FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Jalosen HIFK:lta on lupa odottaa menestystä

LIIGA / Artikkeli
Helsingin IFK ei ota tällä kertaa riskejä valmennuksen suhteen. Haaveet kanadalaisvalmentajan tuomasta menestyksestä on haudattu ja joukkuetta luotsaa taatusti pätevä valmentaja, Kari Jalonen. Pelaajahankintoja uusi urheilutoimenjohto on tehnyt maltilla ja joukkue näyttääkin tasapainoisemmalta kuin vuosiin.

Helsingin IFK lähtee alkavaan kauteen uudistetulla ilmeellä. Muutoksen ovat kokeneet niin joukkueen peliasu kuin organisaatiokin. Pitkäaikainen toimitusjohtaja Pentti Matikainen sai lähteä jo viime talvena ja tilalle nimitettiin yritysmaailmassa ansioitunut Jukka Valtanen.

Urheilutoimenjohtajan viitan sai kannettavakseen pitkään HIFK:n junioripuolella vaikuttanut Tom Nybondas. Vahvaa tukea Nybondas saa pelaajatarkkailusta vastaavalta Veli-Pekka Kautoselta sekä sisäiseen pelaajatarkkailuun keskittyvältä Samu Kuituselta. Jokereiden tavoin HIFK:ssa on havahduttu siihen, että omat lahjakkaat juniorit karkaavat maakunnan seuroihin ja juuri tähän ongelmaan Kuitusen on tarkoitus puuttua.

Suursiivous olikin tarpeen, sillä HIFK on jo monena kautena taapertanut selvästi alle potentiaalinsa. Viime kaudella joukkueen sijoitukseksi tuli seitsemäs, mutta tulosta surkeampaa oli joukkueen tahdottomat ja päämäärättömät esitykset. Syyn vaisuudesta voi laittaa päävalmentaja Paul Baxterin piikkiin, sillä kanadalainen ei sopeutunut SM-liigaan eikä hänen alaisuudessaan nähty HIFK:n brändin mukaista peliä.

Valmennus vakuuttaa

HIFK:n merkittävin hankinta onkin joukkueen uusi ykköskäskijä Kari Jalonen. Kärpät kolmesti mestaruuteen valmentanut päävalmentaja saa vahvaa tukea Pelicansin junioreita menestyksekkäästi luotsanneelta Kai Rautiolta. Joukkueen kuntovalmennuksesta vastaa Harri Hakkarainen, joka on Jaloselle tuttu jo Oulun ajoilta.

Pelaamissaan harjoitusotteluissa joukkueen pelitapa on ollut välillä hakusessa. Selvää kuitenkin on, että keskialue ylitetään syöttelemällä, ei roiskimalla, kuten viime kaudella. HIFK myös lähtee hyökkäyksiin selvästi nopeammin kuin kanadalaisvalmentajiensa alaisuudessa. Kiekkoa ei haudota maalin takana vaan puolustaja syöttää pelivälineen nopeasti yleensä toiselle puolustajalle tai sitten oman siniviivan alapuolelle tippuneelle sentterille. Vastustajan siniviiva ylitetään useimmin kolmen miehen vahvassa rintamassa eikä kiekkoa tungeta kulmiin.

Jalosen aiemmat joukkueet eivät ole pelanneet fyysisesti, mutta ainakin harjoitusotteluiden perusteella HIFK pelaa aggressiivisesti ja pyrkii jatkuvasti vastustajan iholle.

HIFK:n uusi johto ei ole mielivaltaisesti lähtenyt hankkimaan uusia pelaajia. Joukkueen kokoamisessa on erityisesti kiinnitetty huomiota pelaajien HIFK:laisuuteen ja miten pelaajat istuvat punanuttujen pelityyliin. Joukkue on tasapainoisempi kuin vuosiin eikä mikään osa-alue ole etukäteen arvioituna heikko. Erityisenä vahvuutena voi pitää pelaajien, varsinkin hyökkääjien, fyysisyyttä, sillä joukkueessa on useampikin SM-liigan eliittiin kuuluva voimalaituri.

Pitkämäki paljon vartijana

Merkittävin hankinta Jalosen lisäksi on Juha Pitkämäen pesti joukkueen ykköstorjujana. Pitkämäki on perusvarma vahti, jonka hyvän ja huonon päivän ero ei heittelehdi samalla tavalla kuin edelliskausien vahdilla Jan Lundellilla. Oivaa taustatukea Tampereella syntynyt torjuja saa nuorelta Jani Niemiseltä sekä Aleksis Ahlqvistilta. Taisto kakkosvahdin paikasta tulleekin olemaan tiukka, sillä sekä Nieminen että Ahlqvist ovat kumpikin erittäin venymiskykyisiä torjujia.

Pitkämäki ei ole suomalaiselle kiekkoyleisölle kovin tuttu vahti. Liigaympyröihin vuosituhannen alussa murtautuneen torjujan kaksi viimeisintä kautta ovat kuluneet Elitserienin Morassa. Ensimmäinen kausi sujui torjujalta mainiosti, mutta jälkimmäinen kausi päättyi putoamiseen Allsvenskaniin.

Jani Nieminen nousi kiekkoyleisön tietoisuuteen viime kevään pudotuspeleissä. Jan Lundell haparoi pahemman kerran Bluesia vastaan ja Nieminen laitettiin kovassa paikassa maalin suulle. Nuorukainen ei pettänyt vaan osoitti kylmähermoisuutensa ja teki kaiken minkä vain pystyi tekemään. Nieminen on kuitenkin vielä raakile torjujana eikä hän ole missään vaiheessa kuulunut valtakunnan lupaavimpien kassarien joukkoon.

Kakkosvahdin paikasta Niemisen kanssa kisailee Aleksis Ahlqvist. Jyväskyläläislähtöinen maalivahti on jäänyt toistaiseksi odotettua pienempään rooliin HIFK:ssa. Viime kaudella Lundellin sairastellessa Ahlqvist sai tilaisuutensa ja hän torjuikin mainiosti. Ikävä sydänlihastulehdus päätti kuitenkin 22-vuotiaan kauden jo helmikuussa.

Kankaanperä loistava hankinta alakertaan

HIFK:n puolustuspään muutokset viime kauteen verrattuna eivät ole kovin suuria. Poissa ovat hyvät pudotuspelit, mutta heikon runkosarjan pelannut Tommi Kovanen, alavireisiä otteita esittänyt Teemu Laakso sekä nivustensa kanssa tuskaillut jättimäinen Libor Ustrnul.

Tilalle on hankittu Tom Walsh ja Markus Kankaanperä. Isokokoinen Kankaanperä tuo joukkueeseen juuri sellaista osaamista, jota puolustuksesta viime kaudella puuttui. Kankaanperä on isokokoinen puolustava puolustaja, jonka vahvuudet ovat fyysisessä pelissä ja oman pään pitämisessä puhtaana. Loppukesän harjoituspeleissä Kankaanperä on kuitenkin esitellyt myös kiekollista osaamista ja onpa hän saanut aikaa ja tehoja ylivoimallakin.

HIFK:n viime kauden yksi harvoista positiivisista yllätyksistä oli Lukosta siirtyneen Ilkka Heikkisen vahvat esitykset petopaidassa. Heikkisen ehdoton vahvuus on monipuolisuus, raumalaispuolustajaa voi peluuttaa kaikissa erikoistilanteissa, pelinavaaminen sujuu, tehopisteitä syntyy ja taklauspelissä Heikkinen on yksi joukkueen ahkerimmista. Mikään ei viittaa siihen etteikö kehitys jatkuisi samanlaisena tälläkin kaudella.

Kankaanperä ja Heikkinen ovat joukkueen ehdottomasti tärkeimmät puolustajat, seuraavassa kategoriassa tulee Hannu Pikkarainen ja loukkaantumisesta kärsivä Tom Walsh. Pikkaraisella on potentiaalia olla joukkueen ykköspuolustaja kiekollisessa pelissä, mutta jokin helsinkiläispuolustajan esityksissä on mättänyt viime kausina eikä kehitys ole ollut toivotunlaista.

Puolustuksen ongelmaksi saattaa muodostua kiekolliseen peliin, erityisesti laadukkaaseen avauspeliin kykenevien pakkien puute. Heikkiseltä avauspeli sujuu, samoin Pikkaraiselta parhaana päivänä, mutta kaksi kiekollisen pelin taitajaa ei ole riittävästi nykypäivän SM-liigassa.

Sentterit tällä kertaa kotimaisia

HIFK:n keskushyökkääjät ovat tällä kaudella kaikki kotimaisia. Vielä viime kaudella ykkös- ja kakkossenttereinä häärivät Steve Guolla ja Rem Murray. Kaksikosta jälkimmäisellä olisi taatusti ollut annettavaa tänäkin vuonna, sillä Murray on juuri sellainen johtohahmo, joka joukkueesta nyt puuttuu niin kaukalossa kuin pelikentän ulkopuolellakin.

Kapteenin C-tunnusta kantaa Jokereissa kahden kauden ajan vieraisilla piipahtanut Kim Hirschovits. Sentteri on loistava hankinta, ei vähiten HIFK-taustastaan johtuen, mutta Hirschovitsin ongelma on se, että hän aloittaa kauden mainiosti, mutta tahti hyytyy pahemman kerran pudotuspeleissä. Viime kauden tehot 17+24=41 kalpenevat sen tosiasian rinnalla, että pudotuspeleissä pisteitä syntyi surkeasti vain kaksi. Loppukesän harjoituspeleissä Hirschovits on jälleen kerran ollut joukkueen tehokkain, mikä lupaa tehokasta alkukautta.

Löytyykö taitoa?

Hyökkääjien kohdalla ongelmaksi voi muodostua käsien puute. Voimaa kyllä löytyy, mutta taitoa ei niinkään. Hyökkääjistä pehmeimmät kädet lienevät Pelicansista kasvattajaseuraansa palanneella Matias Lopilla, joka on harjoituspeleissä esittänyt juuri niitä elementtejä, minkä vuoksi hänet HIFK:iin hankittiin. Syötöt lähtevät tarkasti, pelinäkemys on hieno ja kiekko pysyy tarvittaessa lavassa. Jonkinlaisena heikkoutena voi pitää kevyehköä laukausta.

Hirschovitsin ja Lopin lisäksi kovia pistemääriä voi odottaa totutusti Kimmo Kuhdalta sekä Lennart Petrelliltä. Isokokoinen Petrell ei ole kädetön voimahyökkääjä, vaan häneltä voi odottaa yli kahtakymmentä maalia, ja nimenomaan niitä tärkeitä osumia.

Helsinkiläisten tuorein hankinta onkin sitten täysin kädetön Kip Brennan, jonka tehtävä on HIFK-johdon mukaan ”luoda tilaa taidolle”. Rapakon takana sekä NHL:ssä että AHL:ssä pelannut kanukki on kovan luokan tappelija, joka pystyy haastamaan kenet tahansa ja tämä jos mikä miellyttää taatusti helsinkiläisyleisö. Brennanin hankinta on siitäkin syystä tärkeä, että HIFK on joukkue, jonka riveissä on oltava liigan kovin pelaaja.

Kokonaisuudessaan HIFK on tasainen ja erinomaisesti valmennettu joukkue, jolta voi odottaa pääsyä aina neljän sakkiin. Muutama täsmähankinta, kuten hyväkätinen laituri ja kiekollinen puolustaja, nostaisivat joukkueen aina mestarisuosikiksi asti.

» Lähetä palautetta toimitukselle