TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

Jokipojat - sarjanousijan vaiheikas syksy

MESTIS / Artikkeli
Paljon ehti tapahtua Mestiksen sarjanousija Jokipoikien syyskaudella: pisteiden valossa surkea alku kääntyi menestykseksi ennen joulua, pelitapa vaihtui valmentajanvaihdoksen myötä yhdessä yössä, NHL-vahvistus viiletti Jokipoikien paidassa yhdeksässä ottelussa, lainapelaajia tuli ja meni pitkin syksyä, maalivahtitilanne selkiytyi vasta neljän maalivahdin kokeiltua onneaan Jokipoikien tolppien välissä. Kukapa olisi ennen kautta pystynyt noin monipuolisia tapahtumia ennakoimaan?

Jouni Variksen luotsaaman sarjanousijan lähtökohta kauteen ei ollut helppo, vaikka toiveikkuutta riittikin. Kesällä huhupuheissa joukkueeseen yhdistetyistä kovista vahvistuksista oikeastaan kukaan ei lopulta Jokipoikiin saapunut, joten päävastuu menestyksestä jäi edellisellä kaudella Suomi-sarjassa loistaneille pelaajille. Edelliseen kauteen nähdenkin Jokipojat koki pahan menetyksen, kun joukkueen ykkössentteri Mikko Kinnunen päätti lopettaa huippukiekkoilun. Muitakin pelaajamenetyksiä tuli odotettua enemmän, kun mm. Jarkko Turunen, Teemu Rissanen, Esa Eskelinen ja maalivahti Pekka Mäkitalo jättivät joukkueen.

Merkittävimmät Jokipoikiin tulleet vahvistukset olivat Topi Riutta ja Tomi Räisänen, joista Riutta on ollut joukkueen kantavia voimia koko kauden, ja Räisänenkin on noussut kauden edetessä vaikeuksien kautta huippuvireeseen. Muut uudet pelaajat olivat lähinnä kasvattajaseuraansa palanneita nuorukaisia, jotka lähtivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa taitojaan Mestis-tasolla.

Pisteiden osalta Jokipoikien joulutodistus ei ole kovin mairitteleva, sillä parempaa odotettiin. Kolmetoista pistettä joulutauolla ei ole ihan sitä, mitä joensuulaisleirissä kauden alla ajateltiin, mutta suhteutettuna umpisurkeaan alkuun se on kuitenkin ilman muuta kelvollinen pistemäärä. Varsinkin joulukuun kierroksilla tapahtunut menestyksen merkittävä parantuminen ja nousu sarjan jumbopaikalta ohi FPS:n oli joukkueelle henkisestikin varmasti iso asia.

Sarjanousijalla erittäin vaikea alku

Sarjanousijan pelaajista suurin osa pelasi ensimmäisen Mestis-tason ottelunsa vasta tällä kaudella. Yksi heistä on koko Jokipoikien Suomi-sarjataipaleen ajan joukkueen runkopelaajiin kuulunut Mikko Vanninen, joka oli syyskaudella Jokipoikien kolmanneksi paras pistemies tehoin 7+7. Erityisesti alivoimapelaajana kunnostautunut, aina joukkueen eteen viimeiseen asti puurtava Vanninen kuvaa Suomi-sarjan ja Mestiksen eroa isoksi ja myöntää uuden sarjan tason alussa jopa hieman yllättäneen:

- Vauhti on ollut paljon kovempaa kuin Suomi-sarjassa. Tilaa ja aikaa on vähän, joten koko ajan tuppaa tulemaan kiire. Taso oli ehkä tietyllä tavalla yllätys, vaikka tokihan me huomasimme sarjan kovuuden jo harjoituspeleissä, kun ei voitettu yhtään Mestis-vastustajaa, kertoo Vanninen.

Toiveikkaana kauteen lähtenyttä nousijaryhmää opetettiinkin alkukaudesta uuden sarjatason tavoille oikein kunnolla. Suomi-sarjaa edellisellä kaudella suvereenisti hallinnut Jokipojat joutui kokemaan Mestiksen laajan ja kovan tason kantapään kautta: joensuulaisjoukkue pelasi kertaalleen kaikkia joukkueita vastaan saavuttaen vain yhden ainoan pisteen kotitasapelistä Hermestä vastaan.

