BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

HIFK:n pelaaja-arviot 2006-2007

LIIGA / Artikkeli
Helsingin IFK:n vaiherikkaassa kaudessa runkosarjan osalta suurimmat onnistujat olivat ulkomaalaisvahvistukset ja paluumuuttajat. Samaiset pelaajat vastasivat myös pahimmasta pettymyksestä pudotuspeleissä. Ainoastaan Rem Murray pystyi nostamaan tasoa kauden tärkeimmässä vaiheessa. Murray olikin yksi joukkueen tasaisimmista ja tehokkaimmista pelaajista läpi kauden.

HIFK:n katse kääntyy lopullisesti kohti tulevaa kautta, kun joukkueen ensi kauden vahvistukset julkistetaan piakkoin. Vielä on kuitenkin hyvä hetki muistella menneen kauden onnistujia ja epäonnistujia. Arvioinnissa painotettiin pelaajien onnistumista ennakko-odotuksiin ja aikaisempiin
kausiin nähden.

Maalivahdit

Jan Lundell
(50 ottelua, torjuntaprosentti 92,79; 2,5 päästettyä
maalia ottelua kohti, 2 nollapeliä)

Lundell pelasi uransa parhaan ja tasaisimman runkosarjan ja nautti asemastaan joukkueen kiistattomana ykkösmaalivahtina. Pudotuspeleissä Lundell oli oma itsensä; ei pettänyt mutta ei myöskään nostanut tasoaan. Se jokin jäi Lundellin otteista edelleen puuttumaan.

Sopimusta HIFK:n kanssa jäljellä vielä yksi kausi.

Aleksis Ahlqvist
(15; 90,49; 3,36; 0)

Ei vakuuttanut missään vaiheessa. Pelasi vähänlaisesti otteluita eikä loistanut. Jatkaa ainakin yhden kauden petopaidoissa.

Puolustajat

Teemu Laakso
(50 ottelua, 3 maalia + 6 syöttöä = 9 pistettä, +1, 70
jäähyminuuttia)

Varmaotteinen puolustaja pelasi kohtuullisen kauden. Ei räiskynyt missään vaiheessa, mutta hoiti oman roolinsa varmasti. Tehopisteitä olisi voinut kertyä enemmänkin, säästeli turhaan hyvää laukaustaan.

On tällä hetkellä ilman sopimusta, siirto rapakon taakse mahdollista jo tässä vaiheessa uraa.

Jere Karalahti
(51, 5+9=14, +11, 132)

Pelasi Bob Francisin alaisuudessa käsittämättömän isoja minuuttimääriä, ja varsin kelvollisesti. Menetti kauden mittaan kiinnostuksen pelaamiseen ja esiintyi paikoin tahdottomasti ja kurittomasti. Vaikeutti koko viisikon peliä, kun jäi leipomaan kiekkoa omaan päähän eikä edes yrittänyt avata
peliä nopeasti. Taklaaminen ei kiinnostanut, ja ylivoimilla ei nähty Karalahden kovaa lämäriä. Olisi ansainnut useammankin penkkikomennuksen.

Paikkasi heikkoa liikettään oikea-aikaisella sijoittumisella, mutta ei loistanut missään vaiheessa. Karalahden saamalla peliajalla pisteitä olisi pitänyt syntyä huomattavasti enemmän.

Pelaa ensi kaudellakin HIFK:ssa.

Mikko Turunen
(35, 0+4=4, +4, 40)

Muistaako joku Turusen pelanneen helsinkiläisten riveissä? Näkymätön puolustaja, ei tehnyt isoja virheitä, muttei myöskään loistanut millään sektorilla.

Pelaa myös ensi kaudella HIFK:ssa ja nyt olisi otollinen tilaisuus
läpilyönnille.

Cory Murphy
(45, 13+37=50, +17, 46)

SM-liigan paras pelaaja. Murphy oli parempi kuin etukäteen odoteltiin. Teki välillä kaukalossa aivan mitä tahtoi. Murphy oli korvaamaton pelaaja HIFK:n puolustuspäässä, hyökkäyspäässä ja ylivoimalla, olikin ylivoimalla koko liigan tehokkain pelaaja. Voitti puolustajien pistepörssin ja oli
HIFK:n sisäisessä pörssissä kolmanneksi tehokkain pelaaja. Murphyn paransi otteitaan läpi kauden, kevätpuoliskolla kunnostautui pienestä koostaan huolimatta myös ahkerana taklaajana. Pudotuspelejä varjosti loukkaantuminen, jonka johdosta Murphy saalisti vain yhden syöttöpisteen.

