkeen karsimaan ajautunut Tappara ei sen sijaan antanut Kärppien yllättää. Heti avausottelussa numerot olivat tylyt 7-3. Oululaiset pystyivät kuittaamaan pelin omassa kotiottelussaan 8-4-voitolla, mutta sen jälkeen tulikin hamarapuolesta päähän – ja lujaa. Kolmas peli päättyi Tapparalle 12-3 ja Kärppien tosiyritys oli muserrettu.

Neljännestä kohtaamisesta Jari Halme haki helposti nollapelin ja kenttäpelaajat ohittivat Iiro Itämiehen korvanneen Mikko Törmäsen viidesti. Kaapin paikan näyttäjinä kunnostautuivat Jiri Kucera (4+4), Timo Susi (5+2) ja Janne Ojanen (4+3). Susi iski neljässä karsintaottelussa yhtä monta maalia kuin koko runkosarjan aikana ja sai lopettaa kunniakkaan uransa hyvillä mielin.

1992-1993:

Neljän joukkueen sarja. Reipas säilyi, JoKP, KooKoo ja TuTo jäivät.

Karsintajärjestelmässä palattiin sarjamuotoon, jossa vain viisitoista pistettä runkosarjassa kasaan saaneen Reippaan laittoi tiukoille vain nipin-napin karsintasarjaan päässyt KooKoo. Reippaan asema tiedettiin tukalaksi. Esko Nokelaisen valmentama ryhmä oli joulun jälkeen onnistunut voittamaan vain kerran ja esimerkiksi JoKPilla uskottiin olevan kasassa kovempi pelaajanippu.

Lahtelaisten urakkaa ei ainakaan helpottanut avauskierroksen kotitappio KooKoolle. Nokelainen saikin lähtöpassit ja hätiin kutsuttiin aiemmin muun muassa Kärppiä ja Jokereita valmentanut Kari Mäkinen, jonka johdossa Reipas ei enää hävinnyt.

KooKoo oli kuitenkin lahtelaisten edellä ja taistelu liigapaikasta huipentui toiseksi viimeisen kierroksen loppuunmyytyyn otteluun KooKoo-Reipas. Tappio siinä olisi tiennyt lahtelaisille putoamista divariin – ja pahalta tilanne näyttikin. Reippaan maalivahti Oldrich Svoboda aloitti pelin kuumeestaan huolimatta ja päästi viidessä minuutissa kolme maalia. Reipas nousi kuitenkin ahdingosta ja voitti lopulta 5-8, kun Jarmo Myllyskin yllätettiin muutamalla helpolla maalilla.

Viimeisellä kierroksella KooKoo teki vielä kaikkensa, sillä Joensuussakin numerot olivat kouvolalaisille selvät 3-7. Voittokaan ei kuitenkaan enää riittänyt, kun narut omiin käsiinsä saanut Reipas selätti samaan aikaan TuTon. Lopullisessa taulukossa Reippaalla oli kasassa liigapaikan säilyttämiseen riittäneet yhdeksän pistettä, KooKoolla piste vähemmän. JoKP ja TuTo jäivät kolmeen ja neljään pisteeseen.

Karsintojen kärkinimiä olivat KooKoon Mikko Laaksonen (6+9), puolustaja Sergei Karpov (5+8), Anssi Melametsä (3+7) sekä Reippaan Erkki Laine (3+9) sekä Toni Koivunen (5+5). Lahtelaisten suurin sankari oli kuitenkin maalivahti Svoboda, joka pysäytti kiekot yhtä mustaa hetkeään lukuun ottamatta selvästi kilpakumppaneitaan varmemmin.

1993-1994:

Neljän joukkueen sarja. TuTo nousi reippaan tilalle, JoKP ja SaiPa jäivät.

TuTon, JoKP:n ja SaiPan seuraksi liigakarsintaan tuli jälleen Lahden Reipas, jolla oli takanaan umpisurkea kausi pääsarjassa. Lahtelaiset olivat voittaneet koko kauden aikana vain kuusi peliä, saalistaneet 14 pistettä ja maalieron 119-280. Runkosarjassa Reipas oli hävinnyt kuusi viimeistä otteluaan: Turussa peräti maalein 17-2.

