HIFK-Pelicans: Matikaisen hatusta kanit lopussa

LIIGA / Artikkeli
Pelicans pyrkinee HIFK:n ihon alle.
Perjantaina alkavissa puolivälierissä yksi taistelupareista on HIFK ja Pelicans. Paikallistoimitusten välillä käytiin tiukkaa keskustelua päävalmentajien välisistä eroista, HIFK:n ennakkosuosikin paineista sekä Pelicansin aseista sarjan voitoon.

HIFK:n ja Pelicansin otteluissa on viime vuosina nähty draamaa ja rytinää. Joukkueet kohtasivat viimeksi pudotuspeleissä keväällä 2014, tuolloin Pelicans oli asteen terävämpi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja lähetti helsinkiläiset kesälomille. Ottelusarjasta keskustelivat HIFK-toimituksen Sami Iilomo sekä Pelicans-toimituksen Miska Miettinen.

HIFK:n henkiset paineet kasvavat liian suuriksi ennakkosuosikin asemasta johtuen.

Sami Iilomo: Ennakkosuosikin asema on vuosien saatossa ollut helsinkiläisille harvinaista herkkua. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun matka on tyssännyt runkosarjassa heikommin sijoittunutta joukkuetta vastaan. Toisaalta HIFK on tällä kaudella pyyhkinyt jaloistaan enemmänkin vanhoja rasitteita, siitä on esimerkkinä jo runkosarjan voitto.

Viime vuosina on ollut myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että HIFK häviää pudotuspelisarjan ensimmäisen ottelun. Näenkin, että sarjan ensimmäinen ottelu saattaa antaa suuntaa koko punapaitaisen joukkueen pudotuspelikeväälle. Keväällä 2011 joukkue ponkaisi vaikeuksien kautta voittoon, mutta useammin joukkue on lähtenyt vaikeuksien kautta laulukuoroon. Vakuuttava selätysvoitto heti avausottelussa vapauttaisi HIFK:n pelaamista lopullisesti henkisellä tasolla.

Voittaakseen sarjan, Pelicansin on keskityttävä oman pelinsä sijasta rikkomaan HIFK:n aktiivinen ja suoraviivainen hyökkäyspeli. Maalintekokisassa lahtelaisilla ei ole mahdollisuuksia.

Miska Miettinen: Mikäli Pelicans onnistuu alakerran pelaamisessaan erityisen hyvin, voi ottelusarjasta tulla tiukka. Jos Janne Juvonen ottaa KalPa-sarjan tavoin eleettömän varmoja koppeja saaden myös joukkueen puolustuspelin luottamaan häneen jo nähdyn tavoin, voi HIFK-hyökkäys tuskastua ainakin jossain määrin.

Juvosesta ja hänen torjuntojen vaikutuksesta puolustukseen pääsinkin aasinsillalla toiseen asiaan, jolla pelikaani voi lentää jopa välieriin. Pelicansin onnistuessa kahden viimeisen KalPa-pelin lailla keskialueen ja puolustuspään trapissaan, ottelusarjasta voi tulla hyvinkin kiharainen.

Jotain Pelicansin parantuneesta alakerran toiminnasta kertoo se, että joukkue päästi KalPaa vastaan toisessa ja kolmannessa taistossa yhteensä ainoastaan kaksi maalia. Esimerkiksi vähemmän otsikoissa näkyvät Miro Hovinen ja Joonas Hurri ovat esittäneet kevään pudotuspeleissä erittäin varmoja ja fiksuja otteita. Joukkueen trappi ja miespuolustus ei anna vastustajan hyökkäyskalustolle hetkeäkään ylimäärästä aikaa.

Pelicans pääsee HIFK:n ihon alle mahdollisesti fyysisillä otteillaan, tämän roolin osaavat mm. Dane Byers ja Janne Ritamäki.

Iilomo: HIFK:n riveistä löytyy pelaajia, jotka pystyvät vastaamaan fyysiseenkin haasteeseen. Joonas Järvinen, Matt Generous, Siim Liivik ja kumppanit pystyvät kovaan taklauspeliin, eivätkä varmasti anna kulmapaineissa tai maalien edustoilla milliäkään periksi. Vaikka HIFK:ta ei runkosarjassa tunnettu hurjasta taklauspelistään, joukkue on kautta linjan urheilullinen 

Pelkästään puhtaalla taklauspelillä en usko Pelicansin pystyvän horjuttamaan HIFK:ta, varsinkaan mikäli pelilliset asiat sujuvat punapaitojen haluamalla tavalla. Harmaalla alueella pelaaminen kääntyy Pelicansin eduksi vain, jos se pystyy haastamaan helsinkiläisiä kiekollisessa pelissä.

Enemmän olen huolissani ajoittain herkästi turhautuvista ja turhautumistaan väärillä tavoilla purkavista pelaajista. Esimerkiksi Tomas Zaborskyn tunnetila nousee kevään edetessä vielä pari napsua runkosarjasta ja mikäli slovakin pelaaminen on tukkoista, huomio saattaa helposti kohdistua vääriin asioihin. Toisaalta Pelicansin pitää johtoasemaan päästyään varoa sytyttämästä punapaitoja taisteluun.

