Vaikka Leafs ei olekaan viime kauden tapaan itäisen konferessin kärjessä, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että joukkue olisi viimekautista huonompi. Tälle kaudelle tavoitteena ei edes ollut olla runkosarjan tai konferenssinsa paras joukkue. Ainoa mikä ratkaisee on menestys kevään play-off-sodassa. Kesällä hankitut kovat veteraanit Gary Roberts, Shayne Corson ja Dave Manson ovat valmentaja Pat Quinnin kaavailuissa tärkeässä roolissa kun ”tosipelit” alkavat. Ailahtelevat otteet runkosarjassa eivät tunnu haittaavan Quinnia.
Kahtena viime kautena Leafsin tie pudotuspelikilpailussa on katkennut liian varhain. Suurena syynä pidettiin liian pehmeää kokoonpanoa. Nyt tätä asiaa on pyritty korjaamaan. Joukkueeseen on hankittu ”oikeaa asennetta” omaavia pelaajia, kuten: Corson, Roberts, Bryan McCabe ja viime kauden lopussa tullut Darcy Tucker. Näiden pelaajien tulon myötä Leafs on kuitenkin menettänyt taitoa. Mike Johnson, Dmitri Khristish ja Alexander Karpovtsev olivat enemmän kiekollisen pelin taitajia. Taitoa joukkueesta löytyy kuitenkin edelleen. Kapteeni Mats Sundin on edelleen yksi NHL:n parhaista senttereistä ja venäläinen sniperi Sergei Berezin on taas lähes kolmenkymmenen maalin vauhdissa. Ennen All Stars-ottelua Quinn laittoi miehet samaan kenttään kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen. Kenttä Berezin – Sundin – Thomas oli hyvä Carolinaa vastaan, mutta kahta päivää myöhemmin Washingtonissa sen tehot eivät riittäneet voittoon asti. Hyvin Sundinin ja Thomasin kentässä pelannut ruotsalainen Jonas Höglund siirettiin kakkoskenttään Korolevin ja Corsonin rinnalle. Se ei miestä haitannut ja Höglund teki maalin sekä Carolinaa että Washingtonia vastaan. Ihmetyttää että Canadiens päästi miehen menemään. Tällä kaudella on kasassa jo 17 maalia.
Jotain Maple Leafsin kokoonpanon tasoittumisesta kertoo se, että seitsemän pelaajaa on yli 10 maalin. Näistä kuudella on hyvät mahdollisuudet rikkoa 20 maalin raja kauden loppuun mennessä. Tappelijana tunnetuksi tullut Tie Domi on yksi näistä kymmenen maalin miehistä. Uran aiempi maaliennätys 11 on kaudelta 1996-97. Nyt Domilla on vielä 30 ottelua aikaa parantaa tehojaan. Toinen ”outo” asia Leafsin tilastoissa on se että Domi ei ole joukkueen jäähykärki. Canadiensista tullut Shayne Corson on ollut kuluvalla kaudella ahkerampi jäähypenkillä istuja.
Puolustus koki kovia viime kauden lopussa, kun taitava Bryan Berard sai vahingossa Ottawan Marian Hossan mailasta silmäänsä. Miehen ura on kaikella todennäköisyydellä ohi. Tomas Kaberlesta on kaavailtu miehen korvaajaa ja pikkuhiljaa nuori tsekki alkaa näitä odotuksia lunastamaankin. Karpovtsev kaupassa saatu Bryan McCabe on hieno lisä Maple Leafsin pakistoon. Kiekollisesti hyvä kanadalainen osaa kovan pelin salat ja omaa myös johtajan ominaisuuksia, josta merkkinä Islandersin kapteenina toimiminen kaudella 1997-98, 22-vuotiaana.
Tähtimaalivahti Curtis Joseph on saanut tällä kaudella kritiikkiä osakseen osittain epävarmoilla otteillaan. Kaikesta huolimatta ”CuJolla” on joukkueenjohdon täysi luottamus kevään ratkaisupeleissä. Kakkosveskari Glenn Healy on hyvä varamies, mutta ei välttämättä oikea mies maalinsuulle pudotuspelien paineessa.
Yksi suurimpia ongelmia Leafsin pelissä tällä kaudella on ollut ylivoiman tehottumuus. Ylivoiman onnistumisprosentti 14,3 on vasta 22. paras NHL:ssa. Joukkueella on vielä paljon töitä yrittäessään saada ylivoima pyörimään tehokkaasti. Alivoimassa Leafs on NHL:n keskitasoa.
Epävarmuutta joukkueeseen luo Eric Lindrosin tilanne. Iso Eric on ilmoittanut halunsa pelata ainoastaan Torontossa ja tämä ei varmasti helpota joukkueen palaajien keskittymistä. Pat Quinn on kuitenkin ilmoittanut, ettei ole järin kiinnostunut saamaan Lindrosia joukkoonsa ja tilanne on edelleen avoin.
