Kaakkoisessa divisioonassa eniten pelanneilla joukkueilla on nyt kasassa 41 peliä ja kärkeen on kirinyt Atlanta Thrashers 43 pisteellä. Toisena olevalla Tampa Bayllä on tällä hetkellä neljä pistettä vähemmän, mutta Lightning on pelannut neljä peliä Atlantaa vähemmän. Näiden kahden joukkueen välillä nähdään keväällä kova taisto.
Yllätysjumboksi tipahtanut Washington Capitals on vain pisteen päässä koko konferenssin viimeisestä sijasta.
Seuraavassa yhteenvedot kaakkoisen divisioonan joukkueiden syyskaudesta:
Atlanta Thrashers - Kaasu pohjassa kohti pudotuspelejä
Synkistä tunnelmista kauteen lähtenyt Atlanta Thrashers on yllättänyt monet asiantuntijat hienolla syyskaudellaan. Joukkue johtaa tällä hetkellä Kaakkoista divisioonaa. Dany Heatleyn poissaolo ei ennakkoarvailuista poiketen ole näkynyt maalisarakkeessa, sillä Thrashers on takonut 41 ottelussa 121 maalia. Vain Detroit Red Wings on yltänyt kovempiin maalilukemiin tässä vaiheessa kautta. Thrashers on kuitenkin joutunut antamaan edelleen turhan paljon tasoitusta heikon puolustuksensa takia. Joukkuetta vastaan on tehty kolmanneksi eniten maaleja.
Hyökkäyspäässä ratkaisijoiksi ovat nousseet juuri ne miehet, joilta tehoja on odotettukin. Ilya Kovalchuk johtaa tällä hetkellä NHL:n pistepörssiä. Kovalchuck sekä ykkössentteri Marc Savard ovat molemmat yli 90 pisteen vauhdissa. Kapteeni Shawn McEachern on matkalla tilastollisesti uransa toisiksi parhaaseen kauteen ja Slava Kozlov puolestaan tehoilee liki 35 maalin ja 70 pisteen tahdilla. Myös joukkueen uudet hyökkääjät ovat onnistuneet hienosti. Steve Aubin voitti aloituksia hyvällä tahdilla ennen loukkaantumistaan. Roland Petrovicky on tehnyt jo 13 maalia ja on vahvasti plussalla tehotilastossa ja Randy Robitaille on tällä hetkellä 40 pisteen vauhdissa. Iloisin yllättäjä hyökkäyspäässä on ollut toista kokonaista kauttaan Atlantassa pelaava Jeff Cowan, joka tosin on juuri nyt sivussa aivotärähdyksen takia. Valmentaja Bob Hartley on pyrkinyt jakamaan taitoa tasaisesti useampaan ketjuun, ja samalla ärhäkkä Cowan on päässyt pelaamaan joukkueen ykkösketjussa. Tommi Santala sai pelata ensimmäiset 24 ottelua NHL:ssä, mutta hänet lähetettiin tehojen puuttuessa AHL:aan.
Thrashers on päästänyt omiin 126 maalia, joka on aivan liian paljon pudotuspelipaikasta taistelevalle joukkueelle. Puolustus on kärsinyt jälleen loukkaantumisista, viimeisimpänä vuoden vaihteessa jalkansa mursi joukkueen tehotilaston ykkösmies Andy Sutton. Sairastuvalla pitempiä ajanjaksoja ovat viettäneet mm. Yannick Tremblay, kesällä hankittu Ivan Majesky ja joulukuun alussa Nasvillesta Atlantaan siirtynyt Tomas Klouchek. Thrashers hankki joulukuun lopussa Columbusista 26-vuotiaan puolustajan Jean-Luc Grand-Pierren tuuraamaan loukkaantuneita. Ei huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kaberlen veljesten vanhin painos Frantisek on pelaamassa uransa parasta kautta. Mikäli tahti pysyy samana 30-vuotias tsekki lähestyy kauden lopussa puolustajalle kunnioitettavaa 50 pisteen rajapyykkiä.
Maalivahtiosaston ykkösnimenä syyskaudella jatkoi Pasi Nurminen. Tilastojen valossa suomalaisen on pelaamassa hyvin pitkälti samanlaista kautta kuin viime vuonna; päästettyjä maaleja selvästi alle kolmen per peli, torjuntaprosentti 90 paremmalla puolella ja voittoja tippuu tilille useammin kuin tappioita. Byron Dafoe on jäänyt selvästi kakkoseksi ja varaustilaisuuden alla Atlantaan siirtynyttä Jani Hurmetta ei kaukalossa nähty syyskaudella.
Thrashersillä on nyt ensimmäisen kerran lyhyen historiansa aikana hyvät mahdollisuudet yltää pudotuspeleihin. Joukkue on kuitenkin hävinnyt viimeiset neljä peliään ja tappioita on enää kaksi vähemmän kuin voittoja. Mikäli Tampa Bayn kone yskii jatkossakin, tällä tahdilla Thrashers on pudotuspeleissä. Jos taas Tampa kirii ohi divisioonan kärkipaikalle, nykytahti tiputtaisi Atlantan niukasti viivan alapuolelle. Kaikki on kuitenkin ikivanhan sanonnan mukaan omissa käsissä. Henkisellä puolella uutta nostetta voi tuoda esimerkiksi hyvät uutiset pelikaveri Dany Heatleyn toipumisesta.
Tampa Bay Lightning - Tässä jutussa etsimme maalintekijää
Tampan kulunut kausi on ollut todella kaksijakoinen. Tätä kirjoittaessa joukkueella on 37 ottelusta 39 pistettä, eli vain karvan yli piste per ottelu. Alkukaudesta homma toimi paremmin. 9 ensimmäisestä pelistä 15 pistettä. Sen jälkeen ovat maalihanat ehtyneet huolella. Taaksepäin on menty. Joukkueessa ei ole tapahtunut juuri mitään, eikä pelaajistossa ole ollut vaihdoksia. Lokakuun lopussa vain Sheldon Keefe napattiin waivers-listalta, Rangersista. Muut siirrot ovat tapahtuneet Tampan ja farmin välillä. Valmentaja John Tortorella luottaa pelaajiinsa, mutta se voi olla tyyntä myrskyn edellä. Spekulaatioita on jokaisen NHL-joukkueen kohdalla, niin myös Tampan. Tämän hetken ykkösnimi taitaa olla New York Islandersin puolustaja Roman Hamrlik. Tampa kaipaisi kiekollista, rutinoitunutta nuorehkoa pakkia siniviivalleen ylivoimaa pyörittämään. Parissa viime pelissä on ollut Islesin scoutti tarkkailemassa Tampan peliä. Tosin tämähän voi olla sattumaa tietysti.
Myös maalivahti Nikolai Khabibulin on useasti siirtohuhuissa, koska on välillä ollut valmentajan epäsuosiossa. Vaikka miestä huhutaan moneen joukkueeseen, ei häntä ole vielä siirretty mihinkään. Mies täyttää tänä vuonna 31 ja pääsee UFAksi ensi kesänä. Sopimus loppuu, mutta optio on seuraavasta kaudesta voimassa.
Tampa voi hankkia ehkä yhden puolustajan siirtorajan umpeutuessa, hyökkääjiin ei tarvitse panostaa. Maalivahtiosasto on myös kunnossa.
Maalivahdit ovat pelanneet mainiosti. Harvalla joukkueella on kaksi maalivahtia, joiden torjuntaprosentti on ollut lähes koko kauden yli 92. GAA:kin on Khabibulinilla 2.05 ja kakkosmaalivahti John Grahamella 1.80. Maalivahdit ovat olleet tällä kaudella joukkueen parhaita pelaajia ja pelaajiston selkäranka. Muista ei valitettavasti voi sanoa samaa.
Pakiston parhaita pisteiden valossa ovat olleet Dan Boyle ja Pavel Kubina. Molemmilla 13 pistettä, mikä on luvattoman vähän. Em. herrat johtavat joukkueen jääaikatilastoa, Boylella 23 minuuttia rikki ja Kubinalla 21 minuuttia.
Joukkue on pelannut vaisusti pitkään. Tällä hetkellä maaleja on yhteensä tehty 85, jolla pääsee Itäisen konferenssin sijalle 13, eli kolmanneksi viimeinen. Maalisuhde on sentään plussalla. Johtuen lähes pelkästään maalivahdeista, jotka ovat pitäneet tappio-otteluissa maalilukemat siedettävinä. Hyökkääjien pitäisi saada maalihanat auki, jotta otteluista tulisi voittoja useammin. Nyt viimeisen 10 pelin saldo on 3 voittoa, 5 tappiota ja 2 tasapeliä.
Hyökkääjien pisteykkönen on Martin St.Louis, 31 pistettä. Viime vuonna pisteitä tuli tasaisesti paljon enemmän, kaikilla. St.Louis kuitenkin johtaa koko NHL:n alivoimatilastoa yksin, 4 osumaa.
Hyökkääjät ovat kärsineet maalien puutteesta ja sitä myöten joukkue ei ole pystynyt kääntämään tiukkoja otteluita itselleen. Paikkoja on kyllä siunaantunut, pelityylikin auttaa sitä. Aktiivinen luistelu ja kiekonkarvaus jo hyökkäysalueella omalle joukkueelle avaa maalipaikkoja.
Jossain vaiheessa maaleja on pakko tulla.
Kevätkaudesta ei voi odottaa kuin parempaa. Potentiaali on edelleen mennä vaikka konferenssin finaaliin, mutta nykyisellä pelillä ei päästä edes pudotuspeleihin. Jos tahti ei nopeasti ala muuttumaan, voidaan jättää hyvästit pudotuspeleistä. Rutiinitason pitäisi nousta mahdollisimman nopeasti. Valmentajan vaihto ei auta, eikä oikein pelaajienkaan.
Porukka pitää vain saada hereille.
Floridassa ei aihetta juhliin
Floridan alkukaudessa ei suuremmin ole ollut hurraamista. Joukkue majailee
tällä hetkellä itäisen konferenssin alemmassa keskikastissa.
Toimitusjohtaja Rick Dudley kyllästyi joukkueen taaperrukseen ja antoi
potkut marraskuussa Mike Keenanille. Dudley itse otti vastaan joukkueen
valmentamisvastuun.
| Laajemmin Florida Panthersin joukkuekohtainen katsaus
[Lue lisää!] |
Ennen kuin kausi ehti pyörähtää käyntiin Florida aloitti varsinaisen
maalivahtiruletin. Jani Hurme ja Chris Mason saivat lähteä. Lopulta
Florida hommasi Roberto Luongon aisapariksi Steve Shieldsin. Joukkueen
maalivahdit ovat onnistuneet suhteellisen hyvin. Roberto Luongo on
pelannut yli 93 torjuntaprosentilla. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa
joukkueen puolustuksesta. Mike van Ryn ja Jay Bouwmeester ovat joukkueen
eniten jääaikaa saaneet puolustajat, mutta heidän lisäkseen puolustus ei
kovinkaan vakuuttavaa kuvaa ole itsestään tällä kaudella antanut.
Hyökkäyksessä iloisin yllätys on ollut Stephen Weiss, joka marraskuussa
nostettiin farmista NHL-miehistöön. Lisäksi Olli Jokinen on onnistunut
alkukaudella tekemään 23 pistettä. Tosin Ollin teholukema on seitsemän
pykälää pakkasella. Joukkueessa ei kuitenkaan mitään varmoja maalipyssyjä
ole tällä kaudella ollut, vaan Pantterit ovat pelanneet niukkamaalisia
otteluita.
Florida ei tule tällä kaudella nousemaan pudotuspelitaisteluun mukaan.
Joukkue tulleekin myymään kokeneempia pelaajia ennen siirtorajan
umpeutumista.
Paul Maurice-ajan loppu Carolinassa
Kauden puoliväliin mennessä pelin kulkiessa nihkeästi, saatiin myös eräs ajanjakso päättymään Carolinassa. Joukkuetta yhdeksän kautta ja joukkueen koko Carolinassa oloajan valmentanut Maurice sai lähteä ja tilalle otettiin ex-Islander-koutsi Peter Laviolette. Tätä aikaisemmin oli Jeff Daniels ilmoittanut naulaavansa hokkarit pukuhuoneen seinään ja sittemmin hänestä tehtiin valmennusta uudelleen järjestettäessä joukkueen apuvalmentaja. Play-off-vauhtiin ei uudet valmentajat ole joukkuetta saanut, jotain parannusta kuitenkin. Mauricen ajalta tilastot voitot ensin mainittuna 8/8/14 ja Lavioletten aikana 4/-/5.
Kevin Weekes on odotetusti kantanut päävastuun maalivahtipelistä. Neljällä nollapelillä ja .922 torjuntaprosentilla häntä ei voi joukkueen heikosta alkukaudesta syyttää. Alkukaudesta hankittu Jamie Storr ei ole pystynyt haastamaan Weekesiä realistiseen kamppailuun ykköstorjujan paikasta.
Jo ennen kauden alkua veikkasin puolustuksen olevan joukkueen paras pelin osa-alue. Joukkuetta vastaan on tehty sarjasijoitukseen nähden huomattavan vähän maaleja. Eniten jääaikaa puolustajista ovat saaneet Markov 24min/peli, Hill (23), Hedican (21), Wesley (20). Vielä kun on laittaa kolmanteen pariin Boughner ja Ward ei ole ihme, että 39 ottelussa omissa on kolissut ainoastaan 91 kertaa. Vertailuksi voidaan todeta, että tuo lukema on suurinpiirtein sama kuin Vancouverilla, Detroitilla, St.Louis'lla ja Dallasilla.
Heh, heh. 68 ja sillä siisti. Eipa tarvi kaukaa etsiä syytä menestymättömyyteen. YV liigan huonointa, parhaalla "pistenikkarilla" 20 pojoa, joukkueen toiseksi paras pistemies on 18 vuotias Staal. Ei näin. En ole ainuttakaan peliä nähnyt livenä, mutta tuntuu siltä että parempi niin, jottei tarvitse vaihtaa joukkuettaan. Alkaako Ameriikan Helmisellä ikä painaa vai onko tyventä myrskyn edellä. Tsekit pelaavat kuin Ilveksessä ja Erik Cole näyttänee ollen vain yhden kauden sensaatio. Mikäli halutaan tosissaan vielä taistella play-off-paikasta, olisi edellä mainittujen pelaajien kiireesti mietittävä minkä takia he kentällä kurvailevat. Maaleja voidaan tehdä peliä kohden myös enemmän kuin 0 ja 1.
43:sta jäljellä olevasta ottelusta pitäisi saada vähintään 50 pistettä. Etenkin kun uusi valmennusjohto ei ole saanut ainakaan vielä joukkuetta lentoon niin kovin hankalalta tehtävältä tuo Play-off-viivan saavuttaminen tuntuu. Iso ei pleijareille, joskin luultavasti mennee paremmin kuin viime vuonna.
Washingtonissa edetään "käsikirjoituksen mukaisesti"
Washingtonin kauden alkupuolisko meni pitkälti niin kuin ennen kauden alkua
ennakoitiin. Pääosin farmitasoinen puolustus sekä alakanttiin pelannut Olaf
Kölzig ovat taanneet vakiopaikan liigan pohjakerroksessa. Syyskauden
ainoiksi maininnan arvoisiksi tapahtumiksi voitaneenkin nostaa kapteeni
Steve Konowalchukin kauppaaminen Coloradoon sekä toista kautta
Washingtonissa valmentaneen Bruce Cassidyn potkut joulukuun alkupuolella.
Cassidy sai tehdä tilaa kakkosvalmentaja Glen Hanlonille, jonka tulo
joukkueen peräsimeen ei ole sanottavasti muuttanut menestystä. Huolimatta
heikosta alkukaudesta voidaan positiiviseksi piirteeksi laskea kuitenkin
organisaation nuorten pelaajien esiinmarssi: 2000-luvun ensimmäisen
kierroksen varauksista kaikki (Sutherby, Semin, Gordon, Eminger), lukuun
ottamatta viime kesänä varattua Eric Fehriä, kuuluvat joukkueen pelaavaan
kokoonpanoon.
Vanha sananlasku "määrä ei korvaa laatua" on todettu paikkansa pitäväksi
myös Capitals-puolustuksen kohdalla. Toimivaa puolustusryhmää ei ole
alkukauden aikana löytynyt, vaikka yhteensä kaksitoista puolustajaa on
käynyt taitojaan kokeilemassa. Sergei Goncharin ja Brendan Wittin olkapäitä
painaa liian suuri vastuu eikä Joel Kwiatkowskin, Jason Doigin ja Steve
Emingerin tasoisten puolustajien kuuluisi pelata NHL-tasolla kahtakymmentä
minuuttia per peli. Huolimatta yhdestä liigan huonoimmista
tehotilastolukemista, - 22, on Gonchar silti puolustuksen johtohahmo.
Venäläispuolustaja johtaa puolustajien piste- sekä syöttöpörssiä ja pelaa
keskimääräisesti eniten liigassa, n. 28 minuuttia per peli. Vuosien ajan on
Washingtonissa luetettu Olaf Kölzigin paikkaavan suurimman osan puolustuksen
virheistä. Kuluvalla kaudella Kölzig on kuitenkin pelannut puolustuksensa
tasolla eli heikosti. Lähes jokaisessa ottelussa omiin on mennyt vähintään
yksi "helppo", ja harvassa ovat ne pelit, joissa Olie olisi voittanut
pisteet joukkueelle "seisomalla päällään". Tästä huolimatta Kölzig on
pelannut suurimman osan otteluista, vaikkakin vuoden lopulla Hanlon on
etenkin peräkkäisinä päivinä pelatuissa otteluissa käyttänyt toisessa
ottelussa Maxime Ouellettia torjuntavuorossa.
Hyökkäyksessä johtotähtenä on häärinyt loistokautta pelaava Robert Lang,
joka on kiikkunut koko kauden liigan pistepörssin kärjessä huolimatta muun
joukkueen heikoista esityksistä. Langin lisäksi alkukauteensa tyytyväisiä
voivat olla Matt Pettinger sekä Dainius Zubrus, joista jälkimmäinen nousi
loppuvuodesta ennen loukkaantumistaan joukkueen parhaimmaksi kahdensuunnan
sentteriksi. Jaromir Jagr ei vieläkään ole noussut Penguins-aikojensa
loistoon, mutta on silti kauden edetessä pelannut Caps-aikakautensa parasta
peliään. Suurimpia pettymyksiä ovat olleet kolmosketjun sentteri Jeff
Halpern ja laituri Mike Grier sekä Caps-ikoni Peter Bondra. Kaksi
ensimmäistä eivät ole vakuuttaneet otteillaan kummassakaan päässä kaukaloa,
kun taas Bondrasta näyttää tulleen ylipalkattu ylivoimapistespesialisti.
Viisitoista pistettä pudotuspelipaikasta perässä oleva Caps tuskin jatkaa
pelejään runkosarjan jälkeen. Irvileuka voisi jopa väittää, että joukkue ei
haluakaan päästä pudotuspeleihin vaan että kauden "tavoitteena" tässä
vaiheessa on säästää mahdollisimman paljon palkkakuluissa ja saada heikolla
menestyksellä haluttu ykkösvarausoikeus ensi kesäksi. Mikäli organisaatiossa
aiotaan aloittaa joukkueen uudelleenrakentaminen, on kannattavampaa olla
reilusti huono kuin keskinkertainen. Tätä teoriaa tukee täysin
joukkueenjohdon toimettomuus pelaajamarkkinoilla huutavasta pakkipulasta
huolimatta. Koska joukkueen uudelleenrakennus näyttää todennäköiseltä,
tultaneenkin viimeistään maaliskuussa näkemään Capitals-pelaajien
loppuunmyynti, jossa eroon pyritään pääsemään kokeneista ja
suuripalkkaisista veteraaneista ja tilalle halutaan varausvuoroja sekä
lupaavia nuoria pelaajia. Tämä kaupankäynti tosin edellyttäisi sitä, että
Bondra, Kölzig sekä muut potentiaaliset "kauppatavarat" parantaisivat
otteitaan nykyisestään.
