Odotukset menestyksen suhteen ovat korkealla molemmissa organisaatioissa. Philadelphialla on eräs liigan suurimmista pelaajabudjeteista, eikä fanit tai seurajohto tyydy mestaruutta vähempään. Joukkuetta vahvistettiin kesällä ja siirtorajan kynnyksellä määrätietoisesti - kaikki palaset menestykseen ovat olemassa. Runkosarjan lopussa Flyersin peli meni täysin takalukkoon, joten joukkueen ympärillä leijuu kosolti epävarmuustekijöitä. Ottawa on puolestaan menestynyt vuosi toisensa jälkeen runkosarjassa erinomaisesti, mutta hyytynyt täysin tiukoissa pudotuspeleissä. Edellisellä kolmella kaudella Senators on tippunut jatkosta aina pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Joukkueiden valmentajat sekä muu seurajohto tuntevat menestyspaineet tiukimmin. Flyersin valmentaja Bill Barber valittiin viime vuonna vuoden valmentajaksi, mutta tällä meriitillä voi pyyhkiä takapuolta, jos Philly tippuu toista kertaa peräkkäin ensimmäisellä kierroksella. On vaikea kuvitella, että Barber saisi enää kolmatta mahdollisuutta, jos tämäkin kausi päättyy Flyersin osalta liian aikaisin. Sama pätee myös Ottawan koutsiin Jacques Martiniin. Ottawan GM Marshall Johnstonin on huhuiltu lopettavan tämän kauden jälkeen, ja Martinin jatko joukkueen peräsimessä riippuu pitkälti pudotuspelimenestyksestä. Neljäs peräkkäinen tippuminen ensimmäisellä kierroksella tarkoittaisi menolippua Timbuktuun.
Ottawa Senators on nuori, nopea ja äärettömän taitava joukkue, joka on aiheuttanut tuskanhikeä vahvalle ja kokeneelle Flyers-ryhmälle runkosarjan aikana. Senators oli saldolla 2-1-1 niskan päällä runkosarjan aikana, mutta pudotuspelit ovat tunnetusti täysin eri asia. Sensia on pidetty yksinkertaisesti liian pehmeänä joukkueena intensiivisia pudotuspelejä ajatellen, eikä joukkue ole tehnyt mitään aiempina vuosina väitteen korjaamiseksi. Sens-johto yritti korjata tilannetta myymällä monivuotisen tähtisentterinsä Alexei Jashinin Islandersiin, josta vaihdossa tuli jättiläismainen puolustaja Zdeno Chara sekä grinderi Bill Muckalt. Tämän suurkaupan lisäksi Sens teki muutamia pienempiä kauppoja, joiden tarkoituksena oli koventaa joukkuetta. Aivan siirtorajan kynnyksellä joukkueesta siirtyi pois suosittu kovanaama Andre Roy ja vaihdossa Sensiin tuli taitopelaajana tunnettu Juha Ylönen. Kauppa herätti syystäkin ihmetystä rapakon toisella puolella, sillä Royn myötä Sens menetti säkkikaupalla kovasti haluttua kovuutta. Seuraavan parin viikon aikana nähdään, onko Sensista lopultakin voittajaksi myös pudotuspeleissä.
Jos Senatorsin kohdalla on epäilyksiä menestyksen suhteen, niin Flyers-leirissäkin pakka on auki kuin Jokisen eväät. Flyers lähtee pudotuspeleihin eräänä liigan kylmimmistä joukkueista eikä mitään takuita peliesitysen parantumiseen ole. Viimeisistä kymmenestä pelistä Philadelphia on ottanut kokonaista kaksi voittoa ja samalla jo varmalta tuntunut itäisen konferenssin mestaruus luiskahti Bostonin hyppysiin. Tämän lisäksi joukkueen ylivoimapeli on ollut suorastaan katastrofaalista läpi kauden eikä maalilamputkaan ole syttyneet tarpeeksi usein. Pelkästään materiaalia katsomalla Phillyn pitäisi jyrätä Senators jäänrakoon ja edetä vähintään finaaleihin saakka. Valitettavasti Philadelphian kannalta kiekko-otteluita ei ole vielä tähän päivään mennessä ratkottu paperilla.
Maalivahtipeli
Mediassa kummankin joukkueen menestyshaaveiden on epäilty kaatuvan epävarmaan maalivahtipeliin. Flyersin valmentaja Bill Barber ilmoitti maanantaina, että joukkueen ykkösmaalivahtina aloittaa tsekki Roman Cechmanek. Tämä onkin ensimmäinen kerta sitten Ron Hextallin aikakauden, jolloin Flyers lähtee kahtena peräkkäisenä kautena pudotuspeleihin saman ykkösmaalivahdin turvin... Sekä Cechmanek että Brian Boucher ovat pelanneet välillä aivan uskomattoman hyvin, mutta kummankin otteista on puuttunut tasaisuus. Cechmanek aloitti kauden heikosti, mutta petrasi peliään kuin sika juoksua kauden edetessä. Kevään kynnyksellä hän loukkasi nilkkansa, eikä pelit ole sujuneet enää tämän jälkeen odotetusti. Boucher puolestaan aloitti kauden loistavasti, hyytyi, paransi peliään ja hyytyi uudelleen... Bill Barber perusteli päätöstään seuraavasti: ”Hän on kokenut kaveri, joka on pelannut hienosti suurimman osan kaudesta. Hän on voittanut pelejä meille, mutta päätös ei ollut helppo. Pohdimme tilannetta koko valmennustroikan kanssa yli kuukauden ajan, ja tiedämme, että Boosh (Boucher) on valmiina, jos tarvetta on.”
Cechmanekin kausi on kulkenut siis vuoristorataa, mutta sama perussynti on vaivannut koko joukkuetta. Nilkkavamman jälkeen Cechko ei ole ollut entisensä, mutta hänen koko kauden tilastonsa ovat silti loistavat: päästettyjen maalien keskiarvo 2.05 ja torjuntaprosentti 92.1. Tärkeintä Cechmanekin kannalta on muun joukkueen täydellinen luottamus häneen. Viimeisissä kahdessa runkosarjapelissä Cechmanek päästi ainostaan kaksi maalia, joka on loistava merkki Flyersin kannalta. ”Viimeisissä kahdessa pelissä Islandersia ja Devilsia vastaan näimme mielestäni oikean Romanin. Se on erittäin positiivista meidän kannalta ja uskonkin, että hän tuntee olonsa huomattavasti varmemmaksi”, Simon Gagne kertoi.
Ottawan ykkösmaalivahtina aloittaa Patrick Lalime, jonka kausi on ollut korkeintaan keskinkertainen. Monien mielestä Lalimen varjossa kyyhöttävä Jani Hurme on ollut selvästi parempi läpi runkosarjan, mutta syystä tai toisesta valmentaja Jacques Martin on peluuttanut Lalimea uppiniskaisesti peliesityksistä huolimatta. Kuin pisteenä iin päälle Hurme pelasi runkosarjan toiseksi viimeisessä pelissä nollapelin Bostonia vastaan, kun taas Lalime lopetti runkosarjan 2-5 tappioon Torontoa vastaan. Viime kaudella Ottawa tippui suoraan neljässä ottelussa Torontoa vastaan, eikä Lalimekaan pystynyt esittämään mitään mullistavaa. Nyt hänellä saattaa olla viimeinen tilaisuus näyttää olevansa huippumaalivahti, joka pystyy voittamaan tiukkoja pelejä joukkueelleen. Muutoin Hurme saattaa saada mahdollisuuden jo tulevissa peleissä Phillya vastaan.
Vaikka kummankin joukkueen maalivahtipeli on herättänyt kysymyksiä, niin kokonaisuudessa Philadelphian kaksikko vaikuttaa paria astetta kovemmalta kuin Ottawan vastaava. Cechmanek on osoittanut olevansa aivan NHL:n kärkiluokkaa, vaikka menestys pudotuspeleissä on jäänytkin puuttumaan. Etu siis Philadelphialla.
Puolustus
Philadelphian puolustus on pelannut välillä loistokkaasti ja välillä taas vähemmän loistokkaasti. Kesällä Flyersiin siirtynyt Kim Johnsson valittiin joukkueen parhaaksi puolustajaksi lähinnä kauden alkupuoliskon ansiosta, sillä olympiatauon jälkeen nuori ruotsalainen ei ole esittänyt mitään sensaatiomaista. Hänen pakkikaverinsa Eric Weinrich täydentää mainiosti kokemuksellaan kiekollisesti taitavaa ruotsalaista, ja kaksikko onkin ollut Flyersin ylivoimaisesti paras pakkipari läpi kauden. Kakkospari Dan McGillis / Luke Richardson oli loistava viime kaudella, mutta tällä kaudella he eivät ole pelanneet vanhaan malliin. Kaiken lisäksi kaksikko tuntuu olevan erityisesti vaikeuksissa nopeiden ja taitavien laitureiden kanssa, mikä tietää ongelmia Ottawaa vastaan. Molemmat ovat todella fyysisiä puolustajia ja erittäin kovia taklaajia, ja näitä ominaisuuksia heidän tulee käyttää hyväkseen pehmyttä Sensia vastaan. Kolmospakkiparissa pelaavat Chris Therien sekä joukkueen entinen kapteeni Eric Desjardins, joka saattaa olla eräs Flyersin jokerikorteista. Desjardinsin alkukausi oli täysi pannukakku, mutta olympiatauon jälkeen hänen pelinsä on sujunut jo liki vanhojen päivien malliin. Desjardins on kaikesta huolimatta Flyersin taitavin puolustaja, ja hän saattaakin nousta yllättävän korkeaan rooliin tulevissa väännöissä.
Kokonaisuudessaan Flyersin puolustuksen vahvuutena on tasaisuus ja tarkka puolustuspeli. Koko kuusikko pelaa tasaisesti pariakymmentä minuuttia per peli, jonka ansiosta pelaajien luulisi pysyvän pirteinä läpi tiukkojen pudotuspelien. Johnsson ja Desjardins hoitavat kiekon ylöstuonnin, kun taas loppunelikko keskittyy enemmän tai vähemmän oman alueen pelaamiseen.
Ottawan puolustus on enintään hieman keskimääräistä parempi koko liigan mittapuun mukaan. Heillä on kuitenkin yksi etu Flyersiin nähden: Wade Redden. Nuori kanukki on eräs liigan valovoimaisimmista nuorista puolustajista ja todellinen ykköspakki eli juuri sellainen peluri, joka puuttuu Philadelphialta. Toinen kova luu on jättiläismainen slovakkipakki Zdeno Chara, joka on ollut suorastaan loistava vahvistus tämän kauden aikana. Chara on eräs liigan kovimmista ellei kovin taklaaja sekä tarpeeksi ilkeä oman maalin edessä. Charan vastuulla on suurien Flyers-hyökkääjien kaitsiminen. Reddenin ja Charan jälkeen taso tippuukin sitten huimasti, vaikka eivät muutkaan puolustajat ole mitään ylijäämämiehiä. Chris Phillips ei ole koskaan pelannut ykkösvarauksen tavoin, mutta hän on kuitenkin hyvä peruspakki. Sami Salolla olisi eväät vaikka mihin, mutta jokin on estänyt häntä nousemasta tähän mennessä aivan huipulle asti. Karel Rachunek on jälleen eräs nuori kiekollinen puolustaja, joka pelasi lupaavan kakkoskauden Ottawan takalinjoilla. Kuudennen paikan kokoonpanosta vie todennäköisesti kokenut Curtis Leschyshyn, joka tuo kaivattua kovuutta takalinjoille. Viimeisestä paikasta taistelee kovaotteinen Shane Hnidy, jolle saattaa löytyä käyttöä sarjan edetessä.
Ottawan puolustus on nuori ja kokematon, joka saattaa osoittautua ongelmaksi pudotuspeleissä. Toisaalta heillä on taitoa ja potentiaalia aivan riittävästi, joten heillä on nyt loistava näytönpaikka. Puolustuksia vertailtaessa eroa ei synny merkittävästi suuntaan tai toiseen. Flyersin kuusikko on huomattavasti kokeneempi ja tasaisempi, joten ehkäpä Flyersilla on pienenpieni etu myös tällä osastolla.
Hyökkäys
Flyersin hyökkäys on eräs parhaista koko liigassa. Paperilla siis. Hyökkäyksessä on taitoa, kovuutta, kokemusta, nuoruutta ja ties mitä, mutta punalamppu ei ole vain syttynyt tarpeeksi usein vastustajan päässä. Varsinkin sentterikalusto on aivan huikaiseva koko liigankin mittapuun mukaan. Tasosta kertoo hyvin paljon se, että kolmos- ja nelosketjun keskellä viilettävän sellaiset pelaajat kuin joukkueen kapteeni Keith Primeau sekä Tsekin maajoukkueen monivuotinen johtohahmo Jiri Dopita. Seitsemän hyökkääjää teki yli 40 pistettä runkosarjan aikana, mutta toisaalta paras (Jeremy Roenick) teki vain 67 pistettä. Tiukoissa pudotuspeleissä materiaalin laajuus on kuitenkin erittäin tärkeää ja Flyersin kannalta positiivista on se, että mikä tahansa neljästä ketjusta pystyy tekemään ne ratkaisevat maalit. Teoriassa siis.
Flyersin kaksi ensimmäistä ketjua ovat paperilla huippuluokkaa. Ykkösketjussa viilettävät laidoilla nuoret, nopeat ja taitavat Simon Gagne sekä Justin Williams. Keskushyökkääjänä pelaa kesällä vapaana agenttina siirtynyt Jeremy Roenick. Kolmikko on pelannut mukavasti yhteen, vaikka maaleja ei olekaan syntynyt täysin odotetusti. Joka tapauksessa varsinkin Roenickin ja Gagnen harteilla on paljon Flyersin menestyksessä.
Kakkosketjussa pelaa juuri ennen siirtorajaa joukkueeseen siirtynyt kokenut syöttökone Adam Oates. Hänen tehtävänään on ruokkia laidoilla pelaavia John LeClairia ja Mark Recchia, joista varsinkin ensinmainitulla on paljon parannettavaa runkosarjaan verrattuna. LeClair sai ennen kauden alkua mammuttisopimuksen, mutta maalihanat hyytyivät 25 osuman kohdalle. Myös Recchilla oli kauden aikana omat ongelmansa, mutta aivan viimeisimmissä peleissä kolmikon pelissä löytyi paljon positiivisia piirteitä. Itse odotan eniten tältä ketjulta eniten koko joukkueesta.
Kolmosketjuna pelannee Donald Brashear / Keith Primeau / Ruslan Fedotenko. Joukkueen kapteeni Keith Primeau tippui kakkosesta kolmoseen Adam Oatesin siirron myötä, mutta hän on ottanut uuden roolinsa vastaan suuren johtajan tavoin. Primeaun runkosarja oli pisteiden valossa pettymys, mutta omalle joukkueelleen hän on silti kultaakin kalliimpi. Primeau on erittäin fyysinen pelaaja, joka on pelannut loppukauden aina vastustajan tehonyrkkiä vastaan. Laidoilla pelaavat Brashear ja Fedotenko ovat myös vahvoja vääntäjiä, jotka pystyvät myös hyökkäyspään ratkaisuihin. Erinomainen jarruketju.
Tällä hetkellä nelosessa pelaavat Todd Fedoruk, Marty Murray sekä Paul Ranheim. Kolmikko on hyvä luistelemaan, taklaamaan ja pelaamaan viisaasti omassa päässä, joten heidät voi heittää kaukaloon huoletta myös tiukassa paikassa. Jiri Dopita kärsii polvivammasta eikä palaa luultavasti kuin aikaisintaan sarjan loppuvaiheessa. Tällöin hänen tieltään saa väistyä luultavasti Fedoruk. Myös kokenut hengenluoja Rick Tocchet on kärsinyt selkävammoista, ja hän saattaa palata kaukaloon hetkenä minä hyvänsä. Ongelmana on vain se, että hänelle ei taida löytyä enää pelipaikkaa joukkueesta.
Ottawan hyökkäyksen valttina on nopeus ja taito. Jopa Jashinin siirron jälkeen Sens on täynnä taitavia pelureita laajalla rintamalla. Viisi pelaajaa (Alfredsson, Hossa, Bonk, Havlat, White) tekivät yli 20 maalia eikä ratkaisijat jää pelkästään tähän. Daniel Alfredsson voitti seuran sisäisen pistepörssin 71 pisteellä (37 maalia), joka oli enemmän kuin yhdelläkään oranssipaitaisella. Nuoresta Marian Hossasta on tulossa kovaa vauhtia eräs liigan valovoimaisimmista tähdistä, ja häneltä odotetaankin jo nyt kovia ratkaisuja. Hossa on äärettömän nopea ja taitava sniper, jonka laukaus lähtee kuin tykinsuusta. Kaksikon täydentää sentteri Radek Bonk, joka pelasi tähänastisen uransa parhaan kauden. Bonk on kaiken lisäksi erinomainen ali- ja ylivoimapelaaja ja eräs koko joukkueen tärkeimmistä pelaajista.
Nuori tsekki Martin Havlat pelasi hienon toisen kauden, vaikka hän olikin ainoa vakiohyökkäjä pakkasen puolella tehotilastoissa. Eräs joukkueen mielenkiintoisimmista pelaajista on entinen Flyers-peluri ja AHL-tähti Todd White. Hän teki läpimurtonsa lopultakin 26-vuotiaana oltuaan sitä ennen usean vuoden ajan farmisarjojen parhaita pelaajia. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten hän pärjää pudotuspeleissä entistä joukkuettaan vastaan. Kokenut Shawn McEachern teki hänelle vaatimattomat 15 maalia runkosarjan aikana, mutta hän on aiheuttanut aiemmin useasti ongelmia Flyersia vastaan. Ruotsin Magnus Arvedson on hyvä kahden suunnan pelaaja ja hän teki mukavat 39 pistettä sekä voitti hyökkääjien sisäisen tehotilaston lukemilla +27.
Tämän jälkeen hyökkäyksen taso tippuukin melko lailla. Mike Fisher, Juha Ylönen, Benoit Brunet, Chris Herpenger, Jody Hull, Bill Muckalt ja Chris Neil eivät aiheuta kohahduksia NHL-asiantuntijoiden keskuudessa. Kaikki heistä ovat lähinnä marginaali- ja roolipelaajia, eivätkä edes kovin hyviä sellaisia. Fisher on nuori ja lupaava sentteri, josta kuullaan vielä tulevaisuudessa, mutta ei vielä. Ylösen taidot on nähty MM-kisoissa, mutta NHL:ssä lopullinen läpimurto on tekemättä. Loput pelaajat ovatkin sitten lähinnä täytemiehiä.
Kokonaisuudessa Ottawa jää hieman jälkeen Flyersin hyökkäystä ainakin paperilla. Ottawan parhaimmat hyökkääjät ovat täysin vertailukelpoisia Flyersin vastaavien kanssa, mutta Philadelphialla on selvästi laajempi materiaali hyökkäyspäässä. Sens saa jalkeilla kaksi kovaa nyrkkiä, kun taas Flyersin pitäisi pystyä ratkaisuihin koko rintamalla. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, joten onkin mielenkiintoista nähdä, miten Flyersin parjatut tähdet vastaavat huutoon. Samoin on mielenkiintoista nähdä, miten Ottawan hieman pehmeät tähdet pärjäävät kovien Flyers-pakkien kanssa tiukassa paikassa. Etu Philadelhialla leveämmän materiaalin takia.
Valmennus
Sekä Bill Barber että Jacques Martin ovat saaneet likasankoja niskaansa alati kiihtyvällä tahdilla. Barber valittiin viime vuonna NHL:n parhaaksi valmentajaksi, mutta heikot pudotuspelit sekä vaihteleva tämä kausi ovat asettaaneet hänet alttiiksi kritiikille. Martinilta puuttuu puolestaan täysin menestys pudotuspeleissä, joten kummankin tilanteena taitaa olla nyt tulos tai ulos.
Barberin suurimpana syntinä on ollut tällä kaudella kykenemättömyys korjata täysin surkeaa ylivoimapeliä sekä otteiden epätasaisuus. Juuri näihin kahteen seikkaan kulminoituu koko joukkueen pudotuspelimenestys. Nyt Barberilla on todellinen näytönpaikka näyttää valmentajankykynsä. Sama pätee myös Martiniin, jonka on saatava menestystä tänä vuonna tai muuten potkut seuraavat varmasti kesän aikana.
Martin perustaa valmentamisen enemmän taktiikkaan, kun taas Barber on toiminnan ja tunteen miehiä. Koska kummaltakin valmentajalta puuttuu todellinen menestys pudotuspeleissä, niin puntit ovat tasan ennen sarjan alkua.
Erikoistilannepelaaminen
Nyt päästäänkin Flyersiin suurimpaan akilleenkantapäähän. Ai mikä ylivoimapeli? Joukkueen materiaali huomioonottaen yv-pelaaminen on ollut täysin ala-arvoista! Kun kokoonpanossa on Gagnen, Roenickin, Recchin, LeClairin, Oatesin ja Desjardinsin kaltaisia taitureita, niin maaliverkkojen pitäisi heilua jatkuvalla syötöllä yv:llä. Flyers oli kuitenkin runkosarjan aikana koko liigan kolmanneksi huonoin yv-joukkue! Ottawan alivoimapeli oli myös melko keskinkertaista, joten nyt Flyersilla on tilaisuus näyttää omat taitonsa. Potentiaalia joukkueessa pitäisi siis olla aivan huikeasti, joten nyt olisi korkea aika pusertaa se esiin. Avainpelaaja Flyersin ylivoimassa on juuri siirtorajan kynnyksellä hankittu sentteri Adam Oates.
Flyersin alivoimapelaaminen oli puolestaan liigan viidenneksi parasta. Ottawan yv-peli sujui myös vähintäänkin kohtuullisesti ja vieraspeleissä he olivat liigan neljänneksi paras joukkue. Etukäteen ajateltuna puntit ovat tasan tällä osa-alueella.
Mitä on odotettavissa?
Yksinkertaisuudessaan Ottawan nopeat ja taitavat hyökkääjät yrittävät luistella karkuun kankeilta (?) Flyers-pakeilta. Hyökkäysalueelle päästyään liike jatkuu kiivaana nurkissa ja kiekko liikkuu nopeasti pelaajalta toiselle. Tälläinen taktiikka puree usein hyvin runkosarjassa, mutta syystä tai toisesta ei pudotuspeleissä. Flyers puolestaan pyrkii pelaamaan järkevästi ja varmasti koko miehistön turvin ja samalla neutralisoimaan Ottawan nopean pelin. Tätä taktiikkaa (1-1-2 sumppu) Philadelphia käytti jo mainiosti runkosarjan lopussa Devilsia ja Islandersia vastaan. Lisäksi Flyersin hyökkääjät yrittävät koko ajan karvata ja taklata kaikkea liikkuvaa, jonka tarkoituksena on kesyttää taitavat hyökkääjät.
Flyersin hyökkäyksessä on pitkästä aikaa myös tarpeeksi nopeutta ja Roenickin ketju pystyy vastaamaan nopeudessa mille kolmikolle tahansa. Niinpä Flyers voi iskeä nopeasti ja vaarallisesti myös vastahyökkäyksistä, vaikka perinteisesti joukkueen hyökkäyspeli on perustunut vahvaan vääntöön. Primeaun ketju tulee pelaamaan Ottawan ykkösviisikkoa (lue: Alfredssonia vastaan) ja heidän tehtävänään on estää vastustajan maalinteko ja iskeä mahdollisuuden turvin vastahyökkäyksistä.
Maalivahti- ja erikostilannepeli on luonnollisesti ratkaisevassa asemassa tiukoissa pudotuspeleissä. Cechmanekin ja Lalimen kaksintaistelua on mielenkiintoista seurata, sillä uskon sarjan ratkeavan juuri tähän. Cechmanekin pitäisi kuitenkin olla luokkaa parempi vahti, joten Lalimella on kova työ edessään, jos Ottawa meinaa jatkaa myös toisella kierrokselle. Toinen etu Flyersilla on materiaalin laajuus. Muun muassa kolmosketjun keskellä pelaa Keith Primeau, kun Ottawalla samalla paikalla pelaa Juha Ylönen. Se kertoo paljon materiaalin tasoerosta.
Paperilla Flyersilla on selvästi parempi joukkue, mutta pelit ratkaistaan vasta kaukalossa. Flyersin hyökkäys- sekä puolustusmateriaali on huomattavasti Ottawaa laajempi ja maalivahtikaksikko on myös selvästi parempi, jos molemmat pelaavat omalla tasollaan. Mikä siis voi estää Flyersin murskavoittoa sarjassa? Loistavasta materiaalista huolimatta Philadelphian peli on tökkinyt pahemman kerran, eikä joukkueen peli ole ollut alkuunkaan pudotuspelien edellyttämällä tasolla. Jos Ottawa saa hengen päälle ja horjuttaa Flyersia ja Cechmanekia heti sarjan alussa, niin kaikki on mahdollista. Pidän itse Flyersia suosikkina, mutta en myöskään ihmettelisi, vaikka Ottawa menisikin jatkoon tästä parista. Kaikki seikat huomioiden uskon kuitenkin, että Flyers jatkaa toiselle kierrokselle otteluvoitoin 4-2 Cechmanekin sekä laajemman materiaalin ansiosta.
