TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00

Hokki vakiinnutti paikkansa Mestis-kartalla

MESTIS / Artikkeli
Kajaanin Hokin toinen kausi maamme kiekkoilun toiseksi korkeimmalla sarjatasolla päättyi viime kauden tapaan kuudenteen sijaan. Nousijajoukkueille perinteisesti vaikea toinen kausi ei muodostunut Hokin kohtaloksi, sillä joukkue paranteli runkosarjan piste-ennätystään kolmella pisteellä sekä otti Mestis-historiansa ensimmäisen pudotuspelivoiton. Hyvällä toisella kaudellaan Hokki vakiinnutti paikkansa Mestis-kartalla.

Toiseen kauteensa Hokki lähti joukkueella, jonka vaihtuvuus oli kenties ennakoitua pienempää. Poissa joukkueen riveistä olivat kuitenkin edellisen kauden avainpelaajat, jotka vaihtoivat linnapaidan ja Mestiksen SM-liigaan. Sarjan paras maalivahti Pasi Häkkinen, maalikuningas Sami Kaartinen sekä armeijasta pääsynsä jälkeen erinomaisen kevään pelannut Janne Pesonen jättivät Hokin.

Edellä mainittu kolmikko jätti valtavan aukon täytettäväksi. Häkkinen oli torjuntaprosentillaan 92,71 runkosarjan paras maalivahti, lisäksi mies pelasi kaksi nollapeliä ja syötti kaksi osumaa. Kaksikko Kaartinen-Pesonen puolestaan oli joukkueen tehokkain hyökkäyspäässä. Kaartinen niittasi 42 ottelussa tauluun tehot 30+22, Pesonen pelasi kaksi peliä vähemmän pistein 15+21. Hokin joukkue näytti kuitenkin ettei viime kauden avainpelaajien poissaolo haitannut ja pelasi hyvän Mestis-kauden.

Syksyssä paljon hyvää

Hokin syyskausi sujui muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hienosti. Joulutauolle lähdettäessä 25 ottelua pelanneella Hokilla oli plakkarissa 28 pistettä - kuusi pistettä edelliskautta enemmän. Syyskaudella joukkue ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan omalla tasollaan kaikissa otteluissa. Varsinkin kotitappiot Salamoille, FPS:lle ja erityisesti Haukoille olivat otteluita, joiden jälkeen tulokaspäävalmentaja Vladimir Kolek ei taatusti ollut tyytyväinen pelaajiinsa.

Hokin syksyyn mahtui myös pienimuotoinen notkahdus, kun joukkueen ote herpaantui hieman hienon alun jälkeen. Varsinkin marraskuun alussa linnapaitojen peli oli hakusessa, osin lukuisten loukkaantumisten takia. Marraskuun puolivälin maaottelutauolla palaset joukkueessa loksahtivat kohdalleen ja seuraavat kuusi ottelua sujuivat kajaanilaisjoukkueelta huomattavasti tavoitetta paremmin.

Kahdelta kolmen ottelun viikolta joukkue tavoitteli kahdeksaa pistettä, mutta tuloksena oli upeat yksitoista pistettä. Ainoan pistemenetyksensä Hokki koki Vaasassa, kun isäntäjoukkue Sport piti pisteet kotonaan jatkoaikavoitollaan. Pohjanmaan matkan jälkeen Hokki voitti viisi ottelua peräkkäin ja sivusi samalla peräkkäisten voitto-otteluiden ennätystä Mestis-tasolla.

Vuosi 2004 komeasti käyntiin

Hokin uusi vuosi käynnistyi komeasti kolmella peräkkäisellä jatkoaikavoitolla. Hokki kaatoi vieraissa sekä FPS:n että TuTon, Kajaanissa Sport joutui tunnustamaan Hokin paremmakseen. Kaikki kolme jatkoaikavoittoaan Hokki otti lukemin 3-2.

