Moni pieni kiekkomaa on kiroillut Japanin talousmahdin vuoksi. Nousevan auringon pojat ovat saaneet ilmaiseksi kisapaikan. Aasian kiintiöpaikka on taannut sen, että Japanille on riittänyt voitto Aasian karsinnoista selvästi heikkotasoisempia Kiinaa tai Etelä-Koreaa vastaan. Tänä keväänä karsintaottelu viimeksi mainittua vastaan päättyi 4-1.
Nyt tilanne on eri. Japanin täytyy pelaamalla tienata paikkansa Itävallan MM-kisoissa. Se vaatisi maalta sen historian ensimmäistä voittoa MM-kisoissa. Kolmasti joukkue on jo venynyt tasapeliin, joten hiuskarvan varassa voitto on ollut. Ihan mahdoton ajatus voitto ei ole, sillä Japani voitti Itävallan olympialaisissa 1998. Japani on onnistunut myös voittamaan Kazakstanin vuosi takaperin Aasian talvikisojen finaalissa.
Lyhyt katsaus japanilaiseen kiekkohistoriaan
Jääkiekon ovat Japaniin tuoneet 20-luvulla britit, jotka pelasivat lähinnä näytösotteluita. Japanin jääkiekkoliitto on perustettu vuonna 1929 ja jo seuraavana vuonna heidät kutsuttiin IIHF:n jäseniksi. Ensimmäinen maaottelu näki päivänvalonsa jo samana vuonna, kun Iso-Britannia voitti heidät maalein 3-0 Sveitsin Davosissa.
Ensiesiintyminen MM-kisojen A-tasolla tapahtui vuonna 1958 ja siitä innostuneena eräät japanilaiset liikemiehet yrittivät tosissaan luoda maahan huipputason jääkiekkosarjaa. Japanilaisella täsmällisyydellä he mittasivat näytösottelua pelaamaan tulleen Moskovan TsSKA:n pelaajien reisiluut, pään ympärykset, oikeastaan kaiken mitä voi ihmiskehosta mitata. Kyllä, myös ne intiimit osat. Maahan palkattiin paljon ulkomaalaisia pelaajia, Suomesta maassa kävi mm. Juhani Tamminen ja Seppo Repo. Buumi ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin ja maan kiekkosarja valahti heikkotasoiseksi.
NHL on yrittänyt muutamana vuonna nostattaa Japanissa kiekkobuumia ja vallata markkinoita, ja jollain tasolla on siinä onnistunutkin. Valitettavasti taitoluistelu on kuitenkin edelleen nousevan auringon maan suosituin jääurheilulaji. Osasyynä siihen on myös Japanin 90-luvun lopussa kohtaama talouslama. Japanissa jääkiekkoseurat ovat perinteisesti olleet suuryritysten omistuksissa ja ammattilaisjääkiekkojoukkueen lakkauttaminen tai myyminen on helppo tapa lieventää taloustuskia. Näin on käynyt mm. Nikkossa ja perinteikkäässä talviurheilukaupungissa Sapporossa, joissa kaupunki on ottanut joukkueen hoitoonsa. Tällä hetkellä maassa on 57 jäähallia ja rapiat 25 000 rekisteröitynyttä pelaajaa.
Rasitteena pieni koko ja kotimaan huono tuomaritaso
Japanilaiset tunnetusti eivät ole kovinkaan pitkiä, ja niinkin fyysisessä lajissa kuin jääkiekossa, koolla on suuri merkitys. Liian usein japanilaiset joutuvat antamaan tasoitusta muille joukkueille nimenomaan fyysisyydessä. Toki näitä ”mikä itsesuojeluvaisto”-pelaajia löytyy myös Japanin joukkueesta.
Toinen ongelma, mihin japanilaiset törmäävät kansainvälisissä peleissä on tuomaritoiminta. Maan oman sarjan tuomaritaso on varsin heikko ja sen johdosta Japanin joukkue saa usein paljon jäähyjä tilanteista, jotka kotimaan sarjassa olisivat jääneet viheltämättä. Alkusarjassa näillä asioilla ei suurmaita vastaan ole niinkään merkitystä, mutta karsintasarjassa jäähyjä tulee välttää.
Ongelmia joukkueella tuo vastustajan kunnioittaminen, joka on tärkeä osa maan kulttuuria. Se ilmenee lepsuiluna ja löysäilynä alkusarjan otteluissa. Eikä kunnioitus varmaankaan ainakaan vähene, kun vastaan luistelee Aleksei Yashin ja muut Venäjän ja Ruotsin suurnimet, joita Japanin pojat ovat saaneet ihailla vain television välityksellä.
Japanilla on tällä kaudella uusi päävalmentaja. Timo Tuomi jätti joukkueen viime kevään MM-kisojen jälkeen ja nyt joukkuetta luotsaa kanadalainen Mark Mahon, joka maajoukkueen lisäksi valmentaa paikallista HC Nikko Icebucksia.
Joukkueen kokoonpano on säilynyt hyvin pitkälti samana. Suomalaisille tutummista pelaajista poissa on ainakin nikkarijapsi Ryan Kuwabara, jonka tähti alkoi jo hiipua viime kisoissa. Toinen kahden passin japanilainen, Chris Yule on joukkueessa. Viime kisojen Japanin pörssikärjeltä Yulelta odotetaankin paljon tehoja. Hän on luonteeltaan enemmän pelintekijä ja järjestelijä, joten viimeistelijöitä kaivataan. Paljon odotetaa myös Daitsuke Obaralta, joka on jo pari vuotta pelannut Pohjois-Amerikan ECHL:ssa. Nuori Obara saalisti sentterin tontilta kuitenkin runkosarjassa melko vaatimattomat tehot 6+7 40 ottelussa.
Puolustuksen kulmakivi on Ken Ito, joka siirtyi täksi kaudeksi ECHL:n Charlotteen. New York Rangersien farmin farmina toimivassa Checkersissa syntyi 60 ottelussa puolustajalle ihan kelvolliset tehot 4+16. Vuosi Pohjois-Amerikan fyysisessä East Coast-liigassa on varmasti tuonut Itolle myös lisää kovuutta.
Japanin maalilla jatkaa tuttuun tyyliin Jiro Nihei, jolta odotetaan edelleen paljon. Nihei on kokenut MM-kisakävi, eikä missään tapauksessa joukkueen heikko lenkki.
Japanilaiset eivät lähde tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan ovat realisteja. Tavoite näissä kisoissa on kuitenkin kristallinkirkas.
– Tanska on meidän päävastustajamme ja haluamme voittaa sen ottelun, päävalmentaja Mahon totesi ykskantaan.
Perinteisesti Japanin yksi ongelmista on ollut kovien harjoitusvastustajien puute kesken pelikauden. Siihen on yritetty paneutua tällä kaudella, ja Japanin joukkue pelasi maaliskuun lopussa mm. Amurin turnauksessa Venäjän liigan joukkueita vastaan. Saldoksi kolmesta ottelusta jäi yksi voitto ja kaksi tappiota.
Karu totuus on kuitenkin se, että Japanin tie näissä kisoissa vie putoamissarjaan. Sielläkin voiton saavuttaminen ei tule olemaan helppoa, mutta ensimmäinen voitto on pakko saada, mikäli japanilaiset haluavat jatkossakin pelata A-sarjassa.