Pelillisesti esitykset olivat usein kohtuullisia, mutta voittamisen kynnys oli kasvanut todella korkeaksi, eikä hyvästäkään taistelusta huolimatta pistetili karttunut. Useassa pelissä kaksi ensimmäistä erää pelattiin tasapäisesti, mutta viimeisessä erässä Jokipojat hyytyi ja vastustaja nousi lopulta helppoon voittoon.

- Voitottomuus tuotti alkukaudesta paineita. Alettiin puristaa mailaa ratkaisupaikoissa, myöntää Vanninenkin.

- Koko ajan oltiin kuitenkin menossa parempaan suuntaan, jatkaa hän.

Kauden avausottelu KalPa:a vastaan kuvaa hyvin Jokipoikien sarjan avausneljännestä: innokas ja kotiyleisön railakkaasti tukema sarjanousija pelasi ennakkoluulottomasti ja laittoi sarjan suursuosikin ahtaalle - hyytyen kuitenkin päätöserässä 0-3-tappioon. Myös toinen sarjan ennakkosuosikeista, Sport, oli Mehtimäellä pitkään suurissa vaikeuksissa, mutta voitti lopulta selvästi Jokipoikien romahdettua päätöserässä. Toki joukkoon mahtui ailahtelevaisuuttakin, sillä esimerkiksi heti kauden toinen ottelu Kajaanissa oli joensuulaisittain umpisurkea.

Voittoa Joensuussa päästiin ensimmäistä kertaa tuulettamaan vasta marraskuussa, kun Salamat kaatui Mehtimäellä maalein 3-1. Tuo Salamat-ottelu oli Jokipojille jo kauden kuudestoista, joten kauan jouduttiin joensuulaisleirissä avausvoittoa metsästämään.

Vierasotteluissa menestystä saatiin odotella vieläkin pitempään, sillä Jokipojat ehti kertaalleen käydä pelaamassa jokaisella Mestis-paikkakunnalla saavuttamatta yhtään ainutta vieraspistettä. Ensimmäisen kerran vierasotteluissa tärppäsi vasta uuden valmentajan johdolla joulukuun 4. päivä Kouvolassa.

Yleisöä sarjanousijan kotiotteluissa on käynyt mukavasti läpi syksyn. Huonoinakin aikoina yleisömäärä pysyi tuhannen paikkeilla, mikä on varsin hyvä määrä Mestiksen sarjajumbolle. Kiekkokulttuuria Joensuussa on, joten toki suuremmatkin yleisömäärät olisivat mahdollisia. Syyskauden yleisökeskiarvoksi muodostui 1231 katsojaa/ottelu.

NHL-tähti saapui kaupunkiin

Joukkueen viettäessä pari viikon mittaista sarjataukoa marraskuun puolivälissä kuului Joensuusta kummia: joukkueeseen oli pestattu jouluun asti ulottuvalla sopimuksella huippuvahvistus, Carolina Hurricanesin NHL-ammattilainen Pavel Brendl. Yleisesti huippulahjakkaana - vaikkakin hieman laiskana pidetty - vuonna 1999 NHL:n varaustilaisuudessa peräti neljäntenä varattu Brendl pelasi ensimmäisen ottelunsa Jokipoikien riveissä 18.11. TuToa vastaan. Tsekkitähti osoittautui erittäin tärkeäksi pelaajaksi Jokipojille, vaikkei hän ehkä kaikkea potentiaaliaan ehtinytkään esittää. Myös muun joukkueen itseluottamus ja usko parempaan menestykseen vahvistui selvästi tsekkitähden tulon myötä.

Tehopisteitä Brendl kasasi yhdeksässä ottelussa 4+4, mikä on kelpo määrä, vaikka optimistisimmat toki haaveilivat paremmastakin. Jokipoikien ja jopa koko Mestiksen kiinnostavuutta huippuhankinta nosti selvästi - olihan Brendl KalPan Adam Hallin ja Sami Kapasen ohella ainoa Mestiksessä pelannut NHL-pelaaja. Kotiottelutkin kiinnostivat joensuulaisia uuteen malliin huippuvahvistuksen tulon myötä: Brendlin ensiesiintyminen houkutteli Mehtimäelle kauden ennätysyleisön, n. 2300 katsojaa.

