ILV - IFK
LUK - HPK
SAI - JUK
SPO - PEL
WSH - SJS 2.00
OTT - ARI 2.30
CHI - NYI 3.30
CGY - CAR 4.00
EDM - DET 4.00

Jokeripelaajat syynissä

LIIGA / Artikkeli
Jokerien kausi 2005-06 oli kokonaisuudessaan surkea mahalasku, mikä näkyy myös pelaaja-arvioissa. Onnistujiakin joukosta kuitenkin löytyy.
kolumni

Jokerit 2005-06 - Kaikkien aikojen floppi
[lue lisää]

Pölyn hieman laskeuduttua on aika käydä vielä kerran läpi sitä pelaajakokoelmaa, joka muistetaan nimellä "Jokerit 2005-06 - Kaikkien aikojen floppi". Kunkin pelaajan kautta arvioitiin odotusarvoihin suhteutun arvosanan lisäksi sanallisesti.

Maalivahdit

Joonas Hallikainen (5 ottelua; torjuntaprosentti 86,1; 4,67 päästettyä maalia ottelua kohden; 0 nollapeliä)

Nuori maalivahti joutui ensimmäisellä liigakaudellaan tiukkaan paikkaan. Puolustus Waltteri Immosen sanoja lainaten "paskansi Hallikaisen päälle" useaan otteeseen, mikä näkyy myös tilastoista. Alkukauden jälkeen peliaikaa ei enää liigajoukkueesta löytynyt, joten Hallikainen palasi A-junioreihin.

Tulevalla kaudella Hallikainen ei enää voi ikänsä puolesta pelata junioreissa, eli pelipaikka on löydyttävä joko liigasta tai Mestiksestä. Sopimus Jokereiden kanssa jatkuu kevääseen 2007 asti.

Karl Goehring (19; 89,7; 3,18; 2)

Taskukokoinen amerikkalaisvahti hankittiin Jokereihin Tim Thomasin korvaajaksi. Pikavauhdilla tehty hankinta osoittautui nopeasti epäonnistuneeksi. Goehringin perustaidot olisivat kyllä riittäneet hyvän viisikkopuolustuksen takana odotetulle tasolle, mutta surkeasti pelanneen joukkueen ja oudon pelityylin yhdistelmä oli liikaa.

Goehring sai Jokereista lähteä marraskuussa. Loppukauden hän on pelannut AHL:n San Antonio Rampagessa vastaavanlaisilla tilastoilla kuin koko aiemmankin ammattilaisuransa.

Steve Passmore (15; 89,1; 3,61; 1)

Passmore tuli seuraan Goehringin tilalle marraskuussa. Tällä kertaa harkinta-aikaa oli huomattavasti enemmän kuin Goehringin tapauksessa ja se käytettiin huolellisesti. Passmoren taustat tarkistettiin monelta taholta, mutta kuten niin usein, se ainoa kysymysmerkki osoittautui kohtalokkaaksi.

Yli-innokkaan torjuntatyylinsä vuoksi Passmore ei sopeutunut koskaan Pohjois-Amerikan kaukaloita hitaampaan pelityyliin, vaan hyvät ottelut jäivät satunnaisiksi. Loppukauden Passmore istui Jokereissa penkillä ihailemassa Tom Askeyn perusvarmoja suorituksia. Tulisieluisen persoonallisuuden ura jatkunee vielä muutaman kauden, mutta tuskin Suomessa, eikä varmasti Jokereissa.

Mikko Rämö

Venäjältä palannut Rämö tuli Jokereihin kakkosvahdiksi, mutta pystyi taistelemaan Passmoren kanssa tasapäisesti. Näyttöpaikat jäivät lopulta niin Jokereissa kuin IFK:ssakin vähiin, pienemmässä seurassa Rämö olisi hyvinkin voinut vihdoin tehdä läpimurtonsa liigatason ykkösvahtina.

Tom Askey

Jokerit teki kauden viimeisen maalivahtihankintansa tammikuussa, kun Mikko Rämö ja tukku rahaa vaihdettiin IFK:ssa kakkosvahdiksi jääneeseen Tom Askeyyn. Askey aloitti Jokereissa erinomaisesti ja oli tärkeä palanen kauden ainoassa voittoputkessa.

