Kärppien pelaaja-arvostelut 2013-14

LIIGA / Artikkeli
Kärpät palasi kultakantaan kuuden vuoden tauon jälkeen.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net
Kärpille kausi 2013-14 oli upea. Runkosarjassa joukkue teki uuden piste-ennätyksen sekä uuden voittoputkiennätyksen. Nuo ennätykset eivät olleet kuitenkaan mitään himoitun Kanada-maljan voittoon verrattuna.

Kärppien runkosarja alkoi takerellen. Lokakuussa pelatusta Ässät-kotiottelusta alkoi kuitenkin 17 ottelun mittainen voittoputki, ja sen jälkeen Kärpät jyräsi kovaa vauhtia kohti runkosarjan voittoa ja pudotuspelejä.

Pudotuspelien avauskierroksella Kärpät pudotti HPK:n jatkosta suoraan neljässä ottelussa. Välierissä SaiPa antoi jo hieman tiukemman vastuksen, kun oululaisjoukkue eteni finaaleihin Tapparaa vastaan viiden pelatun välieräottelun jälkeen.

Kevään finaaleista muodostui todellinen klassikko. Kärpät oli tappiolla jo lukemin 3−1. Osa ehti jo julistaa kolmannen tappion olleen Kärpille kuolemaksi, mutta joukkue osoitti todellista luonnetta ja kampesi itsensä tukalasta tilanteesta mestariksi.

Pelaajat on arvioitu asteikolla 1-5. Arvioon vaikutti myös se, kuinka pelaaja kykeni täyttämään häneen kohdistuneet ennakko-odotukset.

Maalivahdit

Jussi Rynnäs

Toronton Maple Leafsin organisaatiosta Ouluun muuttanut Rynnäs oli häikäisevän varma torjuja syyskaudella. Loukkaantuminen ja lapsen syntymä veivät Rynnäksen hetkeksi pois kaukalosta. Se avasi Tomi Karhuselle paikan ottaa pelaavan maalivahdin rooli, eikä Karhunen sitä enää porilaiselle takaisin luovuttanut. Rynnäksellä on sopimus ensi kaudesta Kärppien kanssa.

Tomi Karhunen

Kärppien kakkosmaalivahdiksi suunniteltu Karhunen sai keväällä mahdollisuuden ja hän käytti sen. Kun Rynnäkselle syntyi jälkikasvua, tuuraaja Karhunen nousi uudelle tasolle ja Kärpille syntyi uusi tähtimaalivahti. Karhunen loisti kevään pudotuspeleissä ja oli ratkaisevan tärkeä palanen Kärppien mestaruudessa. Seitsemännen pelin jatkoerässä tehty Olli Palolan avopaikan pelastus oli kevään tuhkimotarinan kruunu.

Puolustajat

Lasse Kukkonen

Kapteeni palasi pitkältä reissulta kotiin ja otti välittömästi joukkueen sekä koko sarjan haltuunsa vastaansanomattomalla tavalla. Kukkonen pelasi esimerkillisellä työmoraalilla illasta toiseen ja iski runkosarjassa peräti 12 maalia, mikä on hänen uransa uusi ennätys. Palkittiin Liigan kauden parhaana puolustajana.

Mikko Niemelä

Niemelä taisteli läpi kauden viimeisestä pelaavan puolustajan paikasta yhdessä Vladimir Emingerin kanssa. Edelleen uransa avausmaalia miesten peleissä jahtaava Niemelä pelasi kauden parhaat pelinsä finaaleissa, kun taas runkosarjassa pelaaminen oli varsin heikkoa.

Adam Masuhr

Saapui siirtoikkunan umpeutumisen kynnyksellä Kärppien puolustuspään täsmävahvistukseksi. Vaikka hänestä ei odotettukaan supertähteä, niin silti Masuhrin suoritus jätti toivomisen varaa. Puolustaja käytti ahkerasti kovaa lyöntilaukaustaan hyökkäyspäässä, mutta tehottomasti. Kiekot löysivät liian harvoin tietään maalia kohti. Ruotsalainen solmi kahden vuoden jatkosopimuksen Kärppien kanssa.

Ville Pokka

Pokka aloitti kautensa hyvin, mutta hyytyi joulun tienoilla. Nousi kevään pudotuspeleissä todellisen tähtipuolustajan rooliin. Jäi kalkkiviivoilla rannalle Minskin MM-kisakoneesta, mikä herätti keskustelua. Puolustaja solmi kolmen vuoden mittaisen tulokassopimuksen New York Islandersin kanssa, mutta jatkaminen Kärpissä ei siitä huolimatta ole vielä poissuljettu vaihtoehto.

Atte Ohtamaa

Ohtamaa pelasi jälleen perusvarman kauden. Ei ole ikinä häikäissyt hyökkäyspäässä, kuten ei myöskään kaudella 2013−14. Oman pään puolustuspelissä Ohtamaa oli erittäin luotettava ja kovaa taisteleva maalinedusluuta. Nivalalainen siirtyy ensi kaudeksi pelaamaan KHL:ää Jokereihin.

Ari Vallin

Vallinin hankinta kesällä 2013 yllätti monet. Hänestä odotettiin lähinnä  syvyyspuolustajaa. Kausi oli puolustajalle vaikea. Usein näytti siltä, ettei Vallinin vauhti kaukalossa enää riitä. Pystyi kuitenkin kokemuksensa turvin rimaa hipoen suoriutumaan riittävän hyvin.

Mikko Lehtonen

Lehtosen kausi oli loukkaantumisten värittämä. Aloitti kautensa erittäin terävästi ja vaikutti, että jääliläinen olisi tekemässä paluuta Liigan puolustajaeliittiin. Kevät meni täysin plörinäksi loukkaantumisten takia, eikä Lehtonen pelannut pudotuspeleissä yhtään ottelua. Uran jatko auki.

Vladimir Eminger

Eminger pelasi kaksijakoisen kauden. Välillä tšekki pelasi mukiinmenevää kahden suunnan peliä, kun taas välillä oli virhealtis, varsinkin omassa päässä. Suoritusta pudotuspeleissä tosin haittasi polvivamma. Jatkaa myös ensi kaudella Kärpissä, mutta nyt nähtyä suuremman roolin saaminen ei ole kovin todennäköistä.

Hyökkääjät

Mika Pyörälä

Palasi Kukkosen tavoin pitkältä reissulta kotiin. Runkosarjassa oli ajoittain hieman näkymättömämpi, mutta välierissä pääsi todelliselle huipputasolleen. Loistavasti sujuneiden välieräotteluiden jälkeen finaalit olivat hieman heikompaa pyörälää. Tuloksena oli tehotilastoon lukema -4 sekä nolla tasakentällisin tehtyä maalia. Toi kuitenkin aina kentälle oman tasapainottavan elementin.

Jari Viuhkola

Viuhkolan kausi alkoi hyvin. Peli kulki Toni Kähkösen ja Pyörälän keskellä, mutta marraskuussa syntynyt polvivamma haittasi liikaa kevään peleissä. Kausi päättyi kokoonpanon ulkopuolella. Viuhkola kävi toukokuun loppupuolella polvileikkauksessa. Uran jatko on vielä avoinna.

Toni Kähkönen

19 maalin sesongin jälkeen odotukset olivat Kähkösen kohdalla korkealla. Ne odotukset eivät täyttyneet. Hyvää taistelua ja työntekoa ottelusta toiseen, mutta Kähkösellä on rahkeita huomattavasti nähtyä parempaan. Hyökkääjä pelaa ensi kaudella SHL:ssä Leksandin joukkueessa.

Esa Pirnes

Pirnes oli Kärppien toinen kevään täsmävahvistus. Osa epäili Pirneksen hankintaa, mutta hyökkääjä hiljensi epäilijät nopeasti. Pirnes otti pelipaikan ykköskentällisen keskeltä, mikä pudotti kärppälegenda Viuhkolan pois kokoonpanosta. Sopimus loppui kevääseen, ja miehen tulevaisuus on vielä auki.

Ivan Huml

Pelasi jälleen kerran hienon, noin 50 tehopisteen runkosarjan. Hölmöilyiden määrä jäi koko kaudella yhteen, kun hän potkaisi Raumalla pelatussa ottelussa Lukon pelaajaa. Pudotuspeleissä auttoi Kärppiä tärkeillä tehopisteillä ja pysyi pois jäähyaitiosta. Iski kuudennen finaalin voittomaalin. Erittäin muhkean pudotuspeliparran kasvattanut tšekki jatkaa ainakin vielä kaksi tulevaa kautta Kärpissä.

Juhamatti Aaltonen

Yksinkertaisesti sanottuna pelasi täysin väärässä sarjassa. Runkosarjassa ei aina syttynyt pelaamaan parhaalla tasollaan sekä kärsi hieman erinäisistä vammoista. Pudotuspeleissä nousi siihen asemaan, mitä häneltä odotettiinkin. Kauden kruunasi voittomaali seitsemännen finaalin jatkoerässä.