Juhani Tammisen valmentaman TuTon nousu varmistui sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella, kun se kuritti Reipasta kotonaan 8-3 tehot 1+4 keränneen Jouni Tuomisen johdolla. Niinpä turkulaisilla oli varaa pelailla päätösottelunsa enemmän tai vähemmän juhlatunnelmissa ja –nesteissä. 13-0-tappio Joensuussa tiesi tosin negatiivista maalieroa karsintasarjasta, vaan väliäkö tuolla.

SaiPa jäi neljä ottelua voittaneesta TuTosta kahden pisteen päähän, JoKP ja tässäkin sarjassa jumboksi jätetty Reipas päätyivät viiteen pisteeseen. Tiukkojen pelien yksi ratkaisutekijä oli maalivahtipeli: TuTon Jim Bedard (92,4%) onnistui erinomaisesti, samoin kuin SaiPan nuori Jussi Markkanenkin (92,7%).

Pistepörssin voitto meni Joensuuhun viimeisen pelin ansiosta. Jonas Hemming keräsi kuudessa pelissä tehot 2+10. TuTon tehokkain oli Esa Tommila (4+3).

1994-1995:

Pudotuspelit. Ilves säilytti paikkansa, viimeisessä vaiheessa kaatui SaiPa.

Liigakarsinnoissa nähtiin tänä keväänä yllättäviä vieraita. Perinteikäs Ilves oli romahtanut liigassa jumboksi, mutta vaihtuvuutta oli myös divariseuroissa. Ilves sai nimittäin ensimmäisellä karsintakierroksella vastaansa SaPKon, joka oli yllättänyt pudotuspelien edellisellä kierroksella KooKoon.

Karsintoihin joutuminen oli Ilvekselle melkoinen painajainen. Suomen menestyneimmän seuran kurssi oli osoittanut huolestuttavasti alaspäin viimeisten kausien ajan, mutta sarjapaikan puolesta ei tupsukorvien riveissä ollut aiemmin tarvetta jännittää. Nyt paineet olivat kovat ja usko koetuksella. Risto Dufvan valmentama SaPKo sai säikyteltyä suurta ja mahtavaa vastustajaansa, mutta taipui lopulta otteluvoitoin 3-1.

Ratkaiseviin otteluihin Ilves sai vastaansa runkosarjan voittaneen SaiPan, joka oli kaatanut TPS-farmi Kiekko-67:n tapahtumarikkaassa sarjassa 3-1. Pelit tamperelaisten ja lappeenrantalaisten välillä olivat tiukkoja, mutta kokemus painoi vaakakupin ratkaisevasti Ilvekselle.

Ilves aloitti urakkansa niukalla 5-4-voitolla. Seuraavaa peliä seurasi Lappeenrannassa lähes 5500 hurmioitunutta eteläkarjalaista, mutta sekään ei SaiPaa auttanut, vaan liigapaikan puolustajat nappasivat voiton osumin 3-6. Kolmanteen peliin pelaajien pahin kipsi oli jo murtunut ja Ilves voitti sen 5-3. Näin perinteikäs tamperelaisjoukkue selvitti viimeisen kurimuksensa lopulta 3-0 ja säilytti liigapaikkansa kotiyleisönsä edessä

Ilveksen suurimpia sankareita sarjapaikan varmistamisessa oli viisi karsintapeliä pelannut Jukka Tammi (91,95%). Muita manselaisonnistujia olivat sarjan pistepörssin voittanut Juha Hautamaa, joka keräsi seitsemästä pelistä tehot 6+4, Jarno Peltonen (3+4) sekä Tommy Kiviaho (3+3). Lappeenrantalaisten kenttäpelaajista tehokkain olivat heti Hautamaan taakse pistepörssissä sijoittuneet Jonas Hemming (2+7) ja Jyrki Silius (1+8).

