Jukka Koivu otti sunnuntaina Raksilassa tyylipisteet kotiin. Erinomainen valmentaja oli myös hyvä häviäjä. TPS:n hieno käyntikortti.
Itse ottelussa Palloseuralla ei Rauteen toisen erän avopaikkaa lukuunottamatta juuri maalintekopaikkoja ollut. Toinen erä oli TPS-painotteinen, mutta muuten Kärpät oli hallitseva osapuoli kentällä.
Mitä pitemmälle ottelu eteni, sen selvemmäksi kävi väistämätön. Jatkoajalla pelattiin sitten lähes yhtä maalia - kuten myös kolmannen erän lopussa. Lassila hoiti tonttinsa hienosti alun pomputtelun jälkeen ollen vieraiden paras pelaaja. Edellisen ottelun loistava TPS katosi johonkin matkalla Ouluun.
Mihin lopulta kompastuttiin?
On ihan selvää, että Kärpät oli finaalisarjassa parempi, mutta mihin TPS sitten kompastui? Niklas Bäckströmin maalivahtipeli ja Kärppien ulkolaisten tehot eivät ole koko kuva. Syitä on haettava myös peilistä.
Sarjan ensimmäisessä ottelussa Turussa peli oli TPS:n hallussa toisen erän lopulle. Tuokon tahtomaalin jälkeen tapahtui kuitenkin jotain kummallista.
Joukkue lopetti pelaamisen ja alkoi roiskia kiekkoa ympäriinsä. Seurauksena oli lukematon määrä vapaaehtoisia kiekonmenetyksiä ja p-piste aloituksia omalla maalilla. Organisoidusta vastaiskupelistä ei voinut puhuakaan. Kiekko pois vaan äkkiä, oli kupletin juoni.
Kärpillä ei ollut huolta Tepsin hyökkäyspelistä, sillä se lopahti totaalisesti. Ja kun 1-0 johdon päällä alettiin istua, tapahtui väistämätön. Päälle vielä viime hetken jäähy ja se oli siinä. Vahvaa itsetekemisen makua tässä tappiossa. Täysin turha passivoituminen kävi todella kalliiksi.
Oulussa sarjan toisessa pelissä maksoi maalivahtien haparointi paljon. Näin Karjalaisen monesta haamutorjunnasta huolimatta. Ottelusarjan yleisen trendin mukaisesti Turun Palloseuran keskittyminen ei kestänyt nytkään täyttä aikaa. Niinpä hyvällä pelillä hankittu johto menettiin jälleen muutamaa minuuttia ennen loppua. Jatkoajalla Kärpät oli selvästi valmiimpi ja korjasi voiton.
Kolmannessa pelissä omalla tasolla
Pitkäperjantaina Turussa TPS pelasi loistavasti, eikä antanut Kärpille mahdollisuuksia. Silti tuossakin kamppailussa 2-0 tilanteessa hiipi mieleen pelko. Hetken näytti siltä kuin TPS olisi taas uinahtanut ja päästänyt Kärpät mukaan otteluun. Antti Aallon 3-0 maali tuli kuitenkin silloin oikeaan aikaan. Neljäs ja viides maali olivat kosmetiikkaa.
Tässä ottelussa TPS oli se liikkuva, karvaava ja aggressiivinen joukkue, jonka odotin näkevväni muissakin finaalisarjan peleissä. Joukkueessa oli valtava potentiaali, mutta jotenkin jäi sellainen tuntu, ettei kaikkea saatu hyvästä yrityksestä huolimatta irti muissa peleissä.
Missä hässäkät Kärppien maalilla?
Yleisesti jäin kaipaamaan Palloseuran hyökkääjiltä vastustajan maalille ajamista. Nyt Bäckström sai olla kohtuullisen rauhassa maalillaan. Isokokoisena veskarina hän peitti hyvin kauempaa ammutut laukaukset. Varsinkin alas suuntautuneet.
Entä missä olivat maskimiehet? En ainakaan minä nähnyt heitä läheskään toivotussa määrin. Bäckströmin lukuisat eteensä torjumat kiekot jäivät nyt hyödyntämättä. Kukaan ei ollut maalilla lyömässä niitä sisään.
Kokeneet pelaajat ottivat ratkaisevia jäähyjä erittäin pahoihin paikkoihin. Vieläpä hyökkäyspäässä. Tämä oli yllättävää ja ratkaisi osaltaan paljon.
Kaivelemaan jäi myös kummallinen "pelaamisen lopettaminen." Paketti ei kestänyt kasassa täyttä aikaa. Kaudelta aiemmin tuttu tapa uinailla ensimmäisessä erässä oli siirtynyt finaaleissa otteluiden loppuun.
Tässä on valmennuksella sarkaa perattavaksi. Näin ei saa olla enää ensi kaudella. Ei riitä, että valmentaja kerta toisensa jälkeen ottaa syyn piikkiinsä, mutta parannusta ei tapahdu.
Kärpät on hieno mestari
On ihan selvää, että Kärpät oli tänä keväänä mestaruuden arvoinen. Joukuueella on mahtava hyökkäyskalusto. Finaaleissa huippukovat ulkomaalaisvahvistukset nousivat juuri siihen asemaan, jota heiltä odotettiinkin - ratkaisijoiksi.
Kärppien paineensietokyky oli kohdallaan, sillä joukkue oli lyömätön jatkoajalla koko play off-pelien ajan. Pakisto kesti myllytyksen ja maalissa Niklas Bäckström pelasi sisulla ja sydämellä. Hänellä on erittäin suuri osuus Kärppien menestykseen.
Polvivaivaisen miehen suoritukset kentällä ja merkitys joukkueen henkisen selkärangan teräksisenä nikamana olivat huimat.
Tilinpäätös
Jukka Koivulle esikuntineen kuuluu kuitenkin kiitos TPS:n palauttamisesta paikalleen suomalaisen jääkiekon kärkeen. Viimeinen askel jäi nyt ottamatta, mutta parin vuoden koomailun jälkeen nousu finaaliin oli erinomainen suoritus. Oppirahoja maksettiin, mutta otettiin myös huikea loikka eteen. Sekä pelillisesti, että tuloksellisesti.
Edelliset eivät ole selittelyä. Kärpät ansaitsi mestaruutensa, TPS oli hyvä kakkonen. Rehdit onnittelut paremmalle. Esitetty kritiikki ei myöskään tarkoita sitä, etteikö TPS olisi ollut hieno hopeajoukkue. Se on tarkoitettu rakentavaksi avaukseksi.
Turussa vaan jäi jotain hampaankoloon omista tekemisistä. Tulevaan menestykseen voidaan vaikuttaa oppimalla tehdyistä virheistä. Ehkä se on kuitenkin hyvä lähtökohta tulevaan kauteen. Vain niin päästään se yksi puuttuva porras ylöspäin.
Nälkä jäi.