Ben Maxwell

Monen vuoden odotuksen jälkeen tullista tuotiin kauan odotettu huippuluokan ykkösentteri. Maxwell oli hyvä läpi kauden ja iski mukavan määrän tehopisteitä Humlin ja Aaltosen keskellä. Kyynärpäävamma haittasi keväällä pelaamista, eikä kanukki päässyt enää aivan parhaalle tasolleen. Maxwell siirtyy ensi kaudeksi KHL:ään.

Joonas Donskoi

Osa piti Donskoita ennen kauden alkua jo hieman menetettynä lupauksena. Onnistui Lauri Marjamäen vaativassa valmennuksessa löytämään oman pelillisen identiteettinsä. Pelasi uransa parhaan kauden miesten tasolla. Noususuhdanteen voi odottaa jatkuvan myös ensi kaudella.

Joonas Kemppainen

Aiemmilla kausilla erinomaisena puolustavana hyökkääjänä tunnetuksi tullut Kemppainen koki melkoisen muodonmuutoksen, kun uudessa valmennuksessa hänestä kuoriutui myös maalintekijä – tuloksena oma runkosarjan maaliennätys 17 täysosumalla, eikä maaleista yksikään ollut ylivoimamaali. Johti erinomaisesti Kärppien tasapainoisinta kentällistä.

Julius Junttila

Junttila jäi alkukaudesta väliinputoajaksi, joka vietti otteluita katsomon puolella. Hyökkääjä onnistui kuitenkin nostamaan tasoaan selkeästi, kun kausi vanheni ja vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa. Iski loppujen lopuksi 19 maalia runkosarjassa, mikä on hänen uusi ennätyksensä. Oli tärkeä palanen Kärppien erinomaisessa kolmoskentällisessä.

Mikko Alikoski

Alikosken hankinta aiheutti paljon parranpärinää toreilla, mutta ikitaistelija näytti, että oli pelipaikan arvoinen. Taisteli ja uhrautui hienosti joukkueelle. Osoitti maaliskuussa todellista itsesuojeluvaiston puutetta, kun kävi hakemassa Pelicansin Ilkka Pikkaraisen tappeluun.

Juho Keränen

Pelasi kauden totutulla tasollaan, eikä ottanut harppauksia eteenpäin pelaajana, mutta ei taantunutkaan. Keränen ei taklannut enää yhtä hanakasti kuin menneinä kausina. Siinä oli yksi syy, miksi Keränen istui runkosarjassa ensimmäistä kertaa Liiga-urallaan alle 30 minuuttia jäähyaition puolella. Jatkaa Kärpissä myös ensi kaudella.

Simon Suoranta

Suoranta toi Kärppien peliin enemmän laitojen ryminää ja taklauksia kuin kiekollista osaamista. Muodosti runkosarjassa yhdessä Keräsen ja Alikosken kanssa Kärppien telaketjuosaston, mutta kauden ratkaisupeleissä Suoranta joutui olemaan katsomon puolella. 

Joonas Komulainen

Komulaisella oli syksyllä vaikeuksia mahtua Kärppien kokoonpanoon. Kävi välillä hakemassa KalPastakin pelituntumaa. Pääsi keväällä useammin pelaavaan kokoonpanoon ja pystyi nostamaan omaa tasoaan. Suuremmat kehitysaskeleet jäivät kuitenkin ottamatta. Jatkaa Kärpissä myös ensi kaudella.

Saku Mäenalanen

Mäenalanen aloitti kautensa Kärpissä ja hän pelasi ihan kelvollisesti, mutta syksyn aikana hän siirtyi kuitenkin lainalle Jokipoikiin. Vuodenvaihteessa hyökkääjä voitti nuorten maailmanmestaruuden ja turnauksen maalikuninkuuden, joka poiki jälleen näyttöpaikan Oulussa. Vaipui täysin pimentoon eikä pelannut loppukaudella enää peliäkään Liigaa. Pelipaikka ensi kauden pelaavassa kokoonpanossa on mahdollinen, mutta ei missään tapauksessa varma.

David Kveton

Tšekki osoittautui tyhjäksi arvaksi ja sai pakata nopeasti kamppeensa. Ei löytänyt missään vaiheessa pienintäkään punaista lankaa pelaamiseensa, eikä sopeutunut suomalaiseen pelitapaan.

 

» Lähetä palautetta toimitukselle