Höntyilemätön peruspeli rauhoitti epävarmaa puolustusta, ja kenttäpelaajat uskalsivat ensimmäistä kertaa kauden aikana jättää suorat laukaukset maalivahdin torjuttaviksi. Lopulta Askeykään ei pystynyt johdattamaan Jokereita pudotuspeleihin asti. Kauden päätyttyä kokenut viiksivallu lähti pelastamaan Fribourg-Gottéronin sarjapaikkaa Sveitsiin.

Puolustajat

Brad Norton (20 ottelua, 2 maalia + 2 syöttöä = 4 pistettä, +2, 91 jäähyminuuttia)

Kovaotteinen ja isokokoinen amerikkalainen ilmestyi yllättäen kokoonpanoon lokakuussa. Ronskit otteet ja hyvä asenne tekivät "Nortiesta" nopeasti fanien suosikin. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun puolustuksen tukipilari häipyi joulukuun puolivälissä Jokereista yhtä yllättäen kuin oli tullutkin.

Mutkan kautta Norton löysi pelipaikan loppukaudeksi Ottawan farmijoukkueesta Binghamton Senatorsista. NHL-ryhmän lukuisten loukkaantumisten vuoksi hänet nostettiin maaliskuun lopussa Ottawan pelaavaan kokoonpanoon.

Samuli Jalkanen (28, 1+1=2, 0, 12)

Jalkasen kausi päättyi joulutauolla saatuun nivusvammaan. Syyskaudella ikitsemppari oli yksi niistä harvoista pelaajista, joilla luistin kulki, mutta vakioroolia kokoonpanosta oli silti vaikea löytää. Parhaat pelinsä Jalkanen pelasi nelosketjussa Eric Beaudoinin ja Arto Koiviston kanssa.

Jalkasen sopimus on katkolla, eikä takeita jokeriuran jatkumisesta ole. Kasvattajaseurassa tie isompaan rooliin lienee jatkossakin vaikea, mutta muutto muualle voisi piristää uraa.

Mikko Kalteva (53, 2+1=3, -16, 26)

Kaltevan tulokaskausi oli numeroiden valossa surkea, mutta peliesityksissä sentään oli havaittavissa kehittymistä kauden mittaan. Jälkikäteen on helppo todeta, että Kaltevan itsensä kannalta kaavailuissa ollut seuranvaihto olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto, mutta potentiaalia ollimalmivaaramaiseen kehitykseen on edelleen olemassa.

Huhuissa Kaltevaa viedään vahvasti jo tulevaksi kaudeksi AHL:ään. Liikerajoitteiselle puolustajalle kapea kaukalo sopisikin varmasti paremmin kuin SM-liigan lentokentät. Mikäli Avalanche-pesti jää puheiden tasolle, Kaltevalla on sopimus Jokereihin tulevaksikin kaudeksi.

Markus Kankaanperä (53, 5+5=10, -3, 182)

Kankaanperä pystyi nostamaan tasoaan heikomman kauden jälkeen ja nousi takalinjojen odotetuksi fyysiseksi johtajaksi. Toisaalta jäähymäärät kasvoivat järkyttävän suuriksi, eikä pelillistä kehittymistä juurikaan tapahtunut.

Kankaanperän sopimus Jokereiden kanssa kattaa tulevankin kauden, mutta vientiä olisi muuallekin.

Ville Uusitalo (14, 0+1=1, -2, 6)

Tammikuussa Mestiksen Salamoista napattu Uusitalo oli juuri sitä mitä sopi odottaakin: pienikokoinen, hyvin luisteleva ja kiekkoa käsittelevä puolustaja, jolla oli pahoja vaikeuksia liigaedellytysten täyttämisessä puolustustehtävissä.

Jokerit jätti optionsa käyttämättä ja Uusitalo suuntasi kahdeksi kaudeksi Lahteen. Pelicansissa edellytyksiä on ehdottomasti kiekolliseen rooliin.

Kevin Kantee (45, 1+2=3, -2, 32)

Kanteen kolmas liigakausi tuotti uran ensimmäisen maalin, mutta muuten puolustajan ura pikemminkin taantui kuin jatkoi edistymistään. Varmoista otteista huolimatta peliaika jopa pieneni edelliskauteen verrattuna.

Kanteella on sopimus Jokereihin myös tulevaksi kaudeksi, eikä AHL vaikuta vielä ajankohtaiselta vaihtoehdolta. Tulevalla kaudella odotetaan jälleen läpimurtoa.