Siirtyy NHL:ään, Florida Panthersiin kahden vuoden sopimuksella.

Tommi Kovanen
(17, 2+2=4, -8, 58)

Syksyllä kovalla kohulla JYP:n jättänyt ja myöhemmin Helsinkiin siirtynyt heiveröinen Kovanen ei vakuuttanut. Kiekollisena puolustajana tunnettu Kovanen ei saalistanut pistettäkään HIFK:n paidassa. Positiivista Kovasen esityksissä oli kuitenkin hänen nopeat syöttöns ja avauksensa omassa päädyssä. Ei ollut niin suurissa vaikeuksissa puolustuspäässä kuin aluksi epäiltiin.

Jatkaa HIFK:ssa myös ensi kaudella.

Lasse Korhonen
(45, 2+2=4, -2, 16)

Pienikokoinen puolustaja väläytteli hyvää liikettään, mutta kokonaisuudessa kausi oli vaisu. Keräsi surkean vähän tehopisteitä ja oli ajoittain pahoissa vaikeuksissa omassa päädyssä.

Sopimusta HIFK:n kanssa jäljellä yksi kausi.

Aleksi Holmberg
(24, 0+0=0, -1, 2)

Kausi sujui liigatunnelmia maistellessa. Ei vielä vakuuttanut, omassa päädyssä ajoittain pahoissa vaikeuksissa, ja menetti välillä kohtalokkaaksi kiekkoja keskialueella. Kehittyi kuitenkin jonkin verran kauden aikana.

On toistaiseksi ilman sopimusta, mutta jatko HIFK:ssa todennäköistä.

Pasi Saarinen
(27, 4+8=12, -5, 40)

Kamppaili loukkaantumisten kanssa pitkin kautta. Aina kuntoon päästyään hajosi uudestaan. Saarinen ei päässyt missään vaiheessa kautta omalle tasolleen, teki kuitenkin sen minkä rikkinäisellä kropallaan pystyi.

Sopimusta HIFK:n kanssa olisi ollut jäljellä yksi kausi, mutta joutuu loukkaantumisten vuoksi ripustamaan hokkarit naulaan.

Patrik Lostedt

Iski SM-liigauransa ensimmäisen maalin marraskuussa. Siihen se sitten pitkälti jäikin. Kumpikaan päävalmentajista ei löytänyt Lostedtille samanlaista täsmäkäyttöä kuin edelliskauden valmentaja Doug Shedden. Kärsi pitkään sormivammasta, josta toivuttuaan siirtyi Bluesin riveihin missä pelasikin varsin kelvollisesti.

Hyökkääjät

Kimmo Kuhta
(55, 24+26=50, +5, 32)

Paluumuuttaja Sveitsistä iski mukavat tehot, otteissa kuitenkin ailahtelevaisuutta eikä saanut aina parasta osaamistaan näkyviin. Sijoittui liigan pistepörssissä 10:ksi. Kuhta oli parhaimmillaan
ylivoimassa, sillä teki ylivoimalla itse maaleja ja loi maalitilanteita myös muille. Oli liigassa kolmanneksi tehokkain ylivoimapelaaja.

Kapteeni pelasi lähes koko kauden Steve Guollan ja Lennart Petrellin kanssa samassa ketjussa. Ketjun roolijako toimi ajoittain mainiosti, mutta koko ketju petti pahasti pudotuspelissä. Kuhdan pudotuspelitehot murheelliset 0+1=1.

Sopimus HIFK:n kanssa jatkuu vuoteen 2009.

Steve Guolla
(49, 11+45=56, +4, 44)

Ennakko-odotukset eivät Guollan kohdalla olleet korkealla, Saksan sarjoista kun harvemmin saapuu ykkössenttereitä. Osoittautui kuitenkin tärkeäksi pelaajaksi HIFK:lle ja oli joukkueen tehokkain pelaaja, koko liigan pistepörssissä sijoitus oli viides.

Liike näytti ajoittain verkkaiselta ja välillä Guollan jäällä oloa ei edes huomannut. Nousi kuitenkin esiin hienoilla syötöillään, joilla ruokki laitureitaan. Olisi voinut välillä yrittää maalintekoa röyhkeämminkin. Ketjukavereidensa tavoin erityisen vaarallinen ylivoimalla. Floppasi pahemman kerran pudotuspeleissä, joissa ei kerännyt ainuttakaan pistettä.