Mikäli Pelicansin fyysinen horjuttaminen ei onnistu, se kääntyy joukketta vastaan.

Miettinen: Se on totta, että Pelicansilla on läikkynyt kuluvan sesongin aikana toisinaan rankastikin yli. Nyt joukkueen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että jäähyily on loppunut heti parhaimpaan mahdolliseen aikaan kevään ratkaisupeleissä.

Liigan runkosarjan jäähypörssin kakkonen Dane Byers ei ollut joukkueen rosterissa kahdessa viimeisessä KalPa-ottelussa, joissa Pelicans ottikin ainoastaan kuusi kakkosta - ensimmäisessä osassa niitä tuli peräti yhdeksän. En osoita laituria syyttävällä sormella rangaistuksista, mutta jäähyjen pudotessa myös tulos taululla muuttui lahtelaisten kannalta komeammaksi.

On jännittävää nähdä, yrittääkö Pelicans HIFK:n ihon alle mahdollisesti fyysisellä pelillään, jota näiden joukkueiden hypätessä samaan kaukaloon samaan aikaan voidaan odottaa näkevän toki puolin ja toisin. Ja jos yrittäessään hiillostus epäonnistuu, karkaako telkkä pöntöstä? Tietysti jäähyt voivat olla seurausta muistakin rikkeistä, mutta kuten sanoin, Pelicans on ollut pudotuspeleissä jopa ihailtavan kurinalainen.

Lyhyestä virsi kaunis: Jäähyihin ei luonnollisesti ole varaa, sillä alivoimapelaaminen on ollut lahtelaisille varsin vaikeaa. Sitä paitsi ne välttäessään kuormitus pelaajilla on ymmärrettävästi tasaisempaa. Esimerkiksi kapteeni Antti Erkinjuntti pelaa sekä yli- että alivoimaa. 

Pelicans haluaa kampittaa HIFK:n mestaruushaaveita

 

Pelicansin kokeneesta osastosta pitää löytyä vastuunkantajia Juha Leimun rinnalle.

Miettinen: Niin täytyy, Leimu on tehnyt Pelicansille pudotuspeleissä kolme maalia kahdeksasta, ja vieläpä melkoisen pienellä peliajalla. Laajuutta on löydyttävä HIFK:ta vastaan, sillä helsinkiläiset saanevat tehopakin kuriin ainakin jossain määrin.

Tehopisteitä sopii odottaa esimerkiksi Vili Sopaselta, joka on ollut loukkaantumisensa jälkeen maagisessa iskussa viimeistellen yhteensä 37 otteluun käsittämättömät 10+23. Isokokoinen laituri on lahtelaisten hyökkäyspelin aivot ja sielu illasta toiseen niin tasakentällisin kuin ylivoimissakin.

Muista kokeneemmista Juhani Tyrväisen KalPa-sarjassa nähdyn huikean työmoraalin ja jatkuvan raastamisen jatkuminen olisi lahtelaisten kannalta suotavaa myös puolivälierissä.

Alakerrassa Pelicansilla ei toistaiseksi ole ollut alisuorittajia, mutta esimerkiksi Jan Latvala on pelannut erittäin hyvää pudotuspelikiekkoa - idioottivarmaa ja yksinkertaista. Nämä kolme nimeä nousevat ensiksi mieleen, mutta toki jokaisen pelaajan on suoritettava omaa tasoaan - ja vielä piirun verran parempaa - jotta ehdoton ennakkosuosikki HIFK olisi horjutettavissa.

Petri Matikaisen ja Pelicansin pelitapa soveltuu pudotuspeleihin paremmin, kuin Antti Törmäsen ja HIFK:n vauhtikiekko

Iilomo: On totta, että Matikaisella kovemmat näytöt kotimaisesta Liigasta pudotuspeleissä ja hänellä on mainetta joukkojensa raahaamisesta oman kapasiteettinsa ylärajoilla. Pudotuspelien astetta sallivampi tuomarilinja, puolustus- ja kamppailupelaamisen korostuminen sopii Matikaisen peli-ideologiaan. 

Törmäseltä saattavat puuttua näytöt kotimaan pääsarjasta, mutta Mestiksessä, A-nuorissa ja Sveitsissä on tullut kovaa jälkeä nimen omaan kauden tärkeimmissä otteluissa. Viime kaudella HIFK esiintyi pudotuspeleissä selvästi aggressiivisemmin, kuin runkosarjassa. Punapaitojen pelissä on tällä kaudella nähty myös viime kautta enemmän variaatioita ja reagointia, eikä pelkästään pään hakkaamista päätyseinään tiukkaa puolustusta vastaan.

HIFK:n pelitavassa on omat kompastuskivensä, mutta materiaaliero joukkueiden välillä on niin valtava, ettei edes Matikaisen hatusta löydy sellaista kaniinia, jolla sarjan pystyisi kääntämään lahtelaisten eduksi.

Lopputulos: HIFK menee jatkoon otteluvoitoin 4-1.

» Lähetä palautetta toimitukselle