Kolmea voittoa seurasi kaksi tappiota, jonka jälkeen linnapaidat palasivat voittokantaan jälleen kolmen ottelun ajaksi. Otteluissaan Hokki tarjosi yleisölle vauhdikasta ja jännittävää viihdettä, sillä ennen joulukuun puoltaväliä pelatusta Hermes-ottelusta lähtien Hokin ottelut päättyivät aina maalin erolla joko Hokin tai vastustajan voittoon. Kymmenen ottelua - seitsemän voittoa ja kolme tappiota - käsittänyt putki päättyi vasta tammikuun lopussa Mikkelissä, jossa tuleva hopeajoukkue Jukurit voitti linnapaidat maalein 5-0. Lukemat sivusivat Hokin Mestis-historian maalieroltaan suurinta tappiota (tulokaskaudella KalPa-Hokki 7-2 ja KooKoo-Hokki 8-3) kajaanilaisten haettua kavennusta ilman maalivahtia. Sarvipäät osuivat tyhjän Hokki-maaliin kahdesti ja varmistivat Hokin kauden suurimman tappion.

Tammikuun lopun Jukurit-ottelusta alkaen aina runkosarjan loppuun asti Hokki pelasi 12 ottelua, joista se voitti vain viisi. Kaikki voittonsa Hokki otti kotikentällään eli vieraskaukalot eivät tälläkään kaudella olleet Hokille erityisen suotuisia. Tulokaskauden tapaan Hokki kokosi kuitenkin 17 pistettä vieraskaukaloista. Lukema oikeuttaa Mestiksen vierasotteluiden sarjataulukossa seitsemänteen sijaan. Viimeisimmän runkosarjan vierasvoittonsa Hokki sai Mestiksestä pudonneen Ahmojen vieraana tammikuun 18. päivänä jolloin linnapaidat hakivat Hyvinkäältä 4-5 -vierasvoiton.

Runkosarjan päätteeksi Hokilla oli kasassa jälleen kuudenteen sijaan oikeuttavat 51 pistettä. Edelliskauden ennätys, 48 pistettä, meni rikki kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa Kiekko-Vantaata vastaan. Runkosarjan päätöskierroksella linnapaidat kohentelivat pistesaldoaan vielä runkosarjan voittaneesta Jukureista ottamansa jatkoaikavoiton myötä. Kuudes sija toi pudotuspelivastustajaksi runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen Kokkolan Hermeksen.

Pudotuspelien voittotili avautui jo ensimmäisessä ottelussa

Hokki lähti pudotuspeleihin haastamaan Hermestä ja hakemaan Mestis-historiansa ensimmäistä pudotuspelivoittoaan. Runkosarjassa molemmat joukkueet voittivat kotiottelunsa, joten Hokin voitto jo Kokkolassa pelatusta avausottelusta oli iloinen yllätys kainuulaisille kiekkojännäreille, ensimmäisen playoffs-voiton ”piti” tulla vasta kotiottelusta. 0-3 -voitollaan Hokki nappasi kuitenkin kotiedun itselleen. Joukkueen suurimmat sankarit olivat nollapelin pitäneen Jaakko Huhdin lisäksi kaksi osumaa iskenyt Tomi Mustonen ja molemmat Mustosen maalit syöttänyt Henri Hietaharju.

Hermes haki seuraavassa ottelussa kotiedun takaisin itselleen 2-3 -jatkoaikavoitollaan. Hermeksen onnenkantamoiseen ratkenneessa ottelussa Hokilta onnistuivat edellisestä ottelusta tutut miehet. Mustonen ja Hietaharju maalasivat kumpikin kerran. Ketjun kolmas lenkki Jean-Philippe Paré syötti molemmat osumat.

Parén johtama kenttä jäi pudotuspeleissä liian yksin. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa ketju Hietaharju-Paré-Mustonen vastasi kaikista Hokin maaleista. Kolmanteen otteluun ketju hajosi Tomi Mustosen oltua sivussa kuumeen takia. 4-1 -tappioon päättyneen ottelun ainoan kajaanilaismaalin ampui Mikko Karjalainen. Tappio Kokkolassa ajoi Hokin jo selkä seinää vasten, sillä Hermes johti puolivälieräsarjaa voitoin 2-1.

Neljännessä pelissä Hokki taisteli leijonan lailla ja nousi kahdesti tasoihin kolmen maalin tappioasemasta. Taistelu ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta ja Hokin kausi päättyi kirvelevään jatkoaikatappioon lukemin 4-5. Lopulta pronssimitaleille asti edennyt Hermes kaatoi Hokin voitoin 3-1.

Ylivoima yski keväällä

Jatkoaika kirjoitti syyskuussa kauden ennakkokolumnissaan ylivoimapelin olevan yksi Hokin mahdollisista kompastuskivistä tulevalla kaudella. Tulokaskaudella ja syksyn harjoituspeleissä ylivoima oli aika ajoin heikkoa ja sama tahti jatkui toisellakin Mestis-kaudella.

Varsinkin alkuvuodesta linnapaitojen ylivoima oli täysin hukassa. Puolustaja Juha Falinin loppiaisena iskemän jatkoaikaosuman jälkeen kajaanilaisjoukkue pelasi kahdeksan täyttä ottelua tekemättä maaliakaan ylivoimalla. 523 minuuttia ja 43 sekuntia kestänyt ylivoimamaaliton putki katkesi viimein helmikuun puolivälissä. Piinan päätti Jani Tuppurainen, joka latasi kiekon FPS-maaliin Jarno Kanteluksen viisiminuuttisen aikana.

Hokin ylivoimapeli ei helmikuun puolenvälin jälkeenkään juuri hurraa-huutoja herättänyt. Tosin on todettava, että joukkueella oli koko kevään ajan erittäin huonoa tuuria ylivoimapeleissään. Maalikehikot estivät Hokki-maalin synnyn useammankin kerran kevään aikana eikä mallikas pyörityskään tuonut tulosta. Joukkue käytti harjoituksissaankin paljon aikaa ylivoimakuvioiden hiomiseen mutta pelitilanteessa kiekkoa ei jostain syystä saatu toimitettua verkon perille toivottuun tahtiin.

Ylivoimapelin palaset loksahtivat kohdilleen juuri kauden tärkeimpiä hetkiä lähestyttäessä. Varsinkin Kiekko-Vantaata vastaan pelatussa runkosarjan kolmanneksi viimeisessä ottelussa ylivoimapeli toimi kuin unelma. Viidestä osumastaan linnapaidat iskivät peräti kolme ylivoimalla. Muutenkin kuviot alkoivat muotoutua pudotuspeleissä tarvittavaan kuntoon.

Pudotuspeleissäkään ylivoima ei lopulta toiminut toivotulla tavalla. Hermes istui neljässä ottelussa 17 kaksiminuuttista ja yhden viisiminuuttisen, mutta Hokki ei onnistunut maalaamaan ylivoimapeliensä aikana kuin kahdesti. Hermeksen erinomaisesta alivoimapelaamisesta huolimatta maaleja olisi pitänyt nähdä enemmän.

Kolek onnistui tehtävässään erinomaisesti

Timo Meriläisen jälkeen Hokin päävalmentajan paikan ottanut tsekki Vladimir Kolek onnistui tulokaskaudellaan valmentajana erinomaisesti. Pelaajien keskuudessa äärimmäisen pidetty ja arvostettu Kolek teki aisaparinsa Kari Niemen kanssa niin hyvää työtä, että manageri Olli-Pekka Hakkarainen tarjosi Kolekille jatkosopimusta jo hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä.

Helmikuun alussa julkistettu jatkosopimus pitää mittavan pelaajauran tehneen Hokki-ikonin seuran peräsimessä seuraavien kahden kauden ajan. Hokilla on tavoitteena nousta Mestiksen mestaruuskahinoihin juuri kahden vuoden sisällä, joten Kolek pääsee nyt tekemään työtään pitkäjänteisesti nuoria pelaajia kasvattaen.