Jatkaa HIFK:ssa ensi kaudellakin.

Billy Tibbetts
(19, 7+12=19, +7, 28)

Tammikuussa Hämeenlinnasta HIFK:iin siirtynyt laituri oli rauhallisempi tapaus kuin aluksi epäiltiin. Ei saanut kohtauksia kaukalossa eikä sen ulkopuolella, vaan esiintyi edukseen tehopisteitä napsimalla. Ristiriitainen persoona oli aina vaarallinen hyökkäysalueella kiekon kanssa. Laukoi ahkerasti, mutta löysi myös hyvin ketjukaverinsa. Ei pettänyt pudotuspeleissä yhtä pahasti kuin muu joukkue, ratkaisi jopa toisen välieräottelun HPK:ta vastaan maalillaan.

Tibbettsin ensi kauden suunnitelmia ei tiedä vielä varmaan mies itsekään.

Miikka Jouhkimainen
(40, 5+0=5, -2, 26)

Nuorukainen väläytteli pariin kertaan osaamistaan, mutta ei pystynyt nousemaan SM-liigassa vaadittavalle tasolle, vaikka yritystä piisasi. Liike kunnossa, mutta kädet eivät. Pelasi pääasiassa nelosketjussa, josta tunnetusti ei hirveästi pisteitä tehdä.

Ei tietoa ensi kauden suunnitelmista.

Rem Murray
(50, 20+26=46, +16, 38)

Murray pelasi loistokauden ja oli joukkueen tärkein hyökkääjä. Osoittautui SM-liigan parhaaksi allround-pelaajaksi. Tyylikäs pelaaja nakutti ison kasan tehopisteitä  ja pelasi uhrautuvaisesti joukkueen eteen läpi koko kauden. Oli tasaisen hyvä ottelusta toiseen, ja viihtyi hyvin sentterin
tontillaan vaikka onkin pelannut uransa pääasiassa laiturina.

Pudotuspeleissä Murray oli siitä harvinainen HIFK-pelaaja, että hän pystyi nostamaan tasoaan runkosarjasta. Nautti pudotuspeleistä ja teki kaikkensa joukkueen eteen.

Jatkaa HIFK:ssa seuraavankin kauden.

Juha Fagerstedt
(47, 0+4=4, -7, 32)

Yritteliään Fagerstedtin kausi oli pienoinen pettymys. Tehopisteitä ei Fagerstedtilta juuri odotettu, mutta ei myöskään ollut niin isossa rikkovassa roolissa kuin edelliskaudella. Päävalmentaja Paul Baxter ei osannut hyödyntää taitavaa alivoimapelaajaa ja puolustavaa sentteriä riittävästi. Pelasi pääasiassa nelosketjussa, mutta olisi voinut pelata rutkasti enemmän myös alivoimilla.

Ensi kauden suunnitelmista ei vielä tietoa.

Turo Järvinen
(55, 5+7=12, -2, 70)

Kausi meni Järviseltä penkin alle. Eikö kukaan muistanut kertoa Baxterille kuinka hyvä maskipelaaja ja irtokiekkojen sutija Järvinen on? Alivoimallakin olisi Järviselle ollut käyttöä, mutta joutui tyytymään pieneen peliaikaan. Kaukaloon päästyään Järvisellä oli hirvittävä näyttämisen halu, joka purkautui yliyrittämisenä ja kurittomuutena.

Siirtyy isomman roolin perässä ainakin kahdeksi kaudeksi Ilvekseen.

Jermu Porthen
(52, 2+5=7, -4, 58)

Pelasi odotetunlaisen kauden rikkovassa roolissa kolmos -ja nelosketjuissa. Tiesi tarkkaan omat kykynsä ja pelasi niiden mukaisesti. Kulutti ahkeraan jäähypenkkiä tyhmillä kaksiminuuttisillaan. Tehopisteitä olisi voinut tulla peliaikaan nähden enemmänkin.

Ei tietoa ensi kauden osoitteesta, jatko HIFK:ssa mahdollista.

Janne Laakkonen
(56, 13+23=36, +14, 36)

Tehopisteiden valossa kohtuullinen kausi vaikka peliaikaan ja rooliin nähden pisteitä olisi voinut tulla enemmänkin. Pelasi pääsääntöisesti Murrayn ja Ilkka Pikkaraisen rinnalla HIFK:n ykkösketjussa. Rooli pieneni Tibbettsin tulon myötä. Toi kaivattuja käsiä HIFK:n hyökkäyspäähän, mutta katosi toisinaan useammankin ottelun ajaksi pimentoon. Kunnostautui erityisesti läpiajoissa.

