Jokerit vahvistuneena uuteen kauteen

LIIGA / Artikkeli
Helsingin Jokereilta on totuttu viime vuosina odottamaan sijoitusta liigan kärkipäähän joka kausi. Epäonnistuneen kauden jälkeen joukkuetta on jälleen uusittu, mutta avainpelaajat on tällä kertaa onnistuttu pitämään. Huippukalliille ryhmälle on seurajohdon taholta asetettu vain yksi tavoite: mestaruus.

Jortikan joukoilla paljon todistettavaa

Hannu Jortikan ensimmäinen kausi Jokerien peräsimessä oli kaksijakoinen: joulutauolla joukkue yllättäen johti liigaa, mutta kevätkausi olikin sitten täydellinen mahalasku - tuloksena runkosarjan seitsemäs sija. Vaikka joukkue pudotuspeleissä syttyikin taistelemaan, ei siitä puolivälierissä ollut sittemmin mestaruuteen asti yltäneen Kärppäjoukkueen pysäyttäjäksi.

Vaikka kausi ei ollut kokonaan surkea - nuorten pelaajien sisäänajo esimerkiksi onnistui epäjokerimaisesti hyvin - on seitsemäs sija seuran huonoin sitten kauden 1990-91. Toisella perättäisellä kaudella ei vastaavaan ole varaa.

Puolustus kaipaa johtajuutta

Jokeripuolustus olisi jo useamman kauden ajan kaivannut taitavaa ykköspakkia, jolta voi odottaa varmaa kiekonhallintaa ja tehokasta ylivoimapeliä. Viime kaudella Jan Latvalan odotettiin ottavan tuon roolin, mutta hänen ensimmäinen jokerikautensa oli hyvästä plus-miinus -tilastosta huolimatta pettymys.

Nyt tuohon rooliin ovat tarjolla ennen kaikkea huikean tulokaskauden pelannut Sami Lepistö ja kahdeksan Sveitsissä pelatun kauden jälkeen Jokereihin palaava Kari Martikainen. Lepistön syyskautta tosin häiritsee asepalvelus, eikä pian 36-vuotta täyttävän Martikaisen sopeutuminen liigatempoon ole itsestäänselvyys.

Nuoret Kevin Kantee ja Mikko Kalteva saanevat molemmat vakiopaikan viimevuotista kapeammassa pakistossa. Molemmat ovat isokokoisia, mutta silti puolustuksesta puuttuu vääntövoimaa. Markus Kankaanperän lisäksi puolustuksessa olisi tilaa toisellekin romuluiselle, isokokoiselle ja vastustajan olon tukalaksi tekevälle puolustajalle.

Jokereilla on vain kahdeksan liigakelpoista puolustajaa ja pari samanaikaista peräpään pelaajien loukkaantumista aiheuttaisikin hätätilan, vielä useampi katastrofin. NHL-työsulun tullessa oma kasvatti Ossi Väänänen voisi tuoda kaivattua kovuutta ja leveyttä takalinjoille.

Maalivahtiosasto kunnossa

Puolustajien takana kiekkoja torjuu yksi liigan parhaista maalivahtikaksikoista. Pasi Häkkinen osoitti viime kaudella olevansa hyvinkin liigatason maalivahti. Nyt Häkkinen saa taistella ykkösmaalivahdin paikasta tosissaan - Tim Thomasia parempaa maalivahtia ei SM-liigaan ilman NHL-työsulkua voi saada.

Thomas on pari edelliskautta ollut Boston Bruinsin NHL-organisaatiossa nokkimisjärjestyksessä kolmas tai neljäs torjuja. Edelliskauden tilastot AHL:stä mairittelevat Thomasin kykyjä liikaakin, mutta joka tapauksessa hän on huipputason maalivahti. Lisäksi Thomasilla on jo kokemusta SM-liigasta HIFK:n ja Kärppien paidassa - kulttuurišokin vaaraa ei siis ole.

Thomas ei tunnetusti pidä penkillä istumisesta, mikä voi johtaa konflikteihin kauden aikana. Valmennusjohdon voi olla vaikea pitää tyytyväisenä molempia maalivahteja, kun toinen haluaa pelata kaikki pelit ja toinenkin ansaitsisi edelliskauden perusteella jääaikaa. Tämä onkin ainoa maalivahteihin liittyvä riski - pelillisellä puolella ongelmia ei pitäisi olla.

