Jaromir Jagrin potkaistessa ensimmäiset luistimenpiirtonsa NHL-jäille vuonna 1990 Neuvostoliitto tutisi vielä liitoksissaan, Steven Stamkos puolestaan opetteli konttaamaan ja Super Nintendo oli vasta saapumaisillaan Euroopan markkinoille.
Jagrin NHL-taipaleen päättyessä vuonna 2018 neuvostoajoista jääkiekon saralla muistuttavat enää punatähdet Moskovan TsSKA:n ja Pietarin SKA:n pelipaidoissa, Steven Stamkos on liigan johtavia pistemiehiä ja virtuaalitodellisuus tekee väkevää maihinnousua konsolimarkkinoille.
Tämän varsin laajan aikahaitarin puitteissa Jagr ehti takoa 1 733 NHL-ottelua ja työstää 766 maalia ja 1 115 syöttöpistettä eli yhteensä 1 921 tehopistettä.
Tehopisteissä Jagrin edellä majailee vain, itseoikeutetusti, The Great One Wayne Gretzky 2 857 tehopisteellään. Pelatuissa otteluissakin Jagr tekee kärkikolmikossa seuraa sellaisille alan legendoille kuin Gordie Howelle (1 767 pelattua ottelua) sekä Mark Messierille (1 756).
Kolmantena tšekkijärkäle on niin ikään tehdyissä maaleissa, kun edelle kiilaavat jo edellä mainitut Gretzky (894) ja Howe (801).
Viisinkertainen pistepörssin voittaja ei koskaan yltänyt maalikuninkuuteen
Jagr pääsi käsiksi kaikista kirkkaimpaan heti kahdella ensimmäisellä kaudellaan, kun hänen tuolloin edustamansa Pittsburgh Penguins kaatoi ensin Minnesota North Starsin Stanley Cup -finaaleissa vuonna 1991.
Seuraavana keväänä oli puolestaan Chicago Blackhawksin vuoro seurata pingviiniparven mestaruusjuhlia. Tuon mestaruusmarssin jälkeen joukkuetason menestys karttoikin tulevaa tšekkilegendaa.
Art Ross Trophyt mukaan luettuna Jagr keräsi NHL-vuosiensa aikana kymmenen henkilökohtaisen palkinnon kokoelman.
Seuramenestyksen siivittämänä Jagrin henkilökohtainenkin taival taalajäillä lähti oivallisesti käyntiin. Tehokkaat otteet johtivat lopulta seitsemään valintaan kauden tähdistökentälliseen kausien 1994−1995 ja 2005−2006 välillä − joukossa myös neljä perättäistä tähdistöön nimeämistä keväästä 1998 aina kevääseen 2001 saakka.
Tähdistövalintoja eittämättä edesauttoi Jagrin vuodesta toiseen jatkunut pistetehtailu, ja hän pokkasikin kauden tehokkaimmalle pistenikkarille jaettavan Art Ross Trophyn urallaan peräti viisi kertaa.
Kauden parhaalle maalitykille jaettavaa Maurice Richard Trophya Jagr ei puolestaan koskaan päässyt hypistelemään, vaan sijoittui parhaimmillaankin maalipörssin kakkoseksi kausina 1994−1995 (32 maalia), 1995−1996 (62) sekä 2005−2006 (54).
Art Ross Trophyt mukaan luettuna Jagr keräsi NHL-vuosiensa aikana kymmenen henkilökohtaisen palkinnon kokoelman. Kyseiset trofeet käsittävät niin joukkueelleen arvokkaimmaksi katsotulle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn kaudelta 1998−1999 kuin kolme pelaajien keskinäisen äänestyksen perusteella parhaalle pelaajalle jaettavaa Ted Lindsay Awardia.
Kymmenes Jagrin vastaanottama henkilökohtainen kunnianosoitus on sisukkuuden, omistautumisen ja urheiluhenkisyyden johdosta myönnettävä Bill Masterton Trophy kaudelta 2015−2016.
Voittomaalispesialistin ruuti oli märkää rangaistuslaukauksissa
Jagr pitää hallussaan tehtyjen voittomaalien ennätystä 135 ottelun ratkaisseella osumallaan. Ratkaisuhalukkuutta löytyi erityisesti kaudella 1995−1996, kun 62 maalista 12 kirjattiin ottelun voittomaaliksi.
Lähinnä hyökkäyspään avuistaan tunnettu tšekki-ikoni osallistui toisinaan myös alivoimapelaamiseen ja saalisti siten uransa aikana 11 alivoimamaalia.
Erityisesti New York Islandersille Jagr oli uransa aikana kryptoniittia.
25 NHL-kautensa aikana Jagr luisteli keskiympyrään rangaistuslaukausta suorittamaan ainoastaan kolmesti − punalampun syttyessä yritysten jälkeen vain kerran.
Voittomaalikilpailuissa yrityksiä puolestaan kertyi kymmenen ja onnistumisia kaksi, jolloin uran onnistumisprosentiksi tässä suhteessa muodostui 20 %.
Ensimmäinen pelaaja, joka kantoi numeroa 68, − ja uusia kantajia tuskin pian enää tulee
Hattusateille Jagr antoi aihetta uransa aikana yhteensä 16 kertaa, joista yksi osui pudotuspeleihin. Hattutemppujen osalta ura huipentui tammikuun kolmantena päivänä vuonna 2015, kun Jagr 42-vuotiaana niittasi New Jersey Devils-paidassa limpun kolme kertaa Philadelphia Flyers -maalin perukoille.
Tämän maali-ilottelun myötä Jagrista tuli vanhimpana hattutemppuun kyennyt pelaaja itsensä Howen tilalle.
Kiinnostavaa on myös se, että erityisesti New York Islandersille Jagr oli uransa aikana kryptoniittia. Jagr pelasi uransa aikana useimmin − yhteensä 112 kertaa − juuri Islandersia vastaan, ja antoi saarelaisille kyytiä yhteensä 155 (61+94) tehopisteen verran.
Nyt − Jagrin vetäydyttyä Pohjois-Amerikan urheilunäyttämöiltä 45-vuotiaana − hänestä tuli kolmanneksi vanhimpana liigasta eläköitynyt kenttäpelaaja. Vanhemmaksi taalakaukaloita ovat kiertäneet vain sellaiset nestorit kuin 48-vuotiaana luistimet naulaan ripustanut Chris Chelios sekä jo useaan otteeseen mainittu, 52-vuotiaana lopettanut Howe.
Omalla haikealla tavallaan kauneinta näissä tilastoissa ja faktoissa on se, että Jagr oli ensimmäinen NHL:ssä numeroa 68 käyttänyt pelaaja. 68 myös pysyi hänen pelinumeronaan halki hänen koko NHL-uransa − jokaisessa yhdeksässä edustamassaan joukkueessa.
Kun otetaan huomioon, mitä kyseinen nykyjääkiekon patriarkka on urallaan saavuttanut, ei ole lainkaan mahdotonta, että muutaman vuoden päästä Melker Karlsson sekä Mike Hoffman joutuvat keksimään itselleen uudet pelinumerot.