In the Heartland of Hockey
Viime viikonloppuna Edmontonissa järjestetty Heritage Classic oli sydäntälämmittävä tapahtuma.
Kerrankin järjestettiin jotain, joka sai jääkiekon näyttämään hyvältä. Kaikki osallistuneet tulivat
antaakseen takaisin jääkiekolle ja auttaakseen jääkiekkoa yleensäkin.
Tapahtuman tunnelma muistutti jotenkin Super Bowlin, Grey Cupin tai jonkin muun suuren
loppuottelun juhlatunnelmaa sillä erolla, ettei voittajalla oikeastaan ollut väliä.
Edmonton Oilersin organisaatiota on onniteltava luovan idean keksimisestä ja toteuttamisesta.
Ulkokentällä pelattava NHL-peli ja vanhojen legendojen kohtaaminen olivat jotain todella coolia;
erikoinen ja luovasti hullu idea, joka onnistui lopuksi täydellisesti.
Aktiivipelaaja Mark Messierin osallistuminen veteraaniotteluun kaukana Edmontonissa kesken
tiukan NHL-runkosarjaohjelman oli yksi Heritage Classicin suurimmista puheenaiheista.
Olisi ollut vaikeaa kuvitella koko tapahtumaa ilman Messieriä - oikein tai väärin.
Messier - paras koskaan Edmontonissa syntynyt jääkiekkoilija - kaupungin junnusarjoista suoraan
ammattilaiseksi jo 17-vuotiaana siirtynyt voimahyökkääjä, sai luvan ja onnistui erikoisin järjestelyin
osallistumaan viikonloppuun. Yksityiskone lennätti Messierin Edmontoniin suoraan Denveristä
ja vei hänet takaisin New Yorkiin, jossa hän vielä sunnuntainakin kehui tapahtumaa Rangersin
rökittäessä Ottawan. Eikä hänen tarvinnut pelata pitkissä lämpökalsareissa.
-Jos en olisi tullut tänne, olisin katunut sitä jälkeenpäin koko elämäni loppuun saakka, sanoi Mark
Messier legendojen pelin jälkeen.
-Aina kun aktiivipelaaja osallistuu johonkin tällaiseen tilanne on vähän erikoinen. Tärkein sitoumukseni
juuri nyt on tietenkin New York Rangers. Mutta peliohjelmassa oli mahdollisuus Denverin pelin ansiosta;
seuran johto ja Glen(Sather) antoi minulle mahdollisuuden tulla tänne - joten kaikki onnistui hyvin niiltä
osin.
-Henkilökohtaisella tasolla taas - kun katsoin peliohjelmaamme tältä kaudelta, meillä ei ollut peliä
Edmontonissa tällä kaudella. Ja ensi kauden pelaamisen ollessa epävarmaa, tämä antoi minulle
mahdollisuuden tulla ja nähdä monia ihmisiä ja kiittää monia ihmisiä Edmontonissa siltä varalta etten
pelaa enää ensi kaudella.
Montreal Canadiensin puolustajalegenda Larry Robinson antoi tukensa Messierin pelaamiselle omasta
kokemuksestaan:
-Minulla oli mahdollisuus mennä Montrealiin osallistumaan Forumin päättäjäisiin. Olin silloin
ensimmäistä vuotta valmentajana Los Angelesissa. Kadun kovasti sitä, etten koskaan tehnyt
matkaa Montrealiin Forumin päättäjäisjuhliin.
-Markin tapaan minä jätin hienon organisaation aikoinani ja olen heille paljosta velkaa ja kunnioitan
heitä suuresti. Siksi Markin näkeminen täällä pelaamassa tuo pelipaita päällä on oikein. On suuri
kunnia olla täällä.
Messier kantoi legendojen ottelussa kypärää. Omien sanojensa mukaan Mess ei pitänyt kypärää
vakuutussyistä, vaan yksinkertaisesti suojatakseen päätään vahingon varalta. Jeff Beukeboom oli
ottelun toinen kypärä päässä pelannut pelaaja. Beukeboomin peliura katkesi pahoihin aivovammoihin,
siksi hänkin katsoi parhaaksi suojata pääkallonsa varmuuden vuoksi.
-Vahinkoja ja onnettomuuksia sattuu enkä halunnut laittaa itseäni vaaraan pelissä, jonka tarkoitus
on olla hauska peli.
Rounding up Les Glorieux
Heritage Classic-peliä valmisteltaessa Montreal Canadiensin joukkueen kokoamisesta vastasivat
Guy Lafleur ja Rejean Houle. Tarkoituksena oli aluksi peluuttaa kaksi dynastiaa vastakkain:
Montrealin 70-luvun lopun joukkue vastaan Edmontonin 80-luvun puolenvälin joukkue.
Tässä vaiheessa Montrealin pelaajien noin 10 vuotta vanhempi keski-ikä tuli esiin - niinpä
pelin tekemiseksi tasaisemmaksi joukkue täydennettiin vuosien -86 ja -93 Stanley Cup-mestarijoukkueitten
pelaajilla.
Montrealin ja Edmontonin pelit olivat 80- ja 90-luvulla viihdyttävää jääkiekkoa kahden hyvin
luistelevan ja hyvin kiekon kanssa pelaavan joukkueen välillä. Hyökkäävä peli ja hyvä show oli
Heritage Classic-joukkueen kokoajien mielessä - ei kosto kevään 1981 tapahtumille.
Doug Gilmour on toipunut polvivammastaan ja aloittanut luistelemisen. Gilmour oli halukas
pelaamaan Edmontonissa, mutta hän ei mahtunut Canadiensin ryhmään siksi, että Les Ancients
halusi tehdä matkan pelaajilla, jotka ovat pelanneet aktiivisesti hyväntekeväisyyspeleissä tähänkin
saakka.
Les Ancient Canadiens luisteli jäälle tyylikkäät retro-pipot päässä vieden tyylipisteet Ford-pipoja
kantaneilta isänniltä. Klassisen NHL-joukkueen peliasu ei saisi olla myynnissä.
Mielenkiintoinen tilasto Montreal Canadiensista on se, että joukkueen pitkän historian aikana
kukaan ei ole koskaan kantanut Habsin paitaa numero 13. Muuten kaikki numerot 1-49 ovat
olleet käytössä. Taikauskoisuus on ilmeisesti voimakasta laatua Quebecissä. Kaksi
Montrealin pelaajaa on pelannut jopa numero 99 selässään. He pelasivat jo kaudella
1934-35, paljon ennen Wayne Gretzkyä.
Kaikista hurjin Montrealia koskeva tilasto on edelleen tietenkin NHL:n runkosarjan piste-ennätys
kaudelta 1976-77. 80:ssä ottelussa sen kauden Habs voitti peräti 60, pelasi 12 tasan ja
keräsi kokoon 132 pistettä. (Detroit pääsi lähelle kaudella 1995-96, 131 pisteeseen 82:ssa pelissä).
Le Demon Blond
Guy Lafleur on tämän kirjoittajan mielessä ollut aina yksi NHL:n karismaattisimmista hahmoista.
Todellinen lentävä ranskalainen, lähinnä 70-luvun supertähti; tuulennopea luistelija ja taitopelaaja.
Lafleur oli koko peliuransa täysin jääkiekolle omistautunut urheilija; köyhistä oloista pienestä
kylästä aivan jääkiekkomaailman huipulle noussut satumainen hahmo.
Jo ennen kuin Dany Heatley oli syntynytkään, Guy ajoi Ferrarillaan 240 km tunnissa Montrealin
ja Quebec Cityn välistä l´autoroutea. Monien muitten quebeciläisten kiekkoilijoitten tapaan hän
poltti tupakkaa NHL:ssä pelatessaan, kuten Gilbert Perreault, Mario Lemieux aikaisemmin jne.
Lafleur'lla oli tapana vetää sauhut aina erätauoilla kesken pelien. Tupakanpoltto kuulunee ranskalaiseen
kulttuuriin; leikkimielisesti joku on todennut, että kun muualla Kanadassa ravintoloissa on kaksi
osastoa, smoking ja non-smoking - Quebecissä tavernat on jaettu smoking- ja chain-smoking-osastojen
kesken.
Guy Lafleur oli peliuransa aikana kovaa menevä hahmo, joka nyt vanhemmiten on muuttunut
beliveaumaiseen suuntaan todelliseksi herrasmieheksi. Jean Beliveau oli Guy Lafleur'n suuri
idoli poikavuosina - Lafleur jopa kantoi numeroa 4 aina ammattilaisuransa alkuun saakka.
Nykyisin Guy toimii Quebecissä mm. Viagran mainosmiehenä - erikoinen ja ehkä yllättävä rooli,
josta hän on saanut paljon kiitosta ja omien sanojensa mukaan paljon kiitosta varsinkin naisväeltä.
Nuorena poikana Guy Lafleur'lla oli tapana nukkua jääkiekkovarusteet päällään, jotta hän olisi varmasti ensimmäisenä jäällä seuraavan päivän pelissä tai harjoituksessa.
NHL:ssä Lafleur oli kuuluisa siitä, että hän tuli pelipäivinä hallille monta tuntia ennen ottelun alkua. Saadakseen olla rauhassa. Bobby Orr ja Wayne Gretzky tekivät saman: Kun olet pukuhuonetiloissa, kukaan ei voi soittaa sinne eikä kukaan voi häiritä.
Edmontonissa Guy Lafleur oli stadionin pukuhuoneessa lauantaina jo aamulla kello 10 kamat päällä - peli alkoi viisi tuntia myöhemmin.
Mikään ei ole muuttunut..
-Tämä koko kokemus oli fantastinen. En koskaan odottanut, että 12 vuotta pelaamisen lopetettuani
tulisin pelaamaan tällaisessa ottelussa. Tämä oli kuin kerran elämässä toteutuva unelma meille
kaikille, jotain mitä ei voida uusia, sanoi The Flower pelin jälkeen.
-Jäällä oli niin paljon taitavia pelaajia; 58 tuhannen ihmisen edessä pelaaminen oli fantastista.
Vahinko, ettemme voittaneet. Kuten Wayne sanoi, tuskin pystymme luomaan samaa uudelleen;
mutta haluaisin mielelläni ottaa revanssin, vitsaili Lafleur.
-Joukkueemme tarvitsee ainakin vuoden lepoa, nauroi tähän Wayne Gretzky.
-Niin paljon kuin albertalaiset rakastavatkin Oilersiaan, tiedän että täällä on todella suuri Montreal
Canadiensin kannatus. Montreal on satumainen jääkiekkoseura ja Edmonton on taas uusi tulokas.
Näiden kahden ylpeän jääkiekkokaupungin kohtaaminen täällä on aika hienoa.
-Minusta todella tuntui kuin olisin 10-vuotias, sanoi Guy Lafleur tyytyväisenä lauantaisen pelin jälkeen.
-10-vuotias, jolla on viisikymppisen jalat..
-Jos NHL menee lakkoon, ehkä teemme come-backin.
"Old-fashioned Oiler-hockey, 2-0 shutout"
Kukaan ei odottanut suurimaalisuudestaan kuuluisaa jääkiekkoaikakautta edustaneitten legendojen
pelin päättyvän vähämaaliseen lopputulokseen, kuten lopulta kävi. Moni odotti All Stars-pelin
kaltaista maalijuhlaa, jota ei kuitenkaan nähty.
-Sanoin kavereille, että pelasimme vanhaa kunnon Oilers-kiekkoa, 2-0 nollapelin, murjaisi Mark
Messier kysyttäessä ottelun vähämaalisuudesta.
Maalivahtien ja etenkin Grant Fuhrin loistava peli olivat suurin syy Montrealin jäämiseen nollille.
-Grant näytti tänään sitä mitä hän näytti koko uransa ajan, sanoi Larry Robinson.
-Kun pelin voitto on vaa´assa - oltiin Stanley Cupin finaalissa tai tavallisessa höntsäilypelissä..
Grant symbolisoi sitä, mitä jokaisen tulisi mielestäni nähdä jääkiekossa ja mikä on jääkiekkoa...
pelasin Grantin kanssa Canada Cupissa; hän teki pelaamisesta hauskaa. Jos hän päästi pelissä
paljon maaleja, hän vain naureskeli: "Oh well, thats the way it goes.."
-Minun mielestäni syy siihen, miksi peli päättyi 2-0 oli se, että Grant pelasi kuten tavallisesti,
samalla tavalla kuin hän pelasi läpi koko uransa. Se on syy siihen miksi hän on Hockey Hall of
Famessa, sanoi Paul Coffey.
-Kuten Larry sanoi aikaisemmin, Grant ei koskaan hermostunut jos päästimme viisi maalia.
Mutta hän piti aina huolen, ettei vastustaja saanut kuudetta maalia jos me teimme myös viisi.
-Billy meni maalille toisella jaksolla ja oli yhtä loistava. Steve Penney ja Richard Sevigny toisella
puolella olivat loistavia Canadiensille. Molemmat joukkueet liikuttivat kiekkoa hyvin. Jos meillä
olisi aikaa harjoitella yhdessä viikon verran, syötöt lähtisivät terävämmin. Muuten oli hauskaa
pelata pelissä, jää hidasti jonkin verran. Kun lämpötila laskee näin alas, on mahdotonta tehdä
jäätä, joka ei halkeile.
Paul Coffeyn pelit Edmontonissa päättyivät erimielisyyksiin sopimuksesta ja lopulta hän lähti
jatkamaan NHL-uraansa Pittsburghissa. Silloin välit seurajohdon kanssa eivät olleet parhaat
mahdolliset; nyt aika on korjannut haavat.
-Lähdin Edmontonista vuonna 1987 kun olimme voittaneet Cupin. Sen jälkeisten 14 kauden
aikana käydessäni täällä en koskaan ehtinyt muistelemaan Oilers-pelaajana oloa, koska minun
oli pelattava vastustajan paidassa; oli yritettävä voittaa ja jatkaa matkaa pois kaupungista.
-Minun on myönnettävä, että torstaiaamuna palaaminen Edmontoniin toi paljon muistoja mieleen;
lämpimiä, hyviä muistoja. Fanit olivat aina oikeudenmukaisia minua kohtaan. Missään ei ole
parempaa yleisöä kuin Edmontonissa playoffien aikana ja he fanit todistivat sen jälleen tänään.
Edmonton on mestareitten kaupunki.
-Me kaikki tulimme tänne nuorina miehinä ja meidän välillämme vallitsi ainutlaatuinen joukkuekemia.
Glen Satherin ohjatessa meitä, meistä tuli hyviä jääkiekkoilijoita ja kunnon ihmisiä. On hienoa
ajatella, että tämänkokoinen kaupunki pystyy tuottamaan niin korkeatasoisia ihmisiä. Se on jotain
josta olemme kaikki ylpeitä, päätti Coffey kehuen kaupunkia ja entistä joukkueenjohtoa.
Myös Mark Messier kiitteli historian suurinta NHL-yleisöä:
-Ei ollut kyse pelkästään siitä, että 57 tuhatta tuli katsomaan peliä vaan siitä, että meitä katsomaan
tuli 57 tuhatta innostunutta katsojaa. Se oli uskomatonta. Veryttelystä alkaen, läpi meidän ottelumme
ja tähän saakka nyt kun odottelemme seuraavan pelin alkua. Tiedän täällä poikavuoteni viettäneenä
ja nuorena täällä urheilleena, juuri tämä tekee Edmontonista ainutlaatuisen. Ihmiset.
Old time hockey
Heritage Classicin tunnelmaa ei ehkä mikään kuvannut paremmin kuin legendojen ottelun tauolla
nähty jäänpuhdistus, jonka hoitivat pelaajat itse kolalla ja lapioilla. NHL-uransa Montrealin paidassa
aloittanut ja myöhemmin Edmontonissa nimensä Stanley Cupin kylkeen saanut Mark Napier johti
jäänpuhdistusta ja muut seurasivat perässä.
-Meillä oli ennen tapana pelata ulkona siten, että häviäjät joutuivat puhdistamaan jään seuraavaa
peliä varten, muisteli Mark Messier.
-Se pani yrittämään kovempaa, koska jos voitit pelin sait lämmitellä sisällä häviäjien puhdistaessa
jäätä. Sillä tavalla me kasvoimme. Puhdistimme oman jäämme, teimme itse laidat ja jäädytimme
jäät itse aina lumisateitten jälkeen.
-Jään puhdistaminen oli osa sitä, mistä tässä koko viikonlopussa oli kysymys; paluusta jääkiekon
juurille, sinne mistä jääkiekko on tullut ja mitä sen tulisi olla ja mitä meidän ei tulisi koskaan unohtaa
vaikka pelaammekin nyt tällä tasolla.
Valmentaja Jacques Demersiltä kysyttiin heti veteraanipelin jälkeen olisiko hän pyytänyt
mittauttamaan Marty McSorleyn mailan jos ottelu olisi ollut lopussa tasan.
-Se on jotain, joka on jo menneisyydessä, sanoi Demers tekemästään kuuluisasta kevään 1993
mailanmittauksesta Stanley Cupin finaalissa, jota toiset pitävät nerokkaana valmennuksena - toiset
taas epäurheilijamaisena pikkumaisuutena. Kiistely tulee jatkumaan ikuisesti.
-Marty on hieno kaveri. En ikinä haluaisi tehdä sellaista uudelleen.
"I will remember you...will you remember me.."
Veteraanipeli oli tasoltaan ja vauhdiltaan yllättävän kova. Pelaajat olivat yksinkertaisesti niin hyviä
urheilijoita etteivät he voineet olla antamatta hyvää showta suurelle yleisölle.
-He halusivat voittaa ja me halusimme voittaa. Kun olet kilpailuhenkinen pelaaja, se näkyy,
sanoi Steve Shutt.
Kesken legendojen ottelun nähtiin kovassa pakkasessa viuhahtaja. Nuori mies lähti katsomosta
juoksemaan alaruumis paljaana kohti kaukaloa ja onnistui harhauttelemaan yleisön suureksi
riemuksi perään juosseita turvamiehiä muutaman kerran ennenkuin hänet saatiin taltutettua lumiseen
maahan vatsa alaspäin. Turvamiehet pitivät hänet tässä asennossa lumea vasten aika hyvän aikaa.
Tiedossa ei ollut miksi tämä mies päätti tehdä tämän tempun. Maanantaina ilmoitettiin kanadalaisen
oikeusjärjestelmän rankaisseen häntä ankarasti: Hän sai kymmenen vuoden porttikiellon Commonwealth
stadionilla järjestettäviin tapahtumiin. Heh. Yleensä stadionilla pelataan amerikkalaista jalkapalloa,
ja sää on paljon suotuisampi alastomana juoksemiseen.
Vielä ennen 15 minuuttia jään parantamistöiden vuoksi viivästynyttä NHL-ottelua nähty ja kuultu
erikoisuus oli Wayne Gretzkyn 14-vuotiaan tyttären Paulinan esitys kanadalaisesta alunperin Sarah
McLachlanin laulusta "I will remember you." Tätä laulua soitettiin Gretzkyn viimeisen NHL-pelin
yhteydessä New Yorkissa keväällä 1999 samalla kun #99:n uran huippuhetkiä näytettiin.
Syksyllä 1999 Gretzkyn paitajuhlan yhteydessä kaikki Edmontonissa pääsylipun ostaneet saivat
muistoksi CD-romin, jonka avulla voi vielä kerran katsoa Gretzkyn parhaita paloja saman jo lähes
teemalauluksi tulleen balladin tahdissa. Erittäin sopiva valinta siis.
The Great One
On selvää, ettei tällaista tapahtumaa oltaisi koskaan pystytty järjestämään ilman Wayne Gretzkyn
mukanaoloa. Gretzkyn näkeminen Oilers-paidassa jo perjantain harjoituksissa oli jotain, mitä
kukaan paikallaolleista ei tule ikinä unohtamaan. 4000 koululaista, joista suurin osa ei ollut edes
syntynyt ennen kohtalokasta elokuun päivää vuonna 1988 sai nähdä omin silmin pelaajan, joka
luisteli heidän kotikaupunkinsa maailmankartalle; legendan, josta tullaan ikuisesti kertomaan
tarinoita näillä kulmilla.
-Ensinnäkin, koko viikonloppu, nämä muutama päivää ovat olleet aivan fantastiset, sanoi Gretzky
pelin jälkeen.
-Eilen oli hieno päivä. Kävimme harjoituksissa jäällä. Oli kylmä, mutta kukaan ei valittanut.
Kaikilla oli hauskaa.
Lauantain veteraanipelissä innokas yleisö toivotti kaikki pelaajat lämpimästi tervetulleeksi
hyiselle stadionille, mutta suurimmat suosionosoitukset jätettiin kuitenkin Mark Messierille,
Guy Lafleur'lle ja tietenkin Wayne Gretzkylle.
-Tänään taas pelaajien esittely oli hienoa. Mark sai hienon vastaanoton; Guy myös, ja minun -
se oli mahtava juttu meille kaikille.
Ennen Heritage Classiciä Wayne Gretzky oli lopettamisensa jälkeiset neljä vuotta vakaasti
pysynyt päätöksessään olla osallistumatta veteraanipeleihin. Mutta mielenkiintoisesti pelin
jälkeen hän jätti oven ainakin vähän raolleen seuraavaa mahdollisuutta varten..
-Minulla oli hauskaa tänään..jos joskus pelaan toisessa tällaisessa, sen pitäisi olla samanlainen
todella erikoisen hyvä tilanne kuten täällä. En vaihtaisi tätä viikonloppua mihinkään, mutta tätä
ei voida uusia. Fanit olivat hienoja, pelaajat innoissaan. Kaikki oli satumaista, kaikki yrittivät kovaa.
Me nauroimme kun Tiki yritti taklata Larry Robinsonia..kun Courtnall taklasi yhden meidän
pelaajistamme kulmassa. Tämä oli todella hauskaa. Peli oli viihdyttävämpi kuin monet NHL:ssä
pelatut pelit tällä kaudella. Ja todella nautinto pelata.
Chippy ice etc.
-Olosuhteet olivat paremmat kuin mitä itse odotin, sanoi Mark Messier veteraanipelin jälkeen
lauantaina.
-Pelaajapenkin takana olleet lämmittimet olivat tärkeitä. Oli mahdollista pysyä lämpimänä
vaihtojen välillä etkä jäätynyt varusteitten alla. Se oli ratkaisevaa, koska aina kun palasit jäälle
pelaamaan olit lämmin. En usko, että illan NHL-pelissä tarvitsee pelätä lihasvammoja tai mitään
sellaista kylmyyden takia.
-Jää oli vähän kovaa ja halkeilevaa ja toivoinkin, että sitä pystytään ennen ottelun alkua parantamaan
ajamalla ylin kerros pois jääkoneella. Laidat ja kaikki muu olivat erinomaisia.
-Olosuhteet olivat täydelliset, aurinko paistoi..., hymyili Guy Lafleur.
-Meillä ei ollut ollenkaan kylmä, uskokaa tai älkää. Sää ei ollut merkitsevä tekijä tänään, sanoi
Wayne Gretzky.
-Kun lämpötila putoaa 20 pakkasasteen tienoille ja sen alapuolelle, jää muuttuu kovaksi ja se
halkeilee helposti luistinten alla. Kiekonkäsittely on vaikeampaa kovalla jäällä kiekon pomppiessa,
sanoi Commonwealth stadionilla jäädytyskoneistosta vastanneen yrityksen palveluksessa toimiva
Steve Shutt lauantaina.
-Odotimme noin miinus viiden asteen pakkasta, jonka olisimmekin saaneet jo sunnuntaina. Mutta
kun tulee näin kylmä kuin tänään; jäästä tulee heikkoa. Sille ei voi mitään.
Commonwealth stadionille rakennetun kaukalon jäänlaadusta oltiin huolissaan ja siitä valitettiin
etenkin NHL-pelin jälkeen. Moni tuntui unohtaneen sen tosiasian, että jokainen jäällä esiintynyt
entinen tai nykyinen NHL-pelaaja on varmasti urallaan pelannut huonommallakin jäällä.
-Jää on ihan hyvä, sanoi Kirk Mullerkin jo perjantaina harjoituksissa.
-Parempi kuin Dallasissa, lisäsi viime keväänä uransa lopettanut Muller ja nauroi räkäisesti päälle.
Mama Theodore & the latest winter fashion trend
Montreal Canadiensin maalivahti Jose Theodore voitti historiallisen ottelun maalivahtien
kaksinkamppailun torjumalla 34 kertaa. Välittömästi ottelun jälkeen paikalla olleet Hockey
Hall of Fame -museon edustajat pyysivät Theodoren ottelussa päässään pitämän Habs-pipon
kokoelmiinsa Richard Zednikin mailan (ensimmäinen ulkojäällä tehty NHL-maali) ja muutaman
muun Heritage Classicissä käytetyn esineen kanssa.
Theodore sai hiljaisen kiitoksen varmasi tuhansilta jääkiekkoäideiltä näyttämällä esimerkkiä
ja pitämällä pipoa päässään kylmässä. Tätä kirjoitettaessa maanantaina kuva Jose Theodoresta
Habs-pipo päässä pakkasessa torjumassa on varmaankin suosituin screensaver kanadalaisten
tietokoneissa.
Samalla Theodore sytytti todella yllättävän muotivillityksen. Montreal Canadiensien oheistuotteitten
myynnistä vastaavat ilmoittavat pipojen kysynnän nousseen pilviin.(Heritage Retro Toque-nimellä
katalogeissa, noin $20 US). Vain satakunta pipoa valmistettiina alunperin; nyt kaikki positiivisesti
yllättäneeseen kysyntään yritetään vastata.
-Pelasin edellisen kerran ulkona pipo päässä 12-vuotiaana. Muistan miten äitini aina sanoi,
että "laita pipo päähäsi tai muuten vilustut". En halunnut, että äitini joutuu sanomaan mitään
kun menen taas kotiin, joten laitoin pipon päähäni, sanoi Theodore HNIC:n haastattelussa heti
ottelun jälkeen.
Ottelu oli varmasti erityisen vaikea maalivahdeille. Suojukset jäätyvät päälle ja tekevät liikkumisen
vaikeaksi. Butterfly-vahtina Theodorella on tapana liukua puolelta toiselle polvisuojuksiensa varassa
- nyt hän ei jään vuoksi voinut liukua ja joutui muuttamaan tyyliään hyppien kiekkojen eteen kuin
pihapelissä konsanaan.
Theodore kävi pelin aikana sopivin väliajoin antamassa blokkerinsa ja räpylänsä huoltajille, jotka
laittoivat ne lämmittimien eteen sulamaan.
-Kaikki varusteet, polvisuojukset, housut, olkatoppaukset - ne jäykistyivät ja oli vaikeaa liikkua
kunnolla tai liukua jäässä...siksi olen niin onnellinen että voitimme ja saimme kaksi pistettä..
varusteet olivat niin suuri huolenaihe.
-En pystynyt pitämään itseäni lämpimänä mitenkään - pidin itseni kylmänä. Lopussa varpaat eivät
olleet jäässä, mutta molemmat kädet ja jopa jalat olivat ihan jäässä. Kun yritin puskea toisella
luistimella huomasin, että lihakset ovat aivan jäässä ja jäykkänä. Mutta kaikki tämä teki tästä
niin hienon kokemuksen, kaikki oli erilaista kuin muissa peleissä.
-Tämä oli iso voitto meille. Oli vaikeaa keskittyä peliin kaiken huomion keskellä. Oli vaikeaa käsitellä
kiekkoa, peli oli hankala molemmille maalivahdeille.
-Tämä oli hieno kokemus, olen tyytyväinen voittoon. Voitto oli tärkeä. Joskus 50 vuoden päästä
kun peliä näytetään muistetaan kumpi joukkue voitti.
-Tämä oli hyvä kokemus kerran tehtynä. Jos me tekisimme tämän toisen kerran, en usko, että
kokemus olisi yhtä hieno.
-Tunsin olevani kuin 10-vuotias. Erätauoilla tulimme koppiin ja joimme kuumaa teetä ja kaakaota.
Olen todella tyytyväinen tähän kokemukseen.
Historiallisen ensimmäisen ulkoilmassa tehdyn NHL-maalin tekijä Richard Zednik:
-Siitä tulee hieno muisto joskus kun näytän lapsilleni, että vanha mies teki kaksi maalia tässä
ottelussa, hymyili Zednik.
Zednik pysyi lämpimänä alle 20 pakkasasteen pudonneessa ulkoilmassa palaamalla pelaajapenkillä
olevien lämmittimien luo mahdollisimman usein:
-Pelasimme lyhyitä vaihtoja; olin todella innoissani aina kun pääsin takaisin penkille. Yleensä
haluan päästä jäälle, enkä halua olla penkillä. Tänään oli mukavampaa olla penkillä.
-Tuuli ei ollut ongelma. Alussa meitä pelotti vähän, mutta kun sai itsensä lämpimäksi, kaikki
meni hyvin. Tämä oli jotain, jonka tulemme muistamaan lopun ikäämme, sanoi myös kaksi
maalia tehnyt Yannick Perreault.
-Tämän pelin tunnelma oli jotain uskomatonta, sanoi Saku Koivu.
-Tilaisuutena tämä oli aika huikea; varsinkin kansallislaulu alussa 60 000 ihmisen laulaessa.
Yleisöä ei huomaa kun itse peli on käynnissä, koska yleisö on niin kaukana kaukalosta ja itse
keskittyi pelaamiseen.
-Itse peli oli paljon parempi kuin mitä odotimme, meillä oli hauskaa.
Koivu piti tapahtumasta, mutta heti pelin jälkeen kysyttäessä oli valmis jättämään ulkopelit yhteen
kertaan:
-Olen sitä mieltä, että tämä on hyvä jättää yhden kerran elämässä tapahtuvaksi elämykseksi.
-Penkillä oli todella lämmintä, jopa liian lämmintä. Välillä teki mieli päästä jäälle, jotta
saisi raitista ilmaa. Alkuveryttelyssä olimme huolissamme jäästä. Jää oli huono, mutta se oli
tietysti odotettavissakin. Muuten kylmyys ei haitannut.
The Game will survive..
Joskus hyvin harvoin elämässä tulee sellainen hetki, että tuntee olevansa todistamassa omin
silmin jotain historiallista. Heritage Classic oli tällainen hetki. Hetki, joka kesti kahdeksan tuntia
ja jonka aikana välillä hävetti istua pressboxin lämmössä ainoana huolena ilmaisten naposteltavien
ja kaakaon riittävyys. Olisi ollut paljon hienompaa voida ilmoittaa kestäneensä koko tapahtuman
ulkona arktisissa olosuhteissa taskumatin ja suomalaisen sisun avulla.
-I went to Edmonton with 10 fingers and I came back with seven. Thats how cold it was, sanoi
Sportsnet-kanavan kommentaattori Nick Kypreos maanantaina.
Heritage Classic tullaan aivan varmasti järjestämään jossain muodossa pian jollakin muulla
NHL-paikkakunnalla. Monessa paikkaa tutkitaan jo miten tällainen tapahtuma voidaan järjestää.
Tai se voidaan jopa uusia joskus Edmontonissa.
-En tiedä voidaanko tätä uusia enää koskaan, epäili Wayne Gretzky.
-Vähänkuin vuoden -72 pelisarja; koskaan ei voida mennä takaisin yrittämään sen uusimista.
En usko, että tätä kaikkea mitä täällä tapahtui satumaisen muutaman päivän aikana voidaan
koskaan tehdä uudelleen.
Eilispäivän tähtien näkeminen on selvästi faneja kiinnostava asia. Ei pelkästään vanhojen NHL-fanien,
jotka näkivät nämä pelaajat jo ensimmäisellä kerralla. Edmontonissa moni nuori jääkiekkofani
esimerkiksi näki nyt kaikki pelaajat, joista heidän vanhempansa ovat aina heille kertoneet.
Perjantain harjoituksia katsoi yli 4000 koululaista. Kun Grant Fuhr otti Stephane Richerin ampuman
kiekon hanskaansa tekemällä samalla spagaatin lauantaina moni nuori fani näki kerralla, miksi
Fuhr on HHOF:n jäsen.
Richer taas näytti koko pelin ajan siltä, että hän pystyisi tekemään paluun aktiivipelaamiseen
koska tahansa. Vaikka hän epäonnistuikin kolmessa viimeisessä seurassaan.
Samantyyppinen tapahtuma olisi helppoa järjestää esimerkiksi Torontossa, Detroitissa tai Chicagossa,
joissa seurojen kunniakkaaseen alumniin kuuluu pelaajia, joitten näkeminen olisi monelle elämys.
Yksi esitetty idea olisi pelata peli New Yorkin joukkueitten välillä Central Parkissa.
Tai miten olisi saman esimerkin mukaisesti tällaisen pelin pelaaminen Suomessa, jossa on
samanlainen jääkiekkokulttuuri kuin Kanadassa? Esimerkiksi Jokerit vs. HIFK Helsingin
Olympiastadionilla. Ennen ottelua veteraanien peli, jossa vastakkain molempien seurojen
entiset suuret nimet.
Tai Ilves vs. Tappara Koulukadulla.
Heritage Classicin järjestäminen ensiluokkaisella tavalla maksoi Edmonton Oilersille noin
3.5 miljoonaa Kanadan dollaria. Oilers ansaitsi tapahtuman järjestämisellä ainakin sen verran rahaa,
että Adam Oatesin ja Steve Staioksen uudet sopimukset voidaan maksaa.
Edmonton Oilersin järjestelyt olivat täydelliset viimeistä yksityiskohtaa myöten. Jopa kotipeleissä
kansallislaulujen laulaja Paul Lorieau muisti hienosti vieraita laulamalla puolet Oh Canadasta
ranskankielellä. Pari viikkoa sitten Edmontonin kansallislaulun laulaja kävi Bob Gaineyn kutsumana
kajauttamassa Oh Canadan Montrealin Bell Centressä ennen Oilersin ja Habsin ottelua.
Pakkasen pudotessa 20 asteen tuntumaan kuuluttajan esittämä "Would you please rise, remove
your hats and.." tuntui koomiselta. Heti kuulutuksen jälkeen laulaja Lorieau asteli jäälle itsekin
pipo päässä laulamaan näyttäen pipopäiseltä Chilly Willie-pingviiniltä.
-Tämä oli ensimmäinen, mutta ei todennäköisesti viimeinen tällainen tapahtuma, sanoi Steve Shutt.
-Oli hienoa, että kaksi jääkiekon todellista dynastiaa teki ensimmäisen tapahtuman, yli 60 tuhatta
fania lehtereillä ja tällainen sää. Kanadalaisten rakkaus jääkiekkoa kohtaan on uskomatonta. Miljoonat
katsoivat ottelua televisiosta ja monet matkustivat kaukaa Edmontoniin nähdäkseen pelin.
Tällä kertaa veteraanit suostuivat pelaamaan Edmontonissa ilman korvausta. Jälleennäkemisen
riemu ja mukanaolo hienossa tapahtumassa riitti. Kaikki NHL-legendat eivät ehkä ajattele samalla
tavalla, kaikki eivät ehkä näe jääkiekolla takaisinantamista yhtä tärkeänä asiana kuin Montrealin
ja Edmontonin dynastioiden legendat.
Edmontonissa onnistuttiin täydellisesti hyödyntämään ihmisten ja varsinkin NHL-fanien kaipuu
vanhojen parempien aikojen nostalgiaan. Samalla Heritage Classic opetti meille jotain. Opimme
sen, että kaikista nykypäivän jääkiekkobusineksen kaupallistumisilmiöistä, järjettömistä
pelaajapalkkioista jne. huolimatta itse peli tulee aina selviämään. Jääkiekko puhtaimmassa
muodossaan selviää läpi ensi vuoden ja ehkä seuraavankin kestävän NHL-työsulun ja siitä
eteenpäin aina.
Heritage Classic opetti sen, että parhaat jääkiekkoa varten tarvittavat asiat ovat hyvin
yksinkertaisia loppujen lopuksi. Jäädytetty kaukalo ja kavereita jotka haluavat pelata.
Mitään muuta ei tarvita.
Kiitokset tässä ja aikaisemmassa Heritage Classic-kolumnissa olleista valokuvista Edmonton Oilersille. Lisää kuvia kannattaa käydä katsomassa sivulta:
