TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00

Iki-Hokki Heikkisen tarinalle juhlava sinetti

MESTIS / Artikkeli
Heikkisen pelinumero on ja pysyy Kajaanin jäähallin kunniapaikalla.
Kuva © Sami Kemppainen
Keskiviikkona Kajaanin jäähallissa vietettiin Mestiksen toisen finaaliottelun lisäksi juhlailtaa, kun Hokki jäädytti seuraikoni Jarkko Heikkisen pelinumeron 95 juhlavin menoin.

549 runkosarjaottelua, 17 kautta, kolme sarjatasoa ja 299 tehopistettä. Nämä ovat vain osa Hokkia yhtä kevättä lukuunottamatta yhtäjaksoisesti vuodesta 1998 edustaneen Jarkko Heikkisen luvuista linnapaidassa.

Heikkisen numero 95 on ensimmäinen jäädytetty pelinumero Hokin historiassa, eikä kunnianosoitus voisi olla enemmän ansaittu.

− Me kaikki tiedämme Jarkon meriitit kainuulaisena ja hokkilaisena kiekkoikonina, ne ovat vertaansa vailla. Ensimmäiset luistimensa Jarkko sai kuusivuotiaana, luistinrata oli kotipihan naapurissa, jossa ensivedot vedettiin, avasi Hokin puheenjohtaja Seppo Pussinen juhlatilaisuuden.

− Jo seitsenvuotiaana hän liittyi Suomussalmen Palloseuran junioreihin, josta alkoi hänen pitkä, ja ponnekas jääkiekkouransa, joka kesti aina vuoden 2015 syksyyn. Jarkko siiryi 16-vuotiaana SuPSin kakkosdivisioonan edustusmiehistöön ja lukion käytyään 20-vuotiaana Kajaanin Hokkiin, vuonna 1998.

Pienistä äänen kanssa ilmenneistä teknisistä ongelmista huolimatta tilaisuus oli tyylikäs, ja seisaaltaan suosiotaan osoittanut kajaanilaisyleisö pääsi antamaan viimeiset kiitoksensa vuosien ajan rakastamalleen puolustajalle.

− Heikkinen oli mukana nostamassa Hokkia kaudella 2001-02 Mestikseen, ja on ollut uskollinen omalle seuralleen 17 vuotta, lukuunottamatta yhtä kevättä, jolloin pelasi TPS:n Liiga-miehistössä. Hokissa hän oli voittamassa Suomi-sarjan mestaruutta 2002, Mestis-mestaruutta 2007, hopeaa 2008 ja pronssia 2015, kertasi Pussinen Heikkisen saavutuksia.

Perheensä kanssa tilaisuudessa edustanut Heikkinen painotti myös omassa juhlapuheessaan perheen, ja erityisesti vaimonsa merkitystä urallaan.

− Ensimmäiset kosketukset linnapaitaan tulivat jo yläasteikäisenä, kun vanhemmat kuljettivat Suomussalmelta tänne Kajaaniin. Kiitos siis vanhemmilleni kyydeistä ja tuesta.

− Silloin, kun Hokki nousi Mestikseen, ja omakin Mestis-ura siinä samalla alkoi, alkoi myös toisen joukkueen kasaaminen. Tapasin rakkaan vaimoni, aloimme rakentaa omaa joukkuetta. Hokki-uralla tuli se yksi kultamitali, mutta me olemme saavuttaneet kolme kultamitalia, kolme poikaa on tullut kotiin, Heikkinen esitteli perheensä kajaanilaisyleisölle.

Heikkinen ehti saavuttaa tässä kaukalossa paljon.
Kuva © Sami Kemppainen

− Totta kai, kun kiitoksia annetaan, täytyy myös muistaa kiittää Esa "Epi" Sirviötä, joka on tehnyt pitkää päivää Hokin taustalla ja mahdollistanut omalla tekemisellään minunkin urani täällä Hokissa. Hyvä kajaanilainen jääkiekkoyleisö, kiitos teille näistä vuosista. Olette eläneet mukana mukana taputtaen ja kannustaen hyvinä, ja huonoina hetkinä, ja tukeneet hokkilaisia pelaajia olemaan joka päivä parempia, kiitos teille siitä.

Juhlan lopuksi Heikkinen perheineen poistui Kajaanin jäähallin jäältä viimeistä kertaa, asiaankuuluvasti junioripelaajien mailoistaan tekemää kunniakujaa pitkin. Kuten Pussinen sanoi, yksi aikakausi oli tullut päätökseensä.

» Lähetä palautetta toimitukselle