BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

HIFK:n pelaaja-arviot

LIIGA / Artikkeli
HIFK:n kiekkokausi päättyi pettymykseen pudotuspeleissä. Kovan kevätkauden jälkeen joukkue ei pystynyt venymään tärkeimmillä hetkillä. Ketkä miehistössä täyttivät paikkansa ja keneltä odotettiin enemmän?

Pelaajat on jutussa arvioitu Jatkoajan asteikolla 1-5. Arvosanalla arvioidaan ensisijaisesti pelaajan onnistumista hänen omaan potentiaaliseen tasoonsa nähden.

Maalivahdit

Jan Lundell

IFK:n kauden maalivahdeista tasaisin ja parhaiten onnistunut. Vei Dave Stathosilta ykköspaikan syksyn aikana ja piti joukkuetta mukana taistelussa hyvistä runkosarjasijoituksista. Kaudella 12 voittoa ja 7 tappiota 22 ottelussa on hyvä saldo. Keväällä pienemmässä roolissa, mutta valmis paikan tullen. Tekee edelleen joskus virheitä.

Dave Stathos

Vaikeassa tilanteessa kauteen lähdettäessä edellisten pudotuspelein jälkeen. Ei pystynyt ottamaan yliotetta Lundellista, ja joutui korvatuksi NHL-vahdilla. Ei ollut varsinaisesti huono, mutta ei missään vaiheessa pystynyt nousemaan sille tasolla, jota ensimmäinen liigakausi lupaili.

Tomas Vokoun

Eniten puhetta herättänyt IFK-suorittaja keväällä. Murtuminen pudotuspeleissä oli jotain, mitä kukaan tuskin osasi odottaa, varsinkin hyvin alkaneen runkosarjan jälkeen. Oli parhaimmillaan, kun sai paljon kiekkoja torjuttaviksi. Osoitti viimeistään sen, että kukaan maalivahti ei ole lyömätön.

Puolustajat

Teemu Laakso

Tuli joukkueeseen loukkaantumisten myötä, mutta joutui itsekin niiden uhriksi. Nuori puolustajalupaus ajettiin sisään peliaikaa asteittain nostamalla. Nuorelle miehelle sattui tietysti virheitä, mutta rooli kasvoi ja otteet varmistuivat peli peliltä. Nilkkavaiva päätti Suomen kauden.

Marek Zidlicky

Marek Zidlickyn taidot eivät ole kadonneet NHL-reissulla. Tsekki pystyi edelleen hienoihin suorituksiin, halutessaan. Ei ollut aina innostunut peleistä muiden asioiden viedessä huomiota. Liigan puolustajista pisteissä vasta kuudes, mutta tehotilastossa plussalla ylivoimapisteiden lisäksi. Keväällä olisi toivonut enemmän venymistä ratkaisijoita etsittäessä.

Ville Varakas

Varakas aloitti kauden IFK:ssa suhteellisen heikosti, ja sai komennuksen Pelicanssin. Vuokra-ajan jälkeen kevätkaudella oli hieman varmempi, mutta silti kuin eri pelaaja verrattuna A-junioreissa kapteenina toimineeseen puolustajaan. Tarvitsee liigapeleihin paljon lisää rauhallisuutta.

Jere Karalahti

Oli heti kauden alusta hyvässä World Cup -kunnossa ja pelasikin syksyllä ja alkutalvella todella varmasti. Joutui pelaamana kuitenkin todella paljon kauden aikana, eikä potkua enää riittänyt kevätkauden puolella, varsinkaan kylkivamman jälkeen. Taidot yhä tallella, peli vain saatava oikealle tasolleen.

Mikko Turunen

Mikko Turusen kausi oli rikkonainen erikoisten sairastelujen johdosta. Kaukaloon päästessään oli tutun energinen, mutta rooli ja tehot jäivät tällä kertaa pienemmiksi kuin viime kaudella. Oli kuitenkin pelaavassa kokoonpanossa terveenä olleessaan.

Jarno Kultanen

Kultanen pelasi toisen vaisun kautensa IFK:ssa NHL-visiittinsä jälkeen. Ei päässyt rytmiin kiinni runkosarjan aikana, vaikka tekikin muutamia maaleja. Pudotuspeleissä Kultanen kuitenkin onnistui yllättävän hyvin ja pelasi lähes virheetöntä peliä, toisin kuin runkosarjan aikana.

Toni Söderholm

IFK-kapteeni ei pystynyt samanlaiseen hyökkäyspanokseen ja maalintekoon kuin edellisellä kaudella. Kun oman pään virheet samalla säilyivät kausi ei ollut onnistunut. Söderholmin kohdalla tilastot näyttävät kuitenkin paremmilta kuin itse peli, sillä miinusmaaleja ei tullut hirveästi. Tietty perustaso löytyi, mutta odotukset olivat huomattavasti korkeammalla.

Toni Lydman

Toni Lydman ehti pelata IFK:ssa vain muutamia pelejä, mutta näytti olevansa todellinen ammattilainen. Oli pitkään pelaamatta World Cupin jälkeen, mutta IFK:ssa oli puolustuksen johtohahmoja heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Vahva ja liigaan myös taitava. Tällä pelitasolla veisi kotiin täydet pisteet suuremmalla pelimäärällä.

Mikko Kurvinen

Kurvinen aloitti kauden hyvin, tehden jopa pisteitä. Vanhat ongelmat olivat kuitenkin jälleen vaivana, ja Kurvisen pelin taso laski selän heikentyessä. Loppukausi jäi kokonaan väliin saman vanhan vamman takia. Kunnossa ollessaan varma puolustaja, jonka varaan on kuitenkin vaikea laskea mitään.

Hannu Pikkarainen

Moni uskalsi odottaa Pikkaraiselta suurempaa panosta kuin aikaisemmilla kausilla. Nousi kuitenkin nopeasti aivan joukkueen kovanimisen pakiston kärkeen ennen kevään pieniä loukkaantumisiaan. Hyökkäystaidot ovat aina olleet tiedossa, mutta Pikkarainen yllätti pelaamalla varmaa puolustuspeliä hyökkäysalueen ulkopuolella. Haastetta riittää jatkossa, sillä tason pitäisi pysyä myös ensi kaudella suuremmassa roolissa.

Pasi Saarinen

Loukkaantumiset sotkivat Saarisen kauden. Syksyllä oli hyvässä maalintekovireessä kun puolessa välissä kautta oli kasassa jo seitsemän maalia. Polvivamma laski odotukset alas, eikä Saarinen pystynytkään enää kevätkaudella erikoisempiin esityksiin.

Hyökkääjät

Kim Hirschovits

Hirschovits ei petä. Oli jäälleen hyökkääjistä kuudenneksi paras pistemies ja tehotilastossa plussalla. Suoritustaso pysynyt tasaisena jo pidempään, ja päättyneellä kaudella selvät virheet vähenivät kauden edetessä. Ei ole pystynyt nousemaan hyökkäyspelissä uudelle tasolle. Ympäristö ei ole ollut otollisin Hirschovitsin tyyliselle pelaajalle.

Kimmo Kuhta

Kuhda todisti olevansa todellinen kiekkoilija. Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi ollen liigassa pisteissä kolmas ja maaleissa toinen. Tämä siitä huolimatta ettei saanut ollenkaan samalaista tukea muulta kentälliseltä kuin viime kaudella. Kauden kohokohta neljän maalin peli Espoossa Eetu Holman ja Lennart Petrellin kanssa. Keväällä paukut näyttivät loppuvan, mikä laskee arvosanaa.

Lasse Pirjetä

Lasse Pirjetän edellinen visiitti IFK:ssa ei päättynyt valoisissa merkeissä. Odotukset eivät välttämättä olleet korkealla, varsinkin kun Pirjetä tuli IFK:hon ikään kuin paikkaamaan Tuomo Ruudun tonttia. Pirjetä näytti kuitenkin, että Pohjois-Amerikasta on mukaan tarttunut jotain ja pelasi vahvaa peliä. Oli talvella IFK:lle todella tärkeä pelaaja. Keväällä selkävaivat hidastivat menoa.

Joonas Vihko

Maalintekijä tarvitsee itseluottamusta, ja se oli Vihkolta täysin kateissa, varsinkin kauden loppupuoliskolla. Pystyi kuitenkin kasaamaan edes jonkun verran tehoja ja vakiohyökkääjistä vähiten maaleja omaan päätyyn, joten kausi ei ollut täydellinen katastrofi.

Toni Häppölä

Syyskausi meni pilalle loukkaantumisten takia. Paluu kentille alkoi heti maalilla ensimmäisessä vaihdossa, mutta sen jälkeen ei loppuvuodesta tapahtunutkaan enää mitään vaikka olikin pudotuspeleissä tavallaan esillä.

Juha Fagerstedt

Fagerstedt vakiinnutti kauden aikana paikkaansa IFK:n nelosketjussa. Oli rikkovassa roolissa kuin kotonaan ja pelasi ottelusta toiseen hyvää ja voimakasta taklauspeliä. Tehot eivät nousseet edes viime kauden tasolle, mutta täytti oman roolinsa. Jatkoi samalla linjalla myös pudotuspeleissä.

