HIFK-Ilves, tasaisin kaksikko

LIIGA / Artikkeli
Puolivälierien ennalta tasaisimmassa otteluparissa kohtaavat Helsingin IFK ja Tampereen Ilves. Joukkueiden edellinen kohtaaminen SM-liigan pudotuspeleissä tapahtui vuoden 1998 finaaleissa, jolloin HIFK nuiji Ilveksen jään rakoon voitoin 3-0. Noiden päivien jälkeen molemmissa joukkueissa on tapahtunut paljon. Esimerkkinä joukkueiden muutoksesta se, että HIFK:n tuolloisesta pakistosta Lydman, Kultanen, Timonen, Karalahti ja Rafalski pelaavat nykyisin NHL:ssä. Myös Ilveksen materiaali on noista ajoista muuttunut selvästi, vaikkakin ykkössentterinä on edelleen Raimo Helminen.

Aiemmat kohtaamiset

Tämän kauden kohtaamiset sujuivat lievästi IFK-sävytteisesti. Helsinkiläiset voittivat kohtaamisista kaksi, yksi päättyi tasan ja kerran Ilves pystyi
voittoon. Maalit menivät HIFK:lle 12-9. Ainoan voittonsa Ilves pystyi saalistamaan HIFK:n laman aikana, mutta silloinkaan voitto ei irronnut helposti. Yhtä lukuunottamatta pelit olivatkin hyvin tasaisia. Toinen IFK:n voittamista peleistäkin meni jatkoajalle.

Kauden kulku

Joukkueiden keväät sujuivat varsin eri tavalla. Ilves ei yltänyt aivan samaan tahtiin kuin syyskaudella, mutta pahempia notkahduksia ei ennen loppua tullut.
Kotiotteluita Ilves hävisi kevään aikana vain kaksi kotipeliä, joskin toinen tappioista tuli väärään aikaan. Tuo tappio tuli Lukolle ja voittamalla sen pelin Ilves olisi ottanut kotiedun. Positiivisinta ilmettä kevätpuolella esitti Tony Salmelainen. Tony on HIFK:n mies, joka tuli kevääksi Ilvekseen kehittymään. Nähtäväksi jää kuinka suuret näyttöhalut Tonylla on HIFK:ta vastaan.

Nordenskiöldin kadun kevätkausi oli odotuksiin nähden tummempi, kuin millään muulla liigajoukkueella. Tappiot seurasivat pitkään toisiaan ja vastuuvalmentajakin vaihtui kahdesti. Ensin lähti Ismo Lehkonen, jonka tilalle tuli kakkosvalmentaja Timo Blomqwist. Blomqwist kuitenkin palasi kakkosvalmentajaksi ja vetovastuun otti viimeisten pelien aikana Pentti Matikainen. Matikaisen johdolla HIFK pelasikin kolme viimeistä peliä hyvin. Loppukiri toi HIFK:lle kotiedun, vaikka joukkueen tekemät pelaajahyllytykset herättivätkin kohua.

Hyökkäys

Joukkueiden pelityylit ovat selvästi erilaiset. HIFK panostaa kahteen kovaan hyökkäysketjuun, kun taas Ilves lähtee Mälkiän johdolla pelaamaan oman pään ensin. HIFK:n lomautettua loppukaudeksi Aki Uusikartanon ja Jan Calounin, sekä jättäessä Mika Niemisen ainakin toistaiseksi ilman kokoonpanopaikkaa, ovat ketjut muotoutuneet siten, että ykkösessä on Kuhta - Bednar - Mäkiaho ja kakkosessa Sihvonen - Hurme - Pirjetä. Kolmosketjun HIFK on koonnut siten, että siinä vuorottelee kolme viisikosta Kortelainen, Nielikäinen, Rajamäki, Hucko ja Kautonen. Tämän ketjun rooli on selvä: Vastustajan pelin rikkominen. Ratkaisuja
ei ole ajateltu tämän viisikon varaan, vaan kaksi ensimmäistä ketjua pyrkivät siihen. Lisäksi HIFK on peluuttanut jonkin verran junioreita. Kaksi ensimmäistä
ketjua on HIFK:lla erittäin hyviä ja niiden kanssa Ilveksen pitää olla tarkkana. Etenkin maalikuningas Jaroslav Bednar tulee olemaan hyökkäyksessä tärkeä mies. Nähtäväksi jää se, tuleeko Mika Nieminen pelaamaan hyökkäyksessä
vai onko hänenkin kausi ohitse.

Ilveksen hyökkäyksen tärkein mies on luonnollisesti Raimo Helminen. Helminen on saanut täksi kaudeksi laidoilleen Toni Dahlmanin ja Vesa Viitakosken. Kenttä pystyy parhaimmillaan erittäin hyvään peliin. Ketju on tasapainoinen Viitakosken hoitaessa laitaväännön, Dahlmanin luistelun ja Helmisen rakentamisen. Kakkosketjussa löytyy paljon luisteluvoimaa. Sentterinä häärää Tommi Miettinen, joka on saanut laidoilleen Tony Salmelaisen ja Timo Koskelan. Juuri luistelu on ketjun suurin apu. Etenkin Salmelaisen nopeutta ihastellaan usein Hakametsän katsomossa. Tämän kentän onnistumisen kannalta tärkein asia on se, että löytyy into tekemiseen. Kun on intoa jalat liikkuvat sen verran nopeammin kuin vastustajilla, että maaleja syntyy. Kolmosketju on ollut Ilveksen positiivisin yllätys viime peleissä. Jarno Peltonen on ollut viime
peleissä hyvässä kunnossa ja Timråån siirtyvä Juha Hautamaakin on oma taisteleva itsensä. Kolmantena lenkkinä on joukkueen parhaisiin karvaajiin lukeutuva Jarkko Nikander. Ketjun tarkoitus on ennenkaikkea pitää vastustaja
nollilla, mutta viime peleissä hyökkäyskin on toiminut. Nelosen koostumus saattaa vaihdella tilanteen mukaan. Lähes varmasti nelosessa pelaavat viimeisen viikon aikana maalanneet Jari-Pekka Pajula, sekä Jesse Welling. Kolmas lenkki lienee joko räväkkä Antti Hildén tai Oliver Setzinger.