Kari Martikainen (53, 7+14=21, +7, 36)

Veteraanipuolustajan liikkeen riittävyydestä liigaan oli puhetta jo edelliskaudella, mutta vasta kausi 2005-06 osoitti, että aika on todella ajamassa ohi Martikaisesta. Hyökkäyspäässä tehoja kertyi vielä mukavasti, mutta puolustamisessa nopeus ei tahtonut enää riittää. Plusmiinus-saldo jäi kuitenkin komeasti positiiviselle puolelle.

Martikaisen sopimus päättyi kuluvaan kauteen, mutta ainakaan vielä lopettamisilmoitusta ei ole julkisuuteen kuulunut. Ura voi vielä jatkuakin, mutta se edellyttää onnistunutta kesäharjoittelua, mistä ei Jokereissa ole takeita.

Jan Latvala (56, 3+8=11, -16, 24)

Latvalan suhteen odotukset eivät kahden aiemman jokerikauden perusteella olleet suunnattoman suuret, mutta niistäkin joukkueen toinen kokenut puolustaja jäi jonkin verran. Varman peruspelin sijaan Latvala esitti virhealtista ja miinusmerkkistä sähläystä, parinaan usein Mikko Kalteva.

Latvalan tarpeettomasta jatkosopimuksesta on vielä toinen vuosi jäljellä, mutta kaikkien kannalta olisi parasta, jos puolustajalle löytyisi pelipaikka jostain toisesta seurasta.

Sami Lepistö (56, 8+21=29, +8, 68)

Lepistö oli yksi sysimusta kauden valopilkuista, mutta odotettu nousu MM-tason puolustajaksi taisi sittenkin jäädä tekemättä. Kokonaispistesaldoaan hyökkäävä puolustaja petrasi edelliskaudesta vain hiukan, mutta erityisesti 12 tasakentällisin annettua ykkössyöttöä kertovat roolin monipuolistumisesta. Ylivoiman erikoistaitajasta on kehittymässä muunkinlainen playmaker.

Valitettavasti tuon kehityksen hedelmät kerännee jatkossa Washington Capitals, jonka farmijoukkueeseen Lepistön on huhuiltu matkaavan vielä kevään aikana. Vaikka nämä huhut eivät pitäisikään paikkaansa ja Lepistö ehtisi vielä solmia nimellisen jatkosopimuksen Jokereihin, on AHL ensi kaudella erittäin todennäköinen sarjataso.

Martti Järventie (31, 0+8=8, -2, 73)

Järventie oli pitkään poissa kentiltä polvivamman vuoksi, eikä missään vaiheessa oikein päässyt parhaalle tasolleen. Periaatteessa 30-vuotiaan Järventien pitäisi olla pelaajana parhaimmillaan, mutta urakehitys on vähintäänkin polkenut paikallaan jo useita vuosia. Sopimus Jokereihin kattaa kuitenkin seuraavankin kauden, ehkä sen jälkeen olisi aika hakea uusia tuulia vaikka ulkomailta.

Hyökkääjät

Tony Virta (36, 7+12=19, -1, 48)

Virran ensimmäinen jokerikausi oli sanalla sanoen vaisu. Ville Koistisen törkeä leikkaus oli lopettaa kauden jo tammikuussa, mutta Virta toipui yllättäen vielä pelikuntoon runkosarjan viimeisiin koitoksiin.

Virran sopimuksessa on optio tulevastakin kaudesta. Näyttöhaluja luulisi ainakin pelaajalla olevan.

Marko Jantunen (16, 3+5=8, -10, 14)

Jantunen pelasi Jokereissa kuluneella kaudella vain 16 ottelua. Alkukauden hän oli sivussa jalkapöydän murtuman vuoksi ja tammikuun alussa Jokerit purki laiturin sopimuksen kurinpidollisiin syihin vedoten.

Tomek Valtonen (51, 11+6=17, -13, 130)

Valtonen pystyi hieman heikomman kauden jälkeen nostamaan maalisaldonsa jälleen toiselle kymmenelle. Lisäksi Valtonen pääsi esittelemään rouhimiskykyjään säännöllisesti myös maajoukkueessa.

Valtonen jatkanee uraansa edelleen Jokereissa, jos ei sitten Detroit Red Wings vastoin odotuksia tarjoa vakavissaan hänelle NHL-sopimusta. Se kuitenkin edellyttäisi luultavasti lisänäyttöjä MM-kisoista, jonne Valtosella tuskin on mahdollisuuksia.

Hannes Hyvönen (35, 16+12=28, 0, 93)

Hyvönen hankittiin Jokereihin marraskuun alussa Sveitsin Fribourg-Gottéronista. Maaliruisku toi joukkueeseen aluksi kaivattua tehokkuutta, mutta maalitehtailu laantui kauden loppua kohti. Samalla kuriton pelaaminen ja turha jäähyily kuitenkin jatkui. Luultavaa on, että Hyvösen ura jatkuu ulkomailla.

Jesse Niinimäki (34, 4+8=12, -11, 14)

Niinimäestä odotettiin Jokereissa Valtteri Filppulan korvaajaa, mutta nolla-asenteella pelannut mielialapelaaja osoittautui tyhjäksi arvaksi. Lähti hakemaan harjoitteluintoa Jyväskylästä, missä onnistuikin hyvin. Hieno juttu Jesselle, kunhan pysyy kaukana Jokereista.

Arto Koivisto (56, 7+9=16, 0, 24)

Koiviston ensimmäinen eheä liigakausi oli muun joukkueen tasoon suhteutettuna loistava. Rikkovassa roolissa pelanneelta laiturilta ei edes odotettu huikeita pistesaldoja, mutta maaliskuun alun neljän pisteen ilta TPS:ää vastaan kruunasi hienon kauden.

On epävarmaa, oliko Koiviston esiinmarssi kiinni vain muiden romahtamisesta vai laiturin omasta tasonnostosta. Tuleva kausi toivottavasti todistaa, että jälkimmäisestä - Koivisto jatkaa Jokereissa.

Toni Dahlman (54, 10+11=21, -4, 37)

Dahlman nakutteli jälleen kaksinumeroiset maaliluvut, mutta pelillisesti kausi oli hänellekin nihkeä. Edes juniorivuosilta tutun Tommi Santalan vierellä peli ei ottanut kulkeakseen.

Dahlmanin sopimus päättyi tähän kauteen, ja hän joutunee etsimään pelipaikan muualta. Niin valitettavaa kuin se onkin, pelkkä jokerisydän ei riitä näytöksi pelipaikkaan.

Ilari Filppula (56 9+16=25, +1, 14)

Filppulan kausi ei missään nimessä ollut odotusten mukainen, siinä mielessä kolme narria yllä eivät pidä paikkaansa. Alkukauden Valtterin vanhempi veli pelasi pienessä roolissa, mutta tehokkaasti. Kauden loppua kohti tehoilu loppui, eikä kiekollisen taidon välähdyksiäkään enää nähty.

Ailahtelevan kauden vuoksi Filppulan tulevaa käyttökelpoisuutta on vaikea arvioida. Sopimus Jokerien kanssa kuitenkin oli vain yksivuotinen.

Petri Pakaslahti (28, 5+9=14, +1, 26)

Luottosentteri oli poissa kaukaloista lokakuulta tammikuun lopulle asti reisivamman takia. Palattuaan Pakaslahti oli yksi joukkueen parantuneen vireen tärkeimmistä tekijöistä. Puolustavaan rooliin tottunut diesel-hyökkääjä sai vastuuta hyökkäyspelissäkin ja kiitti tehtailemalla olympiataukoa edeltäneissä yhdeksässä ottelussa kahdeksan pistettä. Kauden loppu ei sujunutkaan enää yhtä pirteästi.

Pakaslahtea on monena vuonna oltu viemässä länsinaapuriin, niin nytkin. Jokereihin hyvin kotiutunut keskushyökkääjä on varmasti saanut myös houkuttelevan jatkosopimustarjouksen.

Tommi Santala (43, 9+23=32, +6, 80)

Santala tuli lokakuussa isolla rahalla pelastamaan kasvattajaseuraansa ahdingosta. Vaikka isokokoinen sentteri nousikin vajaasta kaudesta huolimatta joukkueen sisäisen pistepörssin kärkeen, ei hänestä ollut johtamaan joukkoja. Santalan pelaaminen oli kuritonta ja ajoittain halutontakin.

Odotettua vaikeammaksi osoittautunut jalkavamma vaikeutti kauden loppua, mikä antaa toivoa, että tulevaisuudessa Santalalla olisi rahkeita parempaan. Syksyllä solmittuun jokerisopimukseen oli kirjattu optio tulevastakin kaudesta.

Petri Varis (56, 18+13=31, -1, 56)

Kauden alku oli tuoreelle kapteenille vaikea. Luistin ei kulkenut, eikä johtajan rooli tuntunut sopivan luonnostaan syrjäänvetäytyvälle Varikselle. Joulutaukoon mennessä veteraanilaituri oli kerännyt vain 11 (7+4) pistettä, mutta kevätkaudella pelkkiä maaleja kertyi tilille saman verran. Samalla Varis nappasi kakkospaikan seuran kaikkien aikojen maali- ja pistepörsseissä.

Variksen sopimus jatkuu vielä tulevan kauden, eikä kukaan enää puhu lopettamisesta. Olihan kausi maalien valossa laiturin paras sitten kauden 2000-01.

Justin Mapletoft (18, 1+3=4, -2, 8)

Kanadalaisesta odotettiin Jokereissa jotain aivan muuta kuin mitä saatiin. Toiselle pakaslahtimaiselle keskushyökkääjälle ei ollut tarvetta ja niin Mapletoft sai pakata kassinsa vajaan kahden kuukauden jälkeen. Elitserienin Södertäljessä pelit ovatkin sujuneet taas paljon paremmin.

Esa Kivistö (33, 3+2=5, -4, 4)

Kivistö roikkui pitkään pelaajalistoissa ylimääräisenä, junnuista uloskasvaneena hyökkääjänä, jolle ei ollut keksitty järkevämpääkään sijoituspaikkaa kuin liigajoukkueen harjoitusrinki. Ainakin Lukossa kaveri kuitenkin muistetaan tämän kauden jälkeen: kauden viidestä pisteestään laituri teki yhtä vaille kaikki raumalaisten verkkoon.

Kivistössä on paljon samaa kuin pari vuotta aiemmin samalla tavalla puskista ilmestyneessä Arto Koivistossa. Kenties vauhdin hakeminen muualta edistäisi kuitenkin tässä vaiheessa uraa enemmän kuin jatko Jokereissa.

Brett Harkins (10, 1+2=3, -5, 2)

Harkins keikkaili Jokereissa syksyllä ennen Skellefteå-pestinsä alkua. Jokerit tiesi mitä sai: kesäteräisen veteraanin, joka kävi treenaamassa itsensä kuntoon. Siinä sivussa Harkins kuitenkin ratkaisi yhden paikallisottelun.

Arto Kuki (48, 2+6=8, -1, 32)

Luotettava kiekkotyöläinen teki jälleen oman osuutensa, muttei pystynyt yrityksestä huolimatta nousemaan hyökkäävämpään rooliin. Jokerisopimus on katkolla, ehkäpä vastuuta löytyy muualta.

Roman Vopat (23, 4+3=7, -7, 87)

Vopatin loppukausi Jokereissa oli parempi kuin hänen viimeinen kautensa naapuriseura IFK:ssa. Kukaan tuskin odottikaan kovanyrkkiseltä tshekkihyökkääjältä ihmetekoja.

Riku Rahikainen (22, 1+2=3, -3, 16)

Rahikainen tuli tammikuussa taistelemaan jääajasta ja pääsikin heti kolmannessa ottelussaan avaamaan maalitilinsä liigatasolla. Parin maalisyötön ja lukuisten mojovien taklausten lisäksi tilastoihin kirjattiin muutama kuriton jäähy. Rystysiään laituri ei kutsumanimensä mukaisesti päässyt Jokereissa esittelemään.

Rahikaisen jokeriura jäänee ainakin toistaiseksi 22 ottelun mittaiseksi, sillä liigassa on vain vähän käyttöä hänen tyyppiselleen pelaajalle.

Eric Beaudoin (11, 1+2=3, +3, 14)

Beaudoin käväisi Jokereissa kuukauden koeajalla, mutta vaihtelevat otteet ja vaisut teholukemat eivät riittäneet pidempiaikaiseen sopimukseen.

Teemu Kuusisto (45, 4+7=11, +3, 24)

Kuusiston toinen jokerikausi jäi vajaaksi, kun hän siirtyi helmikuussa Sveitsin kakkosliigan Lausanneen. Jokereissa yksipuolisesta Mestis-tason maalitykistä kehittyi selvästi monipuolisempi jääkiekkoilija, mutta todellista läpimurtoa ei koskaan tapahtunut.

Lisäksi joukkueessa pelasivat Roni Andersson, Tero Konttinen, Tommi Oksa ja Jesse Uronen.

» Lähetä palautetta toimitukselle