Neuvostoliitto vai Kanada, Kanada vai Neuvostoliitto. Siinä oli pääosin asetelma, kun takavuosina alettiin taistella Kanada-Cupin voitosta. Kanada-Cup ja Neuvostoliitto ovat poissa, tilalla ovat nyt World Cup ja Venäjä. Kanada on edelleen turnauksen suurin ennakkosuosikki, mutta Venäjä on alkanut jäädä kelkasta.
Venäjällä on toki mahdollisuudet haastaa Kanada ja taistella jopa turnauksen voitosta, mutta itänaapurin yllä on uhkaavia pilviä. Yksi suurimmista ongelmista on lähtökohtaisesti päävalmentaja Oleg Znarok. Siitä ei ole kuin reilu pari vuotta, kun Venäjä juhli Znarokin johdolla MM-kultaa, mutta silti valmentaja muistetaan ennen kaikkea muista tapauksista.
Kurkunleikkausele Ruotsia vastaan välieräottelussa MM-kisoissa vuonna 2014 on painunut jääkiekkoa seuraavien mieliin, mutta silti enemmän luottamusta Znarokiin ovat nakertaneet pahat jäätymiset tärkeillä hetkillä.
Prahassa vuonna 2015 Znarok ei löytänyt minkäänlaisia keinoja taistella Kanadaa vastaan finaalissa. Kanada tyrmäsi Venäjän peräti lukemin 6−1. Tänä vuonna MM-välierässä Venäjän kotikisoissa Suomi otti itänaapurista taktisen niskalenkin. Suomen siirryttyä 3−1-johtoon Znarok oli voimaton. Hän heitti kentälle vaihto vaihdolta Aleksander Ovetškinin johdolla, jotka takoivat päätään yrittämällä yksinkertaisia ja jopa hölmöjä ratkaisuja. Znarokin työkalupakissa ei ollut keinoja auttaa pelaajiaan voittoon.
Suomea vastaan MM-kisoissa materiaalietu oli jopa Venäjän puolella. World Cupissa sitä etua muihin huippumaihin ei enää ole etenkään puolustuksen suhteen.
Luottamusta ei myöskään rakenna se, että Znarokin syksy on sujunut vahvasti SKA Pietarin tahdissa, jonka tarjoaman valmentajapestin hän otti vastaan.
Esiotteluissa kahdesta Tšekkiä vastaan pelatusta ottelusta kertyi yksi maalin voitto ja yksi tappio voittolaukauksilla.
Maalilla ailahtelevia tähtiä
Venäjän maalivahtipaletti koostuu Vezina-voittajasta ja -ehdokkaasta sekä nuorukaisesta, joka oli johtaa joukkueensa Stanley Cupin finaaliin. Kokenut kaksikko jakanee vastuun, kuten teki myös esiotteluissa. Yksi Znarokin valmennusjohdon tärkeimmistä tehtävistä on löytää maalivahdeista parhaimmassa vireessä oleva.
Sergei Bobrovski valittiin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi vuonna 2013, mutta sen jälkeen on tapahtunut paljon. Viime kausi oli Bobrovskille erityisen hankala. Kausi alkoi kahdeksalla tappiolla, ja Bobrovski myönsi, että itseluottamus oli kadoksissa. Sen jälkeen loppukausi sujui pääosin loukkaantumisia parannellessa. Vyölle kertyi yhteensä 37 ottelua, joissa kerätyt tilastot eivät herätä suuria hurraa-huutoja.
Semjon Varlamov oli ehdolla parhaan maalivahdin palkinnon saajaksi keväällä 2014, mutta Tuukka Rask nappasi palkinnon venäläisen nenän edestä. Varlamov oli viime kaudella Coloradossa ajoittain loistava, mutta taso heilahteli liikaa. Hyvänä päivänä Varlamov on kuitenkin ilman muuta yksi maailman parhaista vahdeista.
Mielenkiintoisin nimi Venäjän maalivahtikolmikosta on Tampa Bayn Andrei Vasilevski, joka teki kesällä miljoonien jatkosopimuksen Tampa Bayn kanssa. Vaikka Vasilevskillä on vielä vuosi jäljellä tulokassopimustaan, tuli "Boltsille" kiire saada 22-vuotiaan venäläisveskarin nimi alle, kun Vasilevski loisti pudotuspeleissä Ben Bishopin loukkaannuttua. Vasilevski oli johdattaa Tampa Bayn aina finaaleihin saakka, mutta silti World Cupissa nuorukaisen rooliksi jäänee kolmosveskarin rooli.
Nimetön puolustus
Kaukana ovat ne ajat, kun itänaapurin takalinjoilla luutivat Vjatšeslav Fetisov ja Aleksei Kasatonov. Kauniita muistikuvia ovat jopa ajat, kun Venäjän peräpäässä työtänsä hoitivat huippuvireiset Sergei Gontšar ja Darius Kasparaitis.
Venäjän World Cup -puolustuksen tehokkain pelaaja oli viime kaudella NHL:ssä edelleen Andrei Markov, joka täyttää joulukuussa jo 38. Pitkään loukkaantumisista muutama vuosi sitten kärsinyt Markov on etenkin ylivoimalla iso ase, mutta kultaa tavoittelevassa joukkueessa ykköspakin rooli Markovilla on suuri kysymysmerkki.
Dmitri Orlov sai viimein läpimurtonsa NHL:ssä viime kaudella, mutta Venäjän toivomaksi sateentekijäksi hänestä tuskin on. Kärkipuolustajat täydentää Buffaloon kesällä vaihtokaupalla siirtynyt Dmitri Kulikov, joka ei koskaan noussut Floridassa aivan odotetulle tasolle.
Markovin seurakaveri Aleksei Jemelin isännöi omaa päätä, mutta mörssärin kiekollinen peli ei ole kummoista. Torontoon siirtyvä Nikita Zaitsev on mielenkiintoinen nimi, mutta World Cup lienee väärä paikka opetella pienen kaukalon metkuja.
Puolustuksen täydentävät viime kaudella Detroitissa paikkansa vakiinnuttanut Aleksei Martšenko sekä Tampa Bayssa lähinnä farmissa aikaa viettänyt Nikita Nesterov. Puolustus olisi kaivannut kipeästi Vjatšeslav Voinovin pelillistä antia, mutta Yhdysvalloissa tullut vankeusrangaistus pitää puolustajan pois Pohjos-Amerikasta.
Pietarin uuden päällikön kunniakierros
Hyökkäyksen seuratuin pelaaja lienee vanha konkari Pavel Datsjuk, joka palaa vielä tekemään ikään kuin kunniakierroksen Pohjois-Amerikan jäille siirryttyään SKA Pietariin täksi kaudeksi.
Yksin Datsjukin ei tarvitse nousta Pietarista lähtevään lentokoneeseen, sillä joukkueessa ovat myös SKA:n Jevgeni Dadonov ja Vadim Šipatšjov, joka dominoi keväällä MM-jäitä. Kaksikon ketjukaveriksi asetetaan jälleen Artemi Panarin, jonka tulokaskausi Pohjois-Amerikassa oli loistava.
Tulivoimaa riittää Pietarin ulkopuolellakin, kun joukkueen kapteeni Ovetškin hamuaa menestystä jälleen yhden pudotuspelipettymyksen jälkeen. St. Louis -tykki Vladimir Tarasenko tykittänee maaleja kakkosketjussa Jevgeni Malkinin rinnalla.
Kun mukaan ahdetaan vielä Nikita Kutšerov ja Jevgeni Kuznetsov, hyökkäyksen tehottomuuteen Venäjän ei pitäisi kaatua.
Artemi Anisimov ja Nikolai Kuljomin ottanevat puolustavamman roolin, kuten myös MM-kisoissa Znarokin vakuuttanut yllätysnimi Ivan Telegin.
Hyökkäys on äärimmäisen taitava, monipuolinen ja ainakin seuratasolla tehokas. Jos ketjut ja peluutus rakennetaan oikein, hyökkäyspeliin Venäjän karhun ei missään nimessä tulisi kompastua.
Ennuste:
Jatkopaikka lohkosta on mahdollinen, jos etenkin maalivahtipeli toimii alkulohkovaiheessa, mutta helppoa ei tule olemaan. Finaalipaikan nappaaminen olisi jo suurempi yllätys, kun välierissä vastuu vain kovenee entisestään.