TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00

Jokipojilla paljon uutta

MESTIS / Artikkeli
Pohjoiskarjalaisen kiekkoyleisön kärsivällisyyttä on kuluneen kesän aikana koeteltu enemmän kuin kenties vuosikausiin. Valmentajavalinta venyi toukokuun lopulle, ja alkukesän aikana pelaajaliikenne soljui lähinnä Joensuusta poispäin. Nyt syyskuun alkupuolella tilanne näyttää jo huomattavasti lohdullisemmalta: Jokipojilla on kasassa pelaajanippu, jolla on valmentaja Jami Kaupin alaisuudessa realistiset mahdollisuudet parantaa viime kauden kahdeksatta sijaa.

Jokipoikien viime kausi päättyi kaksijakoisissa tunnelmissa. Vielä tammikuulla joukkue oli ollut kiinni jopa pudotuspelien kotiedussa, mutta sijoittui lopulta runkosarjassa kahdeksanneksi hävittyään yhdeksän viimeistä peliään. Valmentajanvaihdos herätti joukkueen taistelemaan pudotuspeleissä, mutta tuleva mestari Jukurit oli lopulta parempi otteluvoitoin 3-1. Kauden tavoite, pudotuspelipaikka, tuli kuitenkin saavutettua.

Kauden 2005–06 päätyttyä Jokipojat putosi kuitenkin nollatilanteeseen. Sopimusta tulevasta ei ollut kuin jo erotetun valmentaja Kari Rauhasen kanssa. Rauhanenkin sentään löysi seurajohdon onneksi varsin nopeasti itselleen uuden työpaikan Ruotsin Allsvenskanista, joten näin Jokipojat vapautui palkanmaksuvelvoitteesta entiselle päävalmentajalleen.

style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">haastattelu

Avoimuus ja liike valmentaja Jami Kaupin teeseinä
href="http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=4990">[lue lisää]

Kun Rauhasen tilalle ennen runkosarjan päätöskierrosta nostettu Pasi Parviainenkaan ei osunut Jokipoikien tulevaisuudensuunnitelmiin, niin uutta luotsia jouduttiin lopulta hakemaan kissojen ja koirien kanssa.

Mediaseksikkäin nimi valmentajakandidaattien joukossa oli ehdottomasti Juhani Tamminen. Harvoin on Mestiksen keskitason seura saanut vastaavaa valtakunnallista näkyvyyttä kuin Jokipojat Tammis-neuvottelujen tultua julkisuuteen. Väittäkööt osapuolet jälkikäteen mitä hyvänsä, niin totuus on se, että ”Aurinkokuninkaan” ilmestyminen joensuulaisseuran vaihtoaitioon oli varsin lähellä.

Odotettua paljon pidemmäksi venähtänyt valmentajanvalintaprosessi sai kuitenkin lopulta onnellisen päätöksen. Jokipojat löysi viimeisenä Mestiksen seurana itselleen valmentajan, mutta ruoriin saatiin sangen pätevä mies, kun Jami Kaupin sopimus julkistettiin toukokuun 22. päivänä.

Sen jälkeen seurajohdon tehtävänä oli enää ”vain” joukkueen kokoaminen. Nimilista vaikutti pitkään pelottavan ohuelta, mutta elokuun alun onnistuneen try-out –leirin jälkeen tilanne alkoi kohentua tuntuvasti. Susirajallekin löytyi täysi jääkiekkojoukkueellinen miehiä. Jopa ihan kelpoja sellaisia.

Kokemattomat, mutta lahjakkaat vahdit

Myös ykkösmaalivahdin valinnasta muodostui Jokipojille odotettua pidempi prosessi. Jukureihin matkanneen Ari Reunasen paikan otti elokuun lopulla Joensuuhun try-outille napattu Alexander Salak. Vasta 19-vuotias tsekki antoi kolmessa pelaamassaan ottelussa sen verran vahvat näytöt, että seuralle oli helppo ratkaisu lyödä miehelle sopimuspaperi eteen.

Salak on tähänastisella urallaan pelannut lähinnä kotimaansa juniorisarjoissa. Alkavalla kaudella hän olisi ollut Tsekin Extraliigan HC Ceské Budejovicen kakkosvahti, mutta luukkuvahdin rooli ei nuorukaista houkuttanut.

186-senttinen Salak on pelannut myös Tsekin nuorisomaajoukkueissa. Tämän kauden tavoitteena on vakiinnuttaa paikka 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Rauhallisella tyylillä torjuvalla Salakilla saattaakin olla suuri tulevaisuus edessään. Jo nyt hänellä lienee mahdollisuudet nousta Mestiksen huippuvahtien joukkoon.

Jokipoikien toinen maalivahti on jo kolmatta kauttaan edustusjoukkueen ringissä aloittava Pekka Sorsa. 22-vuotiaan Sorsankin kokemus miesten peleistä on tosin huomattavan vähäinen, sillä hän on tähän asti päässyt pelaamaan vain neljä täyttä ottelua. Tällä kaudella Sorsa saanee enemmän vastuuta, osin jo aiempaa tiiviimmän pelirytmityksenkin takia. Täysin mahdotonta ei liene sekään, että lahjakkaana pidetty Sorsa löisi itsensä läpi Jokipoikien ykkösvahdiksi.

Sekä Salak että Sorsa ovat esiintyneet harjoitusotteluissa vakuuttavasti. Kummankin veräjänvartijan kokemattomuus tekee kuitenkin Jokipoikien maalivahtiosastosta arvoituksellisen.

Puolustus koki täysremontin

Jokipoikien puolustus koki kesän aikana lähes täydellisen myllerryksen. Viime vuoden pakeista vain Jarkko Immonen ja Kimmo Nevalainen sekä kesken kauden värvätty Juuso Akkanen jatkavat joukkueessa.

Selkeä ykköshankinta puolustusosastolle oli Juho Kuronen. Kuopiossa kohtalaisen kauden pelannut 24-vuotias pakki tuo Jokipoikien takalinjoille kaivattua rutiinia ja rauhallisuutta. Kuronen teki KalPalle liigassa tehot 4+3, Mestiksessä häneltä odotetaan huomattavasti enemmän. Harjoituspelien perusteella kiekollisemman roolin omaksuminen onkin luonnistunut Kuroselta mukavasti.

Toinen merkittävä hankinta takalinjoille oli Kim Woo-Jae. Jos ei pelitaitojensa, niin ainakin eksoottisuutensa takia tämä Etelä-Korean maajoukkuemies tulee herättämään huomiota kauden aikana. Try-outin kautta paikkansa lunastanut Woo-Jae on toisaalta osoittautunut harjoituspeleissä aivan kelvolliseksi puolustajaksi Mestikseen. Kaksinkamppailuissa hän on heiveröinen, mutta liikettä tai harjoittelumotivaatiota ei aiemmin Aasian liigaa tahkonneelta mieheltä puutu.

Viime kaudesta selkeää tasonnousua on vuorostaan lupa odottaa ainakin kapteeniksi nimetyltä Kimmo Nevalaiselta. SaiPassa yhden liigakaudenkin pelanneella 23-vuotiaalla joensuulaiskasvatilla pitäisi periaatteessa olla kaikki ainekset nousta jopa Mestiksen kiekollisten puolustajien eliittiin, vaikka kaksi edellistalvea ovatkin sujuneet heikosti.

Kun try-outilta joukkueeseen pääsivät vielä viime kaudella Vantaalla pelannut Timo Ahonen sekä Raahesta tullut Juha Falin, niin Jokipoikien puolustus on aiempaa huomattavasti liikkuvampi ja kädellisempi. Vaikka lähtijöissä olikin sentään pari-kolme menetykseksi laskettavaa pelimiestä, niin kokonaisuudessaan pakiston pitäisi olla silti viimevuotista parempi.

Sentteripula vaivaa, laidoilla riittää taitoa

Hyökkäyspäädyssä Jokipoikien tilanne on täydellisen kaksijakoinen. Laitahyökkääjiä riittäisi hyvin vaikka kuuden ketjun tarpeisiin, mutta puhtaita senttereitä on vain kolme: Tatu Miettinen, Janne Häikiö ja Janne Pussinen. Heistäkin vain Kuopiosta tulleella Miettisellä on kokemusta edes yhdestä täydestä Mestis-kaudesta. Jokipoikien onneksi joukkueesta löytyy sentään muutama myös sentteripeliin kykenevä laituri.

Pahimmat menetyksensä Jokipojat kokikin sentteriosastolla. Tapio Ahtonen lähti KalPaan ja Matti Hietakangas KOO-VEEseen. Kun vielä loukkaantumisista kärsinyt Topi Riutta ei uusinut sopimustaan ja Jani Lahtinen lopetti, niin tilanne muodostui joensuulaisittain tukalaksi. Laitahyökkääjistä joensuulaiset sen sijaan onnistuivat pitämään riveissään viisi viime kauden tehokkainta, joten sillä osastolla ei pitäisi olla mitään hätää.

Harjoituspelikaudella Jokipoikien ykkösketju on ollut lähes koko ajan samassa kuosissa. Miettisen rinnalle laitetut Jani Väänänen ja Toni Mustonen ovat pelanneet hyvin yhteen ja tulosta on tullut. Varsinkin Väänänen on näyttänyt kuin uudestisyntyneeltä nakuteltuaan harjoitusotteluissa tehot 2+8. Kolmikosta löytyy rutkasti taitoa ja kokemusta, mutta hieman arvoitus on, jatkuuko tahti runkosarjassa kuitenkaan nähdynlaisena.

Jokipoikien viime kauden ykkösketju muotoutui Ahtosen ympärille. Sentteri lähti, mutta maaliahneet laiturit Sami Puruskainen ja Jani Keränen jäivät Joensuuhun. Puruskainen ei ole tosin loukkaantumisensa takia pelannut yhtään harjoitusottelua, ja Keränen on vuorostaan vaikuttanut olevan hieman hukassa ilman Ahtosen syöttöjä. Aika näyttää, miten yhteistyö todennäköisestikin väliin istutettavan Tomi Karlssonin kanssa toimii. Salamoista tulleella Karlssonilla tosin ei ole vielä edes sopimusta Jokipoikiin, mutta ellei ihmeitä tapahdu, niin mies jatkaa Joensuussa myös koeaikansa jälkeen.

Kahteen jälkimmäiseen ketjuun Jokipojilla riittääkin jo paljon vaihtoehtoja. Viime kaudella vain satunnaisesti kokoonpanoon mahtuneella Janne Häikiöllä on nyt edessään todellinen näytön kausi, sillä nuorukainen tullee saamaan yllättävänkin paljon vastuuta ja on todennäköisesti kolmosketjun johtaja. Laidoille tarjolla on puolenkymmentä nuorta hyökkääjälupausta, mutta myös Lauri Heinosen ja Mikko Vannisen kaltaisia kokeneempia pelimiehiä. Vannista tosin käytettäneen kauden mittaan myös keskushyökkääjänä.

Kauppi jätti Etelä-Suomen

Jos tapahtui paljon muutoksia pelaajistossa, niin myös valmennuspuolella Joensuussa puhaltavat uudet tuulet. Ykkösvalmentaja on Jami Kauppi, ja kakkosena vaihtoaitiossa häärii vasta puolitoista vuotta sitten pelaajauransa päättänyt Joensuun oma poika Arttu Käyhkö.

Jami Kauppi ei Mestis-ympyröissä enää liiemmin esittelyjä kaivanne. Viime kaudella mies valmensi ensin liigassa Pelicansia ja sitten Mestiksessä Haukkoja. Sitä edelliset neljä vuotta kuluivat Kiekko-Vantaassa, parhaana saavutuksena kevään 2003 finaalipaikka. Ennen Vantaan pestiä Kauppi taas luotsasi vuosikaudet menestyksekkäästi Jokereiden A-nuoria.

Kaupin into pelaajien kehittämiseen lieneekin pitkälti peruja jo Jokereiden ajalta. Jokipoikien joukkueessakin on tällä kaudella selkeästi aiempaa enemmän nuoria pelaajia tai muuten vielä Mestis-tasolle kokemattomia miehiä. Näistä Kauppi pyrkii koulimaan tulevaisuuden tekijöitä Mestikseen ja miksei tietysti pidemmällekin.

Kauppi vaatii pelaajiltaan tiivistä sitoutumista. Siksi joukkueeseen onkin haettu juuri try-outtien kautta asenteeltaan vahvoja pelaajia, jotka todella haluavat tehdä työtä kehittyäkseen. Pelifilosofialtaan Kauppi on selkeästi hyökkäävän pelityylin kannattaja, ja hänen joukkueensa ovatkin olleet usein tunnettuja viihdyttävästä kiekostaan.

Otteluiden aikana Kaupin vastuualueeseen kuuluu hyökkäyskaluston peluuttaminen ja vastustajan seuraaminen. Käyhkö taas entisenä pakkina ohjastaa luontevasti puolustajia antaen samalla henkilökohtaista palautetta pelaajille.

Viimeisten joukossa pudotuspeleihin

Viime kauteen lähtiessä Jokipojat oli sangen arvoituksellinen porukka, mutta tällä kaudella joukkueen rankkaaminen suhteessa muihin Mestis-ryhmiin vaikuttaa huomattavasti helpommalta. Pelaamalla jotakuinkin omalla tasollaan Jokipojat menee pudotuspeleihin, mutta vasta viimeisten joukossa.

Mestiksen ennakoitu kärkiviisikko vaikuttaa paperilla sen verran paljon kovemmalta, että sen haastamiseen ei Jokipojilla liene mahdollisuuksia. Yksittäisissä otteluissa Jokipojat varmasti onnistuu kaatamaan kärkiryhmiäkin, mutta pudotuspelien kotiedusta ei Joensuussa alkavalla kaudella taistella. Toisaalta ero vaikuttaa suurelta myös alaspäin; häntäpäästä löytyy tällä kaudella niin heikkoja joukkueita, ettei putoamiskarsinnoista ole realistista pelkoa.

Jokipoikien yksi valttikortti on aina ollut kotietu. Joensuuhun on lähes kaikilla joukkueilla matkaa, ja Mehtimäen iso kaukalo saattaakin olla pitkän bussireissun päälle ikävä paikka. Kotipelien katsojakeskiarvot ovat kahden edellisen kauden aikana pyörineet 1 500:n hujakoilla, joten nykyisistä Mestis-joukkueista edelle on mennyt vain Sport. Vaikkei Jokipojilla varsinaista järjestäytynyttä kannattajatoimintaa olekaan, niin hyvien yleisömäärien ansioista myös tunnelma kotipeleissä on usein keskimääräistä Mestis-ottelua parempi.

Jokipojat toimii toista kautta myös KalPan yhteistyöseurana. Farmisopimusta seurojen välillä ei ole, mutta pelaajaliikenne kauden aikana on mahdollista. KalPan ylijäämäpelaajat tuskin ovat supermiehiä Mestiksessäkään, mutta ainakin loukkaantumissuman iskiessä mahdollisen avun Kuopiosta luulisi kelpaavan. Vastaavasti taas mahdotonta ei ole sekään, että joku Jokipoikien pelaajista käväisisi jossain vaiheessa kokeilemassa liigavauhtia.

» Lähetä palautetta toimitukselle