HPK - KÄR
CAR - WSH 2.00
DAL - NSH 3.30

HPK:n pelaaja-arvostelut: Kausi 00-01

LIIGA / Artikkeli
HPK:n kausi päättyi liigahistoriansa heikoimpaan sijoitukseen ja kahta pronssia seurasi yhdestoista sija. Kausi sujui joukkueelta erittäin ailahtelevissa merkeissä. Joukkuessa oli onnistujia ja pettymyksiä. Mukaan mahtui yllättäjiä, niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Seuraavassa kaikkien Kerhon tämän kauden pelaajien suoritukset arvosteltuna. Tilastot löytyvät linkkien kautta pelaajakohtaisilta sivuilta.

Maalivahdit:

#29 Kimmo Kapanen 8-

Piti alkukaudesta pahasti suossa rämpinyttä joukkuetta lähes yksin pystyssä ja toi Kerholle monta pistettä, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Ei kuitenkaan pystynyt säilyttämään tasoansa läpi kauden, vaan mukaan mahtui myös heikosti menneiden otteluiden jakso. Suureen työlastiin tottunut Kapanen sai tälläkin kaudella pelata lähes niin paljon kuin vain halusi. Välillä aivan uskomattomia venytyksiä ja koppeja, jotka kelpaisivat mille tahansa highlight-nauhalle. Sitten taas mukaan mahtui nukahduksia jolloin ei tuntunut mikään jäävän kiinni. Loppusuoralla korkeintaan välttävä suoritus, sillä viimeisissä peleissä Kerho olisi kaivannut veskariltaan venymistä. JYP-pelissä ottamasta pelikiellosta pitkä miinus. Kokonaisuuten hyvä suoritus, mutta odotettu loistokkuus jäi puuttumaan.

#30 Jan Lundell

Sai katastrofimaisen lähdön kauteen HPK:n vieraillessa Hartwallilla. Oli joutunut odottamaan debyyttiänsä pitkään ja sekin päättyi jo ennen ensimmäisen erän loppua. Räsänen jääräpäisesti peluutti vain Kapasta ja Janne joutui aukomaan luukkua pitkään. Kävi välillä pikavisiitillä Porissa, jossa suoritukset olivat vähintäänkin tyydyttäviä. Sai tämän jälkeen mahdollisuutensa Kerhossakin, kun Kapaselle haluttiin antaa lepoaikaa. Käytti tuon mahdollisuutensa erinomaisesti ja saikin pelata pitkän putken. Kapasen palattua takaisin olikin edessä loppukausi varamiehenä. Olisi peliesityksillään ansainnut enemmänkin peliaikaa kauden aikana, mutta valmennusjohto luotti sitkeästi Kapaseen. Täytti roolinsa kakkosena hyvin, parempaankin tulokseen olisi ollut mahdollisuuksia.

Puolustajat:

#3 Ari Vallin

Rinkelinmäen Ozolinsh oli ailahtelevaisuuden perikuva tässä joukkueessa. Välillä aivan tähtiluokan suorituksia seurasi totaalinen möhläys. Taso vaihteli pelistä toiseen, välillä jopa erästä toiseen. Alkukaudesta lupaavaa peliä ja uskalsi ottaa jonkin verran vastuuta hyökkäyspäässäkin. Jossain vaiheessa Vallinin pelistä katosi kuitenkin se varmaotteisuus johon miehen edellisellä Hämeenlinnan visiitillä oli totuttu. Sai istua paljon viltissä, useimmiten aivan ansaitusti. Yksi liigan nopeimmista pakeista, mutta ei käytä liukkaita luistimiaan tarpeeksi hyväkseen hyökkäyssuuntaan. Ei päässyt ylivoimaan kuin hyvin satunnaisesti, jossa olisi ollut mukava seurata Arin otteita. Kauden viimeiset pelit menivät täysin penkin alle.

#4 Kimmo Peltonen

Kapteeni hoiti tonttinsa tyylillä ja taidolla – aina kun oli pelikuntoinen. Kauteen mahtui käsivammaa, rauhaskuumetta, polvivammaa. Listaa voisi vielä jatkaakin, mutta Peltonen oli aina terveenä ollessaan Kerhon ykköspakki. Maajoukkuekin kutsui jouluna, mutta silloin päälle iski rauhaskuume ja leijonpaidan sovittaminen siirtyi myöhempään ajankohtaan. Peltonen ei juuri koskaan tee mitään mikä tarttuisi satunnaisen katsojan silmiin – yksi hyvän puolustajan tunnusmerkkejä. Rauhallinen hahmo HPK-puolustuksessa johon saattoi aina luottaa, sekä hyökkäyssuuntaan että omassa päädyssä. Ei millään osa-alueella tähtipelaaja, mutta koko pakettina huippuluokkaa. Ilman loukkaantumisia kapteeni olisi pelannut huippukauden maajoukkuetta myöden, nyt ensi kaudelle jäi vielä paljon näytettävää.

#5 Sami Nuutinen

Kerho-johdon hätähankinta Jonas Junkan lähdön yllättäessä kesällä. Joutui alkukaudesta todella ikävään tilanteeseen. Paikat olivat täysin rikki, mutta kaukaloon oli pakko mennä. Puudutuspiikki tuli liiankin tutuksi eivätkä jalattomana pelanneen Nuutisen otteet kentällä vakuuttaneet. Ei pystynyt edes harjoittelemaan moneen viikkoon, mutta oli aina peleissä mukana. Tuon perusteella Nuutiselle voisi jakaa paljonkin kehuja sisusta, mutta loppukausi menikin sitten persiilleen. Istui viltissä pitkiä toveja kerrallaan ja kentälle päästessään muistutti miksi oli alun perin sinne vilttiin joutunut. Sai tuhottomasti peliaikaa ylivoimalla, mutta tulosta ei tullut toivottuun tahtiin. Täysin turha hankinta josta aika on jo ajanut ohi. Tuolla palkalla pitäisi saada muutakin kuin kahdeksas pakki, Tuomanen olisi hoitanut Nuutisen tehtävät paljon paremmin.

#6 Jani Virtanen 6-

Kesken kauden Mestiksestä haettu pommittaja. Ensimmäiset pelit sujuivat kuin hurmiossa ja Vili nousi pikaisesti kotiyleisön suosikiksi. Todella hienoja avojään taklauksia, jotka sytyttivät sekä yleisön että oman joukkueen. Sitten paljastuikin kohta karu totuus. Virtanen on ehkä koko liigan yksidimensionaalisin pelaaja. Vili hakee sitä kovaa pommia, mutta mikään ei sitten sujukaan. Valtava kasa kaksiminuuttisia, koska mies ei omassa päädyssä pysy kenenkään perässä. Ajoi itsensä useimmiten aivan pihalle tilanteista yrittäessään taklauksia. Tappelutkin jäivät vain yhteen, tosin tuo ei miehestä itsestään ollut kiinni, vaan vastustajista. Ei käyttöä liigassa ellei paranna luisteluaan ja peliälyään.

#10 Sebastian Sulku 7+

Edellisen kauden ykköspakin kauteen tuli pitkä lovi, kun Ivan Majesky taklasi Sulkua, joka lensi laitaa päin huonossa asennossa. Olkapää sijoiltaan sekä luunsiruja irrallaan. Nuo irralliset luunsirut vaativat leikkausta, joka pidensi sairaslomaan entisestään. Oli ensimmäisissä peleissä ollut aivan huippuvireessä, ihan maajoukkuetasoa. Palattuaan kuukausien paussilta mies ei ollut entisensä. Ei niitä tuttuja taklauksia, ei sitä periksiantamatonta Sebua. Toipuminen vammasta vaatii varmasti vieläkin aikaa ja vasta ensi kaudella nähdään täysikuntoinen mies jäällä. Kohtalainen suoritus kokonaisuutena joskin loppukaudesta olisi kaivattu nousemista suurempaan rooliin.

#32 Dan Ratushny 8

Johdon paniikkihankinta pahimman loukkaantumissuman aikana osoittautuikin kunnon pelimieheksi. Todellinen atleetti, joka olisi huippumies lähes missä tahansa lajissa. Luistelu todella kaunista katsottavaa, miehessä olisi jopa aineksia taitoluistelijaksi. Erikoistui varsinkin loppukaudesta alivoimapelaajaksi, jossa nousikin aivan liigan eliittiin. Pelasi jopa välillä täydet kaksi minuuttia Kerhon ollessa vajaalla. Miehet vaihtuivat ympärillä, mutta Ratushny ei suostunut tulemaan pois jäältä. Todella nopeat ensipotkut, loistava lähtönopeus. Noilla avuilla olisi voinut nousta liigan tähtipuolustajien kategoriaan, mutta jossakin tökkäsi. Ei uskaltanut pelata sellaista hyökkäyspeliä kuin noin taidokkaalta mieheltä olisi odottanut. Kaikki pelin osa-alueet hyvää luokkaa, paremmalla itseluottamuksella olisi ollut Kerho-puolustuksen ykkönen.

#38 Teemu Aalto 6+

Todella kaksijakoinen kausi. Alkukausi täysin plörinäksi, ei mitään järkeä koko pelissä. Harjoituskaudella näytti niin kuin Teemu olisi saanut ruista ranteeseensa ja pystyisi pistämään hyökkäjiä seinille. Liigan alettua tuosta ei ollut mitään merkkejä. Istui välillä pitkään viltissä, välillä sai taas jääräpäisesti peliaikaa, vaikka otteet kentällä olivat heikkoja. Loppukaudesta teki kuitenkin todellisen ryhtiliikkeen. Nousi välillä jopa HPK-pakiston ykkösmieheksi ja näytti ettei Teemu pystyisi tekemään mitään väärää. Kokonaisuutena huono kausi, joka olisi ollut aivan surkea ilman viimeisten pelien hyviä suorituksia. Toivotaan kaverille onnea ensi kaudella ja loppukauden kaltaisia suorituksia, niin kyllä siitä vielä hyvä tulee. Yksi liigan kovimmista lämäreistä, mutta viritys kestää niin kauan ettei siitä ole juuri hyötyä.

#44 Darcy Werenka 7+

Jokereiden hylkymies tuli Kerholle tositarpeeseen. Kauhistutti Rinkelinmäkeä ensi peleissään, eihän noin kankeaa miestä ole nähty sitten Hannu Kurosen. Kehittyi kuitenkin nopeasti ja pystyi pelaamaan loppukauden hyvin tasaisin ottein. Muiden suoritukset vaihtelivat laidasta laitaan, mutta Werenka pystyi pitämään tasonsa illasta toiseen. Paransi luisteluaan kuin sika juoksuaa, tosin lähtötaso olikin melko matala. Sai paljon peliaikaa erikoistilanteissa ja oli luottamuksen arvoinen. Olisi voinut käyttää kokoaan enemmän hyväkseen, mutta useimmiten tyytyi pelaamaan melko pehmeästi. Täytti paikkansa tyydyttävästi, mutta ulkolaisvahvistuksen tontille HPK olisi tarvinnut muutakin kuin vain kohtalaisen perusmiehen. Nousi osassa Sikakatsomoa kulttisuosikiksi luistelutyylinsä vuoksi.

Hyökkääjät:

#8 Eero Somervuori 9+

Somervuori lähti Jokereista viime kesänä Hämeenlinnaan peliajan ja suuremman roolin toivossa. Pirteistä otteistaan huolimatta Eero ei tuntunut sopivan Räsäsen kuvioihin ollenkaan. Alkukausi meni tuppea purressa viltin alla eikä peliaikaa kertynyt kuin hyvin satunnaisesti. Aina kentälle päästessään vikkelä mies näytti taitojaa. Miettisen sydänvaivojen avulla Somervuorelle kuitenkin avautui paikka kakkosketjussa, Eero ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Maaleja tuli kuin luikuhihnalta, loppukaudella pisteitä kertyi lähes yksi/peli –tahdilla. Aivan liigan eliittiä viimeisellä neljänneksellä. Käytti nopeuttaan erinomaisesti hyväksi ja oppi kauden aikana oikean itselleen sopivan pelityylin. Painoi aina täysillä suoraan maalia kohti eikä jäänyt kulmiin pyörimään. Itseluottamus kasvoi roppakaupalla ja jos jatkaa ensi kaudella siitä mihin jäi, niin Kerholla on riveissään todellinen huippulaituri.

#12 Jari Kesti 7

Kestin kaudesta on vaikea antaa kovin kattavaa arviota, sillä liian monta kerta mies ei päässyt ollenkaan edes jäälle. Räsänen peluutti vain kolmea ketjua eikä näistä kertaakaan löytynyt tilaa lähes kolmekymppiselle liigatulokkaalle. Joutui ensimmäistä kertaa urallaan sentterin rooliin ja hoiti hommansa aivan kelvollisesti. Aloitusprosentti taisi kuitenkin jäädä lähes liigan hännänhuipuksi. Penkkimiehen ja satunnaisen nelosketjulaisen rooli sopisi paremmin omalle juniorille kuin kypsään ikään päässeelle pelimiehelle.

#13 Marko Palo

Kyy hiipui todella pahasti erinomaisen alkukauden jälkeen. Ensimmäiset kuukaudet sujuivat mainiosti ja Palo oli pistepörssissäkin hyvillä sijoituksilla. Sitten tulikin seinä vastaan ja Kyystä tuli pelkkä kulmavääntäjä ja av-pelaaja. Kulmissa ei kukaan Palolta kyllä kiekkoa vienyt, mutta harvemminpa sieltä maalitilanteita tuli. Piti liikaa kiekkoa eikä juuri koskaan lähtenyt haastamaan vastustajia tai yrittämään maalintekoa. Kolmosketjulaisen vääntäjän rooliin hyvä kausi, mutta Markolta voisi odottaa niin paljon enemmänkin. Ensi kaudeksi löydettävä kipinä tai uhkaa jäädä nuorempiansa kyydistä.

#15 Jyrki Louhi 8-

Louhelta pirteä kausi, vaikka kehitystä ei tullutkaan aivan niin paljon kuin Rinkelinmäellä toivottiin ja odotettiin. Nosti kuitenkin maalisaldonsa toiselle kymmenelle ja säilytti roolinsa ahkerana taklaajana. Jykässä olisi potentiaalia enempäänkin kuin pelkäksi liigajyräksi joten toivottavasti kehitys jatkuu tulevaisuudessakin. Kaipaa peliinsä monipuolisuutta, jotta pystyisi ohittamaan vastustajan pakkeja muutenkin pelkällä vauhdilla. Olisi käyttöä ylivoimassa maskimiehenä, mutta Teisa ei Jykää kaukaloon päästänyt. Sen sijaan alivoimalla yksi Kerhon tärkeimpiä miehiä ja osaa tuon roolin mainiosti.

#19 Riku Hahl

Hahlin kehitys taas näyttää pysähtyneen täysin, joillain osa-alueilla on tullut lähes takapakkia. Hyökkäyspäässä ei tapahtunut koko kaudella yhtikäs mitään ja pistesaldo on peliaikaan verrattuna aika surkea. Puolustavan sentterin homma sujui mallikkasti, mutta aivan liian näkymättömäksi Riku antautui jäämään. Sai paljon vastuuta, sillä Kerholla oli ainoastaan kaksi keskushyökkääjää Steinerin potkujen jälkeen. Alivoimalla luottomies, ylivoimalla ei päässyt edes kokeilemaan kuin aivan satunnaisesti viime peleissä. Toivottavasti siirto Tapparaan herättää miehessä uinuvan potentiaalin, kykyjä olisi muuhunkin kolmosketjun pakittelevan sentterin rooliin.

#20 Antti Miettinen

Miettinen teki tällä kaudella läpimurtonsa liigamieheksi. Erinomaiset otteet palkittiin jopa kutsulla Leijonapaitaan. Maajoukkueessakin Antti esitti niitä ennakkoluulottomia otteita, jotka tulivat tutuiksi Rinkelinmäellä. Pisteitä syntyi mukavasti, varsinkin ylivoimalla. Erittäin nopeat jalat ja osaa käyttää kovaa liikettään hyvin edukseen. Varsinkin loppukaudesta innostui taklaamaankin oikein tosissaan. Kova vauhti ja hyvä tasapaino tarjosivat yleisölle maukasta nähtävää komeiden taklausten muodossa. Miettisellä on edessään kirkas tulevaisuus ja HPK-johto odottaa ensi kaudella mieheltä kovia suorituksia. Valmentaja Räsänenkin kehui haastattelussamme Miettistä estottomasti.

#22 Tommi Santala

Kerhon joukkueen ykkönen selvällä marginaalilla. Peliaikaa kertyi välillä aivan mielettömästi, puoli tuntiakaan ei aina riittänyt. Steinerin lähtö antoi Santalalle lähes kaiken vastuun HPK:n pelinrakentelusta. Väkivahva junttura tuntui olevan kaikkialla. Kulmaväännöissä hyvä vääntämään kiekkoja heiveröisimmille ketjukavereille. Aina ensimmäisenä omassa päädyssä pakkien apuna. Keräsi vastustajalle paljon jäähyjä, erittäin epämiellyttävä pelaaja vastustajille. Joissain otteluissa oli mukana 75%:ssa pelin aloituksista. Väänsi hienoja aloitusvoittoja tärkeissä paikoissa ja oli aina tiukoissa tilanteissa ensimmäinen kaveri, jonka Teisa heitti jäälle. Luottomieheltä lähes kympin arvoinen suoritus, hiipui hieman aivan lopussa.

#25 Kasper Kenig 8-

Liian vähän peliaikaa kuten Kestilläkin. Oli aina piristysruiske päästessään jäälle. Mestiksessä ja A:n peleissä lähes ylivoimainen pelaaja, keräsi noissa peleissä hurjia pistesaldoja. Edustuksen paidassa taas vastuu jäi vähiin. Taitava nuorukainen, jonka jalat kulkevat vikkelään. Pituus ei vielä estä liigatasolle nousemista, mutta kroppaan on saatava lisää voimaa. Proteiinia naamaan ja kesä punttisalilla, niin Kaspusta kuullaan vielä.

#26 Tomas Vlasak 7-

Taidokas tsekki palasi takaisin Kalifornian lämmöstä ja yleisö oli innoissan kulttisankarin comebackista. Tulokset jäivät kuitenkin näkemättä, osittain syynä oli että Vlasakille ei saatu ollenkaan keskushyökkääjää avuksi. Pelinrakentelu ja hienot kikat menivät hukkaan kavereiden koheltaessa. Vlasakin asenne oli kuitenkin koko kauden kohdallaan eikä sortunut koskaan surffailemaan. Ensi kaudella jälleen hätyyttelemääs pistepörssin kärkisijoja – takuuvarmasti.

#27 Timo Pärssinen 8½ / 4-

Mitäköhän tähän nyt sanoisi? Alkukaudesta huippuviressä, sitä tuttu Pärää. Loistava pelimies ei jäänyt haikailemaan menetettyjen ketjukavereiden perään. Varsinkin maajoukkuekomennuksien jälkeen hurjassa kunnossa. Piti Kerhoa välillä pinnalla ja nosti ympärillään pelanneiden kavereiden tasoa. Upeaa peliä johon tällä olikin jo totuttu. Sitten. Sitten Pärssinen tekikin sopimuksen ensi kaudesta turkulaisten kanssa. Sen jälkeen täysi nolla. Ei mitään mielenkiintoa koko peliä kohtaan ja välillä lähes häpeällisiä otteluita. Pärssiselle olikin pakko antaa kaksi arvosanaa: ennen ja jälkeen. ”Ennen” Pärä oli Kerhon paras hyökkääjä johon saattoi luottaa aina. ”Jälkeen” sitten täysi surffailija johon ei voinut luottaa koskaan.

#51 Pasi Määttänen 7+

Harjoituspeleissä koko liigan paras maalintekijä. Alkukaudesta taas ei mikään ottanut onnistuakseen. Nousi liigan kärkinimeksi avoimien maalipaikkojen hukkaamisessa. Sai kuitenkin jatkuvasti peliaikaa runsaasti ja onnistuikin pikku hiljaa hilaamaan tasoaan ylöspäin. Loppukausi menikin täysin tyydyttävästi. Maaleja alkoi syntyä ja muutenkin Mätskyn peli oli pelkästään positiivista. Sopi hyvin yhteen Vlasakin kanssa silloin kun miehiä samassa ketjussa peluutettiin. Vaatisi aina silloin tällöin jämäkän potkun persauksille, jotta kone käynnistyisi täysille kierroksille. Huippuvireisenä vaikea pysäytettävä, mutta kauteen mahtui liikaa ailahtelua.

#55 Pavel Rosa 9-

Joutui Veikkaajan pilkan kohteeksi kauden päätyttyä, mutta lehden lyömä ”loppuun-asti-löysäten” –leima ei sovi Paavoon – ainakaan koko kautta arvosteltaessa. Alkukaudesta Pärssisen ohella Kerho ykkösmiehiä hyökkäyksessä. Ylivoimaeexpertti käytti hyvää laukaustaan ja keräsi mukavalla tahdilla maaleja. Hyvä joukkuepelaaja vajosi kuitenkin pahasti yöhön Vlasakin tultua joukkueeseen mukaan. Heikkojen pelien putki kesti kuukauden verran ja sen jälkeen Rosa oli jälleen huippumies. Joutui ensi kertaa urallaan – kuten myös Kesti – sentterin tontille ja hoiti tuon toimen kiitettävästi. Asenne oli hyvä tuota yhtä jaksoa lukuunottamatta, pleijaripaikan karattua Paavo oli todella pettynyt; hän oli tullut tänne auttaakseen joukkuettaa menestymään. HPK sai tsekkihuipulta sai yhden kauden verran hyviä esityksiä kohtuuhintaan.

Muitakin pelureita Kerhon kokoonpanossa kauden aikana kävi, mutta näitä en arvostellut liian vähäisen peliajan vuoksi. Tosin kunniamaininta myönnettäköön Teppo Tuomaselle ennakkoluulottomista otteista ensimmäisissä liigapeleissään. Ensi vuonna junnun läpilyönnin paikka.

» Lähetä palautetta toimitukselle