Tuloksellisestikin Brendlin ensiesiintyminen sujui kelvollisesti, sillä Jokipojat hankki kauden neljännen pisteensä nimenomaan tsekin debyyttiottelusta TuTo:a vastaan. Kauden toista joensuulaisvoittoa juhlittiin heti TuTo-peliä seuranneessa kotiottelussa, jolloin sarjataulukossa ennen joulutaukoa Jokipoikien taakse jäänyt FPS nöyrtyi Mehtimäellä.

Viimeisimmät pelit ennen joulutaukoa Brendlin rinnalla ykkösketjussa pelannut Mikko Vanninen kehuu syksyn yllätyshankintaa ja nimekkäintä joukkuetoveriaan:

- Eipähän sitä Brendlin tuloa voinut varmaksi uskoa, ennen kuin hän istui vieressä pukukopissa. Oli se niin uskomaton homma. Pavel paransi koko ajan pelejään, vaikka alussa harjoittelemattomuus toki hieman näkyikin. Pavel oli harjoituksissakin pääosin tosi hyvällä asenteella mukana, kehuu Vanninen.

– Itselleni tuli enemmän kiekoton rooli, kun hyökkäykset lähtivät pääosin Pavelin kautta, kertoo Vanninen omasta roolistaan Brendlin rinnalla.

Brendlin viimeinen ottelu Jokipojissa oli näillä näkymin joulutaukoa edeltänyt Hokki-peli, sillä hän siirtyy pelaamaan Sveitsin ykkösdivisioonaan, aluksi neljän ottelun koesopimuksella.

Sekava maalivahtitilanne ja vilkas pelaajaliikenne

Sekava oli Jokipoikien alkukausi kokonaisuutenakin, mutta yli kaiken meni maalivahtitilanne. Alun perin edellisen kauden maalivahtien Marko Mäkkelin ja Pekka Mäkitalon varaan rakennettu tilanne muuttui, kun Mäkitalo siirtyi Heinolaan. Joukkueeseen hankittiin JYP:n A-nuorissa edelliset kauden pelannut Jokipoikien oma kasvatti Pekka Sorsa, joka ei kuitenkaan vakuuttanut harjoituspeleissä. Kaksikon Mäkkeli-Sorsa lisäksi joukkueeseen hankittiin vielä alkusyksystä edellisen kauden Italiassa pelannut Tomi Räisänen.

Kahden maalivahdin melko tasaiseen peluuttamiseen perustunut tapa ei toiminut, vaan alkukaudesta Jokipoikien maalivahtipeli oli erittäin epävarmaa. Sekä Mäkkeli että Räisänen epäonnistuivat näyttöpaikoissakaan, eikä luottoa enää kaksikolle tullut, vaan joukkueeseen hankittiin lainamaalivahteja. Yhden ottelun Jokipoikien maalia vieraili vartioimassa Jaakko Suomalainen, ja hänen jälkeensä joukkueen hätäavuksi hankittiin Mikael Vuorio Lukosta. Vuorio pelasi sopimuksensa mukaiset kuusi ottelua kohtuullisesti, muttei hän pystynyt joukkuetta kovin paljoa auttamaan.

Tilanne selkiytyi kuitenkin nopeasti, kun maalivahtiliikenne rauhoittui. Vuorion poislähdön jälkeen vastuuta annettiin taas Tomi Räisäselle, joka ottikin suuren roolin saatuaan itseluottamuksensa takaisin. Räisänen on ollut maaottelutauon jälkeen huikeassa vireessä siivittäen joukkueensa huippuesityksillään menestykseen.

Jokipoikien pukukopissa uusia naamoja nähtiin muutenkin varsin usein, sillä avuksi haalittiin liigasta lainapelaajia. Pisimpään lainapelaajista Jokipoikia on edustanut Ässistä peliaikaa hakemaan tullut Atte Valli, joka onkin ollut hyvä vahvistus Jokipoikien takalinjoille. Toisena lainapuolustajana Jokipoikien puolustuksessa on luutinut useissa otteluissa SaiPan Juha Jokiraita.

- Kyllähän porukka vähän ihmetteli, kun illalla istui aina uusi mies vieressä, muistelee Mikko Vanninen.

- Kaikki lainamiehet ovat kuitenkin olleet hyviä jätkiä ja ilman muuta vahvistuksia joukkueelle, jatkaa Vanninen samaan hengenvetoon.

Valmentajanvaihdos ja suuri suunnanmuutos

Torstain joulukuun 2. päivän Jokipojat-Jukurit –pelin jälkeen tuli joensuulaisleiristä yllättävä uutinen: valmennuskaksikko Jouni Varis – Teemu Tiainen oli jättänyt joukkueen. He olivat kokeneet menettäneensä seurajohdon luottamuksen ja päättivät sen vuoksi erota. Alkukausi Variksen johdolla ei ollut sujunut odotettuun malliin ja kaksikon viimeiseksi jäänyt Jukurit-pelikin sujui heikosti, mutta silti valmentajan vaihtuminen oli melkoinen yllätys.

- Täysin yllätyksenä se valmentajan vaihtuminen tuli joukkueellekin, kertoo joukkueen luottohyökkääjä Mikko Vanninen.

Variksen ilmoitettua erostaan alkoi Joensuussa vimmattu valmentajan etsiminen, sillä seuraava peli oli heti lauantaina Kouvolassa. Nopeasti tehdyn päätöksen jälkeen joukkueen peräsimeen siirtyi alkukauden Jokipoikien A-juniorien kakkosvalmentajana toiminut Kari Rauhanen koko loppukauden kattavalla sopimuksella.

Rauhanen ryhtyikin heti toimeen: joukkueen pelityyli muuttui yhden harjoituksen aikana radikaalisti. Joukkue siirtyi pelaamaan huomattavasti puolustusvoittoisempaa ja rauhallisempaa peliä kuin Variksen aikana. Jokipojat vaihtoi yltiöpäisen hyökkäämisen ns. totaalikiekkoon. Varis oli pitänyt tärkeänä pelata tyylikästä ja hyökkäävää jääkiekkoa, josta joensuulaiskiekkoilu on ollut aina tunnettu. Suomi-sarjassa loistavaa menestystä tuottanut Variksen suosima pelitapa ei kuitenkaan enää Mestiksessä toiminut, sillä joukkueen pelaajamateriaali ei ollut riittävän laaja toteuttamaan vaativaa hyökkäysvoittoista pelitapaa menestyksekkäästi.

Rauhanen asetti lopputuloksen kauas tyylin edelle, ja joukkueen menestys muuttuikin - ainakin hetkellisesti - jopa optimistisimpiakin haaveita paremmaksi. Sillä ei ollut enää väliä, näyttääkö peli katsomoon hyvältä – ainoa mikä ratkaisi oli lopputulos. Ensimmäisenä Rauhasen totaalikiekko tehosi heti valmentajan vaihdosta seuranneessa ottelussa Kouvolassa, josta Jokipojat otti kauden ensimmäisen vieraspisteensä, ja samalla kaksikin 3-1-voitolla.

- Rauhanen toi paljon uutta joukkueeseen. Pelitapa muuttui ihan erilaiseksi. Kymmenen minuuttia kerittiin harjoitella uuden valmentajan johdolla, mutta siinä tapahtui jo muutos, muistelee Vanninen.

Valmentajanvaihdoksen tuoma hurmos ja uusi pelitapa kantoi huikeana menestyksenä aina joulutauolle asti. Jokipojat ehti pelata Rauhasen alaisuudessa neljä ottelua, joista saldona upeat seitsemän pistettä – ainoa pistemenetys tuli vieraissa KalPalle! Jokipoikien hurmoksen edessä saivat nöyrtyä KooKoo:n lisäksi sekä Kiekko-Vantaa että Hokki. Voittamisen kynnyskin tuli ennen joulua ylitetyksi, joten toisin kuin alkukaudella, tiukat pelit kääntyivät usein Jokipoikien voitoiksi.

Yllättäjiä ja pettymyksiä

Sarjanousijan pelaajamateriaali on kohtuullisen kapea, joten joukkueen ykköspelaajilta odotetaan vastuunkantoa illasta toiseen. Syyskaudella joukkueen ehdoton selkäranka oli kokenut ja paljon maailmaa ennen takaisin Joensuuhun tuloaan kiertänyt kapteeni Arttu Käyhkö, joka pelaa tasaisen laadukkaasti illasta toiseen. Jykevä puolustaja tuo paljon kokemusta muuten nuoreen joukkueeseen, ja esimerkin antajanakin hänellä on suuri rooli.

