Alkoi olla selvää, että kauden 2000-2001 jälkeen joukkue tarvitsi radikaalia muodonmuutosta. Uudet tuulet puhalsivat ensimmäisenä joukkueen valmennuspuolelle: Joukkuetta menestyksekkäästi jo pitkän aikaa luotsannut valmentaja Teijo Räsänen suuntasi Lappeenrantaan SaiPan peräsimeen. Tilalle hankittiin ehkä hieman yllätyksellisesti viime kaudella Englannissa Newcastle Jestersiä luotsannut Jukka Jalonen. Uusi, SM-liigassa Lukkoa ja Ilvestä valmentanut Jalonen maalasi kuvan hieman kookkaammasta ja suoraviivaisemmasta HPK:sta kuin kaudella 00-01.
Pelaajapuolella hämeenlinnalaisia pitkään viihdyttäneet Timo Pärssinen sekä Marko Palo lähtivät hakemaan uusia kokemuksia – Pärssinen Turusta ja Palo Porista. Tsekkivahvistukset Pavel Rosa sekä Tomas Vlasak taasen suuntasivat hekin pois Hämeenlinnasta. Rosa Helsingin Jokereihin, ja Vlasak pienen sopimussekoilun jälkeen Sveitsin Ambri Piottaan. Lisäksi Hämeenlinnan oma poika Riku Hahl lähti koittamaan siipiensä kantavuutta NHL-joukkue Colorado Avalanchen organisaatioon.
Yhdeksi kauden 00-01 suurimmista kompastuskivistä muodostui joukkueen puolustuspään katastrofaalinen loukkaantumissuma. Avainpelaajien loukkaantumiset verottivat ratkaisevasti puolustuksen toimintakykyä, heikentämällä samalla koko joukkueen menestystä liigan myllerryksissä.
Tulevan kauden joukkueen rakentaminen aloitettiinkin – kaukaa viisaasti – suunnittelemalla sille vahva ja materiaaliltaan leveämpi puolustus. Kun edellisten kausien runkopuolustajien, Peltosen ja Sulun, rinnalle tuodaan niinkin vahva nimi kuin Marko Tuulola, ja lisätään keitokseen hieman lisää nuoruuden paloa Tuukka Mäkelän ja Markus Kankaanperän muodossa, alkaa soppa olla viimeisiä mausteita vaille valmis. Alun perin mausteen virkaa olisi toimittanut Radek Martinek - todellinen chilipippuri. New York Islandersin kutsu kuitenkin vei tsekkitähden taalakaukaloihin, joten Kerhon johto oli jälleen pakotettu hakemaan maustettaan muualta.
HPK:n johto vannoi tasapainon nimiin, ja hankki Pohjois-Amerikkaan menetetyn tsekkipuolustajan tilalle tsekkipuolustajan Pohjois-Amerikasta. Nuori Vladimir Sicak toi Kerhon puolustukseen sitä kaivattua särmää sekä sähäkkyyttä.Tsekki on näyttänyt suoriutuvan mainiosti ”jokapaikanhöylän” roolistaan: Hän omaa kyvyn nähdä peliä kiekollisena – tästä merkkinä ajoittain loistavat pystyavaukset - ja pienestä koostaan huolimatta on osoittautunut erittäin vaikeasti kierrettäväksi puolustajaksi.
Hämeenlinnassa sanonta ”Hyökkäys on paras puolustus” on tuttu. Taitava ja erittäin liikkuva hyökkäyspeli on tunnetusti HPK:n tavaramerkki. Potentiaalisten pisteiden valossa HPK menetti ehkä kolme kovinta hyökkääjäänsä muihin joukkueisiin. Ilmiö on toki tuttu jo edellisiltä kausilta, ja tällä kertaa vuotoon osattiin varautua jo hyvissä ajoin. Ainoastaan Vlasakin eriskummallinen lähtö kummastutti uutta toimitusjohtaja Korpelaa. Rosan ja Pärssisen jättämät aukot tilkittiin SM-liigassa jo tutuiksi tulleella tsekkikaksikolla Zdenek Nedved - Tomas Kucharcik. Suurimman uutispommin HPK kuitenkin tiputti ilmoittamalla tunnetun kiekkotaiturin, Vladimir Vujtekin, saapumisesta Hämeenlinnaan. Vlasakin paikka HPK:n pelin kiekollisena sieluna, taiteilijana, on vähintäänkin täytetty.
HPK:n hyökkäyskaluston kärki näyttäisi olevan jälleen kunnossa – pitkälti onnistuneiden ulkomaalaishankintojen ansiosta. Kun tsekkitaiturit istutetaan osaavien, potentiaalisten kotimaisten nuorien tähtipelaajien rinnalle, voidaan odottaa loistaviakin suorituksia. Suurimmat odotukset varmastikin kohdistuvat nuorten Antti Miettisen, Tommi Santalan sekä Eero Somervuoren suuntaan. Kullakin näistä hyökkääjistä on hyvät mahdollisuudet nousta liigan ehdottomaan eliittiin jo tällä kaudella. Myös kokeneemmalla Pasi Määttäsellä luulisi olevan hinkua palata entiseen loistoonsa – takaisin joukkueen ykköspyssyn paikalle.
Raa’an työn perikuva kulminoituu ensi kaudella HPK:n kokoonpanossa HIFK:sta Jalosen ohjeistamana hankittuun Erkki Rajamäkeen. Nuori Rajamäki saakin harteilleen yllättävän raskaan vastuun: Rinkelinmäellä jopa legendaksi saakka nousseen Marko ”Kyy” Palon saappaat ovat suuret. Jos Rajamäki kykenee liigassa esittämään samaa, iloisen rymistelevää vauhtikiekkoa, kuin harjoituspeleissä, voi HPK:n valmennus olla hankintaansa todella tyytyväinen. Apua Rajamäelle saapui tarjoamaan Saksasta Jarkko Savijoki, HPK:n monivuotinen luottosentteri. Tämä erinomaisen vahva, kurinalainen sekä luotettava työhevonen hoitaa kolmoskentän keskushyökkääjän tontin rutiinilla. Kentän kiekollista peliä rikastuttaa Pasi Määttänen.
Tulevalle kaudelle HPK:n tilanteesta on muodostumassa sikäli mielenkiintoinen, että kolmanteenkin hyökkäyskenttään näyttäisi riittävän päteviä pelaajia. Edellisillä kausilla pelaajamateriaalin suhteellinen ohuus ajoi Kerhon pitkälti kolmen hyökkäysketjun kierrättämiseen – kolmannen hoitaessa lähinnä vastustajan pelin rikkomisen. Nyt, varsinkin Määttäsen kiekollisen taituruuden ansiosta, Savijoen johtaman kolmosen luulisi pystyvän ratkaiseviinkin repäisyihin.
HPK:n neloskenttä koostuu tällä hetkellä lähinnä omista junioreista. Ainoastaan Janne Laakkonen saapui KalPasta koittamaan onneaan Hämeenlinnan kiekkoylpeyden riveihin. Neljännen vitjan keskushyökkääjän tontilla häärii nuorten maajoukkueen kapteeni Harri Suutarinen. Laidoilla taasen kierrätetään Janne Lahtea, Kasper Kenigiä, Janne Laakkosta sekä Olli Sillanpäätä. Neloskenttä ei ainakaan pelaajien mittoja tarkastelemalla vastaa valmentaja Jalosen kuvaa peliä rikkovasta ja kovaa taklaavasta ketjusta. Toisaalta ketju voi yllättää vastustajansa ennakkoluulottomalla ”hurlumhei” –pelillään. Jos ketju häviää fysiikassa, se kompensoi heikkoutensa hyvällä liikkeellään ja kiekollisella taidollaan.
Kaudella 2000-2001 HPK:n maalinsuuta tilkinneet vahdit karistivat kumpainenkin Hämeenlinnan pölyt jaloistaan. Ykkösvahti Kimmo Kapanen suori Saksaan, ja pääosin luukunaukojan virkaa toimittanut Jan Lundell pestattiin Rauman Lukon toiseksi torjujaksi. Tilalle HPK tarjosi jälleen yllätyksiä: Joukkueen johto onki Tsekistä nuoren, erittäin lupaavan Zdenek Smidin. Toisen vahdin paikalle tuotiin Forssassa viime kaudella pelannut akrobaatti, nuorten maajoukkuevahti Joni Puurula. Ennakolta maalivahtiosasto langetti yhden suurimmista epäilyksen varjoista HPK:lle povatun menestyksen ylle. Harjoituspeleissä maalivahtikaksikko on kuitenkin esiintynyt hyvin. Smid on väläytellyt jopa niin varmoja otteita, että niitä jatkaessaan tuleva kausi jää viimeiseksi HPK:n paidassa.
Hämeenlinnan kiekkojoukkue lähtee tulevalle kaudelle hyvin luottavaisin mielin. Formaatti on tällä kertaa pysynyt kasassa viime kautta kauemmin, ja joukkueesta löytyy loukkaantumissumien varalle jopa syvyyttäkin. Varsinkin hyökkäys näyttää nuoruudestaan huolimatta tarpeeksi leveältä. Epäilyksen varjoja heittelevät valmentaja Jalosen onnistuminen sekä nuoren maalivahtikaksikon pärjääminen liigan tasaisen tappavassa rutistuksessa. Toivottavasti tämä joukkue vetää jälleen Rinkelinmäen kuuluisan helvetinkattilan täyteen – pelaamalla iloista kiekkoa ja hassuttelemalla vastustajaa.