Turo Järvinen

Läpimurtokauden jälkeen Järviseltä odotettiin hyvää suoritusta, mutta kausi meni täysin penkin alle. Syyskautta häiritsi umpilisäkkeen poistaminen, eikä Järvinen päässyt enää palattuaan missään vaiheessa kunnon vauhtiin. Pudotus 16 pisteestä syöttöön ja maaliin on valtava.

Jarkko Ruutu

Ruutu teki juuri sen mitä häneltä saakin. Näytti kiekollisia taitojaan muutamissa otteluissa, rikkoen aikaisempien liigakausiensa tapaan kymmen maalin rajan. Otti myös takaisin häneltä viekkaudella ja vääryydellä viedyt tilastokärjet. Otteluiden panosten kasvaessa Ruudun kuumenemisriski kasvoi, ja tuloksena oli usein jommankumman ääripään suoritus. Kokonaisuutena kuitenkin täysin odotusten mukainen kausi.

Timo Pärssinen

Loukkaantumiset sotkivat Pärssisen kautta pahasti. Olkapäävamman alettua olla kunnossa seurasi polviongelma. Edellytykset koville tehoille eivät olleet samanlaiset kuin aikaisemmin. Teki kuitenkin kohtuullisella tahdilla maaleja terveenä ollessaan. Pudotuspeleissä vammojen olisi pitänyt olla jo takana, eikä ollut sillä tasolla, jota olisi odotettu.

Mikko Laine

IFK:n täytemies jo kolmatta kautta peräkkäin. Pelasi tarvittaessa ja täytti periaatteessa paikkansa. Ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin kuin edellisellä kaudella, vaikka roolikin oli tosin pienempi. Liigamahdollisuudet loppumassa.

Arttu Luttinen

Luttinen oli IFK-hyökkäyksen ykkösonnistuja. Teki hyvät pisteet, ja onnistui pitämään paikkansa kakkosketjussa lähes kauden loppuun asti. Maalintekotaito harvinaista nyky-IFK:n nuorissa. Toinen samanlainen pistekausi olisi hyvä suoritus.

Lennart Petrell

Lennart Petrell väläytteli muutamassa pelissä kauden aikana taitojaan. Teki vain kaksi maalia, mutta molemmat hienoilla yksilösuorituksilla. Ei saanut suurta määrää peliaikaa, mutta näytti, että on mennyt vuodessa todella paljon eteenpäin. Pelasi pudotuspeleissä virheetöntä ja voimasta peliä, kun vielä edellisellä kaudella mukana oli paljon virhearviointeja.

Brett Harkins

Brett Harkins ei päässyt missään vaiheessa edellisen kauden tasolle, vaikka keräsikin jälleen syöttöjä liigassa hyvin, kolmanneksi eniten. Pohjoisamerikkalaisen veteraanin odotettiin kuitenkin vertyvät kauden tärkeimpiin peleihin, mutta pudotuspelit olivat Harkinsin kohdalla todella vaisut.

Roman Vopat

Vopatilta ei koskaan ole odotettu johtavan pelaajan pistesaldoja. Tällä kaudella tilastot jäivät totuttua vaisummiksi, mutta energiaa riitti silti kentällä. Polvivamma päätti kauden ennen aikojaan. Voimakasta ja nopeaa Vopatia jäätiin kaipaamaan pudotuspeleissä.

Olli Jokinen

Jokisenen tuli IFK:hon harteillaan suuret paineet, joita hän kuitenkin täytti runkosarjassa loistavasti. Jokinen esitti voimakkaimpia dominointia ja parhaita otteita IFK-hyökkääjälle sitten Jan Calounin vuosien. Pudotuspelit olivat pettymys ja päättyivät vielä Jokisen kohdalla ikävästi. Kukaan ei kuitenkaan lopulta tiedä, missä roolissa Jokisen rannevamma lopulta oli.

Myös mukana

Ladislav Benysek

Jäi alkukaudella katsomoon ulkomaalaiskiintiön täytyttyä. Pelimies halusi kuitenkin pelata, ja siirto Ruotsiin onnistui helposti.

John Madden

Nopea visiitti Suomessa. Ei ollut kunnossa, ja jätti joukkueen nopeasti. Ei ehtinyt näyttää oikeita kykyjään.

Jermu Porthen

Pelasi alkukaudesta otteluita, mutta polvivamman jälkeen pelasi loppukauden Mestiksessä.

Heikki Laine

Laine pääsi pelaamana liigassa joitain otteluita ja toi kaukaloon aina energiaa. Valtaosa kaudesta kuitenkin Mestis-kiekkoa.

» Lähetä palautetta toimitukselle