Mutta. De ska hoppa, att de hade Foppa. Jo varhain viime syksynä Tre Kronor sai huonoja uutisia, kun jo kisoihin nimetty supertähti Peter Forsberg ilmoitti pernanpoistonsa innoittamana pitävänsä välivuotta kiekkoilusta. Myöhemmin veri alkoi taas vetää Foppaa kaukaloihin, mutta olympiamatkan esteeksi tuli lopulta vakava, leikkausta vaatinut nilkkavamma. Forsbergin poissaolon merkitys on likimain samaa luokkaa kuin Saku Koivun puuttuminen Suomen joukkueesta. Forsberg olisi tuonut joukkueeseen paitsi kokoa, pisteitä, taitoa ja nöyrää puolustusasennetta myös suuren määrän johtajuutta ja ratkaisuhetkillä tarvittavia kylmiä hermoja.
Ruotsi ei kuitenkaan ole rampa ilman Forsbergiäkään. Maalinsuulle on heittää maailmanluokan veskari, puolustuskalusto on kivikova ja hyökkäyspäässäkin löytyy ratkaisijoita. Pelaajavalinnoista syntyi länsinaapurissakin kovaa kohua, sillä valmentaja Hardy Nilssonin listoilta puuttuivat nimet Jonas Höglund, Fredrik Modin, Kristian Huselius ja pari Sediniä. Yllättävää onkin, että mukaan mahtui peräti kolme pelaajaa Elitserienistä.
Hardy Nilsson ei ole kyennyt nousemaan suurten valmentajien arvostettuun joukkoon. Nyt on näytön paikka. Todennäköistä on, että Ruotsi on Suomen tavoin turnauksen alussa kilpailijoitaan valmiimpi joukkue, lukuisten yhdessä pelattujen MM-kisojen turvin, ja Kanada onkin varmasti lujilla perjantai-illan avausottelussa. Joukkuepelaaminen on aina ollut Ruotsin vahvuus ja jos tämä joukkue pääsee ottelussa johtoasemaan, on takaa-ajajilla edessä hikinen iltapuhde. Ruotsi on vahva ehdokas mitaleille, eikä se kultakaan jättiyllätys olisi. Tälläkin kertaa vain puolivälierissä putoaa mitalipeleistä todella kovia maita ja paineet Svea-Mamman pojilla tulevat tuossa ottelussa olemaan ankarat.
Maalivahdit
Vahvaa luokkaa, yksin Tommy Salon ansiosta. Ruotsi on tukeutunut samaan maalivahtiin arvoturnauksissa jo viimeiset yhdeksän vuotta, eikä useinkaan turhaan. Salo on usein pitänyt joukkuettaan pystyssä tasaisissa otteluissa eikä suoritusvarmuus juurikaan heittele. Lähes 400 NHL-ottelua pelannut Salo tuntee NHL-hyökkääjät ja NHL-hyökkääjät tuntevat Salon. Pelillisesti Salolla ei suuria heikkouksia ole, ehkä jäihin hän menee aika ajoin liiankin helposti. Kuluva NHL-kausikin on edennyt hyvin, siitä kielii muun muassa valinta All Stars-otteluun.
Yhdeksi kompastuskiveksi Salon pelissä voisi sittenkin ennakoida hermojenhallintaa. Tommy pelaa aina suurella tunnetasolla ja muutamissa MM-kisamittelöissä Suomen röyhkeimmät hyökkääjät ovat onnistuneet horjuttamaan Salon herkkää mieltä ja sitä kautta tämän torjuntatyöskentelyä. Monet muistavat vielä Salon takomassa molempia nyrkkejään jäässä makaavaan Jarkko Ruutuun edellisissä MM-kisoissa. Vuorenvarmaa on, että jos Suomi Ruotsin tulee kohtaamaan, tullaan Tommy Saloa taas hiillostamaan ja ärsyttämään. Jos joku joukkue Salon pelin parhaiten tuntee, se on Suomi.
Ilman ykkösmaalivahdin loukkaantumista Ruotsin muille maalivahdeille ei peliaikaa juuri ole luvassa. Pittsburghin Johan Hedberg on kohtuullinen tuuraaja, mutta kyllä taso sittenkin putoaisi aika paljon. Huono ei Hedbergkään ole, mutta Ruotsi tarvitsee superluokan maalivahtipeliä suuriin mainetekoihin yltääkseen. Jos Ruotsin maalivahtipeli onnistuu, menee se luultavasti turnauksessa pitkälle. Epäonnistumisiin ei tässä osastossa kuitenkaan ole varaa.
Kolmosmaalivahtina henkeä luo Toronton Mikael Tellqvist.
Puolustajat
Ruotsin vahvin osa-alue, todella jämäkkää ja laadukasta kalustoa. Johtotähtenä häärii yksi maailman parhaista puolustajista, Nicklas Lidström. Lidströmin kiekollinen varmuus ja mies miestä vastaan –tilanteiden pelaaminen tulee näissäkin kisoissa säväyttämään.
Toinen kiekollinen liideri ja todella vaarallinen ylivoimapelaaja on Lidströmin seurakaveri Detroitista, Fredrik Olausson. Ruotsin iäkkäin ja ehdottomasti kokenein puolustaja muistetaan Suomessa Teemu Selänteen tulokaskaudelta, jolloin Olaussonin lavasta lähti syöttö moneen Teemun huikeista ennätykseen johtaneista maaleista. Olausson on yksi Ruotsin ylivoiman tärkeimmistä palasista.
Vancouverin Mattias Öhlundin lopullista läpimurtoa maailman eliittiin on odotettu jo jonkin aikaa, mutta vaikeat vammat ovat hidastaneet hieman kehitystä. Seuransa ykköspakki Öhlund on ollut jo melko pitkään ja nyt näyteikkuna on valmis kansainväliseen esiinnousuun. Kim Johnsson nousi suuren yleisön tietoisuuteen yhtä aikaa Suomen Sami Salon kanssa, viime kevään MM-kisoissa. Molemmat herrat taisivat myös varmistaa olympiavalintansa jo tuolloin. Johnsson pelasi hyvää puolustuspeliä ja osoitti pystyvänsä myös tulisiin laukauksiin. Johnsson palkittiin hyvistä otteistaan valinnalla turnauksen all stars-kentälliseen.
Puolustuspelaamisen spesialisteja joukkueessa ovat Kenny Jönsson, Mattias Norström ja Marcus Ragnarsson. Näistä etenkin kaksi viimemainittua ovat sen luokan pommittajia, että kaikkein taklausherkimpien hyökkääjien on syytä olla varuillaan laidan lähellä. Molemmat tosin pelaavat myös melko jäähyalttiisti. Ragnarssonin taklausten jälkeen on kirjattu joitakin kiekkoilijoita sairaalan leikkaussaleihinkin. Kaikki kolme pystyvät myös kiekkoa liikuttamaan, mutta Norströmiinkin todennäköisesti törmätään vasta Ruotsin puolustussinisen alapuolella.
Puolustuksen suhteen Ruotsilla tuskin tulee ongelmia, koossa on etevä yhdistelmä kiekollista ja kiekotonta osaamista. Yhtään mikkihiirtä ei alakerrassa ole, sillä puolustus on keskipituudeltaan 188-senttinen keskipainon ollessa 92 kiloa. Vastustajan hyökkääjien on kyettävä vauhdinpitoon ja nopeaan kiekonliikutteluun, muuten sattuu. Naganossa puolustajista oli mukana Lidström, Norström, Öhlund ja Ragnarsson.
Jos arvata pitää, voisi pakkiparien kuvitella muodostuvan seuraavanlaisiksi: Lidström-Norstöm, Öhlund-Olausson, Jönsson-Johnsson, Ragnarsson.
Hyökkäys
Vaikka hyökkääjistössä onkin Fopan mentävä aukko, on koossa silti tasokas nimilista. Vaikka Ruotsin ei Suomen tavoin olisikaan ollut pakko, on se silti valinnut mukaan aika paljon nimenomaan puolustavina hyökkääjinä tunnettuja pelaajia. Ruotsin motto ”puolustus on paras hyökkäys” toteutunee näissäkin kisoissa.
Suuria maalintekopaineita saa harteillaan kantaa Ottawan tehomies Daniel Alfredsson. Naganossa Senatorsin kapteeni oli Ruotsin paras pistemies. Alfredssonin vakavasta suhtautumisesta olympiakisoihin kertoo se, että hän jätti vapaaehtoisesti NHL:n all stars-ottelun väliin päästäkseen enemmän levänneenä olympiakaukaloon.
Vähintään yhtä suurien paineiden alla pelaa aina yhtä ihastuttava Mats Sundin. Tässä maassa Sundin muistetaan yhä edelleen lisänimellä Suomen-tappaja. Sundin on koko joukkueen kookkain mies ja hän osaa kokoaan myös kulmaväännöissä ja kiekonsuojaamisessa hyödyntää. Ehdotonta kulmapelaamisen eliittiä. Sundinia ei b-pisteiden kaarelle sovi unohtaa.
Sundinin seuraketjusta valitsematta jätettiin Jonas Höglund, mutta mukaan kelpasi Mikael Renberg-niminen järkäle. Renbergin tehtävä on varmasti ajaa kaikkea mikä liikkuu, tehdä tilaa, ronkkia ja vääntää, muttei maalintekokaan kiellettyä ole. Renberg ei pelkää ottaa mustelmia maalin edessä.
NHL:n lähtiessä olympiatauolle sarjan pistepörssiä johtaa ruotsalainen Markus Näslund. Lopullinen läpimurto on siis tapahtunut. Näslund ei vieläkään ole vahva kulmapelaaja ja voi olla edelleen horjutettavissa ankarilla taklauksilla jo kovalla psyykkaamisella, mutta äärimmäisen vaarallinen maalintekijä hän kyllä on. Lähtönopeus on huippuluokkaa ja taitoa ranteissa löytyy. Kuutta metriä lähemmäs maalia ei Näslundia saisi kiekon kanssa päästää.
Nuoresta iästään huolimatta yksi maajoukkueen kokeneimmista pelaajista on San Josen Niklas Sundström. Sundström on kaikki maailman kiekkoilijat huomioituna puolustavien hyökkääjien ehdotonta kärkeä. Taisipa olla ehdolla Selke Trophyynkin, jos en aivan väärin muista. Sundströmin voi huoletta heittää vastustajien ykkössnaippereiden päällystakiksi ja alivoimavastuuta on vuorenvarmasti luvassa paljon. Sundström pystyy maalintekoonkin, jos paikka tarjotaan.
Per-Johan Axelsson ei ollut mikään nuorisotähti ja hän nousikin viime kevään MM-joukkueeseen hieman anttilaaksosmaisesti puskista. Kisat menivät hyvin ja samaan malliin on jatkunut NHL-kausi Bostonissa. Axelssonilta odotetaan armotonta raatamista kolmosketjussa.
Magnus Arvedson on myös potentiaalinen lähivuosien Selke Trohy-voittaja. Taistelee Sundströmin kanssa Ruotsin parhaan alivoimahyökkääjän tittelistä. Arvedsonilta on lupa odottaa kovia taklauksia.
Ulf Dahlen edustaa yhdessä Fredrik Olaussonin kanssa joukkueen pappaosastoa. Dahlen on valmentajalle helppo pelaaja, sillä hän kykenee pelaamaan monessa roolissa. Tällä kertaa pelipaikka löytynee kolmosketjun keskeltä. Peliälyä Dahlenilla yhä on, mutta pisteitä tärkeämpää on nyt tarkka puolustustyöskentely. Saanee luottoa alivoimassa.
Julmimpia taklaajia joukkueessa on myös Tomas Holmström. Yleensä Holmström on ollut parhaimmillaan silloin, kun pelissä on kovat panokset ja jännitys on sietämätön. Holmström vääntää, kääntää ja niittaa, mutta ei hukkaa maalipaikkojakaan.
Kenny Jönssonin punapäinen isoveli, Färjestadin 29-vuotias Jörgen Jönsson valittiin yllättäen joukkueeseen jo ensimmäistä ryhmää nimettäessä. Tämä kertoo kokeneen maajoukkueratsun valmentajaltaan saamasta luottamuksesta. Elitserienin kärkijoukkueessa tehopisteitä on syntynyt taas liukuhihnalta eikä valmennusjohdon ole Jönssoniin tarvinnut arvoturnauksissa juuri koskaan pettyä. Tällä kertaa täytettävänä lienee nelosketjun keskusmiehen ruutu, joten Jönssonilta odotetaan tarkkaa jarrutus- ja puolustuspeliä. Eiköhän hän siihen pysty.
Alkutalven Sweden Hockey Gamesissa leivottiin uusi Suomen-tappaja, Henrik Zetterberg. Mailataituri iski Suomen verkkoon neljä maalia. Ruotsin joukkueen kuopusta on joskus verrattu jopa Peter Forsbergiin. Tuossa saattaa olla jo ylisanojakin, mutta seurata tätä miestä kannattaa. Taitotaso on hurja ja pisteitä tulee heikossakin seurajoukkueessa. Tulevaisuuden NHL-tähti.
Färjestadin Mathias Johansson on Ruotsin joukkueen todellinen yllätysvalinta, jokerikortti ja musta hevonen. Hardy Nilsson olisi voinut valita joukkueeseensa Henrik Sedinin, Patrik Kjellbergin tai Kristian Huseliuksen, mutta hän päätyi suurelle yleisölle tuntemattomaan Mathias Johanssoniin (joka tosin edusti Ruotsia viime kevään MM-kisoissa). Tehoillakaan Johansson ei ole mässäillyt, joten hänen täytyy olla vahva puolustava, sitä kuuluisaa pyyteetöntä työtä tekevä keskushyökkääjä. Johanssonin roolina lienee turnauksen alussa 13.hyökkääjä, mutta viimeistään loukkaantumisten koittaessa pääsee jääkiekkomaailma tutustumaan tähän yllätysvalintaan. Johanssonin valintaa puoltaa se, että Ruotsilla on (jälleen kerran Suomen tavoin) runsaudenpulaa uutterista ja maaliahneista laitahyökkääjistä, mutta puhtaat NHL-sentterit ovat sittenkin vähissä.
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä joukkueeseen nimettiin Forsbergia paikkaamaan Michael Nylander. Mikke jäi ikiajoiksi keskisuomalaismieliin pelatessaan Jypissä edellisen NHL-työsulun aikana ja taituroidessaan 17 ottelussa tehopisteitä kahden pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Taitoa Nylanderilla on vaikka kuinka, kiekko liikkuu, pelisilmä toimii, rannelaukaus on tarkka ja tulinen ja jalatkin ovat sähäkät. Ainoa selvä ero, missä Nylander häviää Forsbergille on tämä henkinen puoli. Nylanderin puolustuspelaamista ei ole syytä kehua ja peli-ilokin vaihtelee mielialan mukaan. Asennetta olisi kohennettava. Mutta hyökkäyspäässä tälle Ruotsin joukkueen lyhimmälle pelaajalle ei kannata liikaa tilaa tarjota.
Kokonaisuudessaan Ruotsin hyökkäys on hyvä, muttei pelottava. Jalkeille saataneen yksi erinomainen ja yksi tyydyttävä tehotrio. Jarrukentät vakuuttavat ja Ruotsin ase useissa otteluissa onkin varmasti onnistua avausmaalin teossa. Puolustuksen tavoin myös hyökkäys on varsin kookas paketti. 13 miehestä seitsemän oli mukana jo Naganossa.
Erikoistilanteet
Ruotsin joukkueessa on niin paljon kovia duunareita ja NHL:ssä säännöllisesti alivoimaa raatavia pelaajia, että voisi kuvitella alivoimapelin olevan turnauksen kärkeä. Huomionarvoista on kuitenkin, että Naganossa (jossa siis mukana yli kaksi kentällistä nykyjoukkueesta) Ruotsi oli koko turnauksen huonoin alivoimajoukkue. Uskon kuitenkin, että Axelsson, Arvedson, Sundström ja Jönsson onnistuvat karvaustyössään vähintään kohtuullisesti.
Myös ylivoimassa Ruotsilla oli Naganossa vaikeuksia, saldo oli vain seitsemänneksi paras. Nyt joukkueen ylivoiman syömähammas on poissa. Kiekonliikuttelu on nyt kiinni lähinnä Sundinista, Näslundista ja Nylanderista. Vapaaehtoisia maskimiehiä on tarjolla vaikka kuinka, kunhan vain pelinrakentelu toimii. Jos kiekkoa pystytään pelaamaan siniviivaan tarpeeksi tarkasti ja usein, riittää herroilla Öhlund, Johnsson, Lidström ja Olausson uskallusta, voimaa, tahtoa ja tarkkuutta laukoa kiekkoja kohti yläkulmia. Ruotsi saanee jalkeille ainakin yhden kunnon ylivoimaviisikon.
Taktinen osaaminen on ollut tämän joukkueen vahvuus. Katselin juuri äsken videolta Naganon puolivälierän Suomi-Ruotsi ja täytyy myöntää, että Ruotsin joukkueesta puhuttaessa täytyy erikoistilanteiksi laskea myös kuudella viittä vastaan pelaamiset ja otteluiden loppuhetket. Tämä joukkue tietää, että ottelu kestää 60 minuuttia ja osaa myös pelata niin. Kisojen vaarallisimpia jatkoaikajoukkueita.
Aikaisemmat arvokisat
Ruotsi on yksi kuudesta olympialaisissa jääkiekkokultaa voittaneesta maasta. Ykkössija pokattiin Lillehammerissa 1994, kun Kanada kaatui loppuottelussa rangaistuslaukauskilpailun jälkeen. Ruotsin voittomallin lirutti Peter Forsberg ja maalia vartioi häikäisevästi Tommy Salo.
Naganon jääkiekkoturnaus oli puolustavalle mestarille suuri pettymys. Alkusarjassa Ruotsi onnistui kaatamaan Salon loistopelin avulla USA:n 4-2 sekä Valko-Venäjän 5-2. Kanada kuitenkin romutti toiveet lohkovoitosta ja Kazakstanin kohtaamisesta jatkopeleissä nyhjäämällä Ruotsista 3-2-voiton. Ottelun sankari oli huippupelin pelannut Joe Nieuwendyk, joka latoi toiseen erään tehot 1+2.
Jatkossa vastaan luisteli hyvin valmistautunut ja tarkasti pelannut Suomi, joka päätti naapurien kisat katkeraan 2-1-tappioon. Kahdelle maalivahdille ynnättiin ottelussa yhteensä 33 torjuntaa, joten peli oli todellinen puolustuksen riemuvoitto. Ruotsin kaatoi kahdella kauniilla maalillaan Teemu Selänne. Jännitystä riitti loppuun saakka, sillä Peter Forsberg kavensi tilanteen 1-2:een 12 sekuntia ennen loppua ja tulitti vaarallisen laukauksen b-pisteeltä kohti Jarmo Myllystä ottelun viimeisellä sekunnilla.
Hopeaa Ruotsi on olympialaisista saanut kahdesti, jo vuonna 1928 sekä toistamiseen 1964. Pronssiset mitalit kaulaan ripustettiin Helsingin olympiavuonna –52 sekä kolmesti peräkkäin 80-luvulla, Lake Placidissa 1980, Sarajevossa 1984 ja Calgaryssa 1988.
MM-kultaa Ruotsi on voittanut 7 kertaa, hopeaa on saatu 16 kertaa ja pronssilla maa on ollut 12 kertaa. Ensimmäinen maailmanmestaruus tuli vuonna 1953 ja seuraavat 1957 ja 1962. Neljättä mestaruutta saatiin odottaa aina vuoteen 1987 asti.
90-luvulla Ruotsi oli todellinen kiekkoilun supervalta, sillä kymmenestä MM-turnauksesta kotiin palattiin mitalit kaulassa yhdeksän kertaa. Kultaa tuli niin Helsingin kisoista 1991 kuin Prahasta 1992.
Viimeisin Ruotsin maailmanmestaruus on Itävallan kisoista vuodelta 1998, jolloin uppo-omituinen pelijärjestelmä ja tarkkaakin tarkempi puolustus jätti Suomen hopealle. Mestaruus ratkaistiin kahden ottelun yhteistuloksella. Ruotsi voitti avausottelun 1-0 ja kun toinen ottelu pelattiin maalittomana, voitti Ruotsi mestaruuden – tasapelin jälkeen. Suomi kohtasi Ruotsin kisoissa kaikkiaan kolmesti. Kolme kertaa jäätiin myös ilman maaleja ja jokaisessa ottelussa veräjää vartioi Tommy Salo.
Pietarissa 2000 Ruotsi putosi puolivälierissä hävittyään Suomelle 2-1. Viime keväänä tuliaisina oli sentään pronssia. Kauas ei finaaleista jääty, sillä Tshekki kellisti Ruotsin vasta rankkareilla. Onnetar pyllistikin nyt jääkiekkoilun hannuhanhille, sillä ratkaisevan vedon suorittaneen Fredrik Modinin yritys kimmahti vain täpärästi yläputkesta takaisin kentälle. Pronssiottelussa Tre Kronor kaatoi USA:n 3-2.
Ruotsin joukkueesta Kim Johnsson valittiin all stars-kentälliseen ja myös kisojen parhaaksi puolustajaksi. Lähes sensaatiomaista sen sijaan oli, että Tommy salo ei mahtunut kumpaankaan tähdistöön. Ei sillä, että Milan Hnilicka tai Pasi Nurminen eivät paikkojaan näissä olisi ansainneet, mutta niin usein on Salon nimi totuttu tähtikentällisissä näkemään. Ruotsin tehomiehiä kisoissa olivat tehot 3+6 takonut Per-Johan Axelsson, 4+4 tehot iskeneet Kristofer Ottosson sekä Kim Johnsson ja pisteet 3+5 lyönyt Daniel Alfredsson.
Ruotsin avainpelaajat
Ehdottomiin avainpelaajiin Ruotsin joukkueeseen kuuluu Tommy Salo. Lähes aina silloin, kun Salo on pelannut hyvin, on myös Ruotsi menestynyt. Ja edellinen olympiaturnaus osoitti, että onnistuessaan hyvä maalivahti voi voittaa turnauksen miltei yksin.
Ruotsin parasta osa-aluetta ja sen menestymistä on helppo tarkkailla kokonaisuutena, mutta suuri vastuu kokonaisuuden toimimisesta on häikäisevän varmalla ykköspuolustajalla Nicklas Lidströmillä. Läpimurtoa on lupa odottaa Mattias Öhlundilta.
Hyökkäyspäässä suurinta vastuuta maalien synnystä kantavat Mats Sundin, Daniel Alfredsson ja Markus Näslund. Otteluiden loppupuolella raatajien puolustustyö korostuu ja tällöin kannattaa seurata Magnus Arvedsonia, Niklas Sundströmiä ja Per-Johan Axelssonia.
Arvio joukkueen menestyksestä
Ruotsin vahvuus on hyvä joukkuehenki, taktinen osaaminen ja taktiikan pyyteetön toteuttaminen, hyvä henkinen kantti ja saumaton yhteistyö. Jo nämä avut yksin vievät pitkälle. Kulmapelissä joukkue on vahva eikä taklauspelissä kärkimaille juurikaan hävitä. Heikkoutena on ehkä pieni kysymysmerkki pelinrakentelun ja maalinteon onnistumisesta. Forsbergin tehot ja johtajuus olisivat olleet ehkä jopa kullanarvoisia. Suuri kysymys on myös, pystyykö parhaimmillaan häkellyttävän hyvä Tommy Salo pitämään päänsä kylmänä vai meneekö ratkaisupeleissä lataus yli?
Ruotsi luistelee avauspeliinsä Kanadaa vastaan ehkä vastustajaansa valmiimpana eikä voitto suursuosikista olisi edes suuri yllätys. Tshekki on varmasti Ruotsille kova pala purtavaksi, mutta Saksasta puristetaan väkisinkin vähämaalinen, mutta selvähkö ja tärkeä voitto.
Ja pelisysteemin tuntien, alkusarjan peleillähän ei paljon painoa ole, vaan tosipelit alkavat ottelusta numero neljä.
Voisin veikata Ruotsin sijoittuvan alkulohkonsa kakkoseksi ja varsin todennäköinen vastus puolivälieriin voisi olla jälleen Suomi. Suomea vastaan Ruotsi lähtisi luultavasti ennakkosuosikkina ja Venäjää ja USA:takin vastaan kutakuinkin tasavertaisena vastustajana. Suomea Ruotsi tuskin edes vastustajaksi toivoo, saattaa jopa pelätä, sillä niin monta kertaa peräkkäin on Suomi arvokisoissa skandinaavien jäsentenvälisen nimiinsä kirjannut.
Länsinaapurissa vaaditaan Tre Kronorilta välieräpaikkaa, mutta kerrasta poikki systeemi on kertakaikkiaan karu. Ruotsin veikkaaminen viidenneksi on yhtä hyvä veikkaus kuin maan kolmanneksi arvaaminen. Kultamitali, ehkä finaalipaikkakin olisi mielestäni yllätys, mutta kolmen parhaan joukkoon on erinomaiset edellytykset.
Heikki Kuparinen