Hyökkääjistä suurinta vastuuta on odotetusti kantanut joukkueen syyskauden pörssiykkönen Topi Riutta, joka keräsi pelaamissaan otteluissa tehot 5+12. Viime kauden maalitykki Sami Puruskainen ei saanut maalihanojaan kunnolla auki, mutta on kunnostautunut tällä kaudella erityisesti syöttelijänä tehoin 4+11. Erityisesti joulukuussa Puruskainen alkoi löytää viimekautista virettään. Paljon vastuuta saaneen Jani Keräsen maalihanat ovat olleet pahasti tukossa, sillä viime kauden maalitykki on onnistunut kauden aikana maalinteossa vasta kaksi kertaa.

Duunariosastolta syksyn aikana positiivisesti esiin nousivat aina erinomaisella asenteella rymistelevät Lauri Heinonen ja Perttu Ahvenainen. Ahvenainen on ollut joukkueelle erittäin tärkeä pelaaja, vaikka maalisaldo näyttääkin edelleen nollaa. Heinonen sai sopimuksen loppukaudeksi vasta kymmenen ottelun koeajan jälkeen, mutta näytti syksyn aikana epäilijöille olevansa tärkeä pelaaja joukkueelleen.

Puolustajista Jokipoikien pitkäaikainen luottomies Miika Haapala on saanut paljon vastuuta. Maaleja Haapala on viimeistellyt viisi, mutta plusmiinustilasto on tylysti kuusitoista osumaa miinuksella. Positiivisimmin puolustajista on yllättänyt Savonlinnassa viime kauden Suomi-sarjaa tahkonnut Tuomas Laukkanen. Jokipoikien oma kasvatti Laukkanen on saanut alusta alkaen paljon vastuuta ja on kantanutkin sen mallikkaasti: tehopisteitä ei ole paljon, mutta plusmiinustilasto on paljon pelanneista parhaita, -7.

Ylipäätään Jokipoikien ongelmana läpi syyskauden oli maalinteko. Vasta viimeisissä joulua edeltäneissä otteluissa maalihanat saatiin auki – sitä ennen tuntui, ettei joukkue saa kiekkoa tyhjäänkään maaliin, vaan peliväline pomppaa lavasta juuri ratkaisevalla hetkellä. Toisaalta itseluottamuksen palauduttua maaliverkotkin alkoivat heilua parempaan malliin, vaikka loppusyksyn nousun avain olikin tehostunut puolustuspeli.

Arvoituksellinen kevät

Jokipojat lähtee kevätkauteen positiivisin mielin, sillä peli alkoi juuri ennen joulutaukoa kulkea. Nähtäväksi jää, kestääkö piristynyt ilme pitkään vai oliko se vain lyhytaikainen häivähdys paremmasta. Kaikki eväät syyskautta parempaan menestykseen pitäisi joukkueella olla, jos peli vain pysyy uomissaan.

Karsintojen välttäminen on kuitenkin todella kovan työn takana, sillä matkaa sarjassa kymmenentenä olevaan Haukkoihin on kymmenen pistettä. Aikaa eron kuromiseen on enää 18 ottelua, joten vaikealta näyttää siinä suhteessa. Karsinnoissa Jokipojilla ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää, sillä pelaajamateriaali on huomattavasti Suomi-sarjan kärkijoukkueita kovempi.

Pavel Brendlin lähtö jättää ammottavan aukon Jokipoikien hyökkäykseen. Siirtoaikaa on kuitenkin tammikuun loppuun asti, joten saattaa olla, että Jokipojat vahvistuu vielä uusilla pelaajilla. Suorasta säilymisestä taistellakseen joensuulaisryhmä kaipaisikin vahvistusta joukkueeseensa, mutta toisaalta mahdolliset karsinnat nykyinen ryhmäkin todennäköisesti hoitaisi kunnialla.

Jokipoikien kevätkauden iskukyky riippuu paljolti siitä, vieläkö joukkueeseen hankitaan uusia pelaajia. Mahdollisten uusien vahvistusten lisäksi myös jo pitkään lainassa olleet Atte Valli ja Juha Jokiraita olisivat tärkeitä vahvistuksia Jokipoikien takalinjoille loppukaudellakin. Todennäköisintä on, että Jokipojat pelaa Mestiksen karsinnoissa kolmantena vuonna peräkkäin – tällä kertaa edellisistä vuosista poiketen puolustamassa sarjapaikkaansa. Mutta jos kaikki menee talven aikana nappiin, Jokipoikien kausi päättyy runkosarjaan.

Tapahtumia sarjanousijan taipaleella riittänee siis myös uutena vuonna 2005. Odotamme mielenkiinnolla.

» Lähetä palautetta toimitukselle