Puolustus

Myös puolustuksessa joukkueiden materiaali eroaa selvästi. HIFK:lla on liigan kenties paras pari Marek Zidlicky - Martin Stepanek ja tämän jälkeen Mikko Kurvinen - Hannes Hyvönen. Hyvönenkin on siis pistetty toiselle pelipaikalle
viime aikaisissa otteluissa. Kolmosparissa pelaavat Aki Tuominen ja Kari Rajala, mutta tämän parin peliaika on jo huomattavasti vähäisempää, kuin etenkin ykkösparin, joka pelaa noin 25 minuuttia ottelussa. Hyvin paljon
helsinkiläisten puolustuksen onnistumisesta onkin kiinni Zidlickystä ja Stepanekista. Bednarin ja Ari Ahosen ohella he ovat miehet, joiden mukana joukkue joko kaatuu tai pysyy pystyssä.

Ilveksen puolustuksen tärkein nimi on Jani Nikko. Nikon ollessa loukkaantuneena etenkin ylivoima tökki pahemman kerran. Nikon parina pelasi viimeisimmät pelit kovaa nousua tällä kaudella tehnyt Antti Bruun, joka oli Ilveksen tehopörssissä kolmas luvulla +6. Ulkomaalaisista Ivan Majesky on ollut hiukan taantumaan päin, etenkin jos vertauskohtana on alkukausi. Tuolloin Majesky oli liigan
parhaiden pakkien joukossa. Nykyiselläänkin Majesky on tarpeeksi hyvä, jotta hänet joukkueessa kannattaa ulkomaalaisena pitää. Majeskyn parina on Tapio
Sammalkangas, joka on pelannut parhaan liigakautensa. Kolmosparissa häärii puolustava pari Tomi Pettinen - Matt Smith, jotka ovat kauden aikana saaneet monenlaista mielipidettä osakseen. Pettinen on kuitenkin parantanut tällä kaudella otteitaan selvästi ja on tärkeä mies joukkueelle. Myös Smith on kehittynyt, joten St. Louis Blues voi olla tyytyväinen, että päästi miehen
Tampereelle. Neljännessä parissa pelaa ainakin Arto Tukio. Tukion pari todennäköisesti vaihtelee. Tukio meni tammikuussa armeijaan, joten pelit ovat kärsineet ja vakipaikka Jani Nikon viereltä on vaihtunut seitsemännen pakin virkaan.

Maalivahdit

Maalivahdeissa HIFK:lla on etulyönti Ari Ahosen ansiosta. Mika Pietilä ei ole polvileikkauksen jälkeen pystynyt aivan sille tasolle, millä oli esimerkiksi joulukuussa, jolloin hänet valittiin kuukauden pelaajaksi. Nuorten MM-joukkueessa pelannut Ahonen sen sijaan pelasi sunnuntaina Bluesia vastaan mallikelpoisen ottelun. Maalivahtien ero ei tosin etukäteen ajateltuna ole niin suuri, että sarja ratkeaa niiden vuoksi suuntaan tai toiseen.

Valmennus

Valmentajaosastolla riittää mielenkiintoa sen vuoksi, että Heikki Mälkiän on veikkailtu siirtyvän HIFK:n valmentajaksi ensi kaudeksi. Paljon on arvailtu sitä, miten tämä vaikuttaa Mälkiän motivaatioon. Mälkiä on joka tapauksessa
osoittanut olevansa hyvä valmentaja, josta osoituksena Ilveksen sija viidentenä, vaikka ennakkoveikkaukset sijoittivat joukkuetta monesti jopa pudotuspeliviivan alle. Pentti Matikainen sai siis HIFK:n jälleen voittojen
tielle tultuaan valmentajaksi. Näin ollen molemmilla joukkueilla on varsin osaavat valmentajat.

Arvio

Paljon on kiinni siitä, miten HIFK saa taktiikkansa toimimaan. Kolme peliä tiiviillä tahdilla pelattuna on rankkaa, mikäli joukkue ei saa vastustajaa mukaan taktiikkaan. HIFK pyrkii varmasti hidastelemaan vaihdoissa, jotta saa ylimääräistä lepoaikaa kahdelle tärkeälle ketjulleen. Ilveksen pitäisi pystyä pitämään kovaa vauhtia, jotta HIFK:n systeemi hajoaa. Sarjan tulee voittamaan
se joukkue, joka pystyy paremmin toteuttamaan taktiikkaansa. Jos Ilves pystyy hyödyntämään leveytensä nopeilla vaihdoilla ja vauhdilla poistuu se sarjasta
voittajana, mutta jos HIFK saa venytettyä kaikkea mahdollista ja näin saamaan lepoaikaa tärkeille miehille on Ilveksen suhteellisen kokematon joukkue vaikeuksissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle