OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00

I-divisoona 92-93; Klassikko

MESTIS / Artikkeli
Kautta 92-93 voi sanoa divarin kaikkien aikojen kaudeksi. Divarista olisi saanut helposti kasatuksi liigatasoisen joukkueellisen – tai parikin. Viihdyttävien pelien ja kovien vahvistusten lisäksi kiekkokansaa puhuttivat negatiivisemmatkin asiat: Matti Veivon valitettava loukkaantuminen, seurojen talousvaikeudet sekä lukuisat valmentajanvaihdokset. Opeteltavaa tuotti puolestaan uusittu sarjajärjestelmä, jolla pyrittiin estämään liialliset turhat pelit keskikastissa. Kausi toi myös uuden kärjen divarin maratontaulukkoon, kun FoPS onnistui ohittamaan HPK:n kolme kautta enemmän pelanneena ja KooKoo nousi kakkoseksi ohi Kerhon ja Sportin.

Joukkueet (1.-12.): JoKP, TuTo, KooKoo, Kärpät, Junkkarit, K-67, SaiPa, K-Kissat, FoPS, VHT, Centers, HJK

Ottelumäärä: 44

Kesällä moni kiekkofani rykäisi varmasti aamupuuronsa väärään kurkkuun seurattuaan sanomalehdestä divariseurojen toimintaa. Sarjanousija Kalajoki oli ensimmäinen alle kymmentuhannen asukkaan divaripaikkakunta, mutta se ei näyttänyt juurikaan Junkkareita haittaavan. Pari vuotta aiemmin perustettu seura pisti todellakin tuulemaan kesäkuukausina. Nousun pelaneesta joukkueesta Kalajoelle sai jäädä vain muutama peluri. Antero Kivelän valmentama joukkue – ja varsinkin sen ykkösvitja – pistettiin isolla rahalla uuteen uskoon. Jan Jaskon rinnalle hyökkäykseen joukkue hankki Kari Jalosen ja Tony Ariman. 32-vuotias Jalonen oli pelannut edelliset neljä kautta TPS:ssä ja kuului yhä Suomi-kiekon tähtikastiin. Lahdesta siirtyneellä Arimallakin oli takanaan yli 450 liigapelin kokemus.

Reippaasti lisää kokemusta Junkkareiden joukkueeseen toi Robert Pukalovicin pakkipariksi istutettu Tapio Levo, 37. Levo ei ollut aiemmin Suomessa edustanut muita seuroja kuin Ässiä – porilaiset tosin olivatkin saaneet nauttia pakin otteista yli 600 pelin verran. Edellämainittuihin hankintoihin voitiin lisätä vielä JoKP:n hyökkääjät Kimmo Nurro ja Mika Kupiainen, joka oli edellisenä talvena ollut joukkueen neljänneksi tehokkain. Roni Mesikämmen ja maalivahti Jukka Laine tulivat Kiekko-67:sta, Sami Suutarinen Ässistä ja Tuukka Tavi Centersistä. Ja kun vielä maalivahti Kari Rosenberg tuli Ässistä, katseltiin monissa paikoissa nousijajoukkueen pelaajalistaa kateuden ja hämmennyksen vallitessa.

Vaan liikaa ei Junkkarien megalomaanisetkaan hankinnat muita hämmentäneet, sillä yllättäviä uutisia kuului ympäri Suomea. Turussa peli avattiin ilmoittamalla yllättävä valmentajauutinen: edellisellä kaudella Tapparasta kohupotkut saanut, legendan jalustalle nostettu, Rauno Korpi oli tehnyt sopimuksen TuTon kanssa. Uusi valmentaja muokkasi joukkuetta isolla luudalla. Lähtijöitä kertyi lopulta lähes kolme kentällistä, lähdöltä säästyi vain vajaa kymmenkunta pelaajaa. Ulkomaalaisten ohella joukkueen jättivät muun muassa maalivahdit Jari Paavola ja Arto Peltola sekä liuta kokenutta kaartia.

Mutta jos TuTon menetykset olivat suuria, niin samaa täytyy sanoa tulijoiden listastakin. Uudeksi maalivahdiksi Aurajoen rannalle hankittiin KooKoon Timo Mäki, joka oli parina edellisenä talvena osoittanut kuuluvansa divarin eliittiin. Puolustukseen TuTo ei tyytynyt etsimään vahvistuksia samasta sarjasta, vaan kääntyi liigan puoleen. Kahdeksan kautta rapakonkin takana pelannut Risto Siltanen siirtyi Turkuun neljän Ilves-vuoden jälkeen, Mika Yli-Mäenpää tuli Ässistä, Kristian Taubert Ilveksestä ja Tomi Uusitalo Lukosta. 33-vuotias Petr Slanina puolestaan oli ennen divariin tuloaan pelannut kolme edellistä kautta KalPassa – ja varsin mukavin tehoinkin vielä: 140 ottelussa 31+64. Slovakki oli aikoinaan (-77) valittu nuorten kisojen parhaaksi puolustajaksikin. Syksyn joukkueessa puolusti myös Tapparan tehokas Petri Kalteva.

TuTon hyökkäykseen uusia tuulia toivat Igor Liba (Kosice), Jouko Myrrä (KooKoo), Tero Toivola (SaiPa), Petri Kujala (FoPS), Juha Kuusisaari (Ilves), Tuomo Räty (Sport), Harri Niukkanen (JoKP) sekä useamman vuoden ajan KalPan runkomiehistöön kuulunut V-P Pekkarinen. Varsinkin Igor Liba oli todellinen nimimies. Moninkertainen maailmanmestari oli edustanut tshekkejä vuoden ’92 olypialaisissa ja MM-kisoissa ja pelannut vielä pari kautta aiemmin NHL:ssäkin (NYR&LA 37. 7+18). Monien mielestä Italiasta Turkuun muuttanutta Libaa voidaan pitää kautta aikojen kovimpana Turkuun – mukaan lukien TPS – hankittuna vahvistuksena.

Kiekko-67:ssa valmennusvastuun otti Seppo Suoraniemi, joka oli jo harjoitellut toimea TPS:n kakkosena. Suoraniemen apuna oli kakkoskoutsi Urpo Ylönen, ja kapteenina 44-vuotias Timo Nummelin. Miehiä tuli ja meni Kiekostakin. Tärkeän rungon joukkue sai kuitenkin pidetyksi, sillä parhaimmistostaan se menetti vain Kai Nurmisen ja maalivahti Jim Bedardin. Täydennystä seura taas haki lähinnä TPS:n junnuista. Nuorten turkulaisten ohella joukkoon liittyivät myös maalivahti Klaus Savolainen Pietarsaaresta sekä venäläishyökkääjä Pavel Torgajev. TPS-lainoista syksyn kovimmaksi osoittautui JYP:stä siirtynyt Harri Sillgren. Hankinnoista tosin vain Torgajev, Savolainen, Harry Jaakkola, Jani Tuominen ja Kimmo Eronen pysyivät joukkueessa kauden loppuun asti.

Maalivahti San Josesta, hyökkääjä Tshekkoslovakian maajoukkueesta...

Myös Kouvolassa joukkue koki suuren vaihtuvuuden. Valmentaja Esa Siren menetti edelliskauden joukkueestaan Mäen ja Myrrän lisäksi kokenutta kaartia. Petri Peronmaa palasi SaiPaan, Petteri Sihvonen suuntasi Lahteen ja Viktor Tjumenev kakkosdivarin SaPKoon. Lisäksi vajaa pari kentällistä siirtyi alempiin sarjoihin. Joukkueen jättivät muun muassa vuotta aiemmin 18 osumaa iskenyt Esa Julkunen, luottopuolustajat Tapani Keränen ja Jukka Virtanen sekä kakksovahti Marko Loponen.

Heikolta ei kuitenkaan kouvolalaistenkaan joukkue tullut näyttämään, sillä KooKoossa jatkaneet divarin supertähdet Mikko Laaksonen ja Sergei Karpov saivat kovaa seuraa. Alunperin Ari Sulanderin oli määrä Timo Mäen tilalle, mutta Jokereiden oma tilanne peruutti kuvion viime tipassa. Se ei kuitenkaan suuremmin jäänyt KooKoo-faneja harmittelemaan, kun valtakunnallinen uutiskynnys ylittyi uuden maalivahdin nimen selvitessä. Jarmo Myllys oli päättänyt palata Suomeen neljän P-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen ja valitsi osoitteekseen ykködivarin ja KooKoon. Kokemusta rapakon takaa omasi myös 31-vuotias keskushyökkääjä Anssi Melametsä, joka oli pelannut edellisen kauden Ruotsin divarissa, sekä Atlantin takaisista junnusarjoista palannut puolustaja Mikko Outinen. Latvialaispuolustaja Andrei Matitsin tuli Kouvolaan Porista ja hyökkäykseen joukkue hankki Jouko Viljakaisen SaiPasta sekä kokeneen Jari Neuvosen Centerseistä. Omista junioreista edustukseen nousivat mm. Sami Heikkinen, Antti Kiljunen, Jani Luoma-aho ja Jarno Kultanen.

Liigasta pudonnut JoKP joutui vaihtamaan ulkomaalaisensa. Antonin Stavjana jatkoi matkaansa Ruotsiin ja Rotislav Vlach Saksaan. Uusina miehinä joukkueeseen liittyi Dukla Trencinistä siirtynyt kaksikko Ernest Bokros – Lubomir Kolnik. Oikeaa laitaa mieluiten pelannut Kolnik oli pari talvea aiemmin onnistunut Tshekkoslovakian maajoukkueessa Canada Cupissa ja varattu New Jerseyhin, mutta oli aiemmin pelannut vain maansa pääsarjaa (282. 172+141). Myös kotimainen kalusto meni melko tavoin uusiksi. Hyökkääjistä Niukkanen siirtyi TuToon, Nurro ja Kupiainen Junkkareihin sekä Kari Teräväinen kakkosdivarin Sportiin. Lisäksi Marko Ek jatkoi pelejään Tapparassa, Ossi Lairi SaiPassa ja maalivahti Juha Virenius Espoossa. Kokeneista pelureista Ossi Piitulainen ja Jari Hakkarainen jättivät tutun pukukopin. Tilalle Samu Kuitunen sai käyttöönsä lähinnä nuoria kavereita. Mikko Koivunoro, Pasi Nissinen, Jaakko Piirainen ja Sami Vanninen nostettiin junnuista. Joukkueeseen liittyi myös kaksi HIFK:n pelaajaa, K-Kissoissa edellistalven viettänyt Jarkko Laiho ja HJK:ssa pelannut Tommy Grönlund. Lisäksi Jyrki Manninen palasi tositoiimiin ja maalille tuli Janne Valtonen SaiPasta. Harjoituspeleissä JoKP voitti kovasta uudistumisestaan huolimatta KalPan ja ryvetti suurinumeroisesti SaiPaa, Sportia ja SaPKoa.

Pasi Mustosen komennossa kauteen lähtenyt Kärpät puolestaan piti siirtomarkkinoilla puolensa erinomaisesti. Markku Kiimalainen lopetti, mutta merkittäviä poislähtijöitä ei Oulusta löytynyt. SaiPasta keväällä siirtynyt Roman Bozek jatkoi Kärpissä ja paluumuuttajiksi kirjattiin Matti Veivo Kalajoelta sekä P-Amerikassa kiekkoillut puolustaja Timo Mäkelä. Janne Simola liittyi joukkueeseen VHT:stä. Junioreista edustukseen nostettiin mm. Miikka Rousu, Lasse Pirjetä ja Petri Kokko. Ennen kauden alkua Kärpät kaatoi liigaseuroista JYP:n, KalPan sekä K-Espoon.

SaiPan luotseina jatkoivat Ilkka Kaarna ja Reijo Mansikka. Kesä oli suhteellisen maltillinen. Peronmaan lisäksi Ari Suutari palasi joukkueen takalinjoille. Kokonaan uusia tulijoita Saimaan rannoilla edustivat Lairi, Timo Mäkinen (TuTo), Jukka Penttinen (Jokerit-A) sekä omista junnuista nostetut Antti Aalto, Veli-Pekka Nutikka sekä Matti Viitakoski. Jouko Viljakaisen lisäksi lähtijöihin kuului maalivahti Valtonen. Kesken viime kauden siirtyneistä pelaajista Petri Pulkkinen jatkoi Espoossa ja Bozek Oulussa. Marko Saarinen jatkoi uraansa kakkosen Ketterässä. Ari Santanen pysyi Lappeenrannassa liigaseurojen kosiskeluista huolimatta.

Pelaajakilpaa pääkaupunkiseudulla

Pietarsaaressa "uudessa joukkueessa" jatkoi jokunen avainmies. Lepplax IFK ja Centers olivat yhdistyneet pakon sanelemana kovalla kiireellä Gary Priorin valmentamaksi Hockey-Centers IFK:si. Kärkimiehistään se menetti Jari Neuvosen, Juri Rychlovin, Timo Salomaan, Joni Rautavuoren ja ykkösveskari Klaus Savolaisen. Markot Kiuru ja Väkiparta olivatkin suuressa roolissa Mika Viljasen, Staffan Nykvistin ja Jarno Suokon ohella. Centersin uusilla hankinnoilla ei juurikaan kokemusta sarjatasosta ollut. Nimekkäin heistä oli TuTon kokenut Raimo Ruusunen. Vahvistuksiksi joukkue hankki slovakkipakki Vladimir Kolekin sekä venäläishyökkääjä Vjatsheslav Lavrovin.

Forssassa vaihtuvuutta oli varsin vähän. Merkittävin vaihdos oli Jarkko Nikanderin matkaaminen Hämeenlinnaan vaihdossa Mika Kannistoon. Nikanderia lukuunottamatta FoPS sai pidettyä poikkeuksellisesti peräti kymmenen parasta pistemiestään riveissään. Viidennen kautensa Palloseuran luotsina aloittanut Timo Sutinen nosti junioreista rinkiinsä mm. Timo Willmanin, Jari Kestin ja Jukka Leikkilän. Jatkaneita avainmiehiä olivat mm. puolustaja Mika Laaksonen ja hyökkääjät Niklas Hede, Mika Helkearo, Tommi Vali, Jarkko Aaltonen, Antti Laaksonen ja pieni mutta nopeakätinen keskushyökkääjä Mihail Korshunov. Ilves-pakki Mikko Niemi pelasi joukkueessa syksyn ajan.

Pääkaupunkiseudulla riitti kilpailua, sillä kolmen liigaseuran lisäksi divarissa pelasi kaksi helsinkiläistä ja yksi vantaalainen seura. VHT teki tiivistä yhteistyötä lähinnä Jokereiden kanssa. Kari Jalosen ryhmä menetti viidestä parhaasta pistemiehestään kesällä neljä. Liigaan lähtivät Kai Tervonen (HIFK), Nemo Nokkosmäki (Ässät) ja Tuomas Kalliomäki (Jokerit). Pentti Lehtosaari jätti myös joukkueen, eikä Mika Johanssonkaan pelannut syksyllä divarissa kuin kaksitoista peliä. Muita menetyksiä olivat Kärppiin siirtynyt Janne Simola, Mikko Halonen (K-Espoo) ja maalivahti Tapio Krook (Haukat).

Lähtijöitä paikkaamaan Vantaalle saatiin lähinnä nuoria pelureita lähialueen liigaseurojen junnuista ja reserveistä. Kokenutta kaartia edustivat joukkueessa jatkaneet kapteeni Arto Malinen sekä kevääksi remmiin palannut Veli-Pekka Kinnunen. Petri Aaltonen palasi divariin parin liigakauden jälkeen Tapparasta, Kai Ravander HJK:sta ja Tom Laaksonen, Jukka Tiilikainen ja Tuomas Törmänen Espoosta. Jokerit lähetti eniten pelaajia Vantaalle, muun muassa NHL-varatut Juha Lindin ja Sami Heleniuksen, Jere Keskisen ja lyhyille lainoille lukuisia pelaajiaan. Kauden edetessä farmiyhteistyö ehti tosin todistaa miekkansa kaksiteräisyyden.

Jari Kaarelan valmentama Karhu-Kissat puolestaan halusi profiloitua Helsingin alueen kasvattiseuraksi. Joukkue oli menettänyt poikkeuksellisen vähän edellisvuoden avainmiehistään. Tehopelaajista Vesa Savolainen palasi KalPaan ja Heikkii Mattilakin matkasi Savonlinnaan. Myös A-P Mikkola jätti joukkueen ja lainamiehet jatkoivat risteilyään HIFK:n ja divarin välillä. Pahiten Kissoja näytti kirpaisevan maalivahtien menetys. Pertti Packalen lopetteli uraansa ja Kimmo Vesa siirtyi Lukkoon. Uusin kassareina joukkueeseen liittyivät TPS:ssä liigaa pelannut Mikael Granlund sekä JYP:ssä hopeaa voittanut Sinuhe Wallinheimo, joka koukkasi divariin HIFK.n kautta. Uusia kenttäpelaajia olivat Mika Nyqvistin ohella HIFK:n Marko Ojanen ja HJK:n Jerry Ketola sekä laaja valikoima lainapelaajia, jotka käväisivät pelaamassa vain yhden tai pari divarimatsia.

Vaikeimmassa tilanteessa pääkaupunkiseudun seuroista oli Kari Malisen HJK, johon jäi edelliskauden miehistöstä jäljelle vain reilu kentällinen miehiä. Esimerkiksi Järvenpään Haukkoihin kakksodivariin oli siirtynyt kokonainen kentällinen äijiä. Nuoren joukkueen harvoja pelimiehiä oli joukkueen kapteenina jatkanut kolmekymppinen Paul Högbacka. Nuorista eniten odotettiin parikymppisiltä Juha Ikoselta ja Sami Häppölältä. Ikonen oli jo edellisenä talvena ollut joukkueen paras pistemies. Liigaan nousseesta Kiekko-Espoosta HJK sai haalittua riveihinsä Ensti Kentalan, Timo Karvisen, Mikko Aurasen ja maalivahtikaksikon Gustav From – Ari Hilli. Uusia miehiä olivat myös muun muassa Oleg Puzanov, Gennadi Rozkov, Pasi Schalin ja SaiPan Jari Illukka.

SaiPa vaikeuksissa

Syksyn runkosarja sujui kärjen osalta tasaisissa merkeissä. KooKoo, JoKP ja TuTo lähtivät 26 kierroksen jälkeen tauolle tasapisteissä (36p.), Kärpät oli vain pisteen päässä, Junkkarit kolme ja K-67:kin vain kuusi pistettä takana. Paras maaliero oli KooKoolla (141-81), joka hävisi ensimmäisen kerran vasta kahdeksannella kierroksella. Kouvolalaiset johtivat sarjaa jo mukavammankin eron turvin, mutta marras-joulukuiden peleissä taso laski harmillisesti ja takaa-ajajat saivat etumatkan kurotuksi kiinni. Varsinkin alkukaudesta Kouvolan jäähalli ei ollut mukava paikka vierailla: kärkiporukkaan pyrkineistä porukoista rumat tappiot saivat kokea muun muassa SaiPa (9-1) sekä JoKP (10-2).

Myös Kärpillä oli oma notkahduksensa, mikä maksoi Pasi Mustoselle paikan joukkueen valmentajana. Oululaiset aloittivat vahvasti, mutta sen jälkeen otteissa näkyi epätasaisuus. Mustosen johdolla joukkue sai kasaan kuudestatoista pelistään 16 pistettä. Marraskuun alussa remmiin astuneen uuden valmentajansa Pekka Karjalan johdolla runkosarjan loppu sujui tappioitta. Valmentajanvaihtuminen toi pieniä muutoksia Kärppiin. Lupaava Janne Niinimaa oli ollut yksi edelliskauden vakiopelaajista ja keräsi nytkin kärppäpuolustuksessa alkukaudesta ihan mukavasti peliaikaa. Uutta luotsia nuorukainen ei kuitenkaan miellyttänyt. Kevään Niinimaa kiekkoilikin juniorien mukana ja siirtyi kauden päätteeksi Jokereihin. Kärpät saalisti ensimmäiseltä puoliskolta 35 pistettä maalein 136-84.

JoKP ja TuTo puolestaan pystyivät pelaamaan tasaisesti koko syksyn. JoKP:n maaliero oli 138-87 ja TuTon 122-85. Kummallakin oli laajasta materiaalista huolimatta selkeä ykkösnyrkki, joka teki tuhojaan pelistä toiseen. Joensuun tehovitjaa johti Jonas Hemming, laidoillaan Kolnik ja Markku Kyllönen. TuTon tehoketjun muodostivat Jouni Tuominen, Igor Liba ja peräti 26 maalia iskenyt Jouko Myrrä. Molemmilta joukkueilta löytyi kuitenkin vastuunkantajia myös muista ketjuista. Selvemmin yhden ketjun varassa ollut Junkkarit sen sijaan oli kova kotonaan, sillä ennen marraskuuta se oli hävinnyt vain yhden kotiottelun. Vieraissakin sujui ajoittain, joten tauolle lähdettäessä kohutulokas oli viidentenä 33 pisteellään (maalierolla 131-116).

Äärimmäisen kurinalaisesti pelannut Kiekko-67 puolestaan keräsi harvinaisen muhkean potin matkapeleistään, joista se voitti yli puolet. Nuori puolustajalupaus Petteri Nummelin jätti maineikkaan isänsä varjoonsa keräten tehot 11+14. Yli viiden maalin matsikeskiarvolla maaliverkkoja venyttelivät KooKoo, JoKP, Kärpät ja Junkkarit. Vähiten omiin meni juuri Kiekko-67:lla (100-79), jonka vahvuuksiin kuului onnistunut maalivahtipeli. SaiPan syksy sujui nihkeästi. Nuoret maalivahdit, 20-vuotias Matti Viitakoski ja vasta 18-vuotias Jussi Markkanen, eivät onnistuneet aivan toiveiden mukaisesti. Lisäksi jäähyjä kertyi aivan liikaa, eikä maalintekokaan toiminut odotetusti. Hyökkäystä vahvistettiinkin kesken syksyn TPS:n Tero Hämäläisellä (4. 3+1) sekä virolaisella Eduard Valiullinilla (16. 9+7). SaiPa sai lopulta kasaan 25 pistettä ja oli jo selvästi kärjen perässä. Se teki 108 ja päästi 113 maalia.

Väriä peräpäässä

Myös FoPS (24p.), K-Kissat (23p.) ja VHT (20p.) saivat kasaan juuri sen verran pisteitä, että alkusarjasta selvittiin eteenpäin vailla panosta. Forssalaiset toteuttivat jälleen kerran tuttua "avointa taktikkaansa". Käytännössä tämä tarkoitti toisinaan isomaalisia kotivoittoja ja toisinaan rökäletappioita. Esimerkiksi marraskuun puolessa välissä pelattu K-Kissat-FoPS päättyi 11-8 ja seuraavassa pelissä JoKP haki vieraspisteet maalein 3-11. Palloseurasta ei löytynyt alkusarjassa yhtään huipputykittäjää, sen sijaan ratkaisijoita riitti kolmeen ketjuun. Vähintään kymmeneen maaliin pystyi peräti seitsemän forssalaishyökkääjää. Forssalaisten maaliero oli ailehdelleista otteitsa huolimatta kolmikon paras: 124-126. K-Kissat (101-119) ja VHT (92-101) päästivät vähemmän maaleja, mutta jäivät vielä enemmän tehtyjen määrässä.

K-Kissojen maalinteko toimi ajoittain – lähinnä lainamiesten osoitteesta riippuen. Joukkueen todellisena tehomiehenä hääri syksyllä HIFK:n Marco Poulsen. Poulsen keräsi kahdestatoista pelistä hurjat pisteet 12+16 ja lähes käittämättömän teholukeman +26. Kim Ahlroosin otteista joukkue sai nauttia vain viiden pelin ja yhdeksän tehopisteen verran, Juha Nurminen iski neljässä matsissa pinnat 5+3 ja Jyrki Poikolainen kahdessa pelissään 3+1. Rutkasti avainmiehiään menettäneet vantaalaiset kärsivät kroonisemmasta tehottomuudesta ja joutuivat syksyn aikana vaihtamaan valmentajaakin. Kari Jalosen johdolla joukkue oli saanut 20 ensimmäisestä pelistään kasaan 13 pistettä. Marraskuun puolessa välissä komennon ottanut Jyrki Schamarin (apunaan Matti Hagman) paranteli tilannetta lopuissa peleissä saldolla 3-1-2. Kukaan joukkueen pelaajista ei onnistunut iskemään syksyn peleissä kymmentä maalia.

Jumbokaksikko erottui jälleen hyvissä ajoin. HJK pääsi pisteille ensimmäisen kerran vasta 12. pelissään, lokakuun lopussa, kun kotipeli Junkkareita vastaan tuotti 5-5-tasurin. Lopulta tahti parani hivenen ja joukkue sai kasaan yhdeksän pistettä maalierolla 87-173. Centers-IFK oli vielä huonompi; HJK:llekin se onnistui häviämään maalein 10-2. Voittotilin pietarsaarelaisjoukkue sai auki vähän HJK:ta aiemmin, kun se seitsemän tappion jälkeen kaatoi Kärpät kotonaan. HJK:n se voitti pari kierrosta myöhemmin – mutta alkusarjan lopuista peleistä saamisena oli vain yksi tasuri. Kokonaissaldoksi viisi pistettä maalierolla 80-196. HJK:n kauden synkkiä tahteja merkittiin tilastoihin mm. seuraavin lukemin: KooKoo-HJK 13-1, HJK-Kärpät 4-12 ja viimeisessä pelissä JoKP-HJK 14-2. Helsinkiläisten avainpelaaja oli Juha Ikonen, joka oli tehoillaan 11+22 osallisena yli joka kolmannessa joukkueensa tekemässä maalissa. Väriä joukkueeseen toivat puolalaispuolustaja Czeslaw Drodz sekä virolaiset Oleg Puzanov, Gennadi Rozkov, Vjatseslav Kulpin ja Sergei Boikov.

Centers onnistui tumpeloimaan omissa matkapelissään oikein asenteella: Junkkarit voitti sen 10-1, Kärpät 14-1 ja peräti 19-3 ja viimeisellä kierroksella K-Kissat oli parempi maalein 12-3. Pietarsaaressa kausi lähti väärille raiteille jo ennen kauden avauskiekon pudottamista. Lepplax IFK ja Centers yhdistettiin nimelle Hockey-Centers IFK pakon sanelemana – ja kiireellä. Lokakuun lopussa seuran johtokunta ilmoitti joukkueen luopuvan sarjasta. Velkaa ei ollut kuin parisataa tuhatta, mutta summa vain kasvoi, sillä pelaajapalkkiot ja yleisöodotukset oli mitoitettu täysin epärealistisesti. Myös hallin vuokrakulut olivat liian suuret tuloihin nähden. Pelaajat eivät suostuneet kuitenkaan jättämään kautta kesken, vaan ilmoittivat yhdessä valmentajien kanssa haluavansa jatkaa.

Joukkue matkusti seuraavaan vieraspeliin omalla kustannuksellaan, vaikka sillä oli porttikielto oman kaupunginkin jäähalliin. Viikkoa myöhemmin muut divariseurat päättivät tukea seuraa taloudellisesti, jotta kausi saataisiin kunnialla loppuun. Marraskuun lopussa Centers ilmoitti taas luopuvansa sarjapaikstaan. Syypäänä oli tällä kertaa yksinkertaisesti pelaajien puute – tai oikeastaan loppuminen, sillä joukkue sai jalkeille vain kahdeksan pelaajaa. Muut seurat jatkoivat kuitenkin vielä tekohengitystä, ja lähettivät lähinnä omia vilttimiehiään Gary Priorin käyttöön viiden viimeisen pelin ajaksi. Joukkueen tehomies oli 21 pelissä tehot 12+13 kerännyt Jarno Suokko. Myös Marko Väkiparta iski pisteitä hyvällä tahdilla, mutta mies kyllästyi lopulta soutamiseen ja huopaamiseen ja vaihtoi suosiolla sarjatasoa alemmas Vaasan Sportiin. Kapteeni Staffan Nykvistin pelit jäivät kymmeneen, ykköspakkipari Vladimir Kolek – Kari Yli-Mäenpää jätti sekin joukkueen ennen joulukuuta.

Veivon valitettava loukkaantuminen

Alkusarjan pistepörssin ylivoimainen ykkönen oli lähes kolmen pisteen keskiarvolla häärinyt Junkkarien Kari Jalonen (21+45). Jalosen ketjukaveri Jan Jasko iski eniten maaleja sarjassa, ja oli pisteissäkin kakkosena (34+18). Kalajokilaisista myös Tony Arima mahtui top-kymppiin tehoillaan 8+29. Myös KooKoo sai kärkikymmennikköön kolme edustajaa: Mikko Laaksosen (20+28) sijalle kolme, puolustaja Sergei Karpovin (17+30) sijalle viisi ja Jari Neuvosen (14+23) kahdeksanneksi. JoKP:n Lubomir Kolnik oli alkusarjan neljänneksi tehokkain (26+21), Kärppien Roman Bozek (23+17) kuudes ja kärkipään täydensivät TuTo-kaksikko Tero Toivola (9+29) ja Jouko Myrrä (26+9). Edellämainittujen lisäksi maalinteossa onnistuivat ahkerasti KooKoon Ari Saarinen (21) ja Kärppien Sami Mettovaara (19).

Plussia keräsi eniten kärppäpuolustaja Harri Aho lukemallaan +32. KooKoon Karpov, pakkiparinsa Sami Leinonen sekä JoKP:n Kolnik merkkauttivat aikakirjoihin lukemat +28. Kymmenen parhaan sakkiin mahtui miehiä peräti viidestä eri joukkueesta: Junkkareista Jalonen ja Levo (+27), K-Kissoista vain 12 pelannut Poulsen (+26), Kärpiistä Ahon ohella Timo Mäkelä (+26) ja Bozek (+25) ja JoKP:sta vielä Kai Ahlroth (+26). Peräpää sen sijaan oli Centersin ja HJK:n suvereenia hallintaa, kovimpina viisi pietarsaarelaista. Kai Pihlapuro jäi 38 maalia miinukselle, Timo Tahvanainen 36 ja Kimmo Husu 34. HJK:n huonoin oli Erkan Asis (-27). Jäähyminuutteja keräsivät eniten TuTon Toivola (76) sekä SaiPa-pakki Ari Suutari (75).

Maalivahdeissa kärkikaksikon muodostivat Myllys ja Timo Mäki. Myllys pelasi kaikki KooKoon syksyn kamppailut keräten parhaan torjuntaprosentin (91,10%). Jamon syksyyn mahtui myös viisi maalisyöttöä ja kuusitoista rangaistusminuuttia. Myös Mäki oli joukkueensa selvä ykkösvahti, pelaten kaksikymmentä TuTon kamppailua (91,09%). Yli yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella torjuivat myös K-67:n Klaus Savolainen sekä VHT:tä yhdessätoista pelissä jelpannut Ari Sulander. Niin ikää yksitoista kertaa kentälle syksyn aikana päässyt SaiPan Imatralta nappaama lupaava Jussi Markkanen onnistui pysäyttämään kiekot vain 85 prosentin tarkkuudella. Myös JoKP:n Juha Jääskeläinen (87,57%) sekä FoPS:n lainassa käynyt K-Espoon Juha Virenius (85,57%) voidaan laskea pettymyksiksi. Nollapeleillä ei hyökkäysvoimaisessa sarjassa juhlittu. Ainoastaan Sulander, Kärppien Iiro Itämies, SaiPan Matti Viitakoski ja K-67:n Kimmo Lecklin onnistuivat tempussa – hekin vain kertaalleen.

Kauden ylivoimaisesti ikävin tapaus sattui lokakuun kahdeksas päivä Kärppien ja Junkkarien välisessä pelissä Oulussa, kun juuri Junkkareista Kärppiin palannut Matti Veivo halvaantui alaraajoistaan. Veivon kaularanka vahingoittui hänen lennettyään vaarallisesti päin laitaa Mika Kupiaisen taklauksen jälkeen. Taklaus ei ollut mitenkään törkeä, vaan ennemminkin normaali – vaikkakin hivenen takaviistosta tullut – peliinkuuluva taklaus. Suureksi epäonneksi seuraukset olivat tällä kertaa mitä olivat. Onnettomuus herätti runsaasti keskustelua jääkiekon vaarallisuudesta, varsinkin kun Limingan Kiekon 18-vuotias Miika Tikkanen oli halvaantunut harjoitusottelussa vain viisi päivää aiemmin. Veivon tapaus pysyi uutisissa vielä vuosia vakuutusyhtiön kanssa venyneiden korvausriitojen johdosta. Kauden kymmenessä pelissään Veivo oli ehtinyt kerätä tehot 3+7.

Runkosarjan hermojaraastavat viimeiset minuutit

Kärkiseurat jatkoivat finlandialiigaan ilman merkittäviä muutoksia. Kalajoella tosin saatiin menetysten myötä haudata toiveet asemien parantelusta. Pistekärki Jalonen suuntasi koti-ikävissään takaisin Turkuun ja sarjan toiseksi tehoikkampana puolustajana häärinyt Levo yllättäen Hämeenlinnaan, jossa loukkaantumiset olivat harventaneet rivit neljään pakkiin. Tilalle joukkue sai kuitenkin ihan kelpo pelimiehiä: Jukka Isotalon K-67:sta ja Marko Stenin takaisin Ässistä. Joukkue menetti myös maalivahtinsa, kun Kari Rosenberg siirtyi tauolla Ässiin. Korvaajaksi hankittu K-Espoon Juha Virenius osoittautui kuitenkin lopulta jopa edeltäjäänsä varmemmaksi vahdiksi. Maalivahtiruletti Kalajoella oli melkoinen läpi kauden, sillä joukkuetta ehti edustaa kuusi eri veskaria. Pasi Räty siirtyikin loppukaudeksi Kiekko-67:aan. Forssasta joukkue värväsi riveihinsä puolustaja Petteri Leskisen ja HJK:n jäämistöstä löytyi jo loppusyksystä hyökkääjä Pasi Schalin.

Räväkimmän kevätrutistuksen otti JoKP, joka voitti kymmenestä ensimmäisestä pelistään kahdeksan. Kaikkiaan joensuulaiset hävisivät 18 pelistä vain viisi ja keräsivät 26 pistettä. Joukkue iski keskimäärin lähes kuusi maalia jokaisessa ottelussaan, vaikka kevään vastustajien olisi pitänyt olla syksyä kovempia. JoKP sai koko kaudesta kasaan 62 pistettä ja otti nimiinsä runkosarjavoiton maalierolla 244-146. Vaikka JoKP:kaan ei voinut kovin aikaisessa vaiheessa olla varma paikastaan karsintasarjaan, käytiin varsinainen taisto kuitenkin kolmikon TuTo, KooKoo ja Kärpät kesken. Kevääseen lähdettäessä trio oli pisteen sisällä toisistaan ja yhden olisi jäätävä rannalle ruikuttamaan. TuTo jyräsi eteenpäin tasaisesti, Kärpät oli parantanut otteitaan kohti joulua uuden valmentajansa johdolla, kun taas KooKoolla peli tökki. Uutena miehenä TuTo oli saanut hyökkäykseensä VHT:ssä ja Jokereissa alkukaudella pelanneen Mika Johanssonin. Vastaavasti Petri Niukkanen ja Jouni Kantola eivät joukkuetta enää keväällä vahvistaneet.

Kärpät ei hävinnyt finlandialiigan viidestä ensimmäisestä pelistään yhtään. KooKoo puolestaan aloitti tappioilla Karhu-Kissoille ja Kärpille. Viimeinen niitti oli tasapeli FoPS:ia vastaan, joten Esa Siren sai väistyä KooKoon luotsin paikalta. Joukkue oli saanut viimeisestä yhdestätoista pelistään vain yhdeksän pistettä ja valunut sarjakärjestä neljännelle sijalle. Tilannetta ei helpottaneet myöskään avainmiesten loukkaantumiset: koko syyspuoliskon torjunut Myllys loukkasi nivusensa ennen ottelua lämmitellessään ja joutui olemaan sivussa muutaman viikon ajan. Kokenut hyökkääjä Jouko Viljakainenkin loukkasi itsensä pahoin tammikuussa ja oli sivussa pari kuukautta. Sirenin tilalle joukkueen peräsimeen tuli lappeenrantalainen Antero Väätämöinen, joka saikin solmua aukeamaan. Vieraissa joukkue hävisi yhä, mutta kotona se ei menettänyt enää pistettäkään loppukauden aikana. Muunmuassa TuTo kaatui Kouvolassa luvuin 10-1. Kotitappionsa Kärpillekin KooKoo sai kuitattua hakemalla pisteet Oulusta.

Ennen viimeistä kierrosta tilanne oli kutkuttava. KooKoo oli kiilannut Väätämöisen opein itsensä kakkoseksi, TuTo seurasi pisteen ja Kärpät kahden päässä. Runkosarjan viimeiseen peliin Kärpät sai vieraakseen Karhu-Kissat, jolta pisteiden ottamisen piti olla rutiinijuttu, kun taas TuTo ja KooKoo mittelisivät Turussa. KooKoolle olisi riittänyt ottelusta tasapelikin, TuTolle vain voitto, sillä sillä oli kolmikon huonoin maalierokin. TuTon ladottua taululle lukemat 4-1 KooKoon pelaajien ilmeet synkkenivät. Sitten Oulusta alkoi kuulua kummia: Kärppien pakkovoitto ei irtoaisi ainakaan helpolla, sillä ottelu oli mennyt jatkoajalle tilanteessa 3-3. Tasuri ei TuTon voitettua olisi hyödyttänyt Kärppiä mitenkään, joten joukkue joutui lähteä hakemaan voittoa jatkoajalta. Nolosti kuitenkin kävi, sillä Karhu-Kissat osoitti olevansa kunnon kiusankappale. Käytännössä vailla panosta puolesta kaudesta pelaillut joukkue nappasi päätöskierrokselta kaksi pistettä mukaansa etelään. Niinpä TuTo ja KooKoo selvisivät karsintasarjaan 58 ja 57 pisteillään. Vähiten maaleja finlandialiigassa päästäneet oululaiset jäivät niukasti viivan alle 55 pistettä keränneinä. KooKoo ja Kärpät saalistivat tismalleen samat maalierot (220-140) TuTon tyytyessä astetta heikompaan lukemaan (200-152).

Panoksetonta pelailua

Junkkarit, Kiekko-67 ja SaiPa pitivät keskinäisen järjestyksenä loppuun asti. Junkkarit lisäsi saldoaan 19 pisteellä päätyen 52 pojoon. K-67 lisäsi pussiaan 20 pisteellä, mutta jäi vielä kahden pinnan päähän Junkkareista. SaiPakin paranteli saldoaan. Se saalisti 19 pistettä ja päätyi näin 44 pisteellä sijalle seitsemän. Turkulaisten riveissä oli käynyt siirtorjan lähestyessä melkoinen mullistus, joten sen hyviä otteita voi pitää melkoisena saavutuksena. Petteri Nummelin siirtyi kevääksi Lahteen, Jukka Isotalo Kalajoelle, puolustaja Karri Kivi Ässiin ja lähes kaikki lainamiehet joko TPS:n mestaruuksia tavoitelleisiin liiga- tai junioriporukoihin. Takaisinpäin virta toi oikeastaan vain TuTon Eero Branderin ja junkkarivahti Pasi Rädyn. SaiPakin päästi jokusen pelurin muualle kevääksi ja nosti tilalle yhä enemmän junioreitaan. Antti Aalto matkasi Turkuun, Mikko Myllykoski HPK:hon, Harri Heikkinen Ketterään, eikä Valiullinkaan joukkueessa jatkanut. Junkkareiden maaliero oli 197-190, Kiekko-67:n 166-144 ja SaiPan 181-190.

Karhu-Kissat ja FoPS puolestaan vaihtoivat sijansa päittäin. K-Kissat sai 13 pinnan lisäyksellä kasaan 36 pistettä, FoPS jäi pisteen erolla yhdeksänneksi. Forssalaiset eivät löytäneet koko kauden aikana riittävän luotettavaa ykkösvahtia maalinsa suulle. Joukkueen paidan puki ylleen peräti seitsemän eri veskaria. Lopulta K-Espoosta HJK:n kautta Forssaan kevääksi saatu Ari Hilli oli ehkä vakuuttavin. FoPS päästikin eniten maaleja koko sarjassa (215). Itse se oli viidenneksi tehokkain joukkue 198 maalillaan. K-Kissojen koppi oli tyhjentynyt Kiekko-67:n tavoin kevään kierroksille. HIFK kutsui siirtorajan lähestyessä Marko Ojasta myöten lähes kaikki omansa takaisin, vaikka sitten varalle junnuihin. Helsinkiläisten maalieroksi merkittiin lukemat 160-204.

Suurtakaan merkitystä K-Kissojen ja FoPS:n keskinäisellä kamppailulla ei kuitenkaan ollut, sillä karsimaan joutuva jumbo oli jäänyt kyseisestäkin kaksikosta jo turvallisen piste-eron verran. VHT:n farmiyhteistyö Jokereiden kanssa oli tuottanut syksyllä finlandialiigapaikan, mutta ehti näyttää myös nurjemman puolensa, kun emäseura kutsui joulutauolla lainaamansa nuoret pelaamaan loppukaudeksi A-junioreihinsa. Tilalle VHT sai remmiinsä rutkasti miehiä vaikeuksiin ajautuneesta HJK:sta, mutta finlandialiigan 18 ottelusta se pystyi silti keräämään vain yhdeksän pistettä ja päätyi pakan pohjalle 29 pisteellään. Toisinaan VHT sai melkoista kyytiä tovereiltaan, mistä kertoo myös koko kauden maaliero (142-205). TuTo haki pisteet heti finlandialiigan alussa Vantaalta maalein 0-9, Oulusta taas odotti kotimatka arvatenkin apeissa tunnelmissa Kärppien taottua pari kierrosta myöhemmin taululle luvut 14-0.

Pistepörssin kolmoisvoitto ulkomaalaisvahvistuksille

Finlandialiigan todellisena tehokaksikkona häärivät JoKP:n Kolnik (20+17) ja Kyllönen (12+23). K-67:n Ilkka Kares keräsi tehot 10+24, seurakaverinsa Pekka Virta 17+18 ja Kärppien Kames 10+20. Kevään tehojensa ansiosta Kolnik nappasi ykkössijat koko runkosarjan piste- ja maalipörssistä, lukemilla 46+34=84. Kakkoseksi kokonaispisteissä sijoittui Karpov (28+45), jonka jälkeen tulivat Jasko (45+27), Mikko Laaksonen (31+37) sekä Kyllönen (26+42). Vain alkukauden pelanneen Kari Jalosen tehot riittivät vielä keväänkin jälkeen kuudenteen sijaan.

Kolnikin, Jaskon ja Laaksosen lisäksi vähintään kolmeenkymmeneen runkosarjamaaliin ylsivät Jouko Myrrä (39), Ari Saarinen (32) sekä Roman Bozek (30). Saariselta oltiin odotettu rutkasti maaleja jo edellisellä kaudella, sillä kaudella 90-91 imatralaislähtöinen hyökkääjä oli mättänyt kakkosdivarin SaPKossa lähes sata pistettä, mutta mies lunasti tällä kaudella odotukset. Syöttöpörssin voitto meni TuTon Tero Toivolalle, joka jakoi yhteensä 52 maalisyöttöä.

Plustilastossa neljä ensimmäistä sijaa meni Joensuuhun: Kolnik +53, Kai Ahlroth ja Kyllönen +49 sekä Petri Matikainen +45. Matikainen (20+21) oli myös runkosarjan kolmanneksi tehokkain puolustaja. KooKoon tehomies Karpov oli luonnollisestikin pakeista pisteahnein ja Junkkarien Robert Pukalovic keräsi tehot 16+30. Karpov oli myös paras ei-joensuulainen plustilastossa lukemalla +45. Miinuspuolella Centers- ja HJK-miesten johto säilyi finlandialiigankin jälkeen. VHT:stä eniten miinuksia merkittiin Marko Rönkölle (-26) ja Markku Aholalle (-25).

Ari Suutari (95min) ja Tero Toivola (84) saivat pidettyä keväällä hermonsa paremmin kurissa, ja menettivät samalla sijoja jäähypörssissä. Kärkeen rynni TuTon Igor Liba 111 minuutillaan.Toinen tutolainen, Risto Siltanen, seurasi vain minuutin päässä, ja Karpovkin sai kasaan sata rangaistusminuuttia. Toista äärilaitaa edusti FoPS:n Niklas Hede. Hyökkääjä otti koko kauden aikana vain yhden kakkosen ja iski tehoja jälleen yli piste/peli-tahdilla. Jouko Myrrä otti vain neljä rangaistusminuuttia ja FPS:n Mika Helkearo kuusi.

Tällä kaudella joukkueet panostivat puolustamista enemmän hyökkäykseen, joten maalivahtien tilastolukemat eivät nousseet mitenkään päätä huimaaviksi. Jarmo Myllys piti kuitenkin oman paikkansa taulukon kärjessä lukemin 90,87% ja 3,06. Yli yhdeksänkymmenen prosentin pääsivät myös Timo Mäki, Juha Virenius ja Mikko Törmänen. Nollapeleillä ei juhlittu keväänkään aikana. Moiset saavutukset kirjattiin neljälle maalivahdille. Junkkareiden Virenius piti kärppähyökkääjät aisoissa Kalajoella, Kärppien kakkosvahti Törmänen taas nollasi VHT:n kotonaan. Ohittamattomiksi osoittautuivat kertaalleen myös JoKP:n Janne Valtonen kotona FoPS:ia vastaan sekä TuTon Timo Mäki vierailullaan Vantaalla.

Tehoviisikkoja

JoKP:n tehokentässä Kolnikin, Kyllösen ja Matiikaisen ohella pelasivat Jonas Hemming (18+38) sekä varmistavana pakkina Kai Ahlroth (7+16). Tehoja löytyi muistakin viisikoista: Jarkko Savijoki iski 20 maalia ja keräsi 30 syöttöpistettä, Jyrki Manninen jäi tästä vain kolmen syötön päähän. Nuoremman kaartin pelaajista Mikko Koivunoro debytoi varsin onnistuneesti. Hyökkääjä pelasi kaikki joensuulaisten pelit, keräten tehot 13+22. Yhdeksänkymmentäkahdeksan rangaistusminuuttia kerännyt Ernest Bokros keräsi kakkoskentän takana pisteet 9+19. KooKoon Mikko Laaksosen laidoilla pääosan kaudesta viilettivät Jari Neuvonen (24+35) sekä Ari Saarinen (32+20). Karpovin pakkiparina jatkoi Sami Leinonen (5+30). Kouvolalaisten ykkösvitjan takaa ratkaisijaksi nousi useimmiten Anssi Melametsä (20+31). Myös Atso Askonen iski kaksikymmentä osumaa. Jouko Viljakainen saalisti 33 pelistään tehot 12+13.

Kärppien Vladimir Kames jäi kovista tehoistaan (27+35) huolimatta koko kaudesta vain viisi maalia plussalle. Kärppien tai TuTon kentällisistä mikään ei pystynyt dominoimaan peliä tasakentällisin JoKP:n tai KooKoon ykkösen lailla, mutta varsinkin ylivoimalla vastustaja sai kummankin kanssa olla tarkkana. Tulivoimaa oululaisista tarjoilivat Roman Bozak (30+27), Sakari Palsola (18+32), Sami Mettovaara (28+21), Pekka Arbelius (20+22) ja puolustaja Harri Aho (10+27). 18-vuotias Lasse Pirjetä keräsi 20 pelistä lukemat 4+3 ja –1. TuTosta parhaina pistemiehinä kunnostautuivat syöttöjä jaelleet Tero Toivola (12+52) ja Jouni Tuominen (17+40). Kiekkoja maaliin mättivät Igro Liba (22+34), Jouko Myrrä (39+15) ja puolustaja Risto Siltanen (17+21). Harri Niukkanen keräsi tehot 15+26, isoveli Petri jäi sen sijaan pisteillä 13+15 joukkueensa seitsemänneksi tehokkaimmaksi. Puolustaja Peter Slaninan tehot 22 ottelusta olivat 4+12.

Forssastakin oli perinteisesti löytynyt ainakin yksi todellinen tehokentällinen joka kaudeksi. Tämän vuoden aikana moista yhdistelmää ei jäällä nähty, vaikka joukkueessa taitoa riittikin. Varsinkin Palloseuran puolustajat olivat kovin tehottomia: Eniten pisteitä keräsi Mika Laaksonen (3+19). Hyökkääjistä tehot jakaantuivat kolmelle kentälliselle. Yli neljänkymmenen pisteen pääsivät Tommi Vali (21+26), Niklas Hede (17+28), Mihail Korshunov (18+26) ja Pasi Vuorela (18+23). Kohtuulliset tehot kirjattiin vielä Mika Kannistolle (25+14), Mika Helkearolle (14+25) ja Jarkko Aaltosellekin (20+14). Vuorela keräsi joukkueen ikävimmän teholukeman (-20). Nuorista Antti Laaksonen iski 11 maalia ja pääsi käväisemään HPK:nkin vaihtopenkillä. Timo Willman puolestaan debytoi 64 rangaistusminuutilla.

Kiekko-67:n pettyneimpiä pelaajia oli varmasti Pekka Alatalo, joka vielä edellisellä kaudella oli iskenyt pisteet 16+25. Tämän kauden pelit tuottivat miehelle vain kolme maalia ja yhden syöttöpinnan. Turkulaisten tehot olivatkin hyvin pitkälti muutaman pelurin varassa. Ilkka Kares ja Pekka Virta innoistuvat keväällä kovaan vauhtiin. Niinpä Karekselle merkittiin loppulumat 15+46 ja Virralle 25+23. Joukkueen kolmanneksi tehokkain oli Pavel Torgajev (16+20). Petteri Nummelinin 14 maalia 15 syöttöpinnaa riittivät sisäisessä pörssissä neljänteen sijaan, vaikka kevät vierähtikin liigassa. Isä-Nummelin jäi neljän pisteen turvin sijalle viisi. Turkulaisten kauden parhaan tehoindeksin saalisti Kai Nurminen joka liikeni TPS:stä kahdeksaan peliin. Kultaranne puhui näissä matseissa kuudesti ja syöttöjäkin kertyi neljä.

Jan Jasko kiilasi Junkkareissa Kari Jalosen ohi keväällä kuudella pisteellä. Alkukauden ykkösnyrkin muista jäsenistä Tony Arima saalisti tehot 13+36 ja Robert Pukalovic 16+30. Toisena pakkina syksyn pelannut Tapio Levo ehti saalistaa 26 pelistä pisteet 11+21. Seuraavaksi tehokkaimpia joukkueessa olivat kakkoskentässä pelanneet ex-joensuulaiset, Mika Kupiainen (20+20) ja Kimmo Nurro (17+20). Melko tehokkaita olivat myös kesken kauden Kalajoelle siirtyneet Pasi Schalin (28. 10+10) ja Jukka Isotalo (17. 6+11). Isotalon koko kauden saldo oli 32 ja Schalinin 34 tehopistettä. SaiPalta ratkaisuihin pystyi oikeastaan vain kolme pelaajaa. Kokenut Matti Nevalainen oli joukkueen ykkönen sekä maali- että pistemäärissä kuten myös tehopörssissäkin. 29-vuotiaan hyökkääjän lukemat olivat 22+20 ja +15. Jyrki Silius (17+24) jäi vain pisteen ja Ari Santanen kahden päähän (18+22). Santanen oli tosin kymmenellä miinusmaalilla joukkueen heikoin. Kolmikon jälkeiset lappeenrantalaispelaajat saivat kasaan maksimissaan 25 pistettä. Nuorista Antti Aalto iski 23 pelissä kuusi ja V-P Nutikka 26 pelissä viisi maalia.

Karhu-Kissoja vähemmän maaleja teki vain VHT. Niinpä helsinkiläisjoukkueen pelaajilla ei ollut juurikaan asiaa pistepörssin kärkisijoille. Lassi Hiltunen (21+24) ja Mika Nyqvist (14+23) saivat olla joukkueen tehokkaimmat pelaajat. 12 ottelua syksyllä pelannut Marco Poulsen oli keväänkin jälkeen joukkueen neljänneksi tehokkain. Vantaalla lukemat jäivät vieläkin alhaisemmiksi. Arto Malinen oli pörssikärki pisteillä 11+20. Hänen lisäkseen vain Petri Aaltonen (15+11) rikkoi kymmenen maalin rajan. Juha Lindin tehot VHT:ssä olivat 25 pelissä 8+12, Mika Johansson keräsi 12 pelistä 6+7, Markku Takala 19 ottelusta 6+6, yhdeksän peliä pelannut Gennadi Rozkov 5+5 ja Oleg Puzanov 11 matsista 2+6. Sami Heleniuksen tilastoihin merkittiin 21 ottelua, kolme maalia, kaksi syöttöpinnaa ja viisikymmentä minuutteja jäähyjä.

KooKoo lähellä jättiyllätystä

Liigapaikkaansa karsintasarjaan joutui puolustamaan Lahden Reipas, joka oli kauden aikana saanut kasaan vain 15 pistettä. Etenkin JoKP:n uskottin haastavan lahtelaiset liigapaikasta tosissaan, sillä siinä kun joensuulaisten peli oli vain parantunut, oli Reippaan kuoppa käynyt syvemmäksi koko ajan. Esko Nokelaisen valmentama ryhmä oli joulun jälkeen onnistunut voittamaan vain kerran: tammikuun lopulla maalilla Turussa. Kun vielä ensimmäisestä karsintamatsista tuli maalin kotitappio KooKoolle, oli Nokelaisen päivät Lahdessa luetut ja hätiin kutsuttiin aiemmin muun muassa Kärppiä ja Jokereita valmentanut Kari Mäkinen. Suuren yleisön hämmästelemä Mäkinen johdatti vähättelystä välittämättä joukkueen läpi loppusarjan tappiottomasti.

Yllättäen Reippaan kovimmaksi haastajaksi nousi KooKoo, joka oli vain vaivoin selviytynyt karsintasarjaan. Sekä JoKP että TuTo joutuivat poistumaan Kouvolan hallista runsasnumeroisten tappioiden saattelemana: 8-4 ja 9-3. Taistelu liigapaikasta huipentui toiseksi viimeisen kierroksen loppuunmyytyyn otteluun KooKoo-Reipas. Tappio siinä olisi tiennyt lahtelaisille putoamista divariin – ja pahalta tilanne näyttikin. Reippaan maalivahti Oldrich Svoboda aloitti pelin kuumeestaan huolimatta ja päästi viidessä minuutissa kolme maalia. Reipas nousi kuitenkin ahdingosta. Tuomari vihelsi KooKoolle jäähyjä, jotka ainakin katsomon mielestä olivat varsin kyseenalaisia. Vastustaja käytti ylivoimansa armotta hyväkseen. Reipas rokotti kolme kertaa KooKoon neljästä ensimmäisestä kakkosesta. Kun Jarmo Myllyskin päästi vielä muutaman helpon näköisen maalin, oli lopputulos lopulta lahtelaisittain helpottava: 5-8. Reippaan sankareihin kuului neljä maalia iskenyt "junnuketju" Sami Wikström – Toni Koivunen – Juha Nurminen.

Viimeisellä kierroksella KooKoo teki vielä kaikkensa, sillä Joensuussakin numerot olivat kouvolalaisille selvät 3-7. Voittokaan ei kuitenkaan enää riittänyt, kun narut omiin käsiinsä saanut Reipas selätti samaan aikaan TuTon.
Lopullisessa taulukossa Reippaalla oli kasassa liigapaikan säilyttämiseen riittäneet yhdeksän pistettä, KooKoolla piste vähemmän. Reippaalle kärsitty kotitappio oli Väätämöisen ajan ensimmäinen KooKoolle. Myöhemmin seura antoi ymmärtää, ettei nousuun olisi tuolloin ollut mahdollisuuksia, sillä edellisen liigavisiitin velkoja oli vielä maksettavana. Lähes neljäntuhannen katsojan keskiarvo kelpasi kuitenkin kouvolalaisseuran kassanhoitajille. Joensuussa ja Lahdessakin väkeä saatiin hallille yli kolmentuhannen silmäparin verran peliä kohden. JoKP:n hieno runkosarja ja kovat liigahalut palkittiin puolestaan kolmella pisteellä ja karsintasarjan jumbosijalla. TuTo voitti kotonaan KooKoon ja sai kasaan neljä pistettä. Yleisöä TuTo sai karsintoihin haalittua kotipelihinsä vain kolmasosan muiden määristä, jääden jopa runkosarjan lukemaansa alemmas.

KooKoo oli liigakarsintojen maaliahnein poppoo, kurnuuttaen vastustajan maalivahtia keskimäärin kuusi kertaa jokaisessa pelissään. KooKoon maaliero oli 36-17, Reippaan 29-17, JoKP:n 20-27 ja TuTolla murheellinen 18-34. Kouvolalaista ilotulitusta johti Mikko Laaksonen tehoin 6+9. Lisävoimaa tarjoilivat muun muassa Karpov (5+8), Neuvonen (3+8) ja Melametsä (3+7). Ari Saarinen. Yli kymmeneen pisteeseen pääsivät kouvolalaisten lisäksi vain Reippaan Erkki Laine (3+9) sekä Toni Koivunen (5+5). Juha Nurminen keräsi karsinnoista tehot 6+2 ja Erkki Mäkelä 4+4. JoKP:n ykkösnyrkki Kolnik-Hemming-Kyllönen ei löytänyt karsinnoissa parasta virettään ja onnistui tekemään yhteensä vain neljä maalia kuudessa kamppailussa. Joensuulaisten tehokkain pelaaja oli Petri Matikainen (3+2), TuTon tehokkain oli samoin pistein Tero Toivola. Turkulaisista Risto Siltanen jäi pisteittä.

KooKoon Ari Saarinen iski neljässä pelissään neljä maalia ja jäi Sami Leinosen tavoin tehoissa yhdeksän maalia plussalle. Kahdeksaan pääsivät puolustajat Karpov sekä Petteri Nummelin (Reipas). Pahiten pihalla oli TuTon Petri Niukkanen, joka hävisi oman osuutensa yhdeksällä maalilla. JoKP:n Jaakko Piirainen jäi miinukselle seitsemän ja Mikko Koivunoro kuusi maalia. Molareista Svoboda oli yhtä mustaa hetkeään lukuunottamatta itse varmuus, torjuen kiekot yli 93% varmuudella. Myllyksen ja Mäen tilastoihin jäi karvan päälle 88% olleet lukemat, Janne Valtoselle ja Jukka Mäkitalolle vielä tätäkin selvästi huonommat. Ulosajot karsintasarjassa onnistuivat hankkimaan TuTon Jouni Tuominen sekä KooKoon tulokaspuolustaja Jarno Kultanen.

Itä-Länsi

Farssia vai kiekkoa? Siinä kysymys, joka varmasti oli monien huulilla divarin jatkosarjan aluksi. Liitto otti heti joulutauon aluksi Centersin ja HJK:n jatkomahdollisuudet syyniinsä. Tuloksena oli, että Centers sai jatkaa, mutta HJK ei. Helsinkiläiset eivät sarjasta sulkemista hyväksyneet, joten viikkoa myöhemmin lupa annettiinkin molemmille joukkueille. Kuukauden päästä, jatkosarjan jo alettua, HJK heitti kuitenkin hanskat tiskiin. Jo ennen sitä valmentaja Kari Malinen oli ehtinyt ilmoittaa seuran jatkamisen olevan mahdotonta ja loikata VHT:n joukkueenjohtajaksi. Malisen mukana Vantaalle siirtyi läjä pelaajia, kuten Paul Högbacka sekä Viron maajoukkuemiehet Gennadi Rozkov ja Oleg Puzanov. Ennen lopullista luovuttamistaan joukkue oli ehtinyt taapertaa neljä jatkosarjan matsia. Avauspelissä HeKi oli parempi vain maalilla, mutta sen jälkeen kyyti oli ollut kylmää: HJK-Centers 3-11, Hermes-HJK 16-4 ja Sport-HJK 12-5. Juha Ikonen nostettiin kuitenkin joukkueesta jo loppuvuodeksi Kiekko-Espooseen.

HJK:n luopumisen myötä neljästä karsintasarjaan tarjolla olleesta paikasta jäi kaksinkertaiseen jatkosarjaan taistelemaan Centers-IFK seuranaan kahdeksan kakkosdivarin valiota. Nelikko selvisi suhteellisen selvästi. Kokkolan Hermeksellä oli heittää kentälle miehistö, joka olisi ollut kova luu divarissakin. Varsinkin hyökkäyskalusto oli erittäin kokenut ja laadukas. Jouni Kalliokoski sai seurakseen viisi kautta Tapparassa pelanneen Arto Kulmalan sekä kesken kauden Centersistä siirtyneen Jarno Suokon. Pietarsaaresta osoitetta vaihtoivat joulun tienoilla myös Janne Tormonen sekä maalivahti Tommi Hietala, J-P Annala taasen tuli kesken kauden Kiekko-67:sta. Hermesken kauden hankintoihin kuuluivat myös Juha Pajuoja (Ilves), Jarkko Lehtonen (Junkkarit), Sami Ruusunen (K-67) ja kaksi edellistä kautta Jokereissa kohtuullisin tehoin puolustanut Mojmir Bozik. Mikko Nieminen oli aikoinaan ollut nostamassa sekä KooKoota että SaiPaa liigaan ja Jouni Vuorisellakin löytyi liigakokemusta HPK:sta ja Ilveksestä. Olli Hietasen valmentama Hermes pelasi viimeiset yhdeksän ottelua tappioitta. Vain kahdesti hävinnyt Hermes otti jatkosarjan ykkössijan 27 pisteellään. Se myös teki eniten (114) ja päästi vähiten (54) maaleja.

