Vuosi sitten tammikuussa Avalanche rykäisi 10 voiton, kolmen tasapelin ja yhden jatkoaikatappion putken. Tämä vuoden alku oli samantapainen. Ennen allstars-ottelua joukkue pelasi hyvän 12 ottelun jakson saldolla kahdeksan voittoa, kaksi tasuria, kaksi tappiota, joista toinen jatkoajalla. Mutta juuri kun Avalanchella oli mahdollisuus karata muilta divisioonan joukkueilta kunnolla karkuun, niin
ryhmälle iski huono jakso. Ensin ennen tähdistöottelua kaksi surkeaa kotitappiota heikommille joukkueille (Los Angeles, Nashville) ja tauon jälkeen kolmas perättäinen kotitappio Detroitille. Voitoilla Kingseistä ja Predatorseista Avalanche olisi kasvattanut piste-eron divisioonan kakkosena olevaan Oilerseihin jo kymmeneeseen pisteeseen. Nyt ero on vielä kuusi pistettä, kiitos Edmontonin pahan hyytymisen.
Vuosi sitten helmikuun alun huono jakso kesti neljä ottelua (neljä tappiota, joista yksi jatkoajalla), mutta toivottavasti Avsien tämän vuoden kaamosmasennus katkeaa jo seuraavassa vierasottelussa Minnesotaa vastaan. Tämän ottelun jälkeen ’Lanchella alkaa divisioonavoiton kannalta erittäin tärkeä yhdeksän ottelun kotiputki. Pitkän kotisarjan tosin välillä katkaisee olympiatauko. Vaikka Calgary onkin ainoa divisioonavastustaja tässä jaksossa, niin näiden kotipelien tunaroiminen saattaa merkitä lohkovoiton lipsahtamista Oilerseille tai kovasti piristyneelle Canuckseille.
THN arvosteli pelaajat
The Hockey News arvosteli tammikuun 25. päivän numerossaan kauden alkupuoliskon onnistujat ja pettymykset. Koko joukkueen yhteisarvosana oli B eli hyvä. Avalanchen miehistöstä korkeimmalle rankattiin Patrick Roy arvosanalla A+ (THN’s Choice as first half MVP). Royta pidettiin jopa koko NHL:n ensimmäisen puoliskon arvokkaimpana pelaajana.
Valintaa perusteltiin Avalanchen hyvällä pistesaldolla, vaikka joukkueen hyökkäys on takkaillut toveittain todella pahasti. Selkeimpänä esimerkkinä Royn merkityksestä joukkueensa menestykseen pidettiin marraskuun viiden pelin putkea, jonka aikana joukkue teki vain kolme maalia, mutta silti onnistui saamaan viisi pistettä viidestä pelistä (kaksi 1-0 voittoa ja yksi 1-1 tasapeli). Royn
pahimpia kilpailijoita MVP-valinnassa olivat pistepörssin kärkinimet Jarome Iginla ja Joe Thornton, Tampan maalivahti Nikolai Khabiboullin sekä Toronton ruotsalaiskapteeni Mats Sundin.
Itse uskon että THN:n valittiin vaikutti Royn erinomaisen pelin lisäksi hänen viihtymisensä median otsikoissa. Alkukauden aikana Patrick saavutti urallaan merkkipaaluja, kuten 500:nen voiton ja on nyt ainoa maalivahti, joka on voittanut 200 peliä kahdessa joukkueessa. Hän keräsi myös isoa huomiota ilmoittaessaan ettei tule osallistumaan olympialaisiin. Royn ja hyvän arvosana saalistaneen David Aebischerin (B, Plays better as the game goes on) taustalla - tai oikeastaan edessä - koko joukkue on pelannut nöyrää puolustuspeliä. Puolustajista Coloradon arvion kirjoittanut Jim Benton nosti esiin vahvaa ja ehjää kautta pelaavan Rob Blaken (A, Norris Trophy candidate playing a lot, playing well). Hyvillä arvioilla kuitattiin myös Martin Skoulan (B, Developing into a premier defenceman),
Greg de Vriesin (B-, One of the team’s unsung heroes) ja joukkueen puolustuksen suurimman yllättäjän Pascal Trepanierin esitykset (B, Late addition playing like a million bucks).
Pykälää vaatimattomammaksi arvioitiin Adam Footen (C+, As good as they come when he’s healthy) suoritus kauden alkupuoliskolla. En yhtään ihmettele Footen saamaa keskinkertaista arviota. Tuntuu siltä mies ei pysty pelaamaan ehjää kautta, vaan aina jokin
paikka (olkapää, polvi) hajoaa lyhyemmäksi - tai yleensä - pitemmäksi ajaksi. Tällä kaudella hän on ollut sivussa jo 22 pelissä, minkä vuoksi Blaken kuormitus on ollut välillä liiallista. Toivottavasti Footer pysyy ehjänä loppukauden, sillä hän joukkueelle fyysisesti ja henkisesti korvaamaton.
Puolustuksen täydentäjinä on ollut tuhannen NHL-ottelun rajan saavuttanut veteraani
href="/pelaajat.php?id=504">Todd Gill (C, Veterans offer steady performances) ja rookie Rick Berry (C, Still learning game-by-game). Itselleni Berryn 0+0, -1 esitys on ollut pettymys. Hän kuitenkin pystyi farmissa tekemään pisteitä varsin mukavasti
ja viime kaudella NHL-pistetilikin karttui jo neljän syötön verran. Jääaikaa on herunut melkein kymmenisen minuuttia per ottelu, joten kyllä pistesaldokin olisi pitänyt jo aueta.
Hyökkäys odotteli Foppan paluuta
Avasien onneksi joukkueen tähtihyökkääjät ovat pystyneet pelaamaan tähän asti varsin ehjän
kauden. Ainoastaan myös pelillisesti takellellut Alex Tanguay
on kärsinyt erilaisista vammoista, mikä näkyi Bentonin hänelle antamasta arvosanasta C- (Struggling to get offensive game untracked). Hyökkääjistä ainoastaan
href="/pelaajat.php?id=898">Ville Nieminen (D, Last season’s good play only a memory now) sai Tanguayta heikomman arvosanan. Arvostelua lukiessa pitää huomata että Ville Niemisen hyvä vaihe (seitsemän pistettä yhdeksessä pelissä) ei ehtinyt tähän jaksoon. Tanguayn ja Niemisen lisäksi pettymysten joukkoon alkupuoliskon perusteella voisi lisätä Chris
Druryn (C, Determination hasn’t declined, but goals have). Pikkujenkin tehossa tapahtui kylläkin huomattava parannus Peter Forsberg-tilanteen selvittyä. Kun joukkueelle selvisi että Foppa ei tällä kaudella tule pelastamaan tehotonta hyökkäystä, niin Drury vihdoinkin heräsi tehoilemaan. Hän teki viidessä perättäisessä ottelussa ainakin yhden maalin ja kahdessatoista ottelussa kaikkiaan kymmenen maalia. Joukkueen tammikuun viiden ottelun voittoputki oli paljolti tämän Chrisin
tehojakson ansiota.
Hyökkääjien onnistujiksi THN:än Benton nosti hyökkäävistä ketjuista Steve Reinprechtin B+ (Team’s best forward in the second
quarter), välillä pahassa maalintekokipsissä olleen Joe Sakicin B-
(Point produstion has been inconsistent) ja takaisin puumailan käyttöön palanneen Milan Hejdukin B- (Starting to rebound after poor start).
Grinder-osastosta puhtaat paperit saivat sotaratsut Shjon Podein (B-, Team’s leading role player) ja Eric Messier (B-, Reliable enough to fill in anywhere). Ikävä kyllä Reinprecht loukkasi polvensa tammikuun puolessavälissä ja tulee olemaan sivussa ainakin olympialaisiin asti. Loukkaantuminen tuli pahaan aikaan, sillä samoihin aikoihin sivussa olivat vakiomiehistöstä Brad Larsen, Eric Messier ja Shjon Podein. Joten ei mikään ihme että Steve Mooren ja Riku Hahlin kaltaiset rookiet saivat NHL-kasteensa aikaisemmin kuin odottavitkaan.
Jonkinlaisena pettymyksenä Benton kuittasi joukkueen sisäisessä Super skills-kilpailussa
luisteluosuuden voittaneen Dan Hinoten (C+, High-energy
player leads team in hits) ja kovimman laukauksen lämmäneen Scott Parkerin (C, Made strides as a player with improved skating) tähänastiset peliesitykset. Kolmas vakiopelaaja, joka sai C:een oli
href="/pelaajat.php?id=900">Stephane Yelle (Very valuable defensive forward).
Arvostelluista rookiehyökkääjistä kaikki kolme, Brian Willsie (Flashed signs of offensive potential), Brad Larsen (Hard-nosed, gritty role player) ja Radim Vrbata C (Showed potential with fast start) saivat C:een. Vrbatan osalta alhainen arvosana hiukan yllätti. Kyllähän kaveri hyytyi pahemman kerran loistavan alun jälkeen, mutta joulukuinen loukkaantuminen (kylkiluut) söi varmasti nuoren miehen
itseluottamusta ja hyppäys lähes suoraan juniorisarjasta NHL:ään on todella iso. Onneksi Vrbata on saanut vähäisistä tehoista huolimatta yllättävän hyvin peliaikaa.
