BOS - BUF 0.00
CHI - SJS 2.00
WPG - TBL 2.00
VAN - EDM 5.00

Jari Kurri Night

NHL / Artikkeli
Jari Kurrin legendaarinen numero 17 vedettiin Edmontonin Skyreach Centren kattoon ikimuistoisassa ja haikean tunnelmallisessa juhlaseremoniassa lauantai-iltana. Kaikkien aikojen paras eurooppalainen NHL-pelaaja sai arvoisensa kunnianosoituksen juhlassa, jota kukaan paikalla ollut ei koskaan tule unohtamaan..

Happy Jari Kurri Day!

Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran
kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla
järjestetyllä vastaanotolla.

Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon
"The Boys Are Back In Town" tahdissa.

Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari
Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa,
jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden
kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä.
(The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)

Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien
numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan
tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun
sijasta salkoonsa Oilersin lipun.

"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa
kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri
Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä
muistoksi.

Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto
oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten
"WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat
normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon
nimmari on hyvä pyytää.

A Son of Edmonton

Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal
Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin
Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen
enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta
tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta,
jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."

Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut
kaikesta tästä saamastaan huomiosta.

"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen
kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."

Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain
vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta
tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan
tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi
vanhoja paikkoja katselemaan.

Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup
mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan
miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen
voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.

Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa
toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä
sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä,
että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti
innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan
juhlissa paikalla.

Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle
paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin
isännöimälle lounaalle.

"Gretz, who’s the girl in the picture?"

Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa
kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja
suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:

Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen
päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin
Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan
ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana
pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on
tuolla kuvassa?"

Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti
niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa
oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava
kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..

Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin
edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä
vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa
tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan,
mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin
mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.

Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi,
joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin
kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.

Jari Kurri Night

Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin
erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden
kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki
katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää
sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi
kantaa kaulassa.
Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää
tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.

Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri
t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta
englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin
Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin
yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun
pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen
lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain
päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta
juhlasta.

Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen
ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana.
Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla
80-luvun väreilla.

JARI, JARI, JARI !!!

Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin
ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen
ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja
ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi,
jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja
kerrallaan.

Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta.
Nyt alettiin päästä itse asiaan.

Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin
parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia
syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä
ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan,
maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan
maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia
vastaan 1990..

Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat
uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän
kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella
oli kyse.

Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin
vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen
katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen
metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän
nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!

Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia

Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn
auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa.
Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään
jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä,
jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan
suosionosoitusten alle.

Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa
albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä
puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa
odotettiin nytkin.

Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja
hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei
kyllä ikinä unohda.

Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.

Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä,
80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja
maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo…
hymyilevä Jari Kurri.

Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea
sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin
uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon
ympäri hiljaista vauhtia..

Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa
kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä,
paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten
alkoi.

Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli
sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä,
jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä
joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt
ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.

Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi
tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä
vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix
Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi
ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin
takana ja ylempänä katsomossa.

Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa.
Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina
parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa.

Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen
jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi
ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka
loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen
joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle
ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.

"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."

Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen
aika.

Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee
Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana
sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen
pitänyt GM Kevin Lowe.
Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä
oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä
sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.

Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista
Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat
Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun
uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi
takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän
jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat
paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.

Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin
ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja
Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä
ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie
Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina
pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.

Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:

"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui
sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin.
Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli
jäähallilla."

"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin
ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja.
Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa.
Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli
arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."

Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs
kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa,
miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli
myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa
päässä auttamassa puolustusta jne.

Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI,
JARI!!" huutonsa kesken puheitten.

"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet
edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada
paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana
viimeisen unelman toteutumisessa."

Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin
kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.

"I always felt appreciated.."

Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.

"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada
pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa,
tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne
Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."

"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani,
ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään -
pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."

Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja
lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.

"Tunsin aina itseni arvostetuksi."

Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla
kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona
kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen
paitaseremonioita lauantaina.

Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun
saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka
Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän
erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään
ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.

Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray
tästä lähtien alkaa kantamaan.

99 & 17

Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17
oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle.
Gretzky to Kurri..

Ikuisiksi ajoiksi.

Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa
suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo
pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.

Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten,
että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17
yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään
täysin. Taas kerran.

Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.

"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line..
HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"

Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille
tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan
seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu
Hespeler-maila.

Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod
Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon
rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä..
hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn
syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon
aivan yläriman alta maaliin.

Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?

Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään
"mitä jos"-jaarittelulle.

Eikä ollut nytkään.

Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet
ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin
pimeään.

Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.

Lehdistötilaisuus

Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen
lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen
muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.

"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella,"
vitsaili #99 mediaa naurattaen.

Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.

Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä
hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä,
että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja
naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen
pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.

Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli
Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut
Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.

Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena.
"Tiedän, että fanit myös pitivät."

Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin
murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani
tilanteen kestivät."

"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon
tilanteesta irti."

Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja
Kurrin laukaukseen oli myös Lowen.
"Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että
minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella
hermostutti minua", sanoi Wayne.

"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."

Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus
voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."

Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi.
Mutta kaikki onnistui tänä iltana.
Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut
aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he
still SNAPS it."

Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty
pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina
Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa
Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.

Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa
lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina
pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen
maila.

Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat.
"En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa",
valitti Kurri.

Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään
ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.

Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta.
Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista
Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi
katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti.
"Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat
tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin
moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta
tunne-elämystä.

"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme
neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri -
pelejä silloin 80-luvulla jo."

"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.

"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne
Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."

Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina
Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.

Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen
tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta
Motrealiin ennen paluuta Suomeen.

Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä
paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä,
Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi.
Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni
työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."

Kommentteja pelin jälkeen

Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen
aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille
ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog
jne.

Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä,
Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin
nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi
seuraavaa:

"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo
kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin
Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta,
jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään
huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista
puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"

"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee
tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani
häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken
kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena
iltana."

"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen
poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" -
joka itsekin on kahden lapsen isä.
Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika-
maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.

May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi
ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.

May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun,
jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet
ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia
hellästi kypärään kiitokseksi.

Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa
mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja
tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja
suomalaispelaajia NHL:ssä.

Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla
ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:

"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti
NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja
pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."

Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi:
"Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että
ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."

Heh

Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti
Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein
toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:

"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka
jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton
Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska
siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."

"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari
teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli
silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."

Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli
Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".

400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne
Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana:
"Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa,
että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa
ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä
Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin
nykyisin."

Lopuksi..

Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin
kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa
yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko
ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin
hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus
näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.

Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista.
Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.

Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17
vedettiin Edmontonin hallin kattoon.

Thanks for the memories Jari.

» Lähetä palautetta toimitukselle