Manageri Hakkarainen antoi joukkueelle täyden tukensa jo syyskauden notkahduksen aikana. Hakkarainen kertoi luottavansa täysin joukkueeseen sekä uskovansa sen potentiaaliin pärjätä keväällä. Hokki paransikin peliään varsinkin pudotuspeleissä ensimmäiseen Mestis-kauteensa verrattuna. Hakkarainen piti myös pelaajaliikenteen järkevänä eikä lähtenyt tulokaskaudelta tuttuun pelaajien vaihtorulettiin. Myös tämä oli joukkueelle varmasti positiivinen asia.

Maalivahdit positiivisimpia yllätyksiä

Monien muiden medioiden ohella Jatkoaika pohti ennen kauden alkua, miten 20-vuotias ykkösmaalivahdiksi hankittu Jaakko Huhti onnistuu armeijan käymisen ohella täyttämään Pasi Häkkisen jättämät suuret saappaat Hokin maalilla.

Huhti näytti epäilijöilleen jo kauden avausottelussa. 24 torjuntaa siivitti Hokin 3-0 -voittoon Hermeksestä ja Huhti sai unelmastartin uralleen Hokin paidassa. Huhti säilyttikin ykkösmaalivahdin aseman läpi kauden eikä armeija, syksyllä vaivannut oikean käden olkapäävamma tai kevään kaksi aivotärähdystä hidastanut miehen tahtia. Huhti torjui kauden aikana 33 runkosarjan ottelussa torjuntaprosentilla 91,16. Nollapelejä kertyi kaksi. Pudotuspeleissä Huhti vartioi Hokin maalia kaikissa neljässä ottelussa prosentilla 92,36. Nollapelejä kertyi yksi.

Myös kakkosvahti Lauri Rämet onnistui torjuntatöissään hienosti. Viime kaudella Kajaaniin tullut, mutta vasta tällä kaudella ensimmäisen täyden Mestis-ottelunsa pelannut Rämet osoitti otteillaan pystyvänsä pelaamaan Mestiksessä myös tulevaisuudessa. Seitsemässä ottelussa tolppien väliin päässyt Rämet ehti kiekkojen tielle prosentilla 91,75.

Alkukaudesta Rämet kiekkoili kuuden ottelun ajan kakkosdivarin SuPS:ssa. Miehen torjuntaprosentti 90,65 oli oman lohkonsa paras, tosin täysin vertailukelpoisia tulokset eivät vähäisen pelien määrän vuoksi ole. Joka tapauksessa kakkosessa pelatessaan Rämet oli lohkonsa paras maalivahti.

Kaksikon Huhti-Rämet lisäksi Hokin maalilla nähtiin myös Kärppien kakkosvahti Pekka Rinne, joka kävi Kajaanissa hakemassa pelituntumaa. Ennen joulua Rinne pelasi kolme ottelua vakuuttavin tuloksin. Torjuntaprosentti oli 95,92, jonka lisäksi mies pelasi yhden nollapelin ja syötti kaksi maalia. Tammikuussa Rinne pukeutui linnapaitaan vielä viisi kertaa lähes yhtä hyvin tuloksin. Kahdeksan pelatun Mestis-ottelun jälkeen Rinteen torjuntaprosentti näytti lukemaa 94,16. Nollapeli Kiekko-Vantaata vastaan nosti miehen nollapelimäärän kahteen.

Puolustus kärsi loukkaantumisista

Linnapaitojen puolustajamateriaali tiedettiin kapeaksi jo ennen kautta. Puolustus vahvistui merkittävästi syksyllä kun ensin Mikko Palomäki ja myöhemmin Lauri Lahesalu palasivat joukkueeseen. Kärpissä vähälle peliajalle jääneet edelliskauden luottopuolustajat olivat tervetullut apu joukkueelle.

Palomäki reissasi pitkin syksyä Kajaanin ja Oulun väliä. Alkukausi kului pääasiassa penkin päässä liigaotteluissa. Sen jälkeen mies palasi tositoimiin Kajaaniin, kunnes hänet kutsuttiin lokakuun puolivälissä takaisin Topi Jaakolan loukkaannuttua. Palomäki palasi Oulun komennukseltaan marraskuun puolivälin Sport-otteluun, jonka jälkeen mies pysyi linnapaidoissa loppukauden. Palomäen kauteen mahtui myös leijonapaitaan pukeutuminen Mestis-maajoukkueen Ranskan turnauksessa joulutauolla. Mont Plancissa Palomäki pääsi juhlimaan Mestis-maajoukkueen historian ensimmäistä turnausvoittoa. Mies saalisti kolmessa ottelussa pisteet 1+1. Pudotuspeleissäkin Palomäki oli joukkueen tehokkain puolustaja kolmella maalisyötöllään.

Palomäen ohella Hokin alakerran suurimpia onnistujia olivat Kärpistä kesällä siirtynyt Jani Södö sekä puolustuksessa eniten viime kaudesta tasoa nostanut Jarkko Heikkinen. Kaksikko Södö-Heikkinen muodostikin Hokin ykköspuolustajaparin ennen jälkimmäisen loukkaantumista. Polvivamman vuoksi Heikkinen oli poissa neljäsosan runkosarjasta. Mies saalisti silti oman piste-ennätyksensä Mestis-tasolla neljällä maalilla ja 12 syöttöpisteellään. Edelliskaudella Heikkisen pistesaalis jäi kahteen maaliin ja yhteen syöttöpisteeseen. Yhtä vaille kaikki runkosarjan ottelut pelannut Södö puolestaan merkkautti itselleen tehot 4+13. Södö ja Heikkinen muodostivat myös Hokki-puolustajien pistepörssin kärkikaksikon.

Heikkisen ohella toinen tasoaan edelliskaudesta nostaneista puolustajista oli Antti Halonen. 41 pelin aikana Halonen ampui viisi osumaa ja syötti kahdeksan. Hokin tulokaskaudella Halosen saaliiksi jäi vain kaksi syöttöpistettä, minkä lisäksi mies vieraili kolmen ottelun ajan sarjan ylivoimaisesti huonoimmassa joukkueessa, UJK:ssa. Tälle kaudelle lisääntyneet vastuu ja peliaika toivat tehoja, mutta parannettavaakin Haloselle jäi tulevia kausia ajatellen. Mies vietti aivan liian paljon aikaansa kaukalon väärällä puolella, sillä kauden lopullinen saldo oli 116 rangaistusminuuttia. Toisena Mestis-pelaajana tällä kaudella sadan jäähyminuutin rajan rikkonut Halonen vei samalla nimiinsä Hokin yhden kauden jäähyennätyksen Sami Siltavirralta, joka Hokin tulokaskaudella kulutti jäähypenkkiä 94 minuutin verran.

Loukkaantumiset vaikeuttivat Hokin puoluspelaamista erittäin paljon. Polvivammainen Heikkinen, selkävaivainen Lahesalu ja rannevammainen Saavinen olivat sivussa pitkään. Saavinen palasi kaukaloon runkosarjan kolmanneksi viimeisessä kohtaamisessa, Lahesalu loukkaantui ennen joulutaukoa ja oli poissa loppukauden. Tulokaskauden avainpuolustajien loukkaantumiset vaikuttivat joukkueen peliin. Tosin Lahesalu ei terveenäkään päässyt edelliskauden tasolleen. 15 ottelussa syntyi kuitenkin kahdeksan pistettä (1+7), mutta muuten Lahesalu pelasi rajusti alakanttiin taitoihinsa nähden.

Edellä mainitun pitkään poissaolleen kolmikon lisäksi joukkueeseen iski sekä syksyllä että keväällä todellinen puolustajapula loukkaantumisten vuoksi. Viidellä puolustajalla pelaaminen ei ollut mitenkään harvinaista ja pahimmillaan joukkue joutui kaukaloon vain neljällä puolustajalla. Näin kävi helmikuussa Kokkolassa, jolloin Saavisen ja Lahesalun lisäksi linnapaitojen puolustajavahvuudesta puuttuivat loukkaantumisten vuoksi Petr Kuda ja Ville Nissinen sekä pelikieltoaan kärsinyt Antti Halonen. Heistä Nissinen liittyi pitkään sairaslistalla olevien puolustajien kerhoon helmikuun alkupuoliskolla, jolloin miehen ranne murtui. Välillä puolustusta paikkaamaan otettiin hyökkääjä Rolle Viljanen, joka suoriutuikin tehtävistään kiitettävästi.

Hyökkääjissä paljon ilonaiheita

Hokin hyökkääjät onnistuivat jo syyskaudella laajalla rintamalla. Kevätpuolella meno parani entisestään ja mukaan kuvioihin nousi myös syksyllä hieman pimennossa olleita pelimiehiä. Sisäisen pistepörssin kärkinimet olivat kuitenkin samoja niin syys- kuin kevätkierroksillakin.

Joulutauolle lähdettäessä sisäisen pistepörssin kärkikolmikon muodosti kokonaisuudessaan Jean-Philippe Parén johtama Hokin kakkosketju. Paré sekä laidoilla viilettäneet Tomi Mustonen ja Jani Tuppurainen olivat pörssikärjessä myös runkosarjan päätyttyä, vaikka miehet eivät enää loppukeväästä samassa ketjussa pelanneetkaan.

Mustonen säilytti sisäisen pistepörssin kärkipaikan kauden loppuun asti. Miehen pistetili karttui 44 ottelun aikana 18 maalilla ja 21 syöttöpisteellä. Värikäs kiekkolahjakkuus tuli kesällä JYPistä Kajaaniin suorittamaan asevelvollisuuttaan Kainuun Prikaatiin ja pelasi Hokissa loistokauden. Mustonen laukoi hanakasti kohti maalia, sillä miehen 238 laukausta maalia kohti oli ylivoimaisesti eniten koko Hokin joukkueesta. Seuraavaksi ahkerin laukoja, Jani Södö, lähetti kiekon maalia kohti 187 kertaa. Mustosen otteet huomioitiin Kajaanin ulkopuolellakin, sillä mies oli Hokin toinen edustaja Mestis-maajoukkueen Ranskan turnauksessa. Kolmessa ottelussa miehen pistetili karttui maalin verran.

Sarjan parhaiden aloittajien joukkoon kuulunut Paré nousi alkukauden vaikeuksien jälkeen yhdeksi joukkueen kantavaksi voimaksi. Hyvänä kahden suunnan pelaajana sekä vastustajien ärsyttäjänä kunnostautunut Paré pelasi täydet 45 ottelua pistein 11+26. Pistesaalis oikeuttaa toiseen sijaan Hokin pistepörssissä. Pörssikolmosena sekä syys- että kevätkierroksien jälkeen ollut Jani Tuppurainen kärsi runkosarjan viimeisen kuukauden aikana selkävammasta. Jokaisen tilanteen täysillä loppuun saakka pelaava ja kroppansa joka sekunti likoon pistävä Tuppurainen kokosi pelaamissaan 39 runkosarjaottelussa tililleen 13 maalia ja 22 syöttöpistettä.

Syyskauden paras Hokki-hyökkääjä oli Juha Silvander, joka kiekkoili Hokin paidassa 17 ottelun ajan ennen kuin Kärpät vei miehen riveihinsä joulukuun alussa. 12 maalia ja 3 syöttöä antanut Silvander upotti laukauksensa verkkoon komealla prosentilla 15,19. Etenkin syyskuussa Silvander oli vireessä. Mies johti syyskuun jälkeen koko sarjan pistepörssiä tehoilla 6+1. Syyskuun osumillaan Silvander sivusi koko viime kaudella tekemäänsä maalimäärää ja vastasi kolmasosasta Hokin maaleista. Vahvojen näyttöjen ansiosta Jatkoajan Mestis-toimitus valitsi Silvanderin Jatkoajan syyskuun Mestis-pelaajaksi. Silvander sai kaudelleen kultaisen päätöksen, kun mies pääsi juhlimaan Kärppien mukana Suomen mestaruutta.

Keväällä panostaan syksystä nostivat eniten Juho-Tuomas Appel, Rolle Viljanen sekä Henri Hietaharju. Syksyllä sairastellut Appel vertyi tervehdyttyään ja armeijasta päästyään huikeaan vireeseen nousten sisäisen pistepörssin neljänneksi. Ykkösketjun vauhtikone kokosi runkosarjan aikana tililleen 11 maalia ja 14 syöttöpistettä. Pohjois-Amerikasta Suomeen palannut Viljanen paransi otteitaan peli peliltä ja oli joukkueelleen käyttökelpoinen myös puolustuksessa. Hyökkäyspäässä Viljanen teki viisi maalia ja antoi yhtä monta maalisyöttöä. Hietaharju jäi runkosarjassa kolmeen maaliin ja seitsemään syöttöpisteeseen, mutta pudotuspeleissä tahti oli toinen.

Playoffsien aikana Hokin tehoketjussa kiekkoilivat Hietaharju, Paré ja Mustonen. Kolmikon peli toimi hienosti siitä lähtien kun Hietaharju istutettiin ketjuun runkosarjan viimeisillä kierroksilla. Miesten kuviot olivat kauden tärkeimmissä peleissä kohdallaan, sillä Mustonen (3+1) voitti Hokin playoffs-pistepörssin, Hietaharju (1+3) sijoittui toiseksi ja Paré (1+2) kolmanneksi.

Hyökkääjistä alakanttiin kautensa pelasivat Kimmo Happo sekä Niko Papinaho. Molemmat jäivät runkosarjan tehotilastossa seitsemän osumaa pakkasen puolelle. Lukema on joukkueen toiseksi huonoin puolustaja Jari Puustisen (-8) jälkeen. Lisäksi Happo keräsi pudotuspeleissä eniten miinuksia (-5) Hokin joukkueesta. Happo ja Papinaho keräsivät kuitenkin pisteitä kohtuullisesti runkosarjan aikana (Happo 6+10, Papinaho 5+13).

Kolmas kausi toden sanoo?

Hokki on kahdessa kaudessa osoittanut sopeutuneensa Mestis-tasolle ja ottanut paikkansa maamme kiekkoilun toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Molemmilla kausillaan Hokki on sijoittunut runkosarjassa kuudenneksi ja pudonnut mitalipeleistä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Kolmannella kaudellaan Hokin tavoitteena pitäisi olla vähintään välieräpaikka, etenkin kun viime keväänä asetettu tavoite Mestiksen mestaruudesta on enää kahden kauden päässä.

Mestaruudesta puhuminen vielä ensi kaudella on utopiaa, mutta kolmas kerta voisi sanoa toden ja joukkue voisi ottaa paikkansa kirkkaimmassa Mestis-eliitissä raivaamalla tiensä välieriin asti. Helppoa se ei tule olemaan, mutta koko ajan nousujohteisesti Mestiksessä pelanneelle Hokille askel puolivälierävaiheesta eteenpäin on täysin mahdollinen.

Menestys riippuu tietysti paljon tulevan kauden joukkueesta, johon ei toistaiseksi ole kiinnitetty yhtään pelaajaa. Todennäköisesti Hokki saa hankittua jälleen kasaan porukan, joka voi haastaa Mestiksessä joukkueen kuin joukkueen. Silloin toiselle päävalmentajakaudelleen valmistautuva Vladimir Kolek voisi johtaa joukkonsa askeleen lähemmäksi Mestiksen huippua.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös