Hakametsä pullistelee

LIIGA / Artikkeli
Tampereella koetaan todellista jääkiekon huumaa tänä keväänä. Kaupunki suorastaan kuhisee, kun kahvilakeskusteluissa mietitään sitä, että vuosien tauon jälkeen ovat molemmat tamperelaisjoukkueet selvittäneet tiensä neljän parhaan joukkoon. Selvää on, että toinen näistä joukkueista etenee finaaliin asti. Kumpi joukkue sen tekee, on pienten asioiden ja niiden yhteenliimautumisen takana. Lähtökohdat joukkueilla ovat päinvastaiset, sillä Tappara on saanut harjoitella ja hioa kuntoaan vajaan viikon, kun Ilves on käynyt kiivaita taistoja HIFK:n kanssa aina torstain iltamyöhälle asti.

Tappara levänneenä koitokseen

Lukko olikin Tapparalle ennakkokaavailujen vastaisesti vain välietappi. Useimmat uskoivat toki Tapparan selviävän parista jatkoon, mutta suoraan kolmessa ottelussa ei Lukon arveltu taipuvan. Tappara kuitenkin hyödynsi laajemman materiaalinsa ja eteni osittain jopa jarrutellen välieriin.

Maalivahtipeli

oli Tapparan Lukko-sarjassa lopulta vähiten työllistetyin osa-alue. Paineet sillä sektorilla olivat kuitenkin kaikkein suurimmat ja Jussi Markkasen otteissa olikin havaittavissa pientä hermostuneisuutta, etenkin otteluiden alkuminuuteilla. Toki Markkanen hoiteli muutamia vaarallisia tilanteita, mutta suurin kiitos noinkin vähämaalisesta sarjasta kuuluu erinomaisesti puolustaneelle joukueelle, joka ei antanut Lukon pelaajille juuri tilaa maalintekosektorilla. Ilvestä vastaan Markkanen on tällä kaudella hallinnut hermonsa jopa kenttäpelaajia paremmin, joten tämä ajattelusuunta rauhoittanee kannattajien mieliä.

Puolustus

on toiminut hyvin. Alain Côtén saama viiden ottelun pelikielto ei ole vielä suuremmin vaikuttanut puolustukseen. A-juniori-ikäinen Mikko Pukka nostettiin Alainia korvaamaan, tosin ratkaisupaikoissa hänen tonttinsa hoiti esimerkillisesti pelannut Tuukka Mäntylä. Sean O’Brien kävi kentällä ensimmäisessä Lukko-kohtaamisessa ja hoiteli siististi tonttinsa, mutta tuon ottelun jälkeen mies on istunut penkillä. Mäntylä pelaa erinomaisesti. Miehen kylmäpäisyydellä ja itseluottamuksella ei tunnu olevan rajoja, ja kaksi ottelua ratkesikin Lukkoa vastaan juuri Mäntylän huikeisiin ratkaisuihin. Janne Grönvall sen sijaan taitaa hiukan jännittää alkaneita Tosipelejä, mutta saanee pelirytmistä kiinni.

Hyökkäys

on yllättäen ollut nelosketjun hurjan taistelun ja Barkovin ketjun taitavan kiekonsiirtelyn varassa. Trio Mäkinen-Siren-Kuki teki fyysisellä pelillään ja hurjalla liikeellä tuhojaan Lukon keskellä. Odotetavissa on samanlainen rooli myös Ilvestä vastaan. Tosin Lukon tyylistä fyysistä peliä ei Ilves pelaa, eli Tapparan mailamiehekin päässevät enemmän näkyviin.

Valmennus

pääsi eroon paineistaan, sillä häviäjäksi nimetty Rautakorpi saatteli joukkueensa nyt voitokkaasti eteenpäin. Nyt joukkue on hitsautunut yhteen, mikä helpottaa myös valmennusjohdon tehtäviä. Pudotuspeleissä on tarvetta myös psykologiselle ripaukselle, joten odotettavaksi jää, löytyyko sellaista tarvittaessa Rautakorven taskuista.

Ilves taistellen jatkoon

Ilveksen Antti Bruun nosti joukkueensa jatkoaikamaalilla välieriin. Ilves pelasi HIFK:ta vastaan kaikki viisi ottelua ja kaksi niistä vielä hurjin ennätysminuutein, joten taistelutahdon puutteesta joukkueen pelaajia ei voi syyttää. Vieläpä, kun nuo kaksi jatkoaikaottelua kääntyivät molemmat Ilvekselle. Tapparaa vastaan joukkue lähtee ainakin väsymyksensä vuoksi hienoisena altavastaajana, mutta taisteluhampaansa näyttäneenä. Ylimielisyyteen ei Tapparalla ole varaa, sillä lepsuilevan joukkueen Ilves passittaa pronssiotteluun.

Maalivahtipeli

Viimeisessä ottelussa HIFK:ta vastaan Mika Pietilä vaihdettiin aikaisessa vaiheessa pois Ilveksen maalilta, kun mies päästi ilmeisen hermostuneena kaksi helppoa kiekkoa taakseen. Tilalle tullut Juha Pitkämäki hoitelikin jatkoa loistavasti ja otti kiekkoja kiinni mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Ilveksessä mietittäneen nyt ankarasti, kumpi miehistä voidaan laittaa maaliin Tapparaa vastaan. Kestävätkö Pietilän hermot, vai laitetaanko maalille kovassa paikassa kylmäpäisyytensä osoittanut Pitkämäki?

Puolustus

Jani Nikon mukaantulo aivotärähdyksen jälkeen oli etenkin henkisellä puolella iso asia joukkueelle. Arto Tukion kaksi upeaa maalia yhdessä ottelussa osoittivat, ettei Tapparalla ole varaa antaa ylivoimatilanteita Ilvekselle, sillä viivasta löytyy laukaisuvoimaa ja -tahtoa. Tukion loukkantumisen aste torstain HIFK-ottelussa saattaa olla ratkaiseva. Puolustuksessa myös suurikokoiset ja fyysisesti pelaavat Ivan Majesky ja Matt Smith ovat merkittävässä roolissa vauhdikkasti pyörivien Tappara-hyökkääjien tehottomaksi tekemisessä.

Hyökkäys

on Ilveksellä ollut koko lailla tehotonta pudotuspelien ajan. Vesa Viitakoski liikuttaa kiekkoa hienosti ja taistelee itselleen tilaa maalin edessä, mutta maalit ovat jääneet vähiin. Raimo Helminenkin on jaksanut taistella pitkiä otteluita ja jaellut oivaltavia syöttöjä, mutta HIFK:n pelaajat saivat pidettyä Helmisen kuitenkin aika lailla vaarattomana. Antti Hilden osoitti HIFK:ta vastaan käydyssä sarjassa olevansa todella kova pelimies, jonka pitämisessa Tappara saa tehdä tosissaan töitä.

Valmennus

Heikki Mälkiä siirtyy toisen joukkueen peräsimeen tämän kauden jälkeen, mutta ei ole antanut sen vaikuttaa otteisiinsa, ainakaan negatiivisesti. Hän piiskaa joukkuetta rauhallisesti ja taitaa pudotuspelien vaatimat niksit. Kylmähermoinen mies, jonka ehkä oivallisin osoitus peliälystä tämän kevään pudotuspeleissä oli Maalivahti Pietilän nopea vaihtaminen torstain ottelussa Pitkämäkeen. Tuo liike varmisti osaltaan joukkueelle jatkopaikan.

» Lähetä palautetta toimitukselle