Ensi kausi vielä avoin.

Lennart Petrell
(53, 19+11=30, +6, 74)

Petrell pelasi uransa parhaimman kauden, kehityskäyrä edelleen vahvasti ylöspäin. Iski mukavat 19 maalia ja nautti pelaamisestaan Kuhdan ja Guollan kanssa samassa ketjussa. Petrell oli totutusti väkevä maskimies, likaisen työn tekijä ja taklaaja. Hakeutui röyhkeästi maalille, josta
isokokoista Petrelliä on vaikea siirtää.

Hyytyi pahemman kerran pudotuspeleissä, jäi kokonaan ilman tehopisteitä.

Sopimusta HIFK:n kanssa jäljellä yksi vuosi.

Ilkka Pikkarainen
(53, 17+20=37, +16, 140)

Paluumuuttaja rapakon takaa yllätti komealla pistemäärällään. Kolme kautta AHL:ssä ei mennyt hukkaan, sillä farmivuodet olivat selvästi lisänneet Pikkaraisen kiekollista osaamista. Pelasi lähes koko kauden Murrayn rinnalla ja iski tukun maaleja Murrayn namusyötöistä. Ajoi rohkeasti
maalille, taklaili ja jaksoi ärsyttää vastustajia. Sortui välillä ottamaan täysin turhia jäähyjä.

Pudotuspeleissä romahti muun joukkueen tavoin. Jatkaa joukkueessa ensi kaudellakin.

Pasi Salonen
(51, 5+7=12, +4, 55)

Salosen kaksi viimeisintä kautta HIFK:ssa ovat olleet lähes identtisiä. Pisteitä syntyi jälleen niukanlaisesti ja läpilyönti antaa odottaa itseään. Kiekollisen pelin osaaja ei oikein sopeutunut pieneen peliaikaan ja rikkovaan rooliinsa.

Siirtyi kehittymään HPK:n riveihin ainakin kahdeksi kaudeksi.

Heikki Laine
(38, 1+1=2, -1, 10)

Pienellä peliajalla ja rikkovassa roolissa pelannut Laine löysi itsensä välillä katsomonkin puolelta. Pystyi vähentämään turhia jäähyjä, ja kauden loppua kohden paransi selvästi peliesityksiään. Ei edelleenkään taitava kiekollisena, mutta liike ja yritys ei lopu missään vaiheessa.

Sopimusta ei ensi kaudesta ole, mutta uran jatko HIFK:ssa mahdollista.

Janne Keränen
(21, 4+2=6, -2, 2)

Tammikuussa vakiopaikan kokoonpanosta saanut Keränen yllätti kaikki, myös itsensä, osaamisellaan. Nousi nopeasti yhdeksi Baxterin suosikkipelaajista ja sai kehuja erityisesti pelinäkemyksestään.

Keränen pelasi pääasiassa kolmosketjussa Pasi Nielikäinen ja Laakkonen laidoillaan. Itseluottamus kasvoi taitavalla ja rohkealla sentterillä hurjasti kauden edetessä. Uskalsi yrittää luovia ratkaisuja, eikä pelännyt käyttää harhautusvalikoimaansa. Kokemattomuus heijastui puolustuspäässä,
jossa köykäinen Keränen oli ajoittain pahoissa vaikeuksissa. Ei hyytynyt pudotuspeleissä.

Sopimusta ei ole vielä julkaistu minnekään.

Pasi Nielikäinen
(43, 1+0=1, -9, 148)

Nousi otsikoihin alkukauden tappelullaan Ryan VandenBusschea vastaan. Sen jälkeen olikin pitkään hiljaista, tehopisteitä kertyi koko runkosarjassa surkeasti vain yksi. Valmentajanvaihdoksen jälkeen Nielikäinen joutui Baxterin koirankoppiin. Osoitti taistelutahtoa nousemalla takaisin
pelaavaan kokoonpanoon ja istuikin hyvin Keräsen ketjuun, jossa raivasi ketjukavereilleen tilaa fyysisellä pelillään.

Jatkaa petopaidassa ensi kaudellakin.

Joukkueessa piipahtivat myös Jan Hrdina ja Mika Niskanen sekä junioripitoinen porukka Rony Ahonen, Jani Nieminen, Joni Haverinen, Juha-Pekka Purolinna, Max Wärn ja Mika Koponen

» Lähetä palautetta toimitukselle