Sarjakakkoseksi ylsi kolme pistettä Hermestä vähemmän saalistanut SaPKo. Savonlinnalaiset olivat jo kakkosen alkulohkossaan todistaneet hyökkäysvoimansa iskemällä keskimäärin yli kymmenen maalia joka ottelussaan. Tulivoima sen kuin lisääntyi jatkosarjaan tultaessa, sillä Sergei Grishintsov sai käyttöönsä vielä Savoon palanneen Janne Kekäläisen. Kesällä KalPasta Italiaan siirtynyt hyökkääjä ehti pelata Kerhon paidassa kahdeksan jatkosarjan peliä, joissa keräsi tehot 9+8. Muita SaPKon avainmiehiä olivat JoKP:ssakin käväissyt venäläispuolustaja Aleksander Fatkullin, KooKoosta siirtynyt Viktor Tjumenev, parin sadan liigapelin Timo Iljina sekä joukkueessa jatkaneet maalitykki Tommi Turunen ja maalivahti Seppo Aksila. Puolustaja Tomi Uusitalo vaihtoi kesken kauden Kerhoon TuTosta. Myös SaPKon maaliero oli erinomainen: 101-62.

Idän ja lännen tasapainoa piti yllä myös seuraava kaksikko: tasapisteillä (22) karsintasarjan paikkansa lunastaneet Imatran Ketterä sekä Vaasan Sport. Kummassakin joukkueessa pelasi yhä vanhat tutut divarilegendat; Jose Pekkala, Jari Lippojoki, Håkan Hjerpe... Ketterän konkarit naatiskelivatkin heikompien vastustajien kustannuksella ja joukkue iskikin toiseksi eniten maaleja sarjassa. Sportin tehot eivät aivan samaa luokkaa olleet, mutta vastaavasti parisataa peliä länsirannikon liigaseuroissa pelannut maalivahti Hannu Roos kuului sarjan varmimpiin kassareihin. Sportin joukkue oli pysynyt melko hyvin kasassa putoamisesta huolimatta. Roosin ohella joukkuetta oli vahvistettu JoKP:n Kari Teräväisellä sekä Centeristä tulleilla Marko Väkiparralla ja Joni Rautavuorella, joista Väkiparta tosin tuli mukaan vasta ratkaisupeleihin. Myös Imatralla joukkue oli säilynyt lähes samana edellisestä kaudesta, jolloin Ketterä ylsi karsintasarjaan, mutta jäi vielä nelikon jumboksi. Pelimiehistään se oli menettänyt vain Esa Takalan ja saanut uusina pelureina Marko Saarisen sekä Harri Heikkisen SaiPasta. Sport sijoittui maalieronsa (96-63) turvin kolmanneksi niukasti Ketterän (108-79) edelle.

Nelikon pystyi teoriassakin haastamaan vain Centers-IFK, jolla nyt sentään riitti pelaajia kaikkiin kamppailuihin. Miehet tosin olivat vaihtuneet aika totaalisesti syksystä, sillä läpi kauden joukkueessa pelasi vain kourallinen pelaajia. Lähtijöitä paikattiin lähinnä alasarjojen miehillä: esimerkiksi Riku-Petteri Lehtonen oli pelannut syksyn kakkosdivaria Turku HT:ssä. Yksi kovakin hankinta joukkoon tosin mahtui, kun Aleksei Frolikov tuli Ässistä. Pietarsaarelaiset saivat lopulta kasaan 17 pistettä, joten ero viivaan jäi melko selväksi. Ari Moisanen ja Mika Kaarto joutuivat antautumaan joukkueen maalilla 91 kertaa, kun taas Centers onnistui itse tekemään vain 72 maalia. JS Haukat Järvenpäästä sai kasaan yksitoista pistettä maalierolla 79-104. Haukkojen rungon muodostivat divarista siirtyneet pelurit: ykkösmolarina toimi VHT:n Tapio Krook ja HJK:ssa pelanneet Pekka Karasjoki, Marko Kärkkäinen ja Kari Tuiskula olivat joukkueen tehokolmikko 28 maalillaan. Puolustaja Jan Lehtikin osui peräti 11 kertaa.

Kokkolalaiset tilastojen kärjessä

Risto Reijasalo puolestaan tilkitsi Raahen Kiekko-Vesan maalia varmasti, mutta kenttäpelaajat olivat jatkosarjan tehottomimpia. Maalieroksi 54-81 ja pisteitä yhdeksän. Yhden pojon vähemmän nappasi HeKi Heinolasta. Tshekkiläisen Roman Sykoran (11+11), Tero Kaasisen (9+13) sekä Arto Miettisen (11+5) johdolla joukkueen hyökkäys toimi kohtalaisesti. Punavalo syttyi vastustajan päädyssä 79 kertaa, mutta omiinkin meni peräti 110 maalia. Joukkueen maalivahtipeli ei onnistunut odotetulla tavalla, sillä muutama vuosi aiemmin KooKoossa liigaakin pelanneen Petri Leväsen torjuntaprosentti (83,8%) jäi varsin alhaiseksi. Heinolalaisjoukkueesta löytyi melkoisesti kokemusta, sillä seuraa edustivat vanhoista parroista mm. Vesa Welling ja varamaalivahti Tuomo Laukkanen.

Jumboksi jäi vain kaksi ottelua voittanut oululainen Eka-Kiekko. Kuudella tappiolla sarjan aloittaneessa joukkueessa kiekkoili viime kauden Junkkareista Mikko Perkkiö ja Marko Kreus sekä rutkasti entisiä kärppiä; esimerkiksi puolustuksesta löytyi jo 60-luvulla SM-sarjaa pelannut Veikko Torkkeli. Kokemuskaan ei pelastanut joukkuetta rökäletappioilta. Tammikuun puolessavälissä Eka-Kiekko hävisi Heinolassa 15-2 ja koko sarjan maalieroksi sille merkittiin 58 tehtyä ja 117 päästettyä maalia.

Pistepörssin kärkinimet olivat Hermekseen siirtynyt Suokko (20+23) sekä Ketterän Harri Valtonen (17+24). Myös seuraavat yhdeksän kovinta nimeä tulivat karsimaan päässeistä joukkueista. Hermekseltä tuhoja tekivät Suokon ohella Kalliokoski (18+16), Kulmala (12+15) ja aikoinaan KooKoota ja SaiPaa liigaan nostamassa ollut Mikko Nieminen (13+12). Yli piste/peli-tahtiin ylsivät kokkolalaisista vielä puolustaja Jouni Vuorinen (1+18), Frantisek Cerny (7+11) ja 11 peliä pelannut Juha Pajuoja (7+5). Mojmir Bozikin pisteet 12 ottelusta olivat 2+5. Sportin tehokkaimman kolmikon muodostivat kokeneet Kari Teräväinen (14+16), Håkan Hjerpe (8+18) sekä Kenneth Westerback (14+11). Varsin kovin tehoin onnistuivat vaasalaishyökkääjistä myös Väkiparta (14+9), Joni Rautavuori (9+14), jari Kiviniemi (8+14) ja Juha Pouskari (4+18).

SaPKon tehokkaimmaimpina hääri venäläiskaksikko Aleksander Fatkullin (11+16) ja Viktor Tjumenev (7+20). Kekäläisen edelle sisäisessä pörssissä ehtivät heidän lisäksensä myös Timo Iljina (8+16) ja Tommi Turunen (9+10), joka pelasi vain yhdeksän ottelua. Ketterän toinen edustaja top-kympissä oli tehot 15+15 kerännyt Veli-Matti Heino. Jose Pekkala sai kasaan pisteet 9+16 ja Pekka Peippo 10+14. Jari Lippojoki (8+14) oli sarjan toiseksi tehokkain pakki heti Fatkullinin jälkeen. Centersin latvialaishyökkääjä Aleksei Frolikov ylsi pistepörssissä kahdenneksitoista tehoilla 11+14. Vjatsheslav Lavrov saalisti tehot 9+12 ja Timo Vuorinen 8+11.

Eka-Kiekko oli täysin ykkösviisikkonsa varassa, joka teki joukkueen 58 maalista 37. Teemu Poutiaiselle (15+8) syöttöjä jakelivat Markku Holappa (9+15) ja Mikko Perkkiö (6+18). Puolustajat Jari Perttunen ja Veikko Torkkeli keräsivät kolmikon takana 13 tehopistettä. Myös Kiekko-Vesan tehot ykköskentän ulkopuolella jäivät harvinaiseksi herkuksi. Jarmo Sopasen (9+14), Harri Viitasen (12+7), Arto Ylisaaren (7+12) ja Juha Lehtikankaan (5+11) ohella kukaan raahelaisista ei ylätnyt kymmeneenkään pisteeseen. HeKistä Sykoran, Kaasisen ja Miettisen ohella onnistuivat myös Marko Nyman (7+11), Vesa Welling (5+12) ja Hannu Kenakkala (6+9). Haukkojen kokeneesta kalustosta pisteitä keräsi eniten Pekka Karasjoki (7+13), peesissään Marko Kärkkäinen (12+7), Kari Tuiskula (9+10), Jan Lehti (11+7) ja Jukka Lempinen (9+8).

Maalivahdeista yli yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella torjui vain Hermeksen Marco Tennberg (91,36%). Toisena tilastoissa oli saman joukkueen tuore kakkosvahti Tommi Hietala (89,11%). Sportin Roosin (87,87%) motitti SaPKo-kaksikko Jarmo Heikkilä (88,42%) ja Seppo Aksila (87,80%). Nollapelin sai tililleen Roosin lisäksi vain K-Vesan Reijasalo. Ylivoimaisesti eniten jäähypenkkiä kulutti joukkueista HeKi, joka otti keskimäärin yli kymmenen jäähyä ottelua kohti. SaPKo oli kiltein, jäätyään lähes puolta pienempään lukemaan. Pelaajista eniten minuutteja keräsikin HeKin Jarkko Piiparinen, jolle kakkua kertyi 82 minuutin verran. Kiekko-Vesan puolustaja Timo Jokela saalisti lukeman 77, kun muut pelaajat jäivät alle viiteenkymmeneen jäähyminuuttiin. Hermes oli omilla luvuillaan myös yleisömäärissä, sillä sen katsojakeskiarvo jatkosarjassa oli komeasti 2127. SaPKo (1347) ja Sport (1175) pääsivät nekin yli tuhannen. Lähelle tuhatta päästiin myös Järvenpäässä (981) ja Pietarsaaressa (902). Imatralla (815) ja Raahessa (732) jäätiin jokunen sata, Heinolassa (593) ja Oulussa (154) jo vähän reilummin.

Hermes nousee, Sport töpeksii

Hermeksen, SaPKon, Sportin ja Ketterän seuraksi kolmesta divaripaikasta tulivat taistelemaan finlandialiigan jumboksi jäänyt VHT sekä kakkosen pudotuspelien kautta tiensä selvittänyt SaPKon paikallisvastus LaiPa. LaiPa oli kuusikon ensimmäinen mahdollisuutensa menettänyt joukkue, kerättyään kymmenestä pelistään vain kolme pistettä. Joukkueessa pelasi runsaasti entisiä divarimiehiä, kuten muun muassa Ossi Ruohoaho, Erkki Huttunen, Risto Korpela ja J-P Bruce. LaiPa teki vähiten (42) ja päästi eniten (70) maaleja . Kymmenen parhaan pistemiehen joukkoon se sai silti kaksi edustajaansa: Tommi Takasen (9+5) sijalle viisi ja Ossi Ruohoahon (7+6) kahdeksanneksi. Risto Laitinen (3+10) oli koko sarjan tehokkain puolustaja ja yli kymmenen pistettä keräsivät myös Jari Ikonen (5+6) ja Erkki Huttunen (2+9).

VHT aloitti sarjan kahdella voitolla, mutta takelteli heti perään kolme tappiota. Hermes voitti viidestä ensimmäisestä pelistään neljä, avauskierroksella Kokkolassa hävinnyt Ketterä taas ylsi viiteen perättäiseen voittoon. Kuuden pelatun kierroksen jälkeen tilanne näyttikin siltä, että Ketterä (10p.) ja Hermes (8p.) ottavat kärkisijat, ja viimeisestä tarjolla olevasta divaripaikasta taistelevat VHT (6p.), Sport (5p.), SaPKo (4p.) ja miksei myöskin LaiPa (3p.). Ketterä jatkoikin vahvalla tahdilla loppuun asti. Joukkue hävisi SaPKolle rumin luvuin 10-1, mutta voitti muut lopuista peleistään. Imatralaiset lunastivat kärkisijan ja paikan ykkösdivariin ensi kaudeksi kuudellatoista pisteellään. Joukkueen maalieroksi muodostui 57-46. Karsintasarjan pistekärki tuli Imatralta. Peräti neljä parasta pistemiestä oli pukeutuneena Ketterän paitaan: Valtonen (6+12), Pekka Peippo (8+9), Pekkala (5+11) ja Matti Tiainen (9+6). Kymmenen parhaan sakkiin mahtui imatralaisista vielä Pasi Mustonenkin (5+8). V-M Heino keräsi pisteet 5+6 ja Lippojoki iski kuusi maalia ja syötti syötti kolme.

Muista sijoista kilpailtiin kovaa. Hermes jämähti kymmeneen pisteeseensä, ja SaPKo, Sport ja VHT nousivat tiukasti tuntumaan. Ratkaisut venyivät viimeiselle kierrokselle asti. (Vähintään) toisen paikan kohtalon ratkaisivat Kokkolassa kohdanneet Hermes ja VHT, jotka olivat kymmenen pistettä keränneinä sijoilla kaksi ja kolme. Molemmat joukkueet tiesivät, että voitto varmistaisi divaripaikan ja tasapelilläkin onnetar hymyilisi molemmille. Hermes ei kuitenkaan jättänyt mitään sattuman varaan, vaan kaatoi vastustajansa 6-2. Hermekselle siis 12 pistettä ja kakkossija, VHT:n tyytyessä 10 pinnaan.

Sportilla oli avaimet omissa käsissään taistelussa viimeisestä paikasta. Joukkue oli kerännyt ennen viimeistä kierrosta yhdeksän pistettä, ja viimeisenä vastuksena oli nousunsa varmistanut ja siten vailla suurempaa panosta pelannut Ketterä. SaPKolla puolestaan oli pakkovoiton paikka paikallisvastuksestaan, sillä tilillä oli piste vaasalaisia vähemmän. Pallokerho hoitikin leiviskänsä, otti voiton luvuin 10-4 ja päätyi tasapisteisiin VHT:n kanssa. Sportin puristus ei sen sijaan riittänyt. Tiukka kamppailu ratkesi lopulta Hannu Roosin selkänsä taakse päästämään Ketterän tähtipuolustaja Lippojoen kaukolämäriin. Peli päättyi 7-6 ja Sport jäi niukkaakin niukemmin yhdeksällä pisteellään toiseksi vuodeksi kakkoseen. VHT:n ja SaPKon paremmuus ratkaistiin uusintaottelussa. Siinä savonlinnalaiset olivat parempia luvuin 2-4, joten divariin saatiin peräti kolme nousijaa.

Hermes saalisti maalieron 46-34 ja sai pistepörssin kärkikymmenikköön Kalliokosken (6+8), jota tukivat parhaiten Pajuoja (5+7), Cerny (6+5), Kulmala (4+7) ja Suokko (1+10). SaPKo (48-37) sai kasaan yhtä hyvän maalieron kuin Ketteräkin. Savonlinnalaisten maalit jakautuivat kuitenkin melko tasaisesti, tehokkaimpina Petri Karppanen (7+5), Iljina (6+5), Tjumenev (4+6), Turunen (4+6), Kekäläinen (3+6) ja Fatkullin (4+4). VHT:kin sai maalieronsa niukasti plussalle (43-40). Sen tehoista vastasivat parhaiten Marko Rönkkö (7+5), Petri Aaltonen (5+6) ja Paul Högbacka (4+7). Suurinumeroisen VHT-tappion johdosta Sportin maaliero oli tasaisen nelikon selvästi heikoin (44-53). 36-vuotias Hjerpe (3+4) ei enää pistetehtailuun vertynyt, mutta pörssikymppiin Sportista pääsivät sentään Teräväinen (7+7) sekä Väkiparta (7+6), joka osoittautui varsin hyväksi hankinnaksi. Lisäksi Anssi Nikko ja Jari Kiviniemi keräsivät kumpikin tehot 3+9 ja Kenneth Westerback iski seitsemän maalia. Eniten jäähypenkkiä kulutti VHT:n Tero Aaltonen 51 minuutillaan

Myllys ja latvialaiset A-luokkaa

Jarmo Myllys mahtui A-maajoukkueeseen divarista, kun Pentti Matikainen kutsui miehen neljän vuoden tauon jälkeen mukaan otteluun Latviaa vastaan marraskuussa. Ottelu oli sikäli historiallinen, että se oli "uuden itsenäisen Latvian" ensimmäinen kerta kaukalossa. Suomi voitti Tampereella pelatun ottelun 6-3. Maaliskuussa Latvia voitti C-sarjan MM-kisat. Centers-hyökkääjä Frolikovs oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoin 10+9 ja jäi kolmekymmentä maalia plussalle. KooKoon Andrei Matitsins saalisti kisoista lukemat 4+5, eikä ollut jäällä yhdenkään takaiskumaalin aikana (+18). Suomen B-maajoukkueessa taitojaan pääsi kokeilemaan Jouko Myrrä. Harvahammas saalisti kolmesta pelistään yhden syöttöpisteen.

20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi jäi viidenneksi. Gävlessä Ruotsissa pelatuissa kisoissa divaria edustivat FoPS:n Antti Laaksonen (2+0), VHT:n Sami Helenius (0+1) sekä Kärppien Jussi Kiuru (1+1). Joukkueessa esiintyivät kauden aikana divarimiehistä myös SaiPassa kautensa aloittanut Antti Aalto (2. 0+0) sekä KooKoosta Petri Günther (9. 1+0) ja maalivahti Timo Järvinen (5 peliä), jotka eivät kuitenkaan kisamiehistöön asti yltäneet.

Myös 18-vuotiaissa Suomi jäi ulos mitaleilta, neljänneksi. Karhu-Kissojen divarimiehistöstä mukana olivat Tommi Hämäläinen ja Niko Halttunen. Halttunen keräsi kuudesta pelistä pisteet 1+3, Hämäläisen jäätyä tehoitta. Kärppien juniorimyllyn tehokkuutta todisti neljän pelurin valinta kisajoukkueeseen. Kuitenkin vain yksi oululaisista, eli Janne Niinimaa, pääsi kokeilemaan edustustason vauhtia kauden aikana. Kisoissa Niinimaa teki yhden maalin ja syötti toisen. Niinimaan jättäminen ulos 20-vuotiaiden joukkueesta puolestaan ihmetytti kiekkopiirejä. Yleisimpien spekulaatioiden mukaan Kärppien uusi valmennusjohto, jonka suosiossa Jäälin poika ei ollut, olisi suositellut maajoukkuekollegoilleen Niinimaan rannalle jättämistä kisajoukkueesta.

Niin tai näin, Niinimaa varattiin kesällä divarista NHL:ään (Philadelphia, numerolla 36) ja Helsinki kutsui lupausta. Toinen varaattu divaripelaaja oli SaiPan Antti Aalto (Anaheim, 134.), joka tosin varauksen aikaan edusti jo TPS:iä. Myös Aalto kuului 18-vuotiaiden joukkueeseen, tehoilla 1+3. Hänenkin keskenkautisen muuttonsa taustalta löytyi erimielisyyksiä seuravalmentajien kanssa. SaiPan Jussi Markkanen ja V-P Nutikka puolestaan jäivät kisajoukkueesta rannalle niukasti.

Divarin tähdistöjoukkue kukisti hyväntekeväisyysottelussa joulutauolla hallitsevan mestarin Jokerit lukemin 3-6. TuTo ja jyväskyläläinen Lohi-Kiekko puolestaan joutuivat selvittelemään TUL:lle syksyllä liittymistään SVUL:n alaiseen jääkiekkoliittoon.

» Lähetä palautetta toimitukselle