Hyökkäyksessä paljon jokereita, vähän varmoja valtteja

Jokerien ja ehkä koko SM-liigan kannalta merkittävin kesäuutinen oli Glen Metropolitin jatkosopimus. Metropolit nousi heti ensimmäisellä kaudellaan liigan eliittiin ja oli erityisesti pudotuspeleissä loistava. Jos vain vire on säilynyt kesän yli, voi tällä kaudella odottaa vieläkin parempaa, kun pelityyli on tuttu ja joukkue ympärillä parempi.

Toisaalta, vaikka hyökkäyksessä onkin leveyttä selvästi viime kautta enemmän ja mahdollisia ratkaisijoita paljon, ei täysin varmoja tekijöitä Metropolitia lukuunottamatta nytkään ole. Uusista hankinnoista Petri Variksen nykykunto on lupauksia-antavista harjoitusotteluista huolimatta jonkinmoinen kysymysmerkki. Sveitsin B-liigassa vietetyt vuodet näyttivät viime kauden perusteella vieneen takavuosien maalitykin kauas taannoisesta tasostaan. Kapteeniksi nimetyn Juha Lindin krooniset selkävaivat palannevat kiusaksi jossain vaiheessa kautta - kunhan Lind nyt ensin ehtii toipua Marski Cupissa saamastaan puujalasta.

Nelosketjun keskelle täsmähankitun Arto Kukin ei odotettu juhlivan pisteillä, mutta hänen polvensa näyttävät ylipäätään kestävän pelaamista vain Tappara-paidassa. Espoon aikoina vaivanneet mystiset polvivaivat kun ilmaantuivat häiritsemään kautta jo yhden harjoitusottelun jälkeen. Muiden kesän hyökkääjähankintojen - Quinn Hancockin, Toni Dahlmanin ja Teemu Kuusiston - täytyy todistaa pystyvänsä pistetehtailuun hiukan aiempaa pienemmässä roolissa ja suuremmissa ympyröissä.

Metropolitin tutkaparina viime kaudella häärineen Marko Jantusen on pitänyt keväästä asti sivussa sitkeä nivusvamma. Näillä näkymin paluu joukkueeseen tapahtuu liiga-avauksen jälkeen, mutta pelituntumaan pääseminen vie vielä sen jälkeenkin aikansa. Ykkösketjun täydentävän Tomek Valtosen olisi läpimurtokautensa jälkeen pystyttävä säilyttämään tasonsa, mikä on usein osoittautunut vaikeaksi.

Edelliskausilla rankasti alisuorittanut Timo Vertala päätyy nopeasti omienkin hampaisiin, jos tulosta ei tule hyvin sujuneiden pudotuspelien tahtiin. Petri Pakaslahti hoitaa varmasti omat tehtävänsä aloituksissa ja puolustuksen apuna, mutta hyökkäystehot jäänevät ilman huipputason laitureita jälleen keskinkertaisiksi.

Nuoriso-osastosta selkeää roolin - ja pistesaldon - nostoa voinee odottaa Valtteri Filppulalta, joka oli jo tulokaskaudellaan ajoittain pitelemätön. Harjoituspeleissä yhteistyö Variksen ja Kuusiston kanssa on toiminut mallikkaasti. Muiden nuorten rooliksi jäänee loukkaantumisten paikkailu ja yleisön sytyttäminen nelosketjussa, vaikka erityisesti Tomi Mäelle soisi näyttöpaikkoja enemmänkin.

Viime kaudella Jokereilla oli ongelmia eniten maalinteossa. Erityisesti vieraskentällä maaleja syntyi luvattoman vähän. Hyökkääjähankinnoista kukin - Kukia lukuunottamatta - helpottanee näitä ongelmia osaltaan. Riittääkö se, vai tarvitaanko tammikuussa jälleen paikkausteippiä hätähankintojen muodossa, jää nähtäväksi.

Kaikki on mahdollista

Kaikenkaikkiaan Jokerit lähtee kauteen selkeästi edellisvuodesta vahvistuneena. Hyökkäyksessä tehoja sopii odottaa muiltakin kuin yhdeltä ketjulta ja maalia vartioi nyt rutinoitunut huippuvahti. Erityisesti kapeahkon puolustajamateriaalin kestävyyttä kuitenkin mitataan pitkän kauden aikana, vaikka ottelumäärää onkin pyritty tietoisesti pienentämään harjoitusotteluita karsimalla.

Jokerit ei varmasti lähde kauteen suurimpana ennakkosuosikkina, mutta mahdollisuuksia joukkueella on mihin tahansa. Hannu Jortikka on päässyt vaikuttamaan joukkueen koostumukseen edelliskautta enemmän, minkä pitäisi myös näkyä. Aika näyttää, saako Jortikka jatkossa esitellä epäilijöille mestaruusviiriä toisenkin suurhallin katossa.

» Lähetä palautetta toimitukselle