Jos joukkue jää omassa konferensissa toiseksi viimeiseksi ei yleensä kukaan puhu
menestyksekkäästä kaudesta. Toisin on asiat Minnesotassa. Joukkue on laajennusjoukkue ja
pelaa ensimmäistä kauttaan NHL:ssä. Tällöin kukaan ei odota mitään ja jokainen ilonaihe on
todellakin ilon aihe ja muutama todella iloinen asia Minnesotasta löytyi.
Jacques Lemaire on velho joukkueen johtamisessa. Vaikka Wild pelasikin koko kauden idioottivarmaa
ja tappavan tylsää puolustuskiekkoa, joukkue menestyi ensimmäisen kauden joukkueisiin nähden todella hyvin.
Kaikki muistaa Ottawan ensimmäisen kauden. Wild rakensi joukkueensa selkeästi samalla tavalla kuin Devils aikoinaan
ja Florida 90-luvun alussa. Ensin hankittiin hyvä maalivahtipeli. McLennan oli tunnetusti luotettava kakkosvahti ja
Fernandez kenties lupaavin nuori maalivahti muutamaan vuoteen kuuluisasta Quebecin maalivahtitehtaalta.
Fernandez pelasikin kaudella loistavasti. Maalivahtipelin jälkeen kasataan hyvä ja kokenut puolustus. Tämä
varmistettiin Curtis Leschychynillä, Sean O´Donnellilla ja kaupan kautta Brad Bombardirilla. Lisäksi hankittiin
pari Europakkia, Floridassa unholaan jäänyt Filip Kuba sekä ikimaajoukkuejyrä Slovakiasta, Lubomir Sekeras.
Molemmista tuli joukkueen luottopakkeja. Kun alakerta on tukittu, hankittiin hyökkäyskalusto. Kun omiin ei montaa
tehdä riittää voittoon hieman heikompikin kalusto jota ajan myötä voidaan vahvistaa. Scott Pellerin oli
joukkueelle "isähahmo", Marian Gaborik tulevaisuus ja muut lähinnä pelaajia jotka eivät koskaan päässeet
entisessä seurassa pelaamaan tai olivat parhaat vuotensa nähneet tai vielä sellaiset ovat edessä. Suomalaisittain
mielenkiinto kohdistui Bostonista hankittuun Antti Laaksoseen ja SM-liigan maalitykkiin, Kai Nurmiseen.
Kausiennätyksiä tehty
Minnesota teki kauden aikana pari merkkipaaluun yltävää suoritusta. Joukkue jäi ilman maaleja neljätoista kertaa. Kotiottelut
olivat lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä. Joukkueesta ei yksikään pelaaja rikkonut 20 maalin rajaa. Kai Nurminen oli ainoa kenttäpelaaja
NHL:ssä jonka laukausten osumatarkkuus oli 100%. (1/1). Samaan ylsi Montrealin maalivahti Jose Theodore. Joukkue teki vähiten maaleja, 168.
Positiivisena asiana kuitenkin oli se että Wild oli yhdessä vaiheessa myös vähiten päästänyt joukkue. Lopulta maaleja tehtiin 210. 80 maalia vähemmän
kuin miljoonamiehistö Rangersin verkkoon tehtiin. Wild oli yhdessä kategoriassa susihuono. Ylivoimapeli. Ylivoimaprosentti oli
huikean kehno, 9,6%. Alivoimat joukkue sen sijaan pelasi mallikkaasti, jäähyntappo oli liigassa 11. paras ja 84.7% vastustajan ylivoimista
päättyi tuloksettomina. Puolustusvoittoiseen peliin yhdistetään usein myös jäähyjen ottaminen, näin ei Wildin kohdalla ollut. Joukkue otti jäähyjä
huomiotaherättävän vähän ja oli jäähyminuuttien määrässä vasta 19. Yllättävää kyllä, jäähypörssin vei nimiinsä Pittsburgh.
Minnesota varaa kesällä kuudentena. Varsin tarpeeseen tulee korkea varausvuoro koska joukkue nuorensi itseään
rankasti ennen kauden loppua. Kolme kokenutta konkaria kaupattiin pois, Leschyshyn Ottawaan, Pellerin Carolinaan ja O´Donnell
New Jerseyn riveihin. Kahdesta edellä mainitusta saatiin vaihdossa varausvuoroja jotka ovat tarpeen ensi kesän korkeatasoisessa draftissa.
O`Donnellin kaupassa saatiin nuori ja lahjakas pakki Willie Mitchell.
Näytön paikka edessä ensi kaudella
Toinen NHL-kausi on tunnetusti se pahin. Niin monet pelaajat kärsivät ns. Sophomore jinx:istä. Toisen kauden kirouksesta.
Tällöin moni pelaa selkeästi alle edelliskauden tason. Sama koskee myös laajennusjoukkueita. Vain harva joukkue pystyy parantamaan peliään.
mm. San Josen toinen kausi oli todellinen katastrofi. Minnesotalle ei ole odotettavissa yhtään sen parempaa. Joukkue on nuori ja kokematon, vapaita agentteja
tuskin saadaan joukkueeseen houkuteltua ja palkkarahojakaan ei varmasti helposti tuhlata. Lemairen tuntien joukkue jatkaa samaa peliä. Toivottavaa onkin että joukkueesta
löytyy iloa myös hyökkäyspäässä sillä tunnetusti kiekkotietoinen Minnesota ei kauaa jaksa katsella joukkuetta joka ei menesty.
