Kärpät-Tappara - Kauden odotettu kliimaksi

LIIGA / Artikkeli
Molempien maalien edessä on tarjolla makuupaikkoja.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net
Liiga-kausi 2013-14 saa todellisen huipennuksen, kun koko kauden ajan kahtena suurimpana mestarisuosikkina toimineet Kärpät ja Tappara selvittävät välinsä panoksena Kanada-malja ja Suomen mestaruus.

Joukkueet ovat kulkeneet tähän pisteeseen päästäkseen hieman erilaiset polut pudotuspelien osalta.

Kärpät lähetti HPK:n laulukuoroon suoraan neljässä ottelussa. Lappeenrannan SaiPa puolestaan joutui tyytymään taistoon himmeimmästä mitalista, kun Kärpät eteni finaaliin viiden välierän jälkeen.

Tappara tarvitsi puolivälierissä Pelicansia vastaan kuusi kamppailua, kun taas välierissä Lukko ei taipunut tamperelaisten käsittelyssä kuin vasta ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa.

Jatkoajan toimitus nosti pöydälle viisi teemaa liittyen tulevaan finaalisarjaan.

Lähtökohtia tulevaan sarjaan pohtivat Jatkoajan Oulun-toimituksen Pekka Mankila sekä Tampereen-toimituksen Tuomas Härkönen.

1. Finaaleissa ovat vastakkain runkosarjassa kaksi vähiten maaleja päästänyttä joukkuetta. Lisäksi nämä joukkueet ovat ainoina kahdeksan parhaan joukkoon selvinneistä joukkueista päästäneet pudotuspeleissä alle kaksi maalia yhtä pelattua ottelua kohden. Vanha sanonta pitää siis paikkaansa tämän kevään osalta. Puolustus voittaa mestaruuksia.

Mankila: Kärppien puolustus toimi jo runkosarjassa varsin hienosti, ja siinä olikin yksi suurista syistä oululaisjoukkueen runkosarjan voittoon. Kärppiä vastaan tehtiin 60 runkosarjan pelissä 1,77 maalia yhtä peliä kohden.

Pudotuspeleissä Kärppien viisikkopuolustus on kuitenkin ottanut vielä monta harppausta eteenpäin. Tekeminen on monin puolin vielä terävämpää, ja pelaajat blokkaavat enemmän laukauksia, joka osaltaan helpottaa maalivahdin työskentelyä.

Puolivälierissä Kärppien viisikkopuolustus oli lähes naurettavan korkeaa tasoa ja sen puolustuspään dominointi vei riisui HPK:n hyökkäyspään aseista lähes täydellisesti. SaiPaa vastaan välierissä puolustus piti kyllä, mutta aivan vastaavaa dominointia ei todistettu. SaiPa sai jo luotua ylivoimahyökkäyksiä ja maaleja aivan eri malliin kuin HPK.

Kärpille on tehty pudotuspeleissä ainoastaan 1,11 maalia pelattua ottelua kohden. Se on uskomaton lukema, ja sen edessä voi huoletta nostaa hattuaan päästä kunnioituksen merkiksi.

Kärpät ei tingi finaaleissa yhtään puolustuspelistä, päinvastoin. Mikäli Kärpät jotenkin onnistuu vielä edelleen parantamaan puolustuspelinsä laatua, se tietää paljon harmaita hiuksia Tapparan hyökkäysarsenaalille.

Härkönen: Toisaalta Tapparan vahvuus on ollut myös juurikin puolustuksessa, ja viisikkopuolustaminen keskialueella on muodostunut joukkueen tavaramerkiksi tällä kaudella. Hakametsässä ei Tapparalle ole koko kauden aikana kovin montaa kertaa tehty kolmea maalia tai enempää.

Koen, että puolustuspelaamisen laatu ei tätä finaalisarjaa ratkaise, se on molemmilla huippuluokkaa. Ehkä kysymys kääntyy enemmänkin niin päin, kumpi pystyy luomaan enemmän laadukkaampia tekopaikkoja vastustajan puolustuksen keskelle. Tappara-Lukko-sarja osoitti, että pitkiä pudotuspelisarjoja harvoin voitetaan selvästi vähemmällä kiekonhallinnalla. Tapparan on pystyttävä vastamaan Kärppien kiekolliseen peliin ja nimenomaan pyrittävä kiekkokontrolliin, mikäli se halajaa mestaruutta juhlia.

2. Kärpät on tarvinnut tähän pisteeseen päästäkseen yhdeksän pudotuspeliottelua, kun Tapparan vastaava määrä on 13. Kuinka paljon eriävät rasituksen määrät vaikuttavat voimasuhteisiin, vai vaikuttavatko ollenkaan?

Mankila: Uskon, että vähemmän mitä lähtökohtaisesti voisi luulla.

Joukkueiden rasituksen määrät ovat hieman eriävät, mutta tilanne ei ole läheskään yhtä absurdi kuin esimerkiksi SaiPalla välierien alla.

SaiPa pelasi seitsemännen puolivälierän maanantai-iltana, ja noin 48 tunnin päästä oli edessä ensimmäinen välierä.

Tappara sai välieränsä poikki lauantaina, joten se on sentään saanut kaksi täyttä päivää vetää henkeä ennen finaalien avausta.

Tämä tilanne voi, varsinkin sarjan alussa, olla jopa Tapparan etu. Kärpillä edelsi puolivälierien ja välierien avausotteluita pidempi tauko peleistä. Molempiin otteluihin Kärpät sai huonon alun, mutta onnistui kuitenkin nousemaan voittoon.

Tapparalle sopisi varmasti tuo enemmän kuin hyvin.

Härkönen: Mielestäni vastaus tähän on kaksijakoinen, sillä kyse on niin henkisestä kuin fyysisestä puolesta. Jukka Rautakorpi on toki yksi Suomen parhaita kiekkovalmentajia, kun puhutaan kuntopuolen harjoittelusta.

Näin ollen uskon, että Tappara ei kaadu isompaan pelattujen otteluiden määrään. Rautakorpi puhuu usein myös joukkueen kasvuprosessista, ja siltä osin pitkäksi venynyt Lukko-sarja voi parhaimmillaan olla joukkueelle etu. Lukko pisti Tapparan todella lujille, joka sai tamperelaiset miettimään, että jatkuuko matka finaaleihin ollenkaan.

Se, että Tappara kuitenkin kesti ennakkosuosikkina ja kiekollisesti hallitsevana joukkueena tuossa sarjassa paineet, kasvatti todennäköisesti joukkuetta. SaiPakin pisti Kärpät näennäisesti koville, mutta jatkoon meno ei oululaisilla todellisuudessa ollut missään vaiheessa uhattuna.

Tapparan on pystyttävä vastaavasti horjuttamaan Kärppien tähän asti vankkumatonta uskoa siihen, että heitä ei voi kukaan pysäyttää tiellään mestaruuteen. Jos se Tapparalta onnistuu, kevenee oma jalkakin varmasti siinä samalla.

Mutta mikäli Kärpät saa pidettyä henkisen yliotteen, voi siinä tapauksessa Tapparan enemmät pelit alkaa painaa enemmän ja sarjasta muodostua Kärppien selkeää voittokulkua.

3. Isoissa peleissä tarvitaan kokemusta, näkemystä ja johtajuutta. Ketkä pelaajat pystyvät näitä tarjoamaan, ja mikä on heidän merkityksensä joukkueen menestymismahdollisuuksille?

Mankila: Lasse Kukkonen on ollut Kärppien joukkueen herra ja hidalgo läpi kauden. Hänen merkitystään Kärppien uudessa tulemisessa ei voi yliarvioida.

Puolustaja taistelee ja blokkaa kiekkoja äärettömän esimerkillisesti joka ikinen ilta. Todellinen johtaja johtaa aina joukkojaan omalla esimerkillään. Kun Kukkonen painii ensin lähes jokaisen pelaajan kanssa, peittää pari kovaa lyöntilaukausta ja käy jopa iskemässä ylivoimaneliön keskeltä maalin, kuka pelaaja Kärpistä viitsisi olla seuraamatta häntä?

Ei kukaan.

Mika Pyörälä oli runkosarjassa tasaisen hyvä, mutta suurin loisto jäi kuitenkin vielä uupumaan. HPK-sarjan alku meni vielä hieman samoissa merkeissä. Neljännessä puolivälierissä hyökkääjän lavasta syntyneet kaksi maalia kuitenkin avasivat sen kuuluisan ketsuppipullon.

SaiPaa vastaan hyökkääjä osui myös kahdesti, mutta määrää tärkeämpää oli maalien merkitys.

Kärpät oli sarjan kannalta tärkeässä neljännessä välierässä viisi minuuttia ennen loppua 2−1 tappiolla. Tilanne oli oululaisten näkövinkkelistä tukala, mutta hädän hetkellä Pyörälä runnoi väkisin tasoituksen.

Viidennessä välierässä Pyörälä vastasi jatkoerämaalista, joka vei Kärpät finaaliin.

Molemmat maalit syntyivät siis hetkinä, jolloin tarvittiin suurinta mahdollista vastuunkantoa. 

Härkönen: Tapparalta puolustuksen johtajaksi voitaneen nostaa Kukkosen vertailukohdaksi Markus Kankaanperä. Kankaanperä tekee oikeita asioita kentän molemmissa päissä illasta toiseen. Nick Bailen toisaalta on erittäin tärkeä kirvesrinnoille ylivoimassa, mutta hänen heikkoutensa pienenä miehenä nousevat esiin puolustuspäässä.

Ville Niemisen merkitys mentaalisesti on Tapparalle todella suuri, mutta odotan häneltä korkeintaan yksittäisen pelin kannalta merkittävää tööttiä tai maalia. 

Suurimmat odotukset lataan hyökkäyksen osalta ehdottomasti ketjulle Pekka Jormakka−Jan-Mikael Järvinen−Olli Palola, jonka himmentyminen finaaleissa tarkoittaisi sitä, että Kärpät veisi Suomen mestaruuden helposti. Kyseisen ketjun on pystyttävä vielä parantamaan, vyörytettävä pitkiä hyökkäyksiä ja pörräämällä kulmissa aiheuttava rangaistuksia Kärpille. Jos tämä Tapparan vaarallisin ketjukoostumus hoitaa tonttinsa, muista ketjuista löytyy ehkä riittävästi tukea, jotta Tappara voi todella haastaa Kärpät.

4. Yksi tulevan finaalisarjan taistelupareista taistellaan joukkueiden veräjänvartijoiden välillä. Mikä on joukkueiden maalivahtien iskukyky tällä hetkellä? Voiko tällä osastolla syntyä ratkaisu suuntaan tai toiseen koko sarjan kohtaloa ajatellen?

Mankila: Kärppien maalia jokaisessa pudotuspeliottelussa vartioinut Tomi Karhunen on tällä hetkellä Liigan kuumin maalivahti. Tulevat finaalit ovat Karhusen tähänastisen uran suurimmat ottelut. Tämä ei tarkoita, ettei maalivahdilla olisi kokemusta tiukoista paikoista. Karhunen on 24-vuotiaaksi maalivahdiksi nähnyt maailmaa todella paljon. Hän on pelannut OHL-liigaa, joka ei todellakaan ole mikään pilipalisarja. Hän on ollut mukana Slovakian liigan finaaleissa, sekä hän on torjunut Kärppien A-nuoret Suomen mestaruuteen. Uskon, että Karhunen kestää myös näiden finaalien aiheuttamat painetilat.

Kärppien joukkueen kannalta ajateltuna sen maalivahtitilanne on sanalla sanoen ihanteellinen. Jos jostain syystä Karhunen halutaan tai joudutaan vaihtamaan maalinsa suulta, voi Kärpät nakata Jussi Rynnäksen maalille. Hänen erinomaisuutensa maalivahtina tietävät kaikki, jotka seurasivat Liigaa tällä kaudella jo ennen joulua.

Härkönen: Tappara on laskenut jälleen maalivahtipelinsä täysin yhden kortin varaan. Muistissa on vielä viime kevään finaalit ja kaikki tietävät Juha Metsolan pelaavan reilusti ulkona maalistaan. Kärpillä on mielestäni riittävästi huipputaitoa käyttää tuota hyväkseen.

Metsola on toistaiseksi hoitanut tonttinsa, ja vaikka raumalaiskannattajisto yritti mennä välieräsarjan päätöspelissäkin hänen ihonsa alle, piti hän pintansa. Siitä huolimatta maalivahtipeli on niitä osa-alueita, joissa Kärppien voi nähdä olevan parempi. Andy Chiodo on profiloitunut täysin varamaalivahdiksi ja olisi todella suuri yllätys, jos häntä nähtäisiin maalissa muussa tapauksessa kuin Metsolan mahdollisen loukkaantumisen sattuessa.

5. Usein puhutaan kotiedun merkityksestä pudotuspeleissä. Onko sillä tässä sarjassa merkitystä? Kuinka pelin luonne muuttuu, kun mennään kaukalosta toiseen?

Mankila: Tässä sarjassa kotiedun merkitystä sen usein ymmärretyssä muodossa en pidä kovinkaan merkittävänä. Siis että toinen joukkue saisi kotiyleisöstään valtaisan virtapiikin, joka tekisi siitä lähes voittamattoman.

Kärpät on hävinnyt tällä kaudella kotonaan vain kahdesti varsinaisella peliajalla. Se on toki tilasto, jota ei voi missään tapauksessa jättää huomioimatta.

Siitä huolimatta pudotuspeleissä tämä etu kutistuu selkeästi. Mielestäni Tapparalle kotijoukkueena toimimisesta on jopa suurempi etu.

Hakametsän jäähallin jäätä on vuosikaudet haukuttu pelaajien toimesta varsin kehnonpuoleiseksi. Syksyllä Tapparan kotikentällä pelatun kamppailun jälkeen totesi puolustaja Ari Vallin Oulun Kärppien kotisivujen raportissa seuraavasti:

− Pelimme tuntui nihkeältä, jää oli raskas pelata. Emme saaneet hyökkäyksiä millään avatuksi toisessa erässä.

Nähtäväksi siis jää, ovatko Hakametsän huoltomiehet onnistuneet taikomaan jään finaalien kunniaksi vähemmän nihkeäksi.

Tosiasia on, että huonolla jäällä maalimäärät romahtavat ja kiekollinen peli kärsii. Ja kaikki me tiedämme, että Kärppien peli perustuu hyvin vahvaan kiekollisuuteen.

Härkönen: Tappara-Lukko-välieräsarjassa kotiedulla ei tuntunut olevan paljoakaan merkitystä. Kaikella kunnioituksella oululaisia kiekkofaneja kohtaan, en usko heidän saavan aikaan aivan yhtä hurjaa meininkiä kuin mitä viime vuoden finaaleissa Porissa nähtiin.

Lukko-fanit pitivät seitsemännessä välieräpelissä enemmän meteliä Tampereella kuin kotiyleisö. Kummankin kaupungin fanit ovat tottuneet menestykseen, vaikka hiljaisempiakin aikoja on nähty. Tuskin kumpikaan paikkakunta on tässä vaiheessa vielä erityisen sekaisin. Minulla on tunne, että kuuluisa kuudes kenttäpelaaja ei ratkaise tätä finaalisarjaa.

Arvio finaalisarjan lopputuloksesta: Kärpät on Tapparaa edellä lähes jokaisella pelin osa-alueella. Tasapeli joukkueiden välille voidaan julistaa puolustuspelissä. Pieni etu Tapparalle annetaan päävalmentajan enemmän kokemuksen ansiosta. Nämä kaikki palikat yhteenlaskettuna, Kärpät voittaa Suomen mestaruuden voiton 4−2.

» Lähetä palautetta toimitukselle