1995-1996:

Pudotuspelit. SaiPa pudotti TuTon.

Lappeenrannassa haettiin jälleen liiganousua – ja nyt tulostakin tuli. Hermes horjutti Heikki Mälkiän valmentamaa SaiPaa ensimmäisen kierroksen avausottelussa, mutta taipui lopulta 3-1. Liigapaikkaansa puolustaneella TuTollakin oli yllättäviä vaikeuksia FPS:n kanssa, mutta sekin selviytyi lopulta jatkoon samoin 3-1-lukemin.

Nälkäinen SaiPa marssi sisäisiin riitoihin ajautuneen TuTon yli ja liigaan suoraan 3-0-otteluvoitoin. Etukäteen TuTon oli laskettu olevan edellä ainakin maalivahtipelissä; olihan jälleen karsimaan joutunut Jukka Tammi kuitenkin meriiteiltään varsin toista luokkaa kuin SaiPan Matti Viitakoski. Jonas Hemming pani kuitenkin arviot uusiksi jo ensimmäisessä ottelussa. Avausmaalin lisäksi Jonas iski SaiPan 0-4-osuman – jonka jälkeen Tammi luistelikin jo vaihtoaitioon.

Ensimmäisen kohtaamisen lukemin 2-7 voittanut SaiPa kesti paineensa seuraavissa otteluissa, joista väänsi 2-1-voitot. Loistovireessä pelanneen Viitakosken lisäksi SaiPa-sankareina kunnostautui eritoten kolmoskentäksi numeroitu vitja, jossa pelasivat Joel Salonen, Ari Santanen sekä karsintaotteluissa yhteistehot 6+4 kerännyt Hemming.

TuTon tehomiehinä karsinnoissa kunnostautui lähinnä ykköskenttä: Jukka Seppo (4+4), Jouni Tuominen (1+4), Tommi Pullola (2+4) sekä puolustajat Risto Siltanen (4+3) ja Jukka Suomalainen (2+2). SaiPa-TuTo-peliä oli Kisapuistoon ahtautunut katsomaan peräti 5129 lipun ostanutta.

1996-1997:

Pudotuspelit. KalPa säilytti paikkansa, viimeisessä vaiheessa kaatui Kärpät.

Pohjallakin piipahtanut Kärpät teki jo uutta tulemistaan, vaikkakin vielä suhteellisen matalalla profiililla. Jännitettä riitti tosin jo nyt, sillä Juha Junno oli loikannut kunnianhimoista tulevaisuutta suunnitelleeseen oululaisseuraan kesken kauden juuri karsija-KalPasta. Sisäpiirin tietokaan ei vielä auttanut Kärppiä.

Karsintojen huumaa saatiin tänäkin vuonna maistella yllättävällä suunnalla, kun Järvenpään Haukat venyi komeaan kauteen. Se pakotti KalPankin kahdesti jatkoajalle, mutta taipui lopulta 3-0. Samat voittolukemat iski taululle myös Kärpät, joka kukisti joensuulaisten Kiekko-Karhuiksi ristimän miehistön.

3-0 oli karsintojen lukema myös ratkaisevassa vaiheessa. KalPa voitti ensimmäisen pelin 5-1. Jatkossa Kärpät antoi tiukemman vastuksen, mutta taipui molemmissa koitoksissa lopulta jatkoajalla.

Karsintakierrosten pisterohmu oli neljästi ylivoimalla osunut KalPan Petro Koivunen (5+3). Seuratuin pelaaja taisi kuitenkin olla Kärppien Reijo Ruotsalainen. 36-vuotias puolustajalegenda syötti kolme maalia karsintapeleissä.

1997-1998:

Pudotuspelit. KalPa säilytti paikkansa, viimeisessä vaiheessa kaatui Kärpät.

Liigapaikan kohtalon ratkoivat samat joukkueet kuin edelliselläkin kaudella. Tosin nyt peli oli tiukempaa – alusta loppuun. Kuopiossa tulevaan karsintaan oli valmistauduttu jo pitkään ja seura oli tehnyt sitä silmälläpitäen jopa viime hetken hankintojakin. Silti jo ottelusarja Pelicansia vastaan oli tuskainen. Jatkopaikka irtosi vasta viidennen pelin jatkoajalla Mike Leggin maalattua.

Viiteen peliin – tai oikeastaan ylikin – venyi myös Kärppien ja Hermeksen sarja, jossa kaikki pelit päättyivät kotivoittoihin. Kolmas kohtaaminen kesti päälle sata minuuttia ja neljäskin venyi jatkoajalle, mutta ratkaisupelissä Kärpät selätti Hermeksen jo selvemmin lukemin.

Karsintojen ratkaisuvaiheessa KalPa-pelurien kokemus oli jälleen liikaa oululaisille. Kahdessa ensimmäisessä pelissä voitot oli tasattu 3-1-lukemin ja tahti pysyi kovana. Kolmas ottelu pelattiin vain päivä edellisen jälkeen ja se venyi jatkoajalle, jossa Petro Koivunen huudatti Niiralanmonttua reilun puolentoista tunnin pelaamisen jälkeen.

Sarja meni lopulta katki neljännessä pelissä Oulussa. Ottelu päättyi 2-4 ja Risto Kermisen luotsaama KalPa säilytti liigapaikkansa voitoin 3-1. Kovasti liigapaikkaa tavoitelleet oululaiset harkitsivat tiettävästi jopa sarjapaikan ostamista KalPalta, mutta miljoonasuunnitelma haudattiin.

KalPan parhaimmistoa karsintasarjassa olivat kenttäpelaajista hyökkääjät Mikko Konttila (4+2) sekä Aleksander Kuzminski (2+4). Legg sai kauden mittaan osakseen rutkasti kritiikkiä, mutta sai nyt paljon anteeksi iskettyään neljä tärkeää maalia. Kärpistä Jarmo Mäkitalo iski yhdeksässä pelissä pisteet 7+4.

1998-1999:

Pudotuspelit. Pelicans pudotti KalPan.

Kahden kirvelevän karsintatappion jälkeen pöydän piti tänä keväänä olla katetun Kärpille. Juhani Tammisen miljoonamiehistö kompastui kuitenkin jo ennen varsinaisia karsintapelejä hävittyään TuTolle kolmesti kotikaukalossaan. Niinpä pääruoan kimppuun pääsivät pienempää ääntä pitäneet seurat.

Itsensäkin yllättäneen TuTon eväät oli jo syöty, eikä siitä ollut haastamaan Hannu Kapasen käskytykseen siirtynyttä KalPaa, joka oli voittanut kauden aikana vain yhdeksän liigapeliä. Avausmatsi oli jo vartin pelaamisen jälkeen kuopiolaisten hyväksi lukemissa 5-0. KalPa otti lopulta tarvittavat kolme voittoa selvin luvuin 6-3, 0-3 ja 6-2.

Pelicansin ja Sportin kamppailut olivat tiukempia, mutta lopputulos sama. Maalivahti Sami Lehtinen turhautti vaasalaishyökkääjät lukemin 3-1 ja 3-0. Lopullisen ratkaisun iski hymypoika Jouko Myrrä kolmannen koitoksen jatkoajalla.

Lahtelaisryhmä pystyi tiiviiseen puolustuspeliin myös KalPaa vastaan, vaikka Savon Sanomien mainoksessa olikin leuhkasti lupailtu Loksunokille kyytiä!. Kun kauden päätteeksi vuoden valmentajan pystillä palkitun Kari Elorannan taktiset kuviot purivat hyökkäyspäässäkin, vei Pelicans kuopiolaisten liigapaikan suoraan voitoin 3-0. Ottelut olivat tiukkoja (1-4, 3-1 ja 1-2), mutta lopputulos kuitenkin kiistattoman selvä.

Kaanien suurimpia sankareita oli luonnollisestikin maalivahti Lehtinen (97,1%), joka päästi koko pudotuspelien yhdeksässä ottelussa yhteensä vain kuusi maalia. Juhlituin pelaaja oli kuitenkin kolme voittomaalia tehnyt Myrrä, joka oli karsintavaiheen paras pistemies tehoilla 6+2. Tehokkain kuopiolainen oli Pekka Tirkkonen (3+3).

KalPan tie vei lopulta konkurssin myötä Suomi-sarjaan. Kyseessä olivat joka tapauksessa viimeiset todelliset karsinnat vuosikymmeneen.

1999-2000:

Pudotuspelit. Kärpät nousee, mutta Pelicanskin saa pitää paikkansa.

Pelicansin ensimmäinen liigakausi sujui kehnosti, joten Kärpille tarjoutui mahdollisuus paikata edelliskevään lipsahduksensa. Oululaisten riskejä oli minimoitu, sillä nyt runkosarjavoittaja pääsi mukaan suoraan karsintavaiheeseen. Eikä Kärpät tällä kertaa ryssinyt.

Sport taisteli minkä pystyi, mutta taipui suoraan kolmessa ottelussa. Raksilassa pelejä seurasi noin 7000 katsojaa, eikä ylimääräistä tilaa ollut Vaasassakaan 4366 ihmisen ympärillä. Pelicans puolestaan möyhensi tahollaan yllättäjä-Diskoksen maanrakoon luvuin 9-2, 2-6 ja 6-2. Yleisöä kauden harvat voitot eivät kuitenkaan pahemmin kiinnostaneet.

Koko liigahistoriassa vain KalPa oli tehnyt vähemmän maaleja kuin Pelicans kuluneella kaudella. Karsinnoissa lahtelaiset löysivät tehojaan, mutta se ei riittänyt Kärppien kaatamiseen. Kärpät anasti kotiedun Jaako Niskavaaran jatkoaikamaalilla, mutta puntit tasoittuivat pian.

Monessa oululaiskodissa kirottiin toisen ottelun jälkeen, että ei kai nyt taas – ja muualla ainakin hymyiltiin vienosti voittamattoman lauman takellellessa. Täpötäysi Raksilan halli sai nimittäin todistaa Pelicansin hurjan alun: lahtelaiset nappasivat avauserän nimiinsä maalein 0-4 ja voittivat matsin lopulta 1-5.

SM-liigan ja kärppäfanien huoli oli kuitenkin vahvasti ennenaikainen ja turha. Tiukkaa toki oli jatkossakin, sillä kolmannessa pelissä Kärpät teki ottelun ainokaisen vasta jatkoajalla Kristian Taubertin osuttua. Neljännessä kohtaamisessa Juhani Tammisen suojattien pää pysyi kylmänä ja 4-1-voitto siivitti pohjoisen pojat takaisin liigaan – yhdentoista vuoden tauon ja monen vastoinkäymisen jälkeen.

Lahtelaistenkaan ei lopulta tarvinnut surra kauaa putoamistaan. Pitkään selvillä ollut, mutta vaiettu asia varmistui yhdeksän päivää putoamisen jälkeen, kun liiga ilmoitti laajentuvansa 13 joukkueen suuruiseksi. Se siis antoi Pelicansin pitää paikkansa ja sulki samansa ovensa muilta seuroilta, jotta epätoivotuilta vahingoilta vältyttäisiin.

Tuo päätös merkitsi radikaaleinta muutosta suomalaisessa urheilumaailmassa vuosikymmeniin, sekä samalla myös perinteikkään jääkiekkomme ensimmäisen divisioonan kuolinsuudelmaa.

2008-2009:

Taistelupari Ässät-Sport.

Karsintojen paluu pitkän odotuksen ja epätietoisuuden jälkeen. Tulevaisuus kirjoitetaan nyt.





Kirjoittaja on Jatkoajan Mestis-toimituksen pölyinen ja puolivirallinen arkistohiiri, jonka vakaana aikomuksena on vielä joskus saattaa taannoin kirjoittamansa ja tässä tekstissä lainaamansa divarihistoriikki ajan tasalle ja entistäkin